Viikkomessu/saarna Haapajärven kirkossa 24.03.2024 17.58

Kuulkaamme Jumalan sanasalmista kaksikymmentäkaksi. Jumalani, Jumalani! Miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.

Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Sinä olet Pyhä, sinä olet kuningas. Sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinun ovat turvanneet isämme ennen. Sinun he turvasivat ja pääsivät suojaan.

Sinua he huusivat ja saivat avun. Sinun he luottivat, eivätkä pettyneet. Kuulimme palmusunnuntain salmin. Pitkäperjantain salmi jatkuu siitä, mihin tämä palmusunnuntain salmiteksti päättyi. Murhe ja ilo, epätoivo ja toivo.

Ahdinko ja siitä vapautuminen. Näinkin voimme luonnehtia tämän psalmin sisältöä. Tämä psalmi on Messias-salmi. Tämä kertoo taivaallisesta kuninkaasta, hänet, jonka Jumala valitsi. Hänet, jonka Jumala voiteli.

Hänen elämästään tämä psalmi kertoo. Voisiko se kertoa myöskin sinun elämästäsi tai minun elämästäni? Onko sinun elämäsi sellaista, että et tarvitse apua, vaan olet aina auttajana? Joka ei ole koskaan itse saanut mitään lahjaksi, niin ei ehkä kykene jakamaan myöskään lähimmäiselleen. Kristus oli saanut kaikki lahjat.

Näin me voimme perustellusti todeta. Häneltä ei puuttunut mitään. Hänellä oli viisaus, voima, kunnia. Oli hänellä myöskin häpeä, kirous ja kaikki ne asiat, jotka olisivat kuuluneet meille. Sinä kärsit kirouksen, jotta saisin siunauksen. Näen, eräs visilunolia toteaa.

Miksi Jeesus toteaa, että Jumalan, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Kun me ajattelemme Jeesuksen elämää, niin hänen elämäänsä hän sijoittui ajanlaskumme alun molemmille puolille tai oikeastaan ajanlaskumme alusta. Ajateltiin hänen syntyvän, mutta häntähän odotettiin syntyväksi Raamatun alkuajoista lähtien. Tuon ihmisen elämänsä hän eli.

Nykyisin ajanlaskumme alussa. Mutta kuitenkin hän ajatteli kaikkia maailman ihmisiä. Kun hän eli täällä maan päällä, niin hänen tuskansa ylettyi Aadamiin ja Eevaan, heidän pahuuteensa ja heidän syntisyyteensä. Ja se ulottuu myöskin niihin hetkiin, joista Jeesus itse ennusti, että kun hän tulee takaisin toisen kerran tänne maan päälle, niin löytäneekö hän uskoa maan päällä. Kun Jeesus katselee aikaa, Aadamista, viimeiseen maan päällä elävään ihmiseen, niin emme enää ihmettele sitä tuskaa, mitä hän koki. Kun hän katseli ihmiskunnan turmeltuneisuutta, kun hän katseli ihmiskunnan kiittämättömyyttä, kun hän katseli sitä, miten kaikki ovat oikenneet pois.

Jeesus ei halunnut väistää tehtäväänsä. Mutta tuo tehtävä hänelle ei ollut helppo. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Raamattu kertoo Jeesuksesta, että päivän hän opetti temppelissä ja yöt hän nukkui öljymäellä.

Rohkenen ajatella, että Jeesuksella saattoi olla myöskin unettomia öitä. Kun hän mietti vaikkapa omia opetuslapsia, kun hän tiesi etukäteen, että kun hän puhuu heille kärsimyksestään ja kuolemastaan, niin he tulevat ja kysyvät: Sallitko niin, että kirkkojen valtakunnassa minä saisin olla sinun vasemmalla puolellasi ja voisiko veljeni olla sinun oikealla puolellasi? Vain valta heitä viehättää, näinhän me lauloimme. Onko sinun elämässäsi asioita, jotka tuntuvat kiinnostavammilta kuin Jeesus? Onko sinun joskus tehtävävalintoja, että tahdonko minä kuulla, mitä Jeesus sanoo vai kuuntelenko minä vaikkapa yleistä mielipidettä?

Näitäkin asioita Jeesus varmaan katseli, kun hän koki yksinäisyyttä ja Jumalan hylkäämistä. Meidän yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka kokevat, että kaikki lähimmäiset ovat heidät hylänneet. Heillä ei ole yhtään todellista ystävää. Sellainen on hyvin karua, se on kylmää, se on raskas taakka ihmiselle. Eräällä tavalla Vanhan testamentin Joosef oli tällaisessa tilanteessa, kun veljet hylkäsivät hänet kaivoon.

Siellä varmaan Joosef miettii, että millaisia veljiä hänellä on ja ehkäpä hän mietti sitäkin, että millainen Jumala hänellä on. Joosefin elämässä kuitenkin oli sellainen lohtu, että Jumala ei häntä hylännyt. Ei hyvin tiedetty, miten Joosef tuolta kaivosta selvisi sitten eteenpäin.

Meidän aikanamme, vaikkapa tässä viikkomessussa, joku kokee täällä kirkossa tai nettiradion äärellä tai YouTubesta tähän messuun osallistujien yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen tunnetta, niin muista, että Jumala ei ole sinua hyljännyt. Jumala hylkäsi kyllä oman poikansa Jeesuksen Kristuksen ristille.

Ei säälinyt häntä. Jätti yksin. Siksi Jeesus pyytää: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Hän toimi näin siksi, ettei kukaan ihminen joutuisi hylätyksi.

Jeesus oli myöskin Jumala. Mehän hyvin muistamme, kun Jeesus ilmestyi toisen kerran lukittujen ovien taakse ja siellä oli Tuomaskin paikalla, ja kun hän sai laittaa kätensä Jeesuksen naulanreikiin, niin hän totesi: "Minun herrani ja minun Jumalani." Ristillä riippuu siis myös Jumala, Israelin pyhä. Jeesus koki ihmisenä tämän kurjuuden, kurjuutensa, hylätyksitulemisen.

Mutta jumaluudessa hän ylisti, hän riemuitsi. "Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas. Sinulle soivat Israelin ylistysvirret." Jumalan kansa on tunnettu siitä, että sen keskuudesta, sen keskeltä nousee ylistys. Ei lakkaa kiitosääni Siionin laumasta, kun yliän sydän hehkuu rakkauden tulesta.

Siinä on kiitoksen aihe. Tämä yliän tunteminen kehottaa kiitokseen, kun armon puhdas virta lämmittää sielumme. Jeesuksen muisto ihana on mieltä ilahduttava. Se on kuin parhain manna hunajan. Jumalan kansan keskellä julistetaan toivon, rakkauden ja ilon sanomaa.

Versi Röölia kauniisti toteaa: "Israel lujan luottaa, saat kerran hyvyyteen. Hän aina avun tuottaa, vie viimein autuuteen. Anteeksi synnit antaa, arvostaan suuresta kansansa kuormat kantaa, sen päästää tuskosta." Näin on tapahtunut Siionin keskellä aina. Sinun ovat turvanneet isämme ennen, niin kuin me kauniisti siitä laulamme.

Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Heprealaiskirje toteaa Vanhan testamentin uskovista, että he taampaa katselivat, mutta hyvin tyytyivät siihen luvattuun lohdutukseen. He jaksoivat odottaa Messiasta. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun. Sinuun he luottivat, eivätkä pettyneet.

Oletko sinä, rakas nuori tai aikuinen tai lapsi, pettynyt Jumalaan? Ovatko Jumalan lupaukset sinun elämässäsi olleet katteettomia lupauksia? Me katselemme Vanhaa testamenttia ja luemme sieltä, että Jumala lupasi kansalle monia asioita ja uhkasi heitä monilla rangaistuksilla, niin johtopäätös on se, että Jumala perui monet rangaistuksensa, armahti kansaansa, mutta yksikään hänen lupauksensa ei jäänyt toteutumatta. Ja näin on myös ollut Uuden testamentin ajalla, kun Jumala jotakin lupasi, niin hän täytti lupauksensa. Jos Jumala lupaa sinulle, niin hän pysyy lupauksissa.

Mitä sinä häneltä pyydät? Jeesus opetti, että kaikki, mitä pyydätte minun nimessäni, niin sen te saatte. Jumalan tahdon toteutuminen on sitä, että Jeesus ripustettiin ristille ja hänet hylättiin siihen, jotta Jumala saisi herättää hänet kuolleista ja antaa sinulle elävän toivon. Toivo Jumalassa merkitsee sitä, että ihminen rukoilee Jumalan tahdon mukaisia asioita.

Tapahtuuko sinun tahtosi? Ajallisestikaan asioissa me emme voi jättää Jumalaa sivuun. Raamattu toteaa siitäkin, että te voisitte sanoa, että huomenna menemme siihen ja siihen kaupunkiin, teemme kauppoja ja saamme suuret voitot. Teidän sanottava, jos Jumala suo. Olisikin hyvä, että me pyysimme Jumalalta ennen kaikkea sitä, että me etsisimme Hänen valtakuntaansa, rukoilisimme: "Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi."

Ja sen jälkeen pyytäisimme niitä hajallisia asioita. Jotta Jumalan valtakunta voisi tulla sinun luoksesi, se merkitsee sitä, että Jumala ei anna sinulle kaikkea ajallista. Mitäs näitä pyydät? Jotta Jumala pysyisi lupauksissaan, niin hänen ei sovi antaa sinulle kaikkea pyytämääsi, vaan hänen on kirkastettava sinulle elämän tärkeysjärjestys. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa!

Nyt tänään sinua, joka täällä kirkossa olet pysähtynyt miettimään elämääsi tai Nettiradion äärellä tai YouTuben äärellä, niin tämä hetki on sinulle suuri Jumalan lahja. Ajattelepa, että sinä saat nyt kuulla Jumalan äänen, saat kuulla Jumalan kutsun. Nyt Jumalan tahdon mukainen rukous kuullaan, kun olet rukoillut, tulkoon sinun valtakuntasi. Jumalan valtakunnan evankeliumi tulee sinun luoksesi, sinunkin luoksesi, joka olet sitä kaivannut ja tunnet, että syntiesi, että isän silmään edessä kestä voi olla sellaisiakin kuulijoita, jotka tietävät, mikä on se vesi, joka voisi tunnon pestä. Tänään Jumalan valtakunnasta kuuluu Kristuksen veren ääni.

Kuuluu sen veden ääni, joka holgatalla vuosi maahan saakka. Kuuluu Vapahtajan huuto, kaikki on täytetty, ja kuuluu myöskin Kristuksen sana: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Sinäkään et ehkä ole tiennyt sitä, mitä kaikkea syntiä olet epäuskosi tehnyt, mutta nyt tänään Jumala on sinulle kirkastanut, että sinulla ei ole ainoastaan tunnollasi vaan koko elämäsi suunta on väärä. Sinä saat kääntyä, tehdä parannuksen, uskovan evankeliumin, uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinulle, rakas sisareni ja veljeni, joka koet uskon heikkoutta. Koet kylmyyttä, koet voimattomuutta tämän maailman keskellä.

Koet, miten paljon olet rukoillut omien läheistesi puolesta ja tunnet kipua siitä, kuuleeko Jumala, auttaako Jumala, jaksanko luottaa, jaksanko uskoa, jaksanko rukoilla. Rakkaat köyhät matkamiehet. Uskokaa synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä isän valtakunta on suloinen valtakunta. Mä oon elävä valtakunta.

Täältä kuuluu kiitos. Kuuluu lasten ääni. Kuuluu toivon ääni. Niinpä uskon silmä kantaa ylimatkan, myrskyisen, katsellessa rauhan rantaa, kaipuu täyttää sydämen. Saavu kohta määränpää, silloin tyyntyä myrskysää.

Kerran myrskyt lakkaavat lopullisesti, mutta on hyvä, että meillä on lepopaikkoja täällä matkallamme tänäkin iltana. Me saamme kohdata Herramme Jeesuksen Kristuksen ehtoollispöydässä. Me saamme tuntea hänen rakkautensa, vaan parhain manna hunaja on hänen läsnäolonsa. Näin lähellä taivasta me saamme olla tänä iltana. Taas Siion kiittää ja riemuitsee, kun arvon taivas on täällä, ja siksi vapaana laulelee maan kylmän pimeän päällä.

Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme. Minä uskon Jumalaan, isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja pyhään henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Seuraavan virren aikana kannetaan kolehti Haapajärven rauhanyhdistykselle.