Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 01.05.2024 19.00

Vapuunpäivän illan seurat. Avaa meille sanasia, opeta meidät tuntemaan Kristuksen rakkaus, niin että saisimme ylistää sinun kunniaasi ja armoasi. Tätä me rukoilemme Herramme Jeesuksen, Kristuksen nimessä.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään on tosiaan vapun päivä, joka on yhteiskunnallinen juhlapäivä. Työn juhla. Se on työväenliikkeen ja myöskin ylioppilaiden juhlapäivä. Myöskin kevätjuhla. On mukava, että olemme saaneet tulla seuroihin tänään vapun päivänä. Ja saamme todella rukoilla, että Jumala avaisi jotakin sanasta.

Tämän viikon aiheena kirkkovuodessa on taivaan kansalaisena maailmassa. Ajattelin, että se käy myöskin tämän illan aiheeksi, kun vietämme tosiaan vappua. En lue nyt tämän viikon teksteistä, joita tuossa kirkkovuodessa on annettu, vaan ajattelin lukea toisen tekstin, joka on Jeesuksen vuorisaarnasta, Matteuksen evankeliumin viidennestä luvusta. Sanat kuulevat Jeesuksen nimeen.

Te olette maan suola, mutta jos suola menettää makuunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään. Se heitetään menemään ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakaan alle, vaan lampun jalkoihin. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isänne, joka on taivaassa.

Tämä raamatun kohta tuli mieleeni tuosta tämän viikon aiheesta, joka on todella, niin kuin jo äsken sanoin, taivaan kansalaisena maailmassa. Taivaan kansalaisuus tarkoittaa sitä kansalaisuutta, joka uskovaisella ihmisellä on, niin me sen käsitämme. Se on kansalaisuutta Jumalan valtakunnassa ja sitä kautta myöskin taivaassa. Se on toivoa siitä, että olemme osallisia siitä pelastuksesta, jonka Jumalan poika Jeesus Kristus on meille valmistanut.

Sitten tuo maailma. Kun puhutaan maailmasta, monesti se raamatussa mainitaan maailmana yleensä. Maailma. Tämä on valtakunnan vastakohta. Puhutaan maailman ihmisistä ja maailmasta. Puhutaan myöskin, tai saatetaan käyttää käsitystä kolmiliittoinen vihollinen, jolloin tarkoitetaan, että kristitty sotii kolmiliittoista vihollista vastaan. Ja siinäkin mainitaan. Ja se kolmiliittoinen vihollinen on sieluvihollinen tai saatana ja oma liha ja maailma. Eli maailma on jotakin vastakohtaista Jumalalle. Se on jotakin, joka on pois Jumalasta.

Toisaalta maailma on se paikka, jossa me elämme ja olemme. Voi olla, että on korostettu joskus sitä, että meillä Jumalan lapsilla on hyvä olla Jumalan valtakunnassa. Ja sitten vastakohtaisesti maailmassa on kaikki paha ja huono. Ja meillä on hyvä olla täällä. Toki näin on. On suuri Jumalan siunaus, että saamme olla Jumalan armosta osallisia. Mutta me varmasti myös tiedämme sen, että me kaikki ihmiset olemme syntisiä. Ja pahuus ei ole myöskään irti Jumalan lapsista. Vaan me olemme syntiin langenneita ja joudumme taistelemaan syntiä ja pahaa vastaan niin kauan kuin maailmassa olemme.

Siksi me emme ole täysin puhtaita, vaikka olemmekin armahdettuja. Vaan tuo meidän langennut osamme vie meitä pois. Ja siksi sitä pahuutta ja syntiä on myöskin meidän Jumalan lasten keskellä. Tällaista asettelua, jossa asetamme maailman jotenkin ja epäuskoiset ihmiset syntisiksi ja itsemme taas siunatuiksi ja pyhiksi ja synnistä erillisiksi, niin sellaista emme täysin voi tehdä. Koska tuo synti on valta meissä edelleen täällä niin kauan kuin maailmassa elämäni on. Ja siksi joudumme sitä syntiä vastaan taistelemaan.

Mikä meidän suhteemme sitten tuohon maailmaan on, niihin ihmisiin, jotka eivät ole samalla tavalla uskomassa kuin me? Paavali opettaa, että älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Tai Johanneksen kirjassa sanotaan, että älkää rakastuko maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkia maailmassa onkin: ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä. Se kaikki on maailmasta, ei isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahtoa, Jumalan tahdon pysyy iankaikkisesti.

Eli kyllä maailma on jotakin sellaista, jota vastaan joudumme taistelemaan ja meitä muistutetaan, että emme rakastaisi maailmaa. Varmasti tuo maailman rakkaus on meitä koko ajan kaikkia lähellä. Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä. Mitä se maailman rakkaus muuta sitten voi olla? Sitä kaikkea, joka vie meitä pois Jumalasta ja Jumalan hyvyydestä. Joka rikkoo rakkauttamme meidän uskon ystäviimme, sisariin ja veljiin. Joka rikkoo rakkauttamme Jumalaa vastaan. Tätä kaikkea vastaan Raamattu kehottaa taistelemaan.

Se on varmasti meitä kaikkia erityisen lähellä tänä päivänä, vaikkapa älypyhuelimen kautta tulevissa kaikessa. Siinä varmasti paljon saammekin hyvää älypyhuelimen kautta, mutta paljon siellä on myös sellaista turhaa, joka täyttää elämämme ja pahimmillaan vie meitä myös pois Jumalasta ja erottaa Jumalan valtakunnasta ja Jumalan lasten rakkaudesta.

Toki älypyhuelin on vain yksi asia elämässämme. Sielun vihollisella on monet konstit, tuhansien konstien juonimestari näin. Joskus on taidettu sielun vihollista Jumalan vastustajaksi kuvata, ja se on kyllä ihan tosi. Hänellä on kyllä keinonsa viedä meitä pois Jumalasta ja erottaa meitä hänen rakkaudestaan.

Tällä tavalla elämään vain toisten uskovaisten kanssa omissa piireissämme on toki siunauksellista ja hyvää. Ajattelen, että se on suuri Jumalan lahja, että on uskovaisia ystäviä ja tukijoita ympärillä ja saamme vapaaehtoisin mielin olla toisten uskovaisten kanssa. Mutta se ei tarkoita sitä, että väheksyisimme niitä armosta osattomia lähimmäisiämme, jotka elävät niin sanotusti maailmassa, niin kuin Raamattu sanoo.

Meidän on hyvä muistaa, kuinka Jeesus suhtautui syntisiin ihmisiin. Ehkä muistatte, kun hän meni vierailemaan fariseus Simonin kotiin. Ja Simon ihmettelee, että kun sinne tulee nainen, joka alkaa pestä Jeesuksen jalkoja. Ja Simon ihmettelee, että hyvänen aika, että eikö Jeesus todellakaan tiedä, kuka tuo nainen on. Hän on syntinen nainen, paha ihminen. Simon fariseuksena ei halunnut olla tuollaisten pahojen syntisten, julkisyntisten ihmisten kanssa tekemisissä, vaan hän halusi pysyä heistä kaukana. Mutta Jeesus antoi tuon naisen pestä jalkansa kyynelillään, jos oikein muistan. Jumala rakastaa katuvaa syntistä.

Ja ei meitä Jumalan lapsina ole kehotettu erottautumaan ja eroon maailmasta. Ei meille sanota, että perustakaa omat yhteisenne ja omat kaupunkinne, menkää pois tästä maailmasta elämään omaa elämäänne, vaikka luostariin tai korkealle vuorille tai perustakaa oma reservaatti jonnekin syrjään, vaan meidät on kutsuttu elämään tämän maailman keskellä, kaikkien ihmisten keskellä. Siihen meitä kutsutaan, mutta elämään siellä totuudessa, rakastain, valona ja suolana niin kuin tämä päivän teksti, Jeesuksen sanat sanovat.

Te olette maan suola. Suola on mauste, jolla me maustamme ruokamme. Ja suolaa ei ole, niin kyllä ruoka on mautonta. Ei se maistu millekään. Ja Jeesus sanoo, että te olette maailman suola. Mutta jos suola menettää makuunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään. Milloinkaan suola voi menettää makuunsa.

Mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo, että me olemme maailman suola ja jos suola menettää makuunsa, ei se kelpaa enää mihinkään? Ajattelen, että sillä suolalla tarkoitetaan sitä, että me elämme Jumalan sanan totuudessa emmekä hyväksy syntiä ja vääryyttä. Se ei tarkoita, että me karttelisimme niitä ihmisiä, jotka eivät usko tai elä samalla tavalla kuin me, jotka hyväksyvät synnin. Mutta se tarkoittaa sitä, että emme itse lähde sellaiseen syntielämään mukaan, joka loukkaa omaa tuntoamme. Ja saamme myös rukoilla, että oikealla hetkellä ja oikeassa tilanteessa saamme myöskin puolustaa Jumalan sanaa ja sen opetusta. Silloin me saamme olla maan suolana.

Ajattelen, että ihmiset kuitenkin myöskin kaipaavat sitä totuutta. Toimin itse pappina luterilaisessa kirkossa, meidän kirkossamme, ja kirkko on jo pidemmän aikaa elänyt tietyllä tavalla kriisissä. Siksi, että monet ovat eronneet kirkosta aikaisemmin. Suomi eli tällaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa kaikki kuuluivat automaattisesti kirkkoon, mutta tuo yhtenäiskulttuurin voima on hävinnyt ja moni ihminen näkee, että kirkolla ei ole merkitystä ja eroaa kirkosta.

Ja tämä on saanut sitten meidät kirkon työntekijät ja monet muutkin miettimään sitä, että mitä meidän pitäisi tehdä, että ihmiset eivät eroaisi kirkosta ja pysyisivät sen yhteydessä ja haluaisivat uskoa Jumalaan. Tässä on tultu erilaisiin ratkaisuihin ja kirkossakin monella on se käsitys, että meidän täytyy sopivissa määrin joustaa Jumalan sanasta ja mieluummin nähdä sitä ja sillä tavoin tulla vastaan sitä yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittojen osalta on tullut siihen käsitykseen, että ne ovat oikeita, ne pitäisi sallia myöskin evankelis-luterilaisessa kirkossa ja pappien pitäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia tai ehkä monet muutkin asiat, jotka nykyään nähdään aivan hyväksyttävinä.

Vaikkapa mieleen tulee vaikkapa eläminen yhdessä seurustelun aikana tai eroaminen ja tällaiset asiat, jotka ovat Jumalan sanan vastaisia, niin ne nähdään mahdollisena ja oikeina ja ihmisen omina ratkaisuna. Niitä ei nähdä väärinä. Mutta ajattelen, että vaikka monet elävät synnin luvallisuudessa ja ovat irti Jumalan sanasta, niin silti he kokevat hyvänä, että saavat kuulla elävää Jumalan sanaa ja saavat kuulla sellaista julistusta, joka haluaa pitäytyä Jumalan sanassa. He kokevat sen rehellisenä ja oikeana ja saattavat, jos Jumala niin sallii, tarttua myöskin tuohon Jumalan sanaan ja uskoa sen myöskin itselleen ja saada parannuksen ja päästä seuraamaan Jeesusta Kristusta.

Se taas, että Jumalan sanasta luovutaan ja ei haluta Jumalan sanaa pitää esillä ja jos hallitaan Jumalan sanan vastainen elämä, niin se on monesti myöskin jumalattomista ihmisistä epäuskottavaa. Ja en usko, että se ainakaan lisää kirkossa pysyvien määrää. Voi paremminkin saada myöskin sellaiset ihmiset, jotka haluavat pysyä Jumalan sanassa, eromaan kirkon yhteydestä.

Varmasti uskovaisinakin saattaa miettiä sitä, että onko oikea ratkaisu pysyä kirkon yhteydessä vai erota siitä. Itse näkisin, että ei lähtisi siinä tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja ja eroamaan kirkosta, vaikka se on netissä helppoa yhden klikkauksen päässä. Ja saattaa ehkä perusteluna olla se, että kirkossa on niin monenlaista opetusta, että en halua siihen kuulua. Joskus uskovaisella saattaa olla myöskin se perustelu, että en halua omilla varoillani tukea tällaista kirkkoa ja siksi eroaa siitä.

Joku saattaa tehdä sellaisenkin ratkaisun, että eroaa vuoden viimeisenä päivänä ja liittyy vuoden ensimmäisenä päivänä ja silloin noilta veroilta estyy, mutta näin, että sellainen ratkaisu lähtee kyllä enemmän omasta ahneudesta kuin siitä, että vaikka sitä ehkä perusteleekin itselleen, että ei halua omilla varoillaan tällaista kirkkoa tukea.

Ajattelen, että me voimme olla myös valona ja suolana kirkkomme sisällä ja sen keskellä. Silloin kun vaikutamme on hieno asia, että myöskin Jyväskylässä on seurakunnan luottamuselimessä uskovaisia vaikuttamassa ja omalta osaltaan toimivana valona ja suolana kirkon sisällä. Ja varmasti sekin vaikuttaa, että osallistumme kirkon sellaiseen toimintaan, jonka näemme hyväksi ja mihin hyvällä omalla tunnolla helposti voimme osallistua. Silloin nähdään, että sellaista toimintaa kannattaa järjestää ja silloin sitä toimintaa suunnataan sinne.

Paavali myös opettaa, että enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä, vai olikohan se Pietari, se on apostolien teoissa se kohta joka tapauksessa. Se oli sellainen kohta, että juutalaiset olivat hermostuneet, että te syytätte, että me olemme tappaneet Jumalan pojan Jeesuksen ja sanotte, että hän oli Jumala ja syyttivät siitä. Ja sanoivat, että emmekö ole sanoneet teillä, että te ette saa opettaa Jeesuksesta Kristuksesta. Silloin Pietari sanoi, että pitää kuunnella enemmän Jumalaa kuin ihmistä ja kyllä meidän täytyy Jesuksesta opettaa ja hän kuoli Kristillä. Siitä juutalaiset hermostuivat.

Ajattelen, että Kristuksen sanomaan kuuluu muun muassa tuo opetus avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona ja jos me siitä luovumme, niin silloin olemme kuunnelleet enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Inhimilliselle mielelle me ymmärrämme, että on inhimillisesti hyvä asia, että kaikki ihmiset saavat toteuttaa itseään ja toimia juuri niin kuin he haluavat. Mutta jos me asetamme ihmisymmärryksen Jumalan sanan yläpuolelle, niin silloin me olemme joutuneet vikaan. Meidän täytyy pitäytyä Jumalan sanassa.

Uskon, että se tuo lopulta siunauksen, vaikka voi olla kiusallista tämän maailman paineesta, että käsityksemme vaikkapa tuosta avioliittoasiasta tai homosuhteiden hyväksymisestä on erilainen kuin tässä maailmassa tänä päivänä. Keskimäärin voidaan sanoa, että emmehän me ole suvaitsevaisia. Emmehän me suvaitsevaisia. Emme rakasta kaikkia ihmisiä, kun emme hyväksy tällaisia. Mutta enemmän meidän täytyy kuunnella Jumalaa kuin ihmisiä ja olla uskollisia Jumalan sanalle.

Me ihmisenä näemme vain pienen osan siitä, mitä Jumala kaikessa viisaudessaan ja hyvyydessään näkee. Siksi meidän kannattaa pitäytyä Jumalan sanassa ja tyytyä siihen, mitä Jumalan sana meille opettaa ja sanoa. Myöskin näistä asioista.

Toki me vallan hyvin tiedämme, että me kaikki olemme Jumalan luomia ja Jumalalle yhtä arvokkaita ihmisiä. Mutta Jumalan sanan mukaisesti myös ymmärrämme, että jos jollakin on taipumus vaikkapa tuohon homoseksuaalisuuteen, niin silloin sitä taipumusta ei voi Jumalan sanan perusteella toteuttaa. Se on toki sellaiselle ihmiselle iso koettelemus ja risti, jota joutuu maailmassa kantamaan, mutta ajattelee, että se on kuitenkin myöskin seksuaalinen suuntautuminen on yksi asia elämässä kaikkien muiden joukossa ja Jumalalla on meille kaikille oma paikkansa.

Ja jos ei voi tuota omaa seksuaalista suuntautumista sillä tavoin toteuttaa, niin varmasti on paljon muitakin asioita elämässä. Kun meille ihmisille annetaan näitä erilaisia ristejä elämässä, niin se oma risti saattaa joskus tuntua erityisen vaikealta ja suurelta ja alkaa näyttää kaikki asiat sen oman ristin valossa. Me ihmiset ja meidän mielemme toimii helposti niin, että alamme nähdä vain ne asiat, jotka ovat toisilla paremmin kuin meillä itsellä ja ehkä Jumalalla juuri suhteessa siihen omaan vaikeaan asiaamme, mikä se sitten onkaan.

Se, joka kaipaisi toista ihmistä rinnalle, näkee vain ne ihmiset, joilla on se puoliso tai toinen ihminen rinnalla. Se, joka kaipaisi perhettä, mutta ei ole sitä saanut, niin näkee vain toisten lapset. Ja niin edespäin. Näin ihmismieli toimii, mutta saamme rukoilla, että Jumala antaisi meille tyytyväisyyttä ja iloa ja avaisi näkemään meille sen meidän kutsumuksemme tässä elämässä, jota saamme toteuttaa. Ja antaisi meille ilon ja rohkeuden elää sen kutsumuksemme mukaan, joka meille on annettu.

Silloin kun saamme toimia valona ja suolana, niin silloin saamme myös elää toisten kaikkien ihmisten keskellä ja ajattelee, että se valona eläminen on sitä, että se ilo ja rauha, joka meidän sydämessämme on, saisi näkyä myös ympärillä. Toki me emme aina ole iloisia, vaikka usko iloa antaakin. Voi olla, että meissä on rauhattomuutta, vaikka usko antaa myös rauhaa, mutta Jumala parhaimmillaan myöskin auttaa ja kutsuu lähimmäisiämme uskoon tuon valon kautta, joka ei ole meissä, vaan joka on Jumalalta annettu.

Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isänne, joka on taivaassa. Näin Jeesus sanoo tuon raamatun kohdan lopussa. Näkisi meidän hyvät tekomme ja ylistäisivät isänne, joka on taivaassa.

Oletko sinä tehnyt paljon hyviä tekoja? Millaisia hyviä tekoja olet tehnyt tänään? Ehkä tunnet sydämessä, että onkohan tuota paljon tullut niin hyviä tekoja tehtyä. Enemmänkin sydämessä johan saattaa olla rauhaton ja tuntea syntisyyttä ja epätäydellisyyttä. Mutta jos tunnet näin, niin sinä saat uskoa kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi juuri tänä iltana ja luottaa siihen, että Jumala hyvyydessä antaa pyhän henkesi sinulle voimaksi.

Ja sellainenkin, joka on ehkä tullut kuuntelemaan tätä puhetta tai kuulee sitä kauempana ja tuntee, että kaipaat sitä valoa, jonka Kristus voi antaa. Kaipaat iloa ja rauhaa sydämeen, mutta et sitä tällä hetkellä omista, niin tuota iloa saat omistaa uskomalla. Kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Jumala, Jumalan valtakunta sinua tänään lähestyy. Saat uskoa kaiken anteeksi, kääntyä tehdä parannuksen ja lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta.

Tunnen itsenikin syntiseksi ja olin kyllä aika kiusattu, kun tulin tänne teidän eteen. Saanko uskoa vielä kaikki synnit anteeksi? Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jääkää Jumalan rauhaan.

Yhdytään vielä Herran siunaukseen. Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puolemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.