Seurapuhe Ylivieskan RY:llä 13.03.2024 19.29

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen. Pyydämme taivaan Isän siunausta tähän meidän seuratilaisuuteemme.

Rakas taivaan Isä, sinä olet jälleen suonut sen armon, että olemme saaneet tulla pyhän ja hukkumattoman sanasi ääreen. Tyhjänä ja köyhänä palvelijasi on edessäsi, ja sanankuulijat tarvitsevat taivaan leipää, että jaksamme matkustaa tällä taivastiellä. Siksi sinuun turvautuen ja luottaen pyydämme, että täytä sinä palvelijasi suuhyvyydelläsi, avaa sanasi ja anna sanastasi oikea ymmärrys, avaa myös sydämemme kätkemään ja uskossa omistamaan sen, mitä sinä tänä iltana haluat meille puhua. Ole kanssamme ja seuraa se seuraamme. Aamen.

Tuttua Jumalan sanaa Pietarin ensimmäisen epistolan alkujaeista ensimmäisestä yhdeksänteen luen Jeesuksen nimeen. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli valituille muukalaisille ajalla asuvaisille Pontossa, Kalaatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityyniassa. Isän Jumalan aivoituksen jälkeen hengen pyhittämisen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen Kristuksen.

Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupeudestaan on synnyttänyt jälleen elävään toivoon ylösnousemisen kautta kuolleista.

Ja ylistykseksi ja kunniaksi, koska Jeesus Kristus ilmaantuu, jota te rakastatte, vaikka ette häntä näe, jonka päälle te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, niin te kuitenkin saatte iloita sanomattomalla ja kunniallisella ilolla. Ja käsitätte teidän uskonne lopun sieluin autuudet. Aamen.

Pietari tässä meille toi esille kalliita Jumalan sana-armurupauksia. Pietarin mielessä varmasti oli sen loppuelämän ajan ne Jeesuksen sanat, kun Jeesus Tiberian meren rannalla ja Tiberian järven rannalla Pietaria puhutteli ja kyseli rakkautta häneen. "Pietari, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?" Ja Pietari vakuutti kolme kertaa, että kyllä Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Ja Pietarihan Jeesus on meiltäkin kyseinen: tiedän tänä iltana, että rakastatko sinä minua, Jeesus Herraasi ja Vapahtajasi Jeesusta.

Ja voisin näin tulkita tämän teidän ajatuksenne, että jos ei Jeesus olisi teille ja meille rakas, niin ehkä me emme olisi täällä sanan kuulossa. Ja Jeesuksen rakkaus, Kristuksen rakkaus vaatii meitä, että me yhä uudestaan ja uudestaan tulemme kuuntelemaan, mitä hyvällä paimenella on sanottavaa.

Pietarin saama tehtävä ruokkia ja kaitsea hänen Herran laumaa oli myöskin Pietarille rakastettava. Ja siihen tehtävään hän lähti nyt sen voiman varassa, jonka varassa tätä työtä tehdään, nimittäin Jumalan antaman voiman. Ihmisvoimin ei tätä työtä, niin kuin ei Jumalan pojan seuraamistakaan, voi tehdä. Se voima ei riitä, mutta kun Jumala antaa voimansa, niin työ, Jumalan valtakunnan työ, Jumalan valtakunnan tehtävät, ne tulevat tehdyksi. Ja Jumala näin uuden lastensa kautta toteuttaa niitä tarkoitusperiä, mitä hänellä on. Ja Jumalan hyvää tahtoa on se, että hän saisi kaikille ihmisille antaa oman valtakuntansa ja kutsua nuo valtakunnan asukkaiksi.

Pietari tässä alkuun sanoissa tervehti näitä kirjeen vastaanottajia. Ja hän luetteli tässä sellaisia paikkakuntia kuin Ponto, Kalatia, Kappadokia, Aasia ja Bitynia. Eli hän sitten sanoi, että näissä paikkakunnissa, ja me voisimme lisätä tähän, että niin myös täällä Ylivieskassa, on sellainen ihmisjoukko, josta voidaan sanoa, että ne ovat valittuja muukalaisia. Ja hajalla asuvaisiakin me toki olemme. Valittuja muukalaisia.

Mitä tuo valitseminen sitten tarkoittaa? Jeesus itse sanoi, kun hän omia opetuslapsiaan puhutteli, niin hän sanoi, että ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Ja tässä jatkuu sitten, että jotka Jumalan aivoituksen jälkeen, hengen pyhittämisen kautta, on sitten kutsuttu. Eli Jumalan ihmeellinen pelastussuunnitelma on siinä, että hän on meille käsittämättömästä syystä kutsunut meidät omaksi lapsekseen. Meillähän ei itsellä ole tähän asiaan mitään omaa ansiota. Ja niin kuin Sionin laulun tekijä siitä sanoo, että mikä armosi mittaa, oi Herra, minun kohdalle määrätty.

Jumalan armo on tullut meille sillä tavalla, että kun Johannes sitä asiaa tarkastelee, niin armoa ei voi ansaita. Niin Johannes sanoo, että me olemme saaneet armonkin armosta. Ja niin me tänä iltana täällä sanan kuulossa Jumalan lapsina sanomme, että meidän ansiota ei ole se, että me näin saamme olla, vaan se on Jumalan suurta armoa.

Tässä apostoli sitten sanoo, että miten tämä Jumalan kutsu on tapahtunut. Niin se on tapahtunut hengen pyhittämisen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen veren priiskoitukseen. Ja se Jeesuksen veri on saanut puhdistaa meitä kaikesta synnistä, kun me valkeudessa vaellamme, niin kuin Johannes tätä asiaa kirkastaa. Jos me valkeudessa tai valossa vaellamme, niin Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.

Ja tämähän on se sana, yksi ja tärkeä sana, minkä takia me yhä uudestaan haluamme. Tämä on se, että me haluamme tulla sanaan kuuloon, Jumalan sanaan valkeuteen. Siitä riippuen, että millaisena ja millaisina tunnoin me tänne tulemme. Monestihan me tulemme hyvin arkisissa ajatuksissa, epäilyksissä, kiusauksissa, ehkä syntiinkin joutuneena. Mutta me haluamme tulla sitä varten valkeuteen, että Jeesuksen Jumalan pojan veri saisi puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Ja niin se on tänäkin iltana.

Veljet ja sisaret, sanankuulijat lähellä, ja jos siellä kauempaakin on sanankuulijat, niin Jeesuksen veri on sitä varten, että se saa puhdistaa kaikesta synnistä. Hänen nimessään ja veressään on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Tämä on se kaikista keskeisin sanoma.

Apostoli tässä sanoo, että armo ja rauha lisääntyköön teille. Armo ja rauha saa vielä lisääntyä. Ja nämä kulkevat käsi kädessä, että kun me saamme tuntea Jumalan armoa, niin myöskin Jumalan rauha on meidän sydämellämme. Mitä lähemmältä me saamme Jumalan armoa omistaa, niin sitä rauhallisempi meidän sydämemme on. Armo ja rauha, näin saavat lisääntyä.

Sitten Pietari tässä kiittää Jumalaa. Onko sinulla kiitoksen aiheita taivaalliselle Isälle? Nämä ihan varmasti uskallan sanoa, että jos on aiheita joskus kysellä, että mikä on Jumalan tahto ja miksi näin on tapahtunut ja tämmöisiä kysymyksiä teidän, niin aivan varmaa on se, että monta kertaa olet kiitollisin mielin ajatellut omaa elämääsi ja Jumalan johdatusta tuossa elämässä ja näin taivaalliselle Isälle lähettänyt kiitosta siitä siunauksesta, mitä olet saanut.

Mutta kaikista suurin kiitoksen aihe on tämä, minkä Pietari tässä sanoi, että Jumala on meitä suuressa laupeudessaan synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista. Jos täällä on sanan kuulossa sellaisia, jotka olette maailmasta saaneet parannuksen armon, niin se on sinun kiitoksesi aihe. Sinä olet löytänyt Jumalan valtakunnan.

Mutta ihan yhtä suuri ilo ja kiitoksen aihe on se, että olet saanut säilyä tässä Jumalan rakkaan pojan valtakunnassa niin, että ei ole tarvinnut maailman reissua tehdä ja siellä joutua monenkin vaikeisiin tilanteisiin ja synnin syövereihin. Jumala on paljolta varjellut elämäämme, kun hän on saanut ihan lapsuudesta asti meitä lapsenaan kuljettaa.

Sitten tässä puhutaan siitä, mitä tämä uskominen tarkoittaa, mitä se tuo mukanaan. Tämä on määritelty tässä näin, että meillä on tällainen katoamaton ja saastuttamaton ja turmelematon perintö, joka on taivaassa meille tähdelle eli tallelle pantu. Katoamaton perintö.

Mehän saamme tuota perintöä, uskon lahjaa omistaa meidän sydämessämme. Ja me rukoilemme ja pyydämme, että taivaan Isä saisi aina antaa meille voimaa kilvoitukseen niin, että tuo paha vihollinen ei saisi tuota perintöä meiltä riistää. Se on taistelua, koska vihollinen on niin lähellä, että se tulee maailmassa vastaan nykypäivinä näkyvällä tavalla.

Ja niin kuin nytkin on näitä uutisia eri puolilta kuulunut, niin kyllä siinä uutisissa ihan päällimmäisenä on se, että minkälaista tuo turmiota synti maailmassa tuottaa. Sodat kaikki, riidat ja ahneus ja kateus ja kaikenlainen siveytys elämä ja kaikki tällainen, niin se on sieluvihollisen tuomaa tänne maailmaan. Ja se meitä on lähellä ja monesti se tulee niin lähelle, että niin kuin Sionin laulaja siitä sanoi, maassa syömässä raivoa ja aaltojen lailla kuohuu.

Näin tällainen se meidän taistelumme on, mutta tästä huolimatta me haluamme ja nimenomaan tämän vuoksi me haluamme säilyttää tuon perinnön, mikä meille on taivaassa tallennettu ja jota kohti me olemme matkaa tekemässä.

No miten me sitten voimme tässä tilanteessa säilyä voitolla, niin Pietari tässä selittää, että jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään. Eli Jumalan voima on se, joka meitä tässä asiassa pitää voitolla. Ja sitä voimaa me haluamme matkalla sitten omistaa.

Apostoli Pietari tässä puhuu myöskin siitä, että vaikka meillä on taistelu, kilvoitus ja sota, niin tässä osassa, Jumalan lapsen osassa, me kuitenkin saamme iloita me, joita nyt vähän aikaa, jos tarvitaan monenlaisilla kiusauksilla vaivataan.

Mitä te ajattelette ja miten te olette kokeneet, että onko joskus nämä koettelemukset ja kiusaukset teille tarpeen ja meille tarpeen? Äkkiä ajattelen, tuntuu siis siltä, että ei näitä koettelemuksia tarvitsisi olla, että helpompihan se olisi matkaa tehdä, jos ei meidän koettelemusten kanssa tarvitsisi taistella tai kiusausten kanssa tarvitsisi taistella.

Mutta siihen asiaan Pietari ottaa tällaisen ajallisesta elämästä kuvan, tosiaan aika harvinaisen kuvan. En ole koskaan käytännössä nähnyt sitä, mitä Pietari tässä sanoo, että tämä uskon koettelemus on sellainen, että se on niin kuin tällainen kullan valmistaja. Kun hän puhdistaa kultaa, niin se tapahtuu sillä tavalla, että tuo kulta on sulassa tilassa, kuumassa ahjossa.

Ja niin kuin virren tekijä siitä sanoi, että kuin mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa. Siis kuumassa ahjossa kultaa pidetään niin kauan, että se menee sulaan tilaan. Ja kun kulta on sulassa tilassa, niin siinä käy sillä tavalla, että kaikki kuona-aineet pitää siihen kultaan tarttua, niin ne irtoavat siitä kullasta. Ja kuona on kevyempää kuin kulta, niin se nousee siihen kullan pinnalle. Ja sitten kullan valmistaja voi sitten siitä pinnalta kaapia pois sen kuonan, mikä siihen on noussut.

Ja muistan, kun vanha saarnamies Arvo Perälä tätä asiaa kuvasi kauniisti ja hyvin monipuolisesti, hän sanoi sitä kullan valmistuksen tilannetta, että silloin se on valmis se kulta. Silloin se on riittävä puhdas, kun kullan valaja näkee omat kasvonsa tuossa kullassa.

Ja minä ajattelin, ja niissä varmaan Arvo sitä selitti, että jos uskossa näkyy se, että me olemme, siellä näkyy Jumalan pojan kasvot. Eli evankelmiin roistimista nämä kasvot on nähtävissä. Niin silloin usko on oikeassa, oikealla mallilla ja se on usko Jumalan mielen mukaista.

Eli uskon kultaa koetellaan ja koettelemuksia meillä on, mutta tämän sanan valossa me ajattelemme ja sanomme, että tarpeenkin ne koettelemukset on. Jos meillä olisi vain myötämäkeä ja myötätulta, niin kyllähän se monesti kävi, että meillä taitaisi unohtua, että kaikki hyvä antitäydennelahja tulee ylhäältä, taivaan Isältä, jossa ei ole valon eikä varjon vaihtelua.

Sitten tässä puhuttiin, että me rakastamme Jumalaa ja Jeesusta, vaikka me emme häntä näe, ja hänen uskomme. Vaikka me emme häntä nyt näe, niin siitä huolimatta me saamme iloita suurella ja sanomattomalla ja kunniallisella ilolla.

Me elämme uskossa, emme elä katsomisessa, mutta me tiedämme, että kerran tulee semmoinen päivä, että usko muuttuu näkemiseksi ja toivo täydelliseksi nautinnoksi. Tällainen päivä meillä on edessä päin.

Ja nyt me vielä olemme täällä matkalla ja tiellä, taivasmatkalla, kotimatkalla. Ja sitä varten taivaan Isä on antanut meille hyvät turvaverkot, jos näin voimme sanoa. Veljet ja sisaret, matkaystävät, rakkaat saatto- ja miehet, jotka meitä auttavat, kun meillä on elämässä vaikeaa. Ja silloin, kun me tarvitsemme apua, he myöskin antavat apua.

Siinä on niin tuki on jotakin sellaista, että sitä ei varmasti tässä maailmassa käsitetä, mutta josta me saamme taivaan Isää kiittää, että hän on näin hyvin nämä asiat järjestänyt.

Sitten tässä vielä sanottiin, että te käsitätte teidän uskonne lopun sielujen autuuden. Tuossa on semmoinen vanha sana kuin käsitätte, eli se tarkoittaa, että saavutatte. Saavutatte uskon lopun sielun autuuden. Sinnehän me ollaan menossa ja sitä kohti me taistelemme sitä omaa taisteluamme, mutta myöskin saamme sillä voimalla tuota tehdä, minkä taivaan Isä on meille matkalle antanut.

Ja niin minä haluan vielä teitä vahvistaa tuossa, että olkaahan veljet ja sisaret hyvässä turvassa. Ja turvassa taivaan Isä pitää meistä hyvää huolta ja vie meidät veljet taivaaseen kotiin asti.

Sillä matkalla turvana on evankelin matkasauva, ja siihen saat nytkin turvallisesti jäädä tukemaan matkaasi.

Jeesuksen nimessä ja vereessä on synnit anteeksi. Näin saat turvallisin mielin uskoa. Jeesuksen nimessä ja vereessä. Jeesuksen nimessä ja vereessä on synnit anteeksi.

Rauhaa ja vapautta ja iloa vasta. Saat minäkin jäädä uskomaan syntini anteeksi. Näin haluan uskoa teidän kanssa. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.