Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Viikkomessu/saarna Kinnulan kirkossa 16.03.2024 18.31

Puhuja: Janne Isomaa

Paikka: Rauhanyhdistys Kinnula

Vuosi: 2024

Kirja: 5. Mooseksen kirja

Raamatunkohta: Deuteronomy 8:2 Deuteronomy 8:3

Avainsana: usko armo anteeksiantamus toivo kuuliaisuus pelastus parannus rukous pyhitys


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Kuulkaamme Jumalan sanaa viisi. Mooseksen kirjasta luvusta kahdeksan. Muistakaa, kuinka Herra neljäkymmentä vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle, saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivätkä myöskään teidän Isänne.

Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan kaikesta, mitä Herra sanoo. Joukossamme on monia yli 40-vuotiaita, on toki myöskin alle 40-vuotiaita. Te jotka olette eläneet yli neljäkymmentä vuotta tai muistatte asioita jopa seitsemänkymmentä vuoden takaa, niin varmaan olette kokeneet, että elämässä on erilaisia päiviä. Olette varmaan huomanneet, että elämä voi myöskin hetkessä muuttua toisenlaiseksi suuntaan tai toiseen. Surun keskelle saattaa tulla ilo tai ilon keskelle suru.

Muistan nuoruudestani, kun istuin Kokkolan rauhanyhdistyksellä lauantaillan seuroissa ja siellä eräs puhujaveli puheessaan totesi, että millaistahan elämä olisi, jos se olisi sellaista aivan tasaista tietä kulkemista. Hän puhui siitä, että kun välillä on vastamäkeä ja välillä myötämäkeä, niin elämä tuntuu mielekkäämmältä. Olekin hyvä kuulijani sillä tavalla, että jos on ollut koettelemusten aikoja ja kun Jumala sitten niistä on auttanut eteenpäin, niin on tullut kiitollinen mieli. Ja kyllä koettelemustenkin keskellä voi iloita. Sanalaskujen kirjasta voimme lukea, että hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut nämä molemmat.

Ja Raamattuhan myöskin kehottaa meitä niin, että iloitkaa aina Herrassa. Ei ilomme olekaan lopulta kiinni siitä, millainen on meidän elämämme. Vaneeko, rakkaat kuulijat, kysymys, ilomme aiheesta, olenkin siinä, että millainen on meidän Jumalamme. Kun me alamme tutkia Jumalan tekoja, muistamme, mitä sanottiin Jumalan pojasta, Jeesuksesta. Hänen aikalaisensa totesivat, että hyvin hän on kaikki tehnyt, kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.

Eräs Raamatun kirjoittaja totesi, että kun katselemme Jumalan tekoja, niin niihin ei ole mitään lisäämistä eikä niistä myöskään tarvitse mitään ottaa pois. Me saamme antaa Jumalalle, hänelle, kuuluvan kunnian. Tähän Jumalan kunniaan Mooseskin vetosi, kun tuolla pitkällä matkalla autiomaassa kansa hyvin voimakkaastikin napisi ja murisi Jumalaa vastaan. Ja Jumala jopa aikoi hävittää koko kansan, niin Mooses vetosi jopa siihen, että pyyhi pois minun nimeni kirjastasi, mutta älä hävitä kansaasi. Sitten Mooses vetosi Jumalan kunniaan, että mitäköhän he sanovat nuo muut kansat.

Jos Jumala sinä nyt hävität tämän kansan, niin puhuvatko he sillä tavalla, että eikö Jumala kyennyt viemään kansaansa perille, luvattuun maahan? Jumala heltyi, hän osoitti armonsa. Jumala heltyi meillekin. Onkohan keskellämme yhtään sellaista ihmistä, joka olisi ollut aina tyytyväinen ja aina kiitollinen, veisannut psalmeja ja ylistysvirsiä ja tuonut kaikki aina anoin kiittäen ja rukoillen Jumalan tietoon ja kokenut, että Jumalan rauha, joka käy yli ihmisymmärryksen, täyttää sydämemme ja ajatuksemme.

Tänään kun olemme kokoontuneet kirkkoon, jossa on tarjolla ehtoollisen sakramentti, niin me saamme kokea, että miten vähän meillä on uskoa.

Jeesuksen opetuslapsetkin kokivat uskon vähyyden. Kerran he sanoivat Jeesukselle, lisää meille uskoa. Ehkä sinäkin olet tullut tänään Kinnulan kirkkoon tai nettiradion äärelle tällä mielellä, että Jumala lisäisi sinulle uskoa. Ehkä sinä ajattelet, että tämä usko on hyvä ja se on tärkeä asia, mutta kun sitä on niin vähän ja se on niin heikkoa. Tällaista se on Jumalan hoito.

Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla. Jumala haluaa pitää meidät nöyrinä. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa. Raamatussa on monia kiitosvirsiä.

Eräässä niissä todetaan, että nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on ajanut tyhjänä pois. Jumalrokki Israelin kansaa mannalla, jota he eivät aikaisemmin olleet maistaneet.

Jumalan pelastussuunnitelma ei aikojen vaiheessa ole muuttunut, eikä sitä ole tarvinnut uudistaa. Tässä Raamatun kohdassa, jossa todettiin kerokkitietä sitten mannalla, jota ennen eivät olleet maistaneet, voisimmeko tulkita tämän niinkin, että evankeliumi tuntuu aina uudelta sellaiselta, että tätä en ennen ole kokenut.

Toki me ymmärrämme, että evankeliumin voima on ollut sama eilenkin, mutta kun se tänään tuntuu niin tuoreelta ja ihanalta, niin meidän tämä ihmisolemuksemme, jos sanomme, vanha osamme, se ei voi tehdä parannusta, eikä meidän sielummekaan ole hyvä muistinen: me helposti unohdamme Jumalan suhteet teot ja unohdamme, miten hän suloisesti meitä on eilen ruokkinut tai tänäänkin, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu erityisen suloiselta, että on keskellämme lepopaikka, suloinen lepopaikka laitettu keskelle, kolkataan, ja tässä se köyhä matkamies saa vähän levätä ja virvoitella itseään taivaan leivällä, kun usein tuntuu, että nälkä ja jano saavuttaa elämän matkalla, että aivan tuntuu uupuvansa.

Olen usein kastetilaisuuksissa todennut, että en ole oikeastaan huolissani meidän yhteiskunnassamme siitä, etteikö kodeissa olisi lapsille ruokaa ja leipää.

Toki ymmärrän sen, että voi olla erilaisia koteja, ja voi olla hyvinkin tiukkaa taloudellisesti, mutta ei varmaan kukaan Kinnulassa ehkä nälkään kuole. Jos tällainen tilanne on, niin kannattaa kysyä apua vaikka diakoniatoimikunnalta tai seurakunnan diakoniatyöltä tai kunnan sosiaalitoimesta.

Mutta olen tuossa kastetilaisuudessa todennut, että enemmänkin olen huolissani siitä, että saavatko lapset tätä taivaallista ravintoa, onko sitä kodeissa tarjolla taivaan leipää, lapsetkin elävät evankeliumista. On tärkeää, että me tuomme lapsiamme kirkkoon, tuomme heitä seuroihin, että me kotona puhumme heille Jumalasta ja Jeesuksesta, opetamme mikä on oikein ja väärin, mutta ennen kaikkea me siunaamme heitä evankeliumilla.

Tänään te lapset, jotka olette täällä kirkossa, tai te lapset, jotka olette siellä nettiradion äärellä, Jumala tahtoo muistaa teitä ja Jeesus tahtoo toimia niin kuin hän toimi ihmisenä täällä maan päällä eläessään, ottaa teidät nyt tällä hetkellä syliinsä, panna kätensä teidän päällenne ja siunata teitä.

Uskokaa synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällaista tämä Jumalan armohoito on, ja se on samanlaista hoitoa myöskin teille aikuisille. Kyllä Jumala on meille, jotka olemme jo vuosikymmeniä eläneet, puhunut, puhunut myöskin tämän ajallisen siunauksen kautta. On puhunut koettelemusten kautta, mutta ennen kaikkea on puhunut Oikkansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja näyttänyt meille, millaista on isän rakkaus?

Te aikuiset yhdessä lasten kanssa saatte täällä Kinnulan kirkossa ja nettiradionkin äärellä katsella Jeesuksen verihaavoja.

Saatte katsella sitä, miten Jeesus on paljon teitä muistanut. Jokainen teistä saa henkilökohtaisesti ajatella, että kun Jeesus rukoili Getsemanessa, niin hän rukoili sinun puolestasi. Se rukous siitä, että Isä ota pois minulta tämä malja, jos on sinun tahtosi, mutta ei. Tapahtukoon niin kuin on kirjoitettu.

Siis Jeesus halusi sinun puolestasi tehdä tämän sovitustyön.

Jumala halusi osoittaa, ettei ihminen jää ainoastaan leivästä vaan kaikesta, mitä Herra sanoo. Jumalan sanat ovat turvallisia, ne ovat kutsuvia.

Tänään, jos Nettiradion äärellä tai täällä kirkossa on joku, joka et ole vielä nähnyt Herraa Jeesusta, etkä ole kokenut sitä, millaista on, kun Jeesus katsoo sinua armollisesti tai sitä, miten Jeesus pysähtyy juuri sinun kohdallesi, eikä riennäkään ohi, vaan kumartuu ja kuuntelee sinun sydämesi hätää ja tuskaa.

Sinä, joka olet ehkä jo pitkäänkin etsinyt rauhaa sielullesi, niin tänään saat kuulla, että keskellämme on rauhan ruhtinas, Herra Jeesus Kristus. Hänen valtakuntansa evankeliumissa sinulle ja kaikille teille kuulijoille kuuluu vapauttava sana epäuskosta ja kaikista synneistä.

Rohkaistukaa uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja ajatelkaamme, luottakaamme ja uskokaamme siihen, että Jumala meitä hoitaa tulevinakin päivinä. Hänhän tahtoo panna meidät kaikki koetukselle saadakseen tietää, olemmeko me sydämestämme Jumalan sanaan neuvoihin sitoutuvia.

Ei tätä pidä ymmärtää sillä tavalla, että me kykenisimme Jumalan tahtoa noudattamaan, vaikka me haluaisimmekin, mutta tällainen halu meillä tulisi olla, että me haluamme kilvoitella uskossa. Siksihän me tänäänkin olemme kokoontuneet ehtoollisen sakramentin äärelle, että me saisimme kokea Jeesuksen rakkautta, saisimme elää todeksi sen, että Jeesuksen seurassa on turvallista olla, ja häntä seuraamalla ihminen voi päästä Isän luokse.

Rakkaat kuulijat, meillä on rakas Jumala, meillä on rakas Jeesus, meillä on rakkaita ihmisiä ympärillämme.

Jumala pitäköön meitä rakkaudessaan, Jumala hoitakoon meitä armollaan, ja Jumala osoittakoon meille, että hän siunaa meitä enemmän kuin uskalla edes pyytää tai ajatella. Jumala antaa meille kaikille tulevaisuuden toivon.

Kun Jumala saa varjella meidät lapsina lasten valtakunnassa, niin kerran me näemme sen, mitä olemme toivoneet.

Uskomme tunnustamaan kristillinen uskomme. Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltaiseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Seuraavan virren aikana kannetaan kolehti Kinnulan rauhanyhdistykselle.