Äitienpäiväseurat ja kevätjuhla/Seurapuhe Järvenpään RY:llä 12.05.2024 16.00

Kolmiyhteisön Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljennytään tämän kevätjuhlan ja äitienpäiväseurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua äidistä, joita olet meille jokaiselle antanut. Kiitämme myöskin kaikista läheisistä muistakin, joita olet elämäämme siunannut. Kiitämme sinua seurakuntaäidistä, jonka hoidossa saamme täällä ajassa tehdä matkaa Jumalan valtakunnan keskellä.

Kiitämme sinua kaikista ajallisista lahjoista, tästä kauniista keväisestä päivästä ja ajasta, jota saamme täällä vapaassa isänmaassa viettää. Ennen kaikkea me kiitämme sinua pojastasi, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka annoit tänne maan päälle lunastamaan ja pelastamaan meidät kuoleman vallalta.

Sanomme vielä turvallisesti poikasi opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus, eli niin kuin te lapsetkin tiedätte, jokainen kirkkopyhä on otsikoitu tietyn aiheen alle. Tämä meidän äitienpäivä ja kevätjuhlan ajankohta sattuu sellaiselle sunnuntaille, jossa on siis aiheena Pyhän Hengen odotus.

Täällä lukee kirkon käsikirjassa, että ennen taivaaseen astumista Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten välille. Se karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.

Pyhä Henki vakuuttaa kristitylle, että he ovat Jumalan lapsia, ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä appa-isä.

Ajattelin lukea tämän hartauspuheen johdannoksi tälle päivälle merkityn evankeliumitekstin, joka on täältä Johanneksen evankeliumista, sen seitsemäntoista luvusta, jakeet kahdeksantoista-kaksituhatta kaksikymmentäkolme. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

Minä en rukoile vain heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä, ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut, ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua." Aamen.

Täällä on paljon teitä pieniä tyttöjä ja poikia. Taisin jo tuossa johdannossa sanoakin, mikä päivä tänään on. Jos minä kysyisin teiltä, mikä päivä tänään on, niin uskoisin, että te kaikki sen tietäisitte varmasti.

Tänäänhän on nimittäin äitienpäivä, niin kuin me olemme kuulleet, ja minkähän takia tuota äitienpäivää vietetään. En minä sille mitään virallista selitystä tiedä, mutta ajattelisin näin, että me haluamme muistaa äitejä ja arvostaa sitä työtä, mitä äidit tässä ajassa tekevät. Mä tuossa vähän lunttasin tätä äitienpäivän historiaa.

Se on nimittäin aika pitkä. Se on pitempi kuin ihmisen elämä. Sen juuret juontavat 1900-luvun alkuun Yhdysvaltoihin, ja Suomessakin ensimmäistä äitienpäivää on vietetty tuhatyhdeksänsataakahdeksantoista muutamilla paikkakunnilla. Mä en tiedä, onko täällä ketään Alavieskassa kotoisin, mutta taitaa muuten olla, ja sukulaisiakin siellä, niin se oli semmoinen maaseutupaikka, jossa Suomessa ensimmäisen kerran sinä vuonna kaksituhattakahdeksantoista vietettiin äitienpäiväjuhlaa. Muutamia muitakin pienempiä paikkoja.

Semmonen mielenkiintoinen yksityiskohta tuli esille. Jos oikein ymmärsin, niin valtaosassa maailman maita vietetään äitienpäivää ihan valtiollisesti. Suomessa tämä äitienpäivän ajankohta, toinen viikonloppu tai sunnuntai toukokuussa, tuli voimaan joskus 20-luvun lopulla. Yksi veli rohkaisi minua muistelemaan sotien aikaa. Ja tuolloin mehän juuri vietettiin kansallista veteraanipäivää, jolloin me muistelemme ja kunnioitamme tuota veteraanisukupolvien työtä, mutta tuolloin sodan aikana yli kahdeksankymmentä vuotta sitten silloinen Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö Mannerheim antoi aivan erityisen ja hyvinkin puhuttelevan tunnustuksen Suomen äideille. Ja tiedättekö, mitä tytöt ja pojat, te pystytte käymään itse lukemassa tuon Mannerheimin tunnustuksen aika monesta paikasta Suomessa.

Se nimittäin löytyy monen kirkon seinältä. Se on laitettu sellaisen päiväkäskyn muotoon. Päiväkäsky tarkoittaa sellaista asiaa, jonka on joukon komentaja taikka meidän maassamme tasavallan presidentti halunnut kaikkien kansalaisten tietoon. Tuossa päiväkäskyssä Mannerheim, hyvin puhuttelevalla tavalla, kohdistaa sanansa Suomen äideille. Minäpä luen teille tämän päiväkäskyn, niin te kuulette, mitä tuossa sanotaan.

Suomen äideille. Viettäessämme tänä vuonna toukokuun toista sunnuntaita, Suomen äideille omistettuna merkkipäivänä, isän maamme puolustajat hiljenevät sodan kentillä hartain mielin, ja syvä rakkaus rinnassaan muistamaan teitä äidit. Te olette paljon antaneet tälle maalle, te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa. Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana miestenne taistellessa rintamalla, te kasvatatte kodeissanne isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä. Töin ja rukouksin te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne.

Näistä rohkaistanne teidän on ollut luovuttava maan hyväksi, kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvään osanottani niille Suomen äideille, joiden rakkaimmat sankareina ovat uuranneet henkensä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta. Kaikkien teidän työn on ja on ollut kansamme taistelussa arvioimattoman suuri ja uhrinne mittaamaton. Yli kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomen valtion johto antoi tällaisen tunnustuksen suomalaisille äideille.

Tosiaan tämä teksti, minkä tuossa luin, se on aika monen kirkon seinällä, ja käykääpä joskus, kun vierailette, niin lukemassa tämä teksti. Tänä päivänä me saamme rukoilla, että maassamme olisi myös samanlainen suhtautuminen teihin äiteihin ja siihen tärkeään työhön, mitä te teette. Saamme rukoilla, että valtiovalta arvostaisi, ja uskon näin, että edelleenkin tekee sen, että arvostaa sitä työtä, mitä te äidit lapsienne ja läheistenne eteen teette tässä ajassa. Toisaalta me valitettavasti näemme myöskin sellaisia ilmiöitä, että äidin ja isän jopa termin käyttöä väheksytään ja kielletään eri yhteyksissä. Saamme rukoilla ja toivoa, että Jumala antaisi viisautta päättäjille, että tällainen Jumalan luomistyössä jo määrittämä asia saisi pysyä maassamme arvokkaana ja kirkkaana.

Me tahdomme jokainen tänä päivänä lausua kiitoksen omille äideillemme. Meillä jokaisella on oma äiti. Osalla meistä jo äiti on päässyt pois täältä ajasta, mutta monet pienet tytöt ja pojat täälläkin saatte tänäänkin tässä tilaisuudessa olla oman äidin vieressä istumassa ja iloita siitä.

Jos lyhyesti käymme läpi tätä hartauspuheen tekstiksi lukemaan Jumalan sanan kohtaan, niin tämähän kertoo meille yhdestä ehkä Raamatun tunnetuimmasta puheesta taikka tekstistä, missä itse keskiössä on elämän Herra Jeesus. Tämä katkelma, jonka luin, liittyy Jeesuksen jäähyväisrukoukseen, jonka voisi sanoa, että on toisaalta myöskin keskustelua Taivaan Isän ja Jeesuksen välin.

Eli täällä luvun alussa kerrotaan, kuinka Jeesus nosti katseensa taivaasta kohti ja sanoi: Isä, hetki on tullut, kirkasta poikasi, että poika kirkastaisi sinut. Mehän monesti ajattelemme, että kun me rukoilemme, ja kun me täällä ajassa rukoilemme, niin me painamme päämme alas. Mutta Jeesus tässä rukouksessaan nosti katseensa Isän puoleen ja kävi keskustelua Taivaan Isän kanssa.

Täällä myöhemmin, vielä tässä meidän tekstimme edellä, Jeesus rukoilee, kun hän sanoo, että minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heiltä nimesi voimalla sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.

Eli Jeesus rukoili meidän kaikkien puolesta, teidän äitien, jotka olette tänä päivänä juhlan keskipisteenä, mutta myöskin meidän kaikkien muiden uskovaisten puolesta. Tässä tekstimme alussa Jeesus muistuttaa siitä, että niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.

Eli me muistamme Raamatusta, kuinka Jeesus antoi opetuslapsilleen, mutta myöskin meille tehtävän tänne maailmaan. Ja täällä myöhemmin, kun Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli, haudattiin ja nousi ylös, niin hänhän ilmestyi opetuslapsilleen ja sanoi: seuraavat sanat täällä myöhemmin kerrotaan, kun hän sanoo, että Jeesus sanoi uudelleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.

Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki! Jollette te anna synnit anteeksi, heille ne ovat anteeksi annetut; jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.

Eli Jeesus antoi opetuslapsilleen ja meille tehtävän saarnata syntien anteeksiantamuksen evankeliumia niin kauan kuin tämä maailma on pystyssä. Eli niin kauan kuin Jumala hyväksi näkee, niin me teemme sitä työtä, järjestämme näitä seuroja ja Jumalan valtakunnan tapahtumia, joissa me julistamme sitä sovituksen evankeliumia, jonka itse elämän Herra Jeesus lunasti siellä Golgatan keskimmäisellä ristillä ja sitten myöhemmin ylösnousemuksellaan.

Eli niin kuin Raamattu puhuu, ja Jumalan Sana puhui, tuota ylösnousemuksen evankeliumia.

No, sitten tekstissämme Jeesus puhuu pyhittämisestä, kun hän sanoo: Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

No, mikä se tuo uhri oli? Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu siitä, kun se kirjoittaa täällä, että tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

Eli aivan niin kuin tuossa äsken muistelmme, niin Jeesus itse täytti hänelle annetun tehtävän ja sovintouhrina siellä Golgatalla oman henkensä uhrasi, ja tällä tavalla ansaitsi meille sen pyhityksen.

Sitten Jeesus, tässä tekstimme näissä viimeisissä jakeissa, puhuu hyvin tärkeästä asiasta, kun hän puhuu, että minä en rukoile vain heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.

Eli herra Jeesus on luvannut lupauksensa mukaisesti olla meidän keskellämme, siunaamassa ja varjelemassa sitä työtä, mitä me teemme, niin kuin hän tässä sanoo, että rukoilee myös niiden puolesta, jotka tänäkin päivänä saavat parannuksen armon tämän ajan Jumalan valtakunnan työn kautta.

Ajatelkaa kuin lohdullisesta ja kalliista asiasta on kysymys, kun Jeesus tällä tavalla isän puoleen kääntyi ja lupasi rukoilla myös tämänkin päivän tuon uskon lahjan saavien ihmisten puolesta.

Sitten tullaan kohtaan, jossa Jeesus puhuu tässä tekstissämme: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut, ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Jeesus rukoilee erittäin tärkeästä asiasta, kun hän rukoilee siitä, että meidän uskovaisten keskuudessa säilyisi yksimielisyyden ilmapiiri. Jumalan sana puhuu yhteisestä rakkaudesta niin, että me yhteisestä rakkaudesta saisimme rakentaa tätä Jumalan valtakunnan työtä ja elämää täällä Jumalan valtakunnan keskellä.

Jeesushan tuossa aikaisemmin puhuikin siitä, mikä on uskovaisten tuntomerkki, kun hän puhui rakastamisesta. Hänhän puhui siitä, että tuo rakkaus on sellainen tuntomerkki, josta uskovaiset ihmiset tunnetaan.

Tämä näkyy aivan erityisesti nytkin, kun me olemme järjestämässä ja valmistelemassa Suviseuroja. Siellä näkyy se, että monet epäuskoiset ihmiset ihmettelevät, miten te tällaisia isoja tapahtumia pystytte järjestämään.

Se on se keskinäinen rakkaus, sisarillinen ja veljellinen rakkaus, joka vaikuttaa meissä ja saa jokaisen halun ja tahdon tekemään sitä Jumalan valtakunnan työtä.

Ja niin kuin Jumalan sana meille opettaakin siitä, että Jeesuksen seuraajat ovat jäseniä Kristuksen ruumiissa, jossa Kristus on pää, jossa Kristus liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa.

Ja mikä se on se liima, jonka kautta se usko ja rakkaus syntyy? Se on se, mikä tämänkin päivän aiheena on, kun me puhumme tuosta Pyhän Hengen odotuksesta.

Tuo Pyhä Henki on sellaista, joka ohjaa meidänkin työtämme ja elämäämme täällä ajassa niin, että tuo rakkaus saisi säilyä ja yksimielisyys uskovaisten kesken.

Paavali täällä Efessolaiskirjeessä puhuu siitä, kun hän kehottaa kuulijoitaan aina olemaan nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Autakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään hengen luoma ykseys.

On vain yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on herra, yksi on usko, yksi kaste, yksi on Jumala, kaikkien isä.

Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Näin turvallisesti me saamme tänäkin päivänä olla ja rukoilla sitä, että meillä säilyisi tällainen yksimielisyyden ja rakkauden henki täällä meidän rakkaassa kotiseurakunnassamme.

Ja niin kuin tiedämme ja jokainen tunnemme itsemme, niin monta kertaa me ihmisinä olemme ihmisyyden puolelta sitä rakkautta ehkä rikkomassa ja särkemässäkin.

Mutta siihenkin meillä on täällä Jumalan valtakunnassa annettu armon ja anteeksiantamuksen avaimet, ja nytkin saamme lohduttautua sillä armoevankeliumilla: uskoa synnit ja matkan viat anteeksi, Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Tällä tavalla kun me jaksamme uskoa aina uudestaan ja uudestaan, niin se rakkaus säilyy, ja me kerran pääsemme sinne taivaan kotiin, missä meille monihläheinen on jo matkasauvansa saanut laskea.

Te tytöt ja pojat, teitäkin on täällä paljon, tullut tänne kevät ja äitienpäiväjuhlaan, niin tekin saatte uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimestä ja sovintoveressä.

Jos tätä puhetta kuuntelee yksikin sellainen ihminen, joka kokee, että tuo Jumalan lahja, uskon lahja, omalta sydämeltä puuttuu, on hyvä asia, että olet tullut kuulemaan tai kuuntelemaan.

Sinullakin on lupa uskoa epäusko ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja tällä tavalla päästä sisälle tähän rakkaan pojan valtakuntaan omistaa uskon lahja sydämelleen.

Oma sydämeni myös kaipaa tätä evankeliumia, haluan kysyä, että saanko minä jäädä uskomaan omat synnit anteeksi.

Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne, ja hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme, ja antakoon meille rauhan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.