Seurapuhe Seinäjoen RY:llä 09.05.2024 16.56

Isän ja Pojan ja Pyhän nimen hiljennymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä. Me tahdomme isää kiittää sinua tästä armonpäivästä, joka on jo iltaan kulumassa. Me tahdomme isää kiittää sinua kaikista lahjoistasi, joita sinä olet itse kullekin meille osoittanut ja antanut. Kiitämme rakkaasta Isäimestä maasta ja että me saamme näin vapaasti tulla yhdelle koolle lukemaan ja tutkimaan Pyhää sanaasi.

Sinä isä itse tiedät ja näet, mitä sinun lapsesi tällä hetkellä tarvitsevat hyvästä sanastasi. Olet sinä sen tähden lupauksesi mukaan avaamassa sanaasi köyhän palvelijan kautta. Olet Taivaalle isä myöskin kutsumassa, esittämättä kutsun sanaa niille, jotka vielä kulkevat ulkona sinun armo valtakunnastasi. Me tahdomme isä kiittää sinua kodistamme ja perheistämme ja kaikista läheisistä, matkaystävistä, veljistä ja sisarista, joita sinä olet antanut tälle taivastielle meille saattomiehiksi. Tänäkin päivänä me saatu tuomme sinulle suurimman kiitoksen Aino syntyisestä pojastasi, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka sinä olet antanut meidän syntien sovittajaksi.

Tästä me isä tuomme sinulle suurimman kiitoksen. Me sanomme vielä turvallisesti poikasi opettamin rukouksen sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Tämä päivä on Helatorstai ja se on Jeesuksen Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäivä ja tälle päivälle on merkitty evankeliumiteksti tänne luokkaan evankeliumin luvun kaksikymmentäneljä, sen jakeissa neljäkymmentäkuusi tänne viisikymmentäkolme eli luvun loppuun. Minä luen nämä Jumalan sanat yhteiseksi tutkistelun aiheeksi.

Varmasti tekin veljet ja sisaret kun olette seuroihin lähteneet, niin olette rukoilleet, että Taivaan Isä olisi itse kirkastamassa pyhää sanansa, ja että näissäkin seuroissa saisi kaikua se hyvän paimenen ääni. Minä luen nämä sanat Jeesuksen nimeen. Hän sanoi heille: Näin on kirjoitettu: Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Kaikille kansoille Jerusalemista alkaen on hänen nimessään saarnattavaa parannusta ja syntien anteeksi antamista. Te olette tämän todistajat.

Minä lähetän teille sen, minkä isä on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kun saatte varustuksenne voiman korkeudesta. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista lähelle Metaaniaa ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin.

He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. Aamen.

On ilo nähdä, että täällä seuroissa on näin paljon teitä tyttöjä ja poikia. Te varmasti muistatte ja olette seuroissa useasti kuulleet lapset, että se Jeesus oli lasten ystävä. Kun Jeesus syntyi jouluhyömä tänne tämän maailman keskelle, niin nyt on se päivä, kun me muistelemme sitten sitä lasten ystävää, kun se on nousu sinne ylös taivaaseen.

Tässä meidän tekstimme edellä Jeesus puhui opetuslapsille. Hän sanoi, että minä tarkoitin, kun olin vielä teidän kanssanne. Puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä soten, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjassa ja Psalmeissa on minusta kirjoitettu.

Nyt kun Jeesus tämän sanoi opetuslapsille, niin varmasti rakkaat sanan kuulijat, niin teidän mielessänne alkoi elämään, että mitä Jumalan Sanassa on kirjoitettu elämän Herran Jeesuksesta ja hänen syntymisestään ja siellä luomistyön yhteydessä, kun niissä on kirjoitettu siellä jo vanhassa testamentissa elämän herrasta Jeesuksesta.

Me muistamme, mitä Johannes jouluevankeliumissa sanoi. Johannes sanoi siellä, että alussa oli sana. Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se sana. Jumalan Sana kertoo siitä, että ennen kuin maailman perustus oli luotu, ennen kuin oli mitään tehty, niin elämän herra Jeesus oli siellä taivaan Isän luona.

Nyt ihmisjärki helposti aivan kuin ajattelee, että miten se on mahdollista, kun Jeesushan syntyi sitten vuosituhannet sen jälkeen. Me Jumalan lapsina voimme sanoa, että tämä uskomisen asia on niin ihmeellinen asia, että se ei pienemmissäkään määrin se ei avaudu järjenne.

Me muistamme, mitenkä Jumalan Sana meille muistuttaa siitä, että mitään ei ole luotu, mitään ei ole Kristuksen kautta luotu, kaikki on hänen kauttaan tehty. Ja kun Jumala aloitti sen luomistyön, niin hän aloitti sen Kristuksen kautta. Ensimmäisenä päivänä Jumalahan sanoi, että Jumalan Henki liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi, että tulkoon valkeus ja valkeus tuli.

Ajatelkaa. Nämä Jumalan Pyhän Hengen tuet, ne ovat palanneet sieltä maailman alusta saakka. Ja me muistamme, kuinka sitten se ensimmäinen ihmispari, kuin se syntyi Jumala ensilloisen Aadamin sieltä maan tomusta ja sitten otti siitä kylkiluun ja täytti sen paikan lihalla ja valmisti hänelle puolison, Eevan.

Jumala oli sitten Aadamille kertonut, kuinka sitä paratiisia tuli elää ja asua. Tämä liittyy tähän meidän tekstiin ja Kristuksen lunastustyöhön.

Ja kun Jumala oli tämän Aadamille sanonut, että kaikista puista siellä paratiisissa saa syödä, mutta siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, niin ei saa syödä. Ja tämän, kun Jumala oli sitten sille Aadamille luonut sen puolison, niin se Aadam kertoi tämän saman asian Eevalle, mitä Jumala oli sanonut.

Ja me muistamme, kun siellä käärme oli siellä paratiisissä, niin tämä käärme sitten kävi houkuttelemaan Eevaa ottamaan siitä puusta. Minä joskus pienenä poikana ajattelin niin kuin olin seuroissa, että olikohan se Jumala aivan kuin kiusaksi laittanut sen puun sinne keskelle paratiisia vai mitä varten se laittoi, kun se ensimmäinen ihminen siitä söi ja antoi toisten miehellensä.

Ei se Jumala laittanut sitä kiusaksi, mutta Jumala laittoi ihmisen sanansa uskojaksi, yläpuolelle ihmistä.

Aivan samalla tavalla tänäkin päivänä rakkaat sanan kuulijat, niin Taivaan Isä on laittanut luomansa ihmisen sanansa uskojaksi. Mutta me muistamme, kuinka se ensimmäinen ihmispari lankesi. Eeva otti siitä puusta ja antoi miehellensä ja Adamkin otti ja tapahtui syntiinlankeemus.

Me muistamme, kuinka Jumala kutsui Adam ja Eeva, että kussakin olet, ja Jumala puetti ensimmäisen ihmisparin nahkaisella vaatteella ja antoi lupauksen Kristuksesta. Silloin annettiin jo lupaus siitä, että on tuleva se, joka on rikki polkeva käärmeen pään ja se on pistävä häntä kantapäähän.

Aivan samalla tavalla myös tänä päivänä, kun näitä seuroja järjestetään, niin kuin se Jumala kutsui ensimmäistä ihmisparia, niin aivan samalla tavalla myös Jumalan valtakunnasta vieläkin kutsutaan ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Aivan niin kuin elämän herra Jeesuskin puhui aikanansa useasti ja monesti Jumalan valtakunnasta, että ihmiset käsittäisivät ja ymmärtäisivät tehdä parannuksen ja mistä synnistä. Ja sitten miten se parannus tehdään, niin sehän ei ole monimutkainen asia. Se on katumusta ja peljästystä synnin tähden. Se on synnin hylkäämistä ja evankeliumin uskomista ja sitten synnin hylkäämistä.

Sitä on parannus yksinkertaisuudesta. Ihminen tuntee omat syntinsä ja kuulee sen evankeliumin täältä Jumalan valtakunnasta. Ja niin sitten se ensimmäinen ihmisparikin pääsi uskomaan, ja hänelle annettiin lupaus Kristuksesta tulevasta sovittajasta, syntien sovittajasta.

Siitä myöskin psalmin kirjoissa kerrotaan, kuinka Elämän herra Jeesus kävi isän kanssa. Elämän herra Jeesus lunasti koko maailman synnit ja Jumala sitten loi tämän kaiken näkyväisen ja näkymättömän.

Ja tätä Jumalan valtakunnan työtä, sitä on tehty kaikkina aikoina. Me muistamme siellä ensimmäisen maailman aikana, kun Jumala antoi myös Noalle tämän tehtävän saarnata Jumalan valtakunnan evankeliumia. Kyllä me muistamme, kuinka Jumala sanoi, että saarnata tätä evankeliumia satakaksikymmentä vuotta. Syntielämä oli tullut niin suureksi ensimmäisen maailman aikana. Siellä uskovaiset olivat luopuneet tästä elävästä uskosta ja Raamattu kertoo, että siellä uskovaiset miehet olivat alkaneet ottamaan epäuskoisia puolisoksi.

Ajatelkaapa, kun se uskon liekki oli sammunut sydämeltä, niin myös väkivalta tuli ensimmäisen maailman aikaan ja kun Jumala katsoi sitten sieltä taivaasta, niin hän katui, että hän on valmistanut koko ihmisen. Ja siinä Jumalan edessä Noa saa sitten armon ja Jumala antoi tälle Noalle tehtävän. Aivan samalla tavalla kuin meillekin rakkaat veljet ja sisaret on annettu tehtävä, tätä evankeliumia julistaa kaikille ihmisille.

Se Noa saarnasi satakaksikymmentä vuotta ja kun me ajattelemme, että tämä arkki, jonka se Noa rakensi, niin se oli melko iso. Se oli sataviisikymmentä metriä pitkä ja kaksikymmentäviisi metriä leveä ja viisitoista metriä korkea. Tämä arkki, jota se Noa alkoi rakentamaan.

Siellä työmaalla pyöri sitten ja hääri hänen kolme poikaa, heidän vaimonsa ja Nooan vaimo, kahdeksan uskovaista. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että siellä ensimmäisen maailman aikana oli varmasti paljon ihmisiä, niin ajatelkaa, miten suuri luovuus oli tapahtunut, ettei ollut kuin kahdeksan uskovaista, jotka tekivät tätä Jumalan valtakunnan työtä.

Ja kun Noa aloitti sen arkkityömaan ja sanoi ihmisille, että on satakaksikymmentä vuotta aikaa, siihen kuivalle maalle alkoi tekemään tätä arkkia, niin varmasti moni kävi siinä arkin äärellä ja nauroivat tälle uskovaiselle vanhurskalle miehelle hänen Saaralleen, kun hän saara siitä tulee kaikelle loppu, tulee vedenpaisu. Niin minä ajattelen, että siinä monet kävivät kuuntelemassa tämän uskovaisen miehen puhetta. Monet saattoivat ajatella, että kyllä tuo miehen puhe saattaa olla totta, mutta jos me tuon Alvan saarnan uskomme ja menemme tuonne arkkiin sisälle eikä tulekaan sitä vedenpaisumusta, niin ihmiset nauravat.

Joku saattoi ajatella siinä, että mitä minun ystäväni sanovat, mitä minun kotiväki sanovat. Mutta saattoi olla sellaisiakin, jotka muistivat, että miten mukava oli olla isän kotona, kun oli kaikki synnit anteeksi. Mutta ajatelkaa rakkaat veljet ja sisaret, että ei ollut yhtään parannuksen tekijää, vaikka ensimmäisen maailman aikana Noa saarasi satakaksikymmentä vuotta. Mutta Noa teki kärsivällisesti sitä työtä, minkä Jumala oli hänelle antanut. Ja Jumala piti lupauksesta kiinni.

Ja me muistamme, kun tuli aika täyteen, niin nuo meni arkkiin sisälle ja ne eläimet, mitä Jumala oli siinä säätänyt. Tässä arkissa on kuva Jumalan valtakunnasta ja kun ne nuo meni sinne sisälle, niin kuka sulki arkin oven? Jumala sen sulki.

Ja me muistamme, kun Noa oli perheensä kanssa siellä sisällä ja taivaan ikkunat avautuivat, niin neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä satoi vettä. Niin minä ajattelen, että siinä tilanteessa, kun oli ihmiset siinä sateen alla ja oli vyötä sille vettä, niin kyllä moni kävi siinä arkin ovella kolkuttamassa, että avaamme uskomme. Mutta ei ollut mitään mahdollisuutta enää uskoa.

Nuo teki sitä Jumalan valtakunnan työtänsä aikanansa niin kuin Jeesus käski opetuslasten tehden, saarnaten evankeliumia. Mutta ei ollut Noalla enää mahdollista avata sitä ovea, kun se Jumala oli sulkenut. Se on tänäkin päivänä, veljet ja sisaret.

Kun me teemme tätä Jumalan valtakunnan työtä, niin me olemme kylvömiehiä niin kuin olivat opetuslapsetkin. Jeesus sanoi, että minä olen tie ja minä olen totuus ja minä olen elämä.

Jeesus sanoi, että minä olen ovi. Tämän oven kautta ihmisen pitää tulla sisälle Jumalan valtakuntaan, jos hän kerran haluaa päästä taivaaseen kotiin. Panitteko, rakkaat matkaystävät, merkille sen, että kun te lähditte näihin seuroihin, niin sieltä omasta kodista te avasitte ulko-oven, otitte kahvasta kiinni ja avasitte sen oven, ja kun te menette täältä seuroista kotiin, niin te laitatte sinne lukkopesän avaimen, väännätte ja vedätte kahvasta ja menette sisälle kotiin. Se on luonnollinen ovi. Jumalan valtakunnan ovi on aivan erilainen.

Siinä ei ole kahvaa siellä ulkopuolella. Sinne avaimet on jätetty tänne Jumalan valtakunnan sisäpuolelle, jossa se elämän herra Jeesus sanoi Pietarille, kun he kyselivät, että kenenkä ne sanovat minun ihmisen pojan olevan. Me muistamme, kuinka monenlaisia vastauksia Jeesus sai opetuslapsilta. Jeesus kysyi, että kenen te sanotte minun olevan, niin sanoi, että sinä olet elävän Jumalan poika. Jeesus sanoi Pietarille, että ei tätä lihaa eikä verisynnyttä ilmoittanut vaan minun isäni henki. Ja sanoi, että tälle kalliolle minä tahdon rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit eivät pidä sitä voittamaan ja jätti nämä avaimet Jumalan valtakuntaan.

Sitä ei voi yksikään avata ulkoa päin, vaan tätä Jumalan valtakunnan ovea avataan sisäpuolelta. Siksi se elämän herra Jeesus, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi omille opetuslapsille siellä lukittujen ovien takana, kun opetuslapset olivat peloissaan ja pelkäsivät, että heille käy samalla tavalla kuin käy elämän Herralle Jeesukselle, että heidätkin surmataan.

Muistamme, kuinka niille pelkääville opetuslapsille Jeesus ilmestyi ja sanoi, että älkää pelätkö, rauha olkoon teille. Niin kuin isä on minut lähettänyt, minä myös lähetän. Teidän tehtävänne on antaa synnit anteeksi maan päällä, ne ovat anteeksi annetut taivaassa, ja joilta te pidätteätte, niiltä ne ovat pidetyt taivaassa.

Kun me ajattelemme tätä uskomisen lahjan tärkeyttä, niin emmehän haluaisi yhdeltäkään ihmiseltä pidättää syntien anteeksiantamusta. Ei.

Mutta tämä uskon lahja on sellainen, niin kuin me tuossa jo muistamme, että me olemme kylvömiehiä näihinkin seuroihin. Jos olisi tullut yksikään senkaltainen ystävä, rakas, joka tunnet ja kaipaat, että minun sydämellä ei ole tuo ylösnoussut Herra Jeesus kotiopettajana, niin kuin Jumalan valtakunnasta on aina rakkaasti kutsuttu parannukseen, niin sinullakin on oikeus ja lupa ylentää sydämesi uskomaan epäusko, ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja lähteä seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Miksi näin, että meitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan? Kun Jeesus jätti omilleen tämän saarnavirran? Jeesus sanoi, että teissä minä tahdon asua ja teissä minä tahdon vaeltaa, ja Jeesus sanoi, että minä olen teidän kanssa maailman loppuun saakka.

Siksi me tätä evankeliumia julistamme, ja se on tämä evankeliumi sellainen, joka se nostaa ja kantaa ja se opettaa ja neuvoo tällä taivastiellä. Tämä evankeliumi on vielä niin ihmeellinen, että se siirtää samassa silmänräpäyksessä ihmisen sisäisen Jumalan valtakuntaan, kun se uskoo tämän evankeliumin.

Tämä usko on niin yksinkertainen asia, niinku Jeesus monesti sitä opettajaa toi esille, että se on tämä uskomisen asia, tämä on yksinkertainen, tämä on lapsen kaltaista uskoa, ei tämä ole monimutkaista. Opetuslapsetkin erehtyvät siinä kyselemään, että kuka heistä on suurin, niin Jeesus otti pienen lapsen ja sanoi, että hellette tule ja käänny niin kuin tämä lapsi, niin ette tule sisälle Jumalan valtakuntaa.

Kyllä ne opetuslapset oli uskomassa, mutta Jeesus osoitti sen, että jos sillä riidan ja kiistan tiellä on, niin se tie vie ulos Jumalan valtakuntaan. Me veljet ja sisaret otetaan Herran Jeesuksen Kristuksen valmistamaa uskon vanhurskautta, lahjavanhurskautta me saamme omistaa. Ja me siksi tulemme aina sanan kuuloon, että Taivaan Isä saa tuoda.

Meille niitä hyviä terveisiä, että me kerta toisensa jälkeen saamme uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovinto veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Me tiedämme, että tätä uskoa on meillä hyvin vähäinen. Jos kun te pienet lapset ja nuoretkin tiedätte, että se sinapin siemen, se on kaikista pienin siemen, mitä on, niin jos meillä olisi sinapin siemenen verran tätä uskoa, niin Raamattu meille opettaa siitä, että me vuoria siirtäisimme tai sanoisimme metsäviikon puulle, että istuta itsesi meren, niin niin tapahtuisi. Mutta sitä on niin vähän, mutta se on kuulkaa tärkeetä.

Vaikka sitä olisi meidän sydämessä pieni pisara, että monta kertaa se uskon liekki niin heikosti palaa. Mutta kun se on oikeat ja tuntemuksetkin voi olla sellaiset, että monta kertaa aivan kuin itsekseen miettii, että olenko minä edes enää uskomassa. Mutta se on kuulkaa hyvä muistaa, että tämä usko ei ole tuntemisessa, Olen siinä, että me haluamme uskoa omat syntimme anteeksi ja se on siinä, että Taivaan Jumala on antanut sen oman rakkaan poikansa lunnaaksi meidän syntien edestä.

Aivan niin kuin se Elämän herra Jeesus keskusteli Nicolemuksen kanssa ja se sanoi siinä Johanneksen evankeliumissa, että sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi oman rakkaan poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei hän huku, mutta saa iankaikkisen elämän. Sellainen palkka on rakkaat veljet ja sisaret, kun me uskomme omat synnit anteeksi.

Siitä myös Johannes sanoo, että tästä uskon toivosta, että se ei aina häpeään tulla. Ja jolla on tämä toivo, niin hän puhdistaa itsensä niin kuin hän puhdas, niin kuin hänkin puhdas on. Se puhui siinä elämän herrasta Jeesuksesta ja tulee mieleen se kiirastorstai illan tapahtuma, kun se elämän herra Jeesus jätti omille sen esikuvan ja sanoi, että sen kun söivät siellä yläsalissa sen vanhan liiton pääsiäisaterian, ja sitten Jeesus asetti sen jälkeen uuden liiton aterian ehtoollisen, ja ehtoolliselta noustessaan Jeesus alkoi pesemään opetuslasten jalkoja.

Me muistamme, kun se tuli Pietarin kohdalle, niin Pietari sanoi, että ei ainoastaan jalat vaan myöskin kädet ja pää. Pietari ajatteli, että pestään kokonaan, kun Jeesus tätä tekee, niin ja Pietari sitä ennen esteli, että et sinä pese minun jalkojani, niin Jeesus sanoi Pietarille, että en minä pese, ellen minä niitä pese, sinulla ei ole mitään osallisuutta minun kanssani. Näin se Pietarit taipui siihen ja olisi halunnut, että kokonaan pestään.

Siinä on sellainen opillinen kohta, että kun me olemme saaneet synnit anteeksi, jos on saanut parannus sen armon epäuskosta tai sitten on säilynyt lapsuuden kalliissa uskossa, niin ei tarvitse muuta kuin jalat pestä.

Meidän ei tarvitse, kun synti tarttuu, tehdä parannusta epäuskosta, vaan niistä matkan vioista ja virheistä. Ja kun Jeesus oli pessyt sitten opetuslasten jalat, niin se sanoi siinä sitten lopuksi, että nyt kun minä olen tehnyt näin teille, niin tehkää sekin toinen toisillenne.

Veljet ja sisaret, tärkeät siellä aivan kotielämän keskelläkin, että me tätä evankeliumia käytämme ja saamme toinen toisillemme tätä syntien anteeksiantamista. Tässä meidän tekstissä juuri tässä puhuttiin, että kun Jeesus niille opetuslapsille kirjoitti näitä sanoja ja tahtoo, että he lähtevät saarnaamaan tätä syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille. Jerusalemista alkaen on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Te olette tämän todistajia. Minä lähetän teille sen, minkä isäni on luvannut, ja me muistamme, kuinka se elämän herra Jeesus omille opetuslapsille sanoi, että ottakaa Pyhä Henki, ja Pyhän Hengen voimasta me tätä evankeliumin työtä teemme ja saarnaamme syntien anteeksiantamusta.

Tämä meidän tekstimme täällä loppupuolella sitten, kun Jeesus vei nämä opetuslapset ulos kaupungista lähelle Britanniaa, siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heitä. Jeesus halusi vielä niitä opetuslapsia siunata, ja me muistamme, kuinka varmasti nämä opetuslapset olisivat halunneet lähteä Jeesuksen mukana. Heillä oli opettaja ikävä siellä ennemmin niistä pääsiäisen tapahtumista, kun Jeesus kertoo näitä opetuslapsille, niin ne eivät opetuslapset niitä ymmärtäneet.

Mutta nyt ne opetuslapset olivat sen edessä, että Jeesus on siinä heitä siunaamassa ja Jeesus nousee sinne ylös taivaaseen isän oikealle kädelle. Oletteko tekin, veljet ja sisaret, todenneet omassa elämässämme sen, että miten tärkeätä saa tätä evankeliumin siunausta kuunnella ja kuulla omalle kohdalle.

Minä ajattelisin teitä isät ja äidit, joita on runsaasti tullut seuroihin, ja teitä rakkaita nuoria ja kalleimmalla siunauksella, evankeliumilla toinen toisianne. Ilman pyytämättäkin me saamme saarnoa tätä evankeliumia, kun me näemme, että jollakin on vaikeata, nostaa käden olkapäälle ja sanoa, että sinä saat uskoa. Ainut voima tällä taivastiellä on tämä taivaasta lähetetty evankeliumi, jota me omalle kohdalle saamme kuulla.

Tämä meidän tekstimme sitten tässä aivan viimeisessä jakeessa, kun siunatessaan hän erkani heistä ja hänet todettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitusta, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin, ja he olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.

Tällainen mukava loppu tässä, että opetuslapsetkin ymmärsivät ja he ylistivät siitä Jumalaa. Elämän herra Jeesus oli noussut sinne isän oikealle kädelle ja rukoilee siellä meidän kaikkien puolesta. Me muistamme sitä, kuinka Jeesus rukoili opetuslasten puolesta, ja se kuulkaa, veljet ja sisaret, se rukoilee meidänkin puolesta.

Kun hän viritti rukousta isälle, niin hän sanoi, ettet heitä ottaisi pois maailmasta, mutta että sinä pahalta heidät varjelisit. Sama rukous on siellä taivaallisella isällä, elämän Herralla Jeesuksella meistäkin, että me varjeltuisimme kaikilta pahalta ja saisimme säilyä loppuun asti Jumalan lapsina, ja kerran pääsisimme sinne taivaan kotiin.

Tämähän on meidän rukouksen mieli ja rukouksen halu ja uskon päämäärä. Nytkin, rakkaat veljet ja sisaret, tämänkin puheen päätteeksi. Näissä seuroissa kuuluu se hyvän paimenen ääni, että väsynyt, kilvoittelija, on ollut epäilyksiä ja kiusauksia, niin rakkaat veljet ja sisaret saatte jäädä uskomaan anteeksi kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja Sovintoveressä.

Tämä evankeliumi omalle kohdalle uskomme, niin me sen kautta säilymme Jumalan valtakunnassa Jumalan lapsena ja kerran pääsemme sinne taivaan kotiin. Te, rakkaat lapset ja nuoret, niin tekin saatte jäädä uskomaan synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja Sovintovereessä.

Minäkin kysyn, että saanko minä jäädä uskomaan omat syntini anteeksi. Minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssa, Jeesuksen nimeen, Aamen. Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.