Seurapuhe Kajaanin RY:llä 17.03.2024 16.00

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme seuraajan aluksi rukoukseen.

Herramme Jeesus Kristus, riemuhuudot ympäröivät sinut, kun ratsastit Jerusalemiin. Alkaa jo hämärtää, pian olet yksin. Olet matkalla kohti pilkkaa ja häpeää. Olet matkalla kohti pimeyden ja rakkauden ristiä, jolla annoit elämäsi puolestamme.

Herra, vahvista meitä kantamaan omaa kärsimystämme. Auta huomaamaan toisten tuska, kun kohtaamme sen. Anna meille herkät korvat kuunnella kivun ja tuskan kieltä. Opeta meitä luottamaan, että olet kärsimyksessäkin lähellä. Anna meille ylösnousemuksen toivoa, kun olemme ahdinkossa ja umpikujassa.

Rakas Vapahtajamme, me olemme kokoontuneet yhdelle koolle pyhän sanan ääreen. Me rukoilemme, että sanasi saisi ruokkia meitä, virvoittaa, lohduttaa, neuvoa ja opastaa. Kuule meidän rukouksemme. Siunaa meidän kokoontumisemme sielojemme autuudeksi ja nimesi kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Luen seuratekstin johdannon ensimmäisen kuninkaiden kirjan luvusta 22, jakeesta 19 ja jakeeseen 22:8.

Miika sanoi vielä: Kuule siis Herran sana. Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Ja Herra sanoi: Kuka eksyttäisi Ahavin niin, että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Kileadissa? Yksi vastasi, toinen toinen. Toista, kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: Minä eksytän hänet. Millä tavoin? kysyi Herra. Henki vastasi: Minä lähden sinne ja menen valheen henkinä jokaisen hänen profeettansa suuhun. Silloin Herra sanoi: Eksytä sinä hänet. Sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin. Ja niin on käynyt.

Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien niiden profeettojen suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt.

Silloin Sytkiä Keenaan poika tuli siihen. Hän loi Miikaa poskelle ja sanoi: Olisiko mukaan Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi? Miika vastasi: Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.

Israelın kuningas, silloin Herra sanoi: Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön, Aamunin ja kuninkaan pojan Joasin luo. Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: Mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.

Miika sanoi siihen: Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani. Ja vielä hän sanoi: Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon. Aamen.

Tämä teksti on kappale niin suuresta kokonaisuudesta, että se sellaisenaan irtireväistynä kokonaisuudesta puhuttelee huonosti. Tämä kuningas Ahavin erittäin mielenkiintoinen ja merkittävä kertomus alkaa jo paljon aiemmin, mutta edellinen luku sillä on ratkaiseva merkitys tämän luvun tapahtumiin.

Edellisessä luvussa nimittäin kerrotaan, että tuo Ahav omien tilustensa vierellä näki Naabotin viinitarhan. Hänen mielestään se oli kaunis ja hän halusi sen itselleen ostaa. Hän meni Naabotin luokse ja esitti, että hän ostaa tämän. Naabot ei suostunut. Hän kieltäytyi siitä.

Tuo Ahav suuttui ja oikeastaan hän käyttäytyi sen jälkeen niin kuin lapset joskus käyttäytyvät. Hänestä tuli kiukkuinen. Hän meni kotiinsa, kääntyi vuoteellaan nukkumaan kasvot seinään päin eikä puhunut puolisolleen mitään. Puoliso kävi kyselemässä, mikä sinun on, että sinulla vaivaa jokin asia, kerro minulle.

Ja niin tuo Ahav kertoi, että Naabot ei myynyt hänelle viinitarhaa. Niin tuo Ahavin puoliso Iisebel, josta kerrotaan, että hänellä oli yhtä ilkeitä ajatuksia ja tekoja kuin puolisollaan kuninkaalla, sanoi: Ole huoleti, minä järjestän niin, että sinä saat sen viinitarhan.

Ja niin tuo Iisebel kuninkaan nimissä kirjoitti kansan vanhimmille, niille, joilla on oikeusvalta, kirjeitä, joihin pisti kuninkaan sinetin, ja käski heitä kokoontumaan kansan kokoukseen tekemään päätöksen Naabotin kivittämisestä hengiltä.

Samaan aikaan hän kansan keskuudesta etsi, sanotaan, että kaksi kunniaatonta todistajaa, joille hän antoi tehtäväksi todistaa väärin, siis valehdella. Kun kansan kokous kutsuttiin kokoon, noiden todistajien tehtävä oli todistaa, että Naabot on kuningasta ja Jumalaa pilkannut.

Tämän todistuksen perusteella Naabot vietiin ja kivitettiin hengiltä.

Sen jälkeen Iisebel meni kotiinsa ja sanoi Ahabille: Mene nyt ja ota Naabotin viinitarha haltuusi. Naabot on kuollut.

Mutta siinä vaiheessa Jumala tuli ja puhutteli profeetta Eliaa. Sanoi Elialle, että mene tapaamaan kuningas Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on Naabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa.

Ja profeetta Elian viesti oli kuninkaalle, että sano hänelle tämä Herran sana: Siinä paikassa, missä koirat nuolivat Naabotin veren, ne nuolivat, ja ne kuolevat myös sinun veresi.

Tuo Ahab puhutteli vihollisenaan profeettaa, mutta profeetta sanoi, että sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

Mutta Ahab katui niin paljon, että Jumala muutti suunnitelmaansa ja sanoi, että se valtakunta ei Ahabin aikana vielä ryöstetä hänen suvultaan, mutta hänen poikiensa aikaan.

Mutta Ahabin loppua, minkä profeetta oli ennustanut, sitä Jumala ei muuttanut.

Sen jälkeen meni vähän aikaa, sanotaan, että kolme vuotta, kun Juudan kuningas Josafat, josta sanotaan, että hän oli Jumalaa pelkäävä, ja Jumalainen keskusteli Israelin kuninkaan Ahabin luona.

Ja niin tuo Ahab esitti, että mennään yhdessä sotimaan. Lähdetkö kaveriksi? Otetaan Samariaan maa haltuun, sillä meille se kuuluu.

Niin tuo Josafat sanoi tuolle Ahabille, että onko sinulla ennustajia, joilta voisit kysyä, miten siinä sodassa käy? Ahab sanoi, että onhan minulla, ja hänellähän oli satoja ennustajia.

Ja nuo ennustajat kutsuttiin kuninkaan luojiksi. Ne ennustivat, että hyvin käy siinä sodassa. Lähde matkaan, Herra antaa sen kaupungin sinun käsisi.

Ja tuo ei vieläkään saanut Josafatia ihan uskomaan tätä Ahabin ennustajien lausuntoa, vaan hän kysyi, että olisiko sinulla vielä joku muu Herran profeetta, jolta voisimme kysyä.

Niin tuo Ahab sanoi, että on vielä yksi, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan pelkkää pahaa. Hän on Miika, Imlaan poika.

Tämä on tuo Miika, joka nyt tässä luetussa tekstissä. Hän on Miika, Imlaan poika, oli mukana mainittu nimeltä.

Tuo Israelin kuningas antoi hovimiehelleen tehtävän: Mene ja toimita tänne Miika, Imlaan poika.

Ja niin tuo lähetti lähti Miikan luokse, ja jo siellä Miikan luona ollessaan se kertoi, että ennustathan sinä kuninkaalle nyt myönteisesti, että kaikki muut ovat ennustaneet hänelle myönteisesti tästä sotaretkestä. Etkö sinäkin voisi tehdä tämän samoin?

Niin Miika vastasi tuolle, että niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.

Miika sanoi: Saapuu kuninkaan luokse, ja kuningas kysyy häneltä tuon saman kysymyksen sotalähdöstä.

Niin Miika vastaa ensin, että lähde vain. Voitto on sinun. Herra antaa kaupungin sinun käsisi.

Tuo kuningas ei ota todesta tätä Miikan lausuntoa, vaan sanoo: Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, että et saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä?

Nyt Miika muuttaa ennustustaan. Hän kertoo vertauksin kansasta, Israelin kansasta, joka jää vaille haltiaa ja kansasta, joka vaeltaa sinne tänne onnettomana vuoristossa ilman päämäärää.

Näin tuo kuningas ymmärtää tuon vertauksen, mitä se tarkoittaa, ja toteaa naapurimaan Juudan kuninkaalle: Enkö minä sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa?

Tämän jälkeen alkaa tuo tekstikohta, josta aloitin.

Miika sanoi vielä: Kuule siis Herran sana. Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan. Joukkot oli oikealla ja vasemmalla. Ja Herra sanoi: Kuka eksyttäisi Ahavin?

Ja nyt tuossa kuvauksessa löytyy sieltä joukosta yksi, joka sanoo: Minä menen ja eksytän hänet.

Vanhassa testamentissa löytyy kertomuksia näistä väkevistä eksytyksen hengistä. Paavali puhuu myöhemmin, paljon myöhemmin, kun hän katselee tulevaa aikaa, aikaa, jota hän ei ole näkevä, mutta hän jonka tietää tulevan, ja puhuu eksytyksen hengistä, väkevistä eksytyksen hengistä, jotka Jumala sallii tulla ihmisten keskelle.

Eksytyksen hengistä, jotka saavat ihmiset uskomaan valheen todeksi.

Me tänä päivänä elämme tällaista aikaa, jossa meille usein puhutaan mediakriittisyydestä, että osaisimme tulkita, mikä on totta median kertomana ja mikä on valetta.

Kyllä me olemme siinä välillä varmasti aika huonoja. Me kaikki saatamme uskoa myös valheita, valhemedia.

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Jo vanhasta testamentista löytyy kertomuksia näistä valheprofeetoista ja valheitten kertojista ja ennustajista.

Muistatteko, missä ensimmäisen kerran Raamatussa puhutaan valheesta? Minä katselin valhe-sanalla eri muodoissaan.

Itse asiassa se kertomus paratiisista, joka tulee mieleen, siellä ei käytetä sanaa valehteli, käärme valehteli, vaan käärme petti. Mutta kyllä se on hyvin lähellä sama asia: petous, valhe, kierous.

Siellä oli monta muutakin asiaa, jotka käytännössä tarkoittavat samaa.

Tuossa kertomuksessa Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien niiden profeettojen suuhun, jotka Ahabille ennustivat, paitsi tämä yksi, Miika, joka siitä syystä vangittiin ja vietiin veden ja leivän varoilla.

Ja sitten hän tuli kohdassa vankeuteen odottamaan, niin kuin kuningas kuvitteli, menestynyttä sotaretkeä.

Valheen uskominen on niin merkittävä asia, että Paavali puhuu myös Korinttilaiskirjassa näin: Minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan.

Mutta joskus ihmiset ovat myös erehtyneet luulemaan, että minä en koskaan valettele. Minä en puhu koskaan vääryyttä enkä muunneltua totuutta.

Job vanhassa testamentissa kyselee, että onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa väärästä?

Myöhemmin hän sanoo, että minä pistän käden suuni eteen ja vaikenen, minä olen puhunut tyhmästi.

Jaakob kirjoittaa Uuden testamentin puolella, että kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.

Kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskoa suurilla asioilla. Kieli on tuli meidän jäsentemme joukossa ja se on vääryyden maailma.

Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön, paha ja täynnä tappavaa myrkkyä.

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää. Kielellä me kirjoitamme ihmisiä Jumalan kuvaksi luoduiksi.

Ja sitten hän sanoo, että tämä ei käy.

Viimeisen kerran valheesta puhutaan Ilmestyskirjan loppupuolella. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan, ei ainoastaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämän kirjassa.

Niin kauan kun me elämme ja ihmisiä on maan päällä, myös valhe liikkuu meidän keskuudessamme.

Mutta tuohon valheen liikkumiseen, siihen liittyy niin kuin Ahabin aikanakin, se, että ihmiset tietoisesti käänsivät Jumalalle selkänsä.

Profeetat puhuivat ja varoittelivat, mutta ihmiset käänsivät selkänsä. He mielistyivät valheen puhujiin.

Valhe on kiehtovaa.

Tuossa virressä, joka on tuonne merkitty 402, siellä sanotaan siitä, kuinka valhe on kiehtovaa.

Tuossa äskeisessä virressäkin mainittiin valhe. Se liikkuu niin lähellä ja keskeisesti meitä kaikkia, että meillä on valvomisen paikka, että emme valehtelisi.

Mutta näille, jotka täällä käänsivät Jumalalle selkänsä ja valehtelivat, kun sitä oli aikansa tapahtunut, niin Herra käy kyselemään, kuka teistä menisi ja eksyttäisi Ahabin niin, että hän lähtee sotaretkelle.

Ja sitten löytyi yksi, joka sanoi, että minä lähden.

Ja niin tuollainen eksytyksen valheen henki lähti ja kietoi tuon kuninkaan, niin kuin on kietoutunut monen muunkin ihmisen.

Väkevästi valhetteli, ja kuningas uskoi tuon.

Ja niin hän lähti sotaretkelle, josta oli varoittanut Herran profeetta.

Selvännäkijänä tuli, kun oli kysytty Miikaa, että kansa jää vaille kaitsijaa ja kulkee levottomana sinne tänne, vailla päämäärää.

Mutta kuningas ei halunnut tuota uskoa, vaan näki, että sinä taas ennustit niin kuin ennenkin, vastoin toisia, kun kaikki muut ennustivat hyvin.

Sinä ennustit huonosti.

Ja niin hän suuttui tuolle Miikalle ja käski hänet vangita.

Valhe muuttuu todeksi, kun sitä toistetaan riittävän usein. Ei se ole vierasta tässäkään ajassa.

Toistetaan ja toistetaan, aina uudelleen ja uudelleen.

Vanhassa virsikirjassa siinä oli maininta, että ajat ja lain he vääntävät ihmismielen mukaisiksi, sillä tavalla, että se miellettää ihmisten mieliä.

Paavali kirjoittaa myös näin, että he valitsevat opettajansakin sillä tavalla, että ne puhuvat korvasyyhyn jälkeen miellyttäviä asioita: rauha, rauha, ei mitään hätää.

Tällainen miellyttää ihmistä, kun se puhuu sillä tavalla, että ei tarvitse tehdä mitään, ei tarvitse muuttaa elämän suuntaa, ei tarvitse luopua huonoista, ei tarvitse luopua elintavoista, ei tarvitse luopua valheista.

Kaikki menee hyvin.

Profeetatkin meille näin ennustivat.

Mutta joskus on ajateltu näin ja sanottu, että kun rakentaa elämää valheen varaan, jossakin vaiheessa tuo rakenne vaatii tukipuita.

Sitä tuetaan uusilla valheilla, ja lopulta koko rakenne on valhe.

Valhe on valetta.

Ja kun yksi jalka sorttuu, silloin sorttuu kaikki.

Tuolla kuninkaallakin kävi näin.

Hän lähti sinne sotaan, ja hän lähti vielä niin, että hän oli ikään kuin piiloutuneena vaunuihinsa vailla kuninkaallista asua.

Ja sanotaan, että taistelu kävi kiivaana, ja jostakin lensi harhanuoli, joka sattui kuninkaaseen Ahabiin, joka oli pukeutunut haarniskaan.

Mutta haarniskassa oli aukkoja, ja tuollaisesta aukosta nuoli pääsi tunkeutumaan hänen.

Ja se oli se, että hän oli pukeutunut.

Ja hän oli pukeutunut.

Ja hän oli pukeutunut.

Ja hän oli pukeutunut.

Ahab sanoi palvelijalleen: Vie minut nopeasti pois täältä, sillä minä olen vakavasti haavoittunut.

Mutta sota kävi kiivaana, ja Ahabia ei voitu poistaa sotatantereelta kesken päivän.

Hän omissa vaunuissaan odotti iltaa, kunnes sota laantui, rintamat rauhoittuivat.

Mutta toisaalta todetaan, että siinä vaiheessa hän oli kuollut omiin vaunuihinsa.

Kuningas vietiin kaupunkiinsa, ja vaunut vietiin ja pestiin.

Ja siitä todetaan, että ne vaunut pestiin siellä, missä Ahabin mielihalun seurauksena Naabot oli kivitetty hengiltä.

Se Eliaan ennustus toteutui täsmälleen: Siellä, missä sinä Naabotin kivitit, siellä myös sinun veresi vuotaa.

Ja näin tuo Ahabin vaunuihin vuotanut veri pestiin siellä Naabotin kuolinpaikalla.

Se on surullinen kertomus, yksi niistä surullisista kertomuksista, mitä liittyy tuon Juudan ja ennen kaikkea Israelin kansan petollisuuteen ja luopumiseen Jumalasta, jolloin he käänsivät selkänsä Jumalalle, uskoivat valheen ja saivat eksytyksensä palkaksi valheen hengen, väkevän valheen hengen, jota he uskoivat.

Lukekaapa joskus se Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku, mitä Paavali siellä kirjoittaa valheen hengestä.

He saivat eksytyksensä palkaksi väkevän valheen hengen, aivan samalla tavalla kuin tuolla vanhan testamentin alkupuolella.

Niin valheen henki liikkui Uuden testamentin aalloilla, ja näiden profeettojen ja apostolien ennustukset, että tällainen valheen henki erityisesti lopun ajalla tulee ihmisten keskuuteen, jolloin he uskovat valheenkin todeksi.

Ei tarvinne kysyä teiltä, elämmekö tällaista aikaa, jossa valhe uskotaan todeksi.

Me näemme sitä ympärillämme joka päivä.

On tarpeellinen sydämen rukous se virren sana, että totuuden henki, johda sinä meitä, ettei valheen henki saisi kietoa, niin että synkimmätkin valheet uskomme kohta todesta.

Sielun vihollisella on sellaisia henkiä vara laittaa.

Ja niin kuin tässä luetusta tekstistä käy ilmi, Jumala salli sen, että tällainen henki lähtee.

Se henki ei lähtenyt liikkeelle, ennen kuin Jumala antoi sille luvan.

Paavali kirjoittaa synnin ihmisestä, laittomuuden ja synnin ihmisestä.

Se puhuu siitä, kuinka sellainen ihminen paljastetaan.

Paavali ei kiellä, etteikö sitä olisi aina ollut.

Mutta siihen ajatukseen liittyy se, että tulee aika, jolloin tuo valheen ja synnin ihminen paljastetaan.

Sen ääriviivat ovat aina olleet epämääräisesti näkyvissä, mutta tulee aika, jolloin ne kirkastuvat, tulevat selkeiksi, tarkentuvat.

Silloin laittomuus muutetaan laiksi, ja näin uudistetaan synnin luvallisuus.

Siitä tulee lain kautta hyväksyttyä.

Laittomuudesta tehdään laki.

Silloin, kun laittomuuden ja synnin ihminen paljastetaan.

Mutta Paavali varoittaa, että sinä Jumalan ihminen, karta näitä.

Kun me Jumalan sanasta löydämme, minä katselin sitäkin Saaraa, kun se kolme vierasta tuli sille.

Ja ne sanoivat, että vuoden päästä me tulemme uudelleen, ja sinulla on silloin lapsi.

Niin Saara kuunteli sitä, ja hän ei oikein jaksanut sitä uskoa todeksi.

Sanotaan, että Saara naurahti.

Niin yksi noista miehistä kysyi Saaralta: Saara, miksi sinä nauroit?

Niin Saara kieltää: En minä nauranut.

Niin se mies sanoi: Kyllä sinä nauroit.

Ja tuo keskustelu jatkuu vielä sillä tavalla, että Saaralle ja Abrahamille sanotaan, että heidän pitäisi antaa pojalleen nimi Iisak, sillä se tarkoittaa, että hän nauroi.

Mutta tämä osoittaa, tämä tekstikohta, että vaikka Saara on Abrahamin puoliso ja vanhurskas kristitty ihminen, näin lähellä oli kristittyä ihmistäkin pieni hätävalhe, erityisesti silloin, kun tunnustaa, että Jumalan lupaukset ovat niin uskomattomia, että niitä ei jaksa uskoa.

Ei ne ole sen kauempana meistäkään.

Kuka siis voi olla totinen?

On kuitenkin niin lohdullinen myös Raamatun sana, että minä olen ylösnousemus ja elämä, olen tie, totuus ja elämä.

Teilläkin on elämä, kun uskotte, elämä hänen nimensä tähden.

Yksi ainoa on, joka on voinut valheen kiusatkin voittaa: Jumalan Poika.

Kun ensimmäinen pari kuunteli käärmeen puhetta, he uskoivat sen, koska se hedelmä, mistä se käärme puhui, se näytti hyvältä ja kauniilta syödä.

Sama vihollinen puhutteli Jeesusta erämaalle, ja hän sanoi: Minä annan sinulle kaiken tämän, jos kumarrat minua.

Sielun vihollinen valehteli, koska sillä ei ollut valtaa antaa.

Ja Jumalan Poika puhutteli: Mene pois.

Hän on ainoa, joka on pystynyt valheen karkoittamaan niin, että hän ei ole sitä uskonut eikä ole itse valehdellut.

Näin lähellä on epärehellisyys kaikkia meitä.

Sen tähden me olemme tarvinneet ja tarvitsemme edelleen totuuden hengen, joka kirkastaisi meille Jumalan sanan totuutta, muuttumatonta pysyvää totuutta.

Se osoittaa tietä taivaaseen, jota me olemme.

Se osoittaa edelleenkin synnin synniksi.

Se ei pyri muuttamaan laittomuutta laiksi, vaan se sanoo totuuden, koska se on myös totuuden henki, Jumalan henki, joka puhuttelee meitä sydämissämme.

Onneksi on ollut yksi, joka on ollut totuuden henki, joka on meidän puolestamme taistellut ja voittanut myös valheen kiusaukset.

Siksi hän on meillekin tie, totuus ja elämä.

Hän on elämä meille nimeensä tähden ja sen tähden, että hän on voittanut kiusaajan valheet kaikki.

Mutta me saamme turvallisesti elää, että tuo henki vaikuttaa edelleen meidän keskuudessamme.

Se osoittaa väärän vääräksi ja oikean oikeaksi.

Ja sen lisäksi se antaa voiman taistella pahaa vastaan.

Ja se antaa edelleen Jumalan valtakunnassa näkökykyä katsella, missä milloinkin eksyttävä väkevä valheen henki liikkuu, että me voimme taistella sitä vastaan yhdessä Jumalan hengen alulla.

Koko totuutta ja koko näkökykyä kaikista asioista ei ole meillä kellään.

Mutta yhdessä keskustellen ja kuulostellen toinen toistamme me pystymme näkemään, me kuulemme varoituksen sanoja, missä valhe voi piillä, mitä ei kannata uskoa.

Ja Jumalan henki ohjaa meidän puheitamme ja meidän elämäämme.

Sen tähden on hyvä, että me kokoonnumme usein kuuntelemaan.

Me luemme ja kuulemme, kuuntelemme ja tutkimme Jumalan sanaa, että kykenisimme erottamaan valheen hengen, ettei se kietoisi meitä eikä vääryyden palvelijoiksi saisi meitä lanketua.

Ettei kävisi niin kuin kävi Ahabille, että valheen henki saa kietoa hänet täydellisesti pauloihinsa.

Jumalan henki saakoon edelleen meitä ohjata, rohkaista, neuvoa ja lohduttaa.

Ja Jumalan evankeliumi saakoon korjata meidän vikojamme ja virheitämme, niitä epätosia puheita, valheitakin, jos niitä on sattunut.

Rakkaat matkaystävät täällä paikan päällä ja siellä jossain, mistä kenties kuuntelet, nytkin on lupa uskoa syntisenä itsensä vanhurskaaksi.

On lupa uskoa kaikki anteeksi.

Evankeliumista ammentaa voimaa matkalle, taivastielle.

Jää sen tähden uskomaan turvallisesti.

Synnit, viat, virheet, kaikki anteeksi.

Mikä mieltä painaa ja tekee matkan hitaaksi, jää turvallisesti tekemään matkaa taivasta kohden.

Sinun turvasi ja minun turvani on ikiaikojen Jumala, ja Jumala on luonut pitää meistä hyvän huolen.

Niin että me olemme, niin että me jaksamme taistella myös vääriä, valheen henkiä vastaan.

Jäädään sen tähden turvallisesti Jumalan ja hänen armonsa saanaan siunattuun suojaan.

Jäädään evankeliumin suojaan, uskomaan anteeksi synnit Jeesuksen nimessä.

Jää veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Jeesuksen nimessä jää veressä.

Lupaa uskoa synnit anteeksi.

Lupaa uskoa synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä jää veressä.

Lupaa uskoa synnit anteeksi.

Kaikki synnit anteeksi.

Rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Saanko minä jäädä myös näin vielä uskomaan?

Saanko minä jäädä myös näin vielä uskomaan?

Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne Jeesuksen siunattuun nimeen. Aamen. Aamen.

Kiitos.