Helatorstain iltaseurat Kiimingin kirkossa 09.05.2024 18.00

Armo teille ja rauha, Jumalalta meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Aloitamme tämän tilaisuuden yhteisellä rukouksella.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Puheen johdannoksi luen Tessalonikalaiskirjeestä toisen Tessalonikalaiskirjeen ensimmäisen luvun lopusta ja toisen luvun alusta seuraavan Jumalan sanan katkelman. Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.

Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös Jeesuksen tullessa tuo poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut. Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti, kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.

Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan.

Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Ja juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät arvaamatta niin kuin synnytyskivut raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Aamen.

Tänään on helatorstai, ja tätä helatorstaita vietetään, niin kuin varmaan kaikki tietävät, Jeesuksen taivaaseenastumisen muistopäivänä. Tänäänkin tässä kirkossa, ja kaikissa kirkoissa, joissa on ollut jumalanpalvelus, on seurakunta lausunut yhteen ääneen uskovansa siihen, että Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin ja istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella.

Näin on tässäkin meidän kotikirkossamme tänään lausuttu. Uskontunnustus alkaa sanoilla "Minä uskon". Siinä on kolme eri kohtaa: minä uskon Jumalaan, minä uskon Jeesukseen ja minä uskon Pyhään Henkeen, Jumalan luojana, Jeesukseen lunastajana ja Pyhään Henkeen pyhittäjänä.

Tämän päivän yksi teksteistä, en tiedä saarnaako tuo aarre siitä tämän päivän Uuden testamentin tekstistä, sisältää mielenkiintoisen kohdan, joka liittyy meidän tekstiimme ja liittää tämän tekstin helatorstain teksteihin.

Kun Jeesus opetuslapsineen oli siellä Öljymäellä ja hän hyvästeli opetuslapsensa, ja pilvi nosti hänet ylös taivaaseen, yhtäkkiä siinä paikalla opetuslasten keskellä seisoi kaksi valkopukuista miestä, niin Raamattu on kirjoitettu. Ja miehillä oli viesti: "Kalilean miehet, mitä te katsotte taivaaseen? Se Herra, jonka näitte näin nousevan ylös, tulee kerran samalla tavalla takaisin niin kuin näitte hänen ylösnousevan."

Joku voisi ajatella tai pohdiskella, että kannattaako kaikkea asioita, mitä Raamattuun on kirjoitettu, uskoa?

Uskontunnustuksessa me toivottavasti kaikki sydämestämme uskomme siihen, mitä sanomme. Hän on kerran tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. On aivan varma asia, että samalla tavalla kuin tähän saakka kaikki Jumalan sanan ennustukset ja lupaukset ovat toteutuneet, yhtä varmasti ne toteutuvat loppuun asti. Mitään ei jää toteutumatta, vaan kaikki toteutuu niin kuin Herran sanaan on kirjoitettu.

Meidän tekstissämme apostoli Paavali kuvailee Jeesuksen toista tulemista vähän tarkemmilla sanoilla. Hän vetoaa siihen, mitä Herra, siis Herra Jeesus Kristus, on itse sanonut. Herra on sanonut, että ylösnousemus ja Jeesuksen toinen tuleminen tänne maailmaan tapahtuu niin, että ylimmäisen enkelin käskystä ja pasunan soidessa Jeesus tulee tänne maailmaan takaisin. Silloin täällä maailmassa alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita Paavalin mukaan, ja hän vetoaa Herran sanaan siihen asti, kun Herra tulee. Ne elossa olevat ihmiset, jotka silloin elävät, eivät nouse ensin ylösnousemukseen, vaan ensin nousevat ne, jotka ovat kuolleet uskovaisina, Kristukseen uskovina. Ja meidät, jotka olemme vielä elossa silloin ja täällä jäljellä, sanoo Paavali, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan, ja niin me saamme aina Herran kanssa olla.

Meidän kaunis kirkkomme täällä Kiimingissä on keskellä hautausmaata niin kuin vaikka monet kirkot ovat, että hautausmaat on kirkon läheisyydessä, kirkon ympärillä. Kun tuo Jeesuksen toisen tulemisen päivä on käsillä, niin ensin tapahtuu kirjaimellisesti se, mitä Paavali tekstissämme kirjoitti Herran sanoneen, että ensin aukeavat haudat, joihin on uskossa nukkuneita ihmisiä haudattu, ja sieltä nousee haudoista ne uskovaisena täältä maailmasta lähteneet ja tälle maailmalle silmänsä ummistaneet. Lähtevät niistä haudoista, nousevat ylös Herraa vastaan. Niin tapahtuu tässäkin rakkaan kotikirkkomme ympärillä hautausmaalla, niin tapahtuu kaikkialla, missä ihmisiä on haudattu, maaboveen kätketty, eikä se jätä ulos niitäkään ihmisiä, joiden hautapaikkaa ei tiedetä. Kaikkien on kerran tuona päivänä nousta ylöshaudoista. Mutta järjestys on tämä: ensin nousevat uskossa nukkuneet Kristuksen omat, niin kuin Paavali tekstissämme sanoi.

Voi miten pysähdyttävä asia tämä onkaan. Ei ole siis ollenkaan yhtenevää, millä tavalla ihminen elää täällä maailmassa. Eivät ne asiat järjesty parhaalla tavalla kuoleman jälkeen ja ajan rajan tuolla puolella, vaan täällä elämässä, täällä maailmassa, ihmisen pitää eläessään päästä uskovaiseksi, Kristukseen uskovaksi, ja siinä uskossa elää täällä maailmassa ja kerran tälle maailmalle ummistaa silmänsä. Kun se onnellinen osa on, saa Kristuksen ylösnousemuksen aamussa nousta uskovaisena ihmisenä ylösnousemukseen Herraa Jeesusta Kristusta vastaan. Toisessa yhteydessä Jumalan Sana tarkentaa tätä kuvausta ylösnousemuksesta. Kun taivas tyhjentyy enkeleistä ja ne tulevat tänne hakemaan uskovaisia ihmisiä taivaan kotiin, niin taivaassa kokoonnutaan Kristuksen valtaistuimen eteen, ja sielläkin uskovaiset ihmiset, Kristuksessa uskossa Kristukseen nukkuneet, saavat kutsun valtaistuimen oikealle puolelle, Kristuksen tuomioistuimen oikealle puolelle.

Heistä Ilmestyskirja sanoo: niillä oli pitkät, valkeat vaatteet päällä. Niitä oli niin paljon, että kaikista kansoista, kielistä ja sukukunnista niin suuri joukko, että kukaan ei sen joukon määrää voinut laskea. Herra Jeesus Kristus tuntee silloin omansa, seuraajansa. Hän sanoo sinä päivänä istuimme oikealla puolella oleville: Tulkaa minun isäni siunatut! Omistakaa se valtakunta, joka teille on maailman perustamisesta saakka valmistettu.

Jumalan sanan mukaan tapahtuu toinen asia. Uskovaiset ovat uskossa nukkuneet, ovat ensin nousseet haudoista, niin sitten täällä maailmassa elävät uskovaiset, jotka silloin täällä ovat ja kilvoittelevat Jumalan lapsina täällä maailmassa. Heidät muutetaan, niin kuin apostoli sanoo, toisessa yhteydessä ajan rahussa ja silmänräpäyksessä. He saavat Kristuksen ylösnousemusruumiin, kaltaisen ruumiin, ja pääsevät nousemaan muiden vanhurskaiden kanssa vanhurskaiden ylösnousemukseen. Mutta kaikki eivät pysähdy siihen. Sellainen ihminen, joka ei ole täällä maailmassa Kristukseen uskovana, hänen lapsenaan, hänen seuraajanaan, hänen valtakunnassaan elänyt, niin hänenkin pitää nousta.

Hän ei nouse silloin elämän ylösnousemukseen vaan tuomion ylösnousemukseen. Jeesuksen omien sanojen mukaan hän sanoo silloin, istuimme vasemmalla puolella oleville ihmisille, menkää pois minun tyköni te väärintekijät, minä en tunne teitä. Ja silloin alkaa Jumalan sanan mukaan iankaikkinen vaiva, jota ei ole edes ihmiselle tarkoitettu vaan sielun viholliselle ja hänen enkeleilleen.

Siksi aina Jumalan Sana pysäyttää meidät kaikki, täällä ajassa elävät, siihen asiaan, että me valvoisimme omakohtaisessa uskonkilvoituksessa, että me olisimme valmiita silloin, kun huuto kuuluu, kylvö tulee, kun ylimmäisen enkelin pasunan soitto kajahtaa. Se muistuttaa myös siitä sellaista ihmistä, jolla parannus on vielä tekemättä, että se parannus pitää tehdä täällä elämässä ajassa.

Ei parannusta voi tehdä kuoleman jälkeen, ei ajarajan tuolla puolella vaan täällä maailmassa, elämässä silloin, kun Jumala on tänne maailmaan ihmiselle elinpäiviä ja elämän antanut. Siksi tämän päivän evankeliumitekstit muistuttavat, että Vapahtaja valtuutti, käski ja velvoitti omat opetuslapsensa kutsumaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan sisälle. Pyhän Hengen voimalla hän käski saarnata omiensa täällä maailmassa parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Alkaen, niin kuin hän sanoi, Jerusalemista ja niin lopulta maailman ääriin saakka.

Mitä se parannus sitten on? Rippikoulussa me olemme jo oppineet, mitä se parannus on. Se on vaivaa ja pelastusta syntien vuoksi. Toiseksi se on uskomista anteeksiantamukseen, pyhään evankeliumiin, sen vastaanottamista uskolla. Siksi parannusta ei kannata siirtää huomiseen päivään, kun voi olla, että sitä huomista päivää ei koskaan tule. Moni ihminen on saattanut ajatella, että ehtihän minä ehkä sitten vanhana tai vähän tuonnempana tai sopivampana aikana tehdä parannuksen.

Mutta kun ei Jumala kutsu ihmistä loputtomasti iankaikkisesti niin kuin Raamatun sana kuuluu, vaan silloin, kun kuulet Jumalan äänen, ole ahkera ja tee parannus. Jumalan valtakunnan evankeliumi. Pyhä evankeliumi kutsuu tänäänkin parannukseen ja syntien anteeksiantamuksen osallisuuteen. Kun Jumalan lapset saavat Pyhän Hengen valtuuksilla saarnata Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä: synnit anteeksi. Se synnyttää ihmisen Jumalalle lapseksi ja pääsee Kristuksen päälle uskovaksi ja hänen seuraajakseen. Siitä vakavalla tavalla puhuvat tämän päivän tekstit ja meidän lukemamme Tessalonikalaiskirjeen teksti.

Toinen asia tekstistämme nousee esille, kun tällaisen iankaikkisuuden portin edessä Paavali kuvailee sitä, mitä silloin tapahtuu. Se vie kyllä kaikki meidät ihmiset pienen ja nöyrän paikalle, joka ainoan, kun se hetki on kohdattava. Paavali sanoo kirjeen vastaanottajille näistä kirjoittaessaan: lohduttakaa toisianne näillä sanoilla. Lohduttakaa, rohkaiskaa toisianne näillä sanoilla. Uskovaiselle ihmiselle tuon päivän odotus ei ole kauhun hetki eikä kauhun paikka.

Vastaa saa turvallisella ja lohdullisella mielellä odottaa ja katsoa eteenpäin, kun se aikanaan koittaa. Miksi niin? Siksi, että uskossa on kysymys Jumalan Pojan valmistamaan vanhurskauteen turvautumisesta. Kun ihminen pääsee Jumalan lapseksi uskovaiseksi, niin hänen päälleen puetaan Kristuksen valmistama lahja, vanhurskauden vaate. Kristuksen tuomioistuimen eteen ei kukaan ihminen kelpaa omissa vaatteissa, jolla tarkoitetaan sitä, että aivan kuin itsekudotulla ja itsevalmistetulla vanhurskaudella, vaan sinne kelpaa vain se vanhurskaus, se vaate, jonka Jumala Pojassa ja Jeesuksessa Kristuksessa valmisti.

Vanhat Saanamiehet tapaavat joskus sanoa, että se vanhurskauden vaate on valmistettu olka-ristillä ahtaissa kangaspuissa. Tässä Kimin kirkossa on tuossa Mikael Topeliuksen maalaama taulu, jossa ahtaissa kangaspuissa vanhurskauden vaatetta valmistettiin sinulle ja minulle. Sen me olemme saaneet uskossa päällemme pukea.

Se merkitsee sitä, että kun sinä, Jumalan lapsi, kerran avaat silmäsi tuohon aamuun, kun ylimmäisen enkelin pasuunansoitolla taivas tyhjentyy enkeleistä ja haudat avautuvat, niin sinä näet päälläsi valkean vaatteen, sen, jota Johannes katseli Patmos-luodossa. He olivat pitkiin, valkeisiin vaatteisiin puettuja.

Johannekselle sanottiin kyllä tai häntä ikään kuin arvuutettiin, keitä nämä ovat. Johannes vastaa kysyjälle: Sinäpä sen tiedät, ja hänelle vastataan: Nämä ovat ne, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet ja vaatteensa pesseet ja ne Karitsan veressä valaisseet. Vaatetta, matkavaatetta, vanhurskauden vaatetta, jonka Jumalan lapsi uskossa on päälleen saanut pukea. Sitä pestään ja valaistaan täällä kilvoituksen matkalla Herran Jeesuksen sovintovedellä.

Kyllä sinä tiedät, matkaystävä, veljeni ja sisar, mitä tämä tarkoittaa. Kun oma syntisyys painaa tai on vaatteeseen tullut tahroja matkalla, missä sinä tiedät? Missä on se vaatteen pesupaikka, avoin lähde, jossa Herran Jeesuksen sovintoveri puhdistaa kaikesta synnistä? Se on Jumalan valtakunnassa, Jumalan lasten keskellä, ja sille avoimelle armolähteelle on lupaa aina käydä, tie on sinne avoimena.

Siksi Paavali rohkeni kirjoittaa tuosta hetkestä, kun kerran yhdessä lähdetään täältä pois taivaan kotiin: Lohduttakaa toisianne näillä sanoilla. Sitten on vielä tekstissämme yksi kohta.

Se on se, miten Paavali ikään kuin kuvaa tuon hetken ennakointia. Voiko siihen jollakin lailla valmistautua niin, että tuon hetken tietää etukäteen ja voi sitten panna asiat kuntoon täällä maailmassa eläessään, kun tuo hetki koittaa? Ei voi. Paavali sanoo, että se tulee se hetki niin kuin varas yöllä, odottamatta, tietämättä, yllättäen se tulee niin kuin varas yöllä.

Jopa niin, että Paavalin mukaan se aika, jolloin Kristuksen olemus on lähellä, siihen aikaan liittyy ihmisten ajattelutapoja, puheita ja merkkejä, että ihmiset sanovat, että nyt on rauha. No, rauha eikä mitään hätää, kaikki hyvin!

Ja silloin, arvaamatta, niin kuin toinen Raamatun paikkakuva, niin kuin salaman isku, joka näkyy idästä länteen, on Kristuksen toisen tulemisen hetki. Siksi Jeesus sanoo monta kertaa seuraajilleen, omilleen, että se, minkä minä sanon teille, minä sanon sen kaikille: valvokaa, sillä ette tiedä aikaa ettekä hetkeä.

Sitä hetkeä muuten ei tiedä taivaan enkelitkään, ja Jeesuksen sanojen mukaan Jeesuskaan ei tiedä, vaan Isä Jumala yksin. Ihmiset ovat joskus erehtyneet tekemään laskelmia ja arvauksia maailmanlopusta. Se on aivan hylynpölyä.

Jumalan sanan mukaan ihminen ei voi laskelmaa tehdä, kun ei sitä voi tehdä edes Jumalan Poikakaan eikä taivaan enkelit. Ei sitä voi tehdä ihminenkään. Siksi kilvoituksemme jää, rakkaat matkaystävät, tänäänkin tässä hetkessä uskomisen varaan.

Saat uskoa vapaana Jumalan lapsena: itsesi pahana, pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Saat uskoa Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä synnit anteeksi, sielurauhaan, vapauteen ja iloon. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ovat anteeksi.

Jos tämä sana on kuulossa niin kuin kovasti, sitä toivomme ja sitä rukoilemme, on joku, joka on osaton Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta ja kannat vielä epäuskon taakkaa päälläsi. Sinullakin on lupa ja oikeus uskoa. Juuri sinua Taivaan Isä tänään kutsuu.

Usko Herran Jeesuksen pyhässä nimessä, kalliissa sovintoveressä epäusko ja kaikki synnit anteeksi. Aamen.