Helluntaiseurat/Seurapuhe Haapajärven RY:llä 19.05.2024 15.30

Jumalan sanaa Apostolien tekojen toisen luvun jakeesta 36 jakeeseen 41.

Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma. Jumala on tehnyt Jeesuksen herraksi ja Messiaaksi. Tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Kuulessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Veljet, mitä meidän pitää tehdä? Pietari vastasi: kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi pyhän hengen.

Mutta teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä. Keitä ikinä, Herra, meidän Jumalamme kutsuu.

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: Antakaa pelastaa itsenne, ette te hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.

Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukko tuli sinä päivänä lisää noin kolme tuhatta henkeä. Aamen.

Tämä teksti, jonka luin, liittyy näihin helluntain tapahtumiin. Tämä nimenomainen raamatun paikka, jonka luin, ei ole tälle päivälle merkitty teksti, vaan on varsinaisesti helluntai-viikon maanantaille, eli huomisillalle, merkitty teksti.

Luin tämän tekstin tästä uuden kirkkoraamatun käännöksen mukaan. Tuossa Biblian puolella tämä luku on jaettu kolmeen selitysosaan, ja tämä luettu raamatun paikka on loppuosaa tuosta toisesta selitysosasta.

Tämän päivän varsinainen aihe, eli tuo pyhän hengen vuodattaminen, on tämän luvun alussa. Ja opetuslapset alkavat saarnaamaan eri kielillä. Ja tämä toinen selitysosa, siinä on Pietarin saarna, ja lukemassani tekstissä on sen Pietarin saarnan loppu.

Eli tämä jae, minkä ensimmäisenä luin: Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt. Tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Ja kun tuossa luvun alussa puhutaan pyhästä hengestä, joka vuodatettiin näille opetuslapsille helluntai-päivänä, ja he saivat voiman saarnata. Ja tässä jakeessa mainitaan, että Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi, tai vanhassa käännöksessä Herraksi ja Kristukseksi.

Tuo Messias ja Kristus tarkoittaa samaa asiaa, toinen on hepreankielinen, tarkoittaa voideltua.

Mutta kun luvun alussa puhutaan pyhästä hengestä ja sitten tässä Jumalasta ja Jeesuksesta, niin siinä on tämä meidän kolmiyhteinen Jumalamme.

Kun käskyissäkin sanotaan, että minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Ja meillä on vain yksi Jumala.

Niin tässä tulee sitten usein tällainen hyvin vaikea looginen asia, että näitä kuitenkin on kolme persoonaa tässä: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Millä tavalla me pystymme sitten ymmärtämään tämän, että meillä on vain yksi Jumala.

Meillä on Jumala, josta me emme tiedä mitään muuta kuin sen, mitä Jumala on halunnut itse meille kertoa.

Kaikki valtias Jumala, joka ei ole sidottu tähän aikaan. Hän on aina ollut ja tulee olemaan.

Ja hän on halunnut ilmoittaa itsensä meille kolmessa eri persoonassa.

Tiedämme siis vain sen, mitä hän on halunnut meille kertoa.

Ja hän on ilmoittanut meille isänä, luojana ja poikana, Jeesuksena ja sitten pyhänä henkenä.

Tuo persona-sana, kolme eri persoonaa, viittaa antiikin Kreikan teatteriin.

Niissä amfiteattereissa esiteltiin näytelmiä.

Näyttelijöillä oli puunaamiot, puheen rooleja varten oli tehty sellaiset naamiot, joissa oli ääntä vahvistava aukko.

Ja niiden naamiot, joissa oli persoono, eli äänen kautta. Siitä on tullut tämä persoonasana.

Ja minä olen joskus rippikouluopetuksessa yrittänyt miettiä, että miten saisin erilaisilla kielikuvilla selitettyä tämän, miten meillä on vain yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että itse keksityt vertaukset ovat aina ontuvia ja saattavat joskus johtaa jopa harhaan.

Ja toisaalta meidän ei tarvitse täydellisesti ymmärtää näitä uskon asioita oman pelastuksemme kannalta.

Me saamme lapsenkaltaisesti uskoa sen, mitä Jumala on meille ilmoittanut.

Näillä eri persoonilla on omat tehtävät.

Jumalan palveluksessa lausumme uskon tunnustuksen, joka alkaa sillä: Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Ja siinä on tämä Isä luoja.

Ja sitten jatketaan: ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan.

Ja kerrataan hänen maanpäällisen elämänsä vaiheita, kuinka hän tuli tänne sovittamaan meidän syntimme.

Mutta sitten se syntien anteeksi saaminen on siellä kolmannessa osassa, joka alkaa: Ja Pyhään Henkeen, Pyhään yhteiseen seurakuntaan, Pyhään yhteyteen, syntien anteeksi antamiseen.

Pyhän Hengen tehtävä on saarnata ihmisille syntiä anteeksi.

Ja hän tekee sen aina uskovaisten ihmisten kautta.

Uskovaisilla ihmisillä on Pyhä Henki.

Se kertoo meille, meidän omassa tunnossamme, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Ja kun meille syntiä tarttuu, se neuvoo meitä pistämään sen synnin pois.

Jumalalla on tällainen armojärjestys.

Raamatusta löytyy vain kaksi sellaista aikaa, milloin Jumala on itse suoraan antanut syntiä anteeksi.

Ensimmäinen on siellä Raamatun alkulehdillä, kun Aatami ja Eeva olivat langenneet.

Hän antoi heille sen lupauksen, sanan lupauksen siitä, että on tuleva kerran se, joka rikki polkee käärmeen pään.

Ja tähän lupaukseen vanhan liiton uskovaiset uskoivat.

Se oli heidän evankeliuminsa sanoma siitä, että joskus tulee se, joka sovittaa heidän syntinsä.

Ja tämä uskovaisten talostelu, että me kokoonnumme toistuvasti yhdelle koolle kuulemaan Jumalan sanaa, mitä taivaallisella Isällä on meille kerrottavaa, niin sekin oli siellä vanhan liiton ajalla jo Aatamin ja Eevan pojan pojan, Eeen os ensimmäisenä järjesti näitä seuroja.

Silloin rukoiltiin Jumalaa ja puhuttiin Jumalasta.

Siis saarnattiin yli seurakunnan.

Kaikilla uskovaisilla on valta antaa syntiä anteeksi, myös silloin vanhan liiton ajalla.

Ja kun sitten Jeesus tuli tänne maan päälle ja sovitti meidän syntimme, hän kuoli meidän puolestamme, niin sen jälkeen me emme enää usko lupaukseen, vaan me saamme uskoa evankeliumiin, ilosanomaan siitä, että meidän syntimme on sovitettu.

Ja tässä siis Pietari on saarnonut tästä, mitä varten Jeesus tuli tänne maan päälle.

Eli tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Veljet, mitä meidän pitää tehdä?

Jumalan sana, se on kuin kaksiteräinen miekka.

Siinä on laki ja evankeliumi.

Ja raamatussa sanotaan, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa.

Jotkut pahentuvat siitä.

Se saattaa suututtaa ihmisiä, kun puhutaan siitä, että pitäisi tehdä synnistä parannusta.

Ja on sitten niitä, jotka saavat siitä tunnon ja haluavat saada syntinsä anteeksi.

Ja on hyvä, että he kyselivät tätä, että mitä heidän pitäisi tehdä.

Maailman ihminen mielellään haluaisi tehdä jotakin oman autuutensa eteen, mutta me saamme lahjana tämän syntien anteeksi saamisen.

Vaikka me puhumme parannuksen tekemisestä, se on Jumalan arvo.

Armo, meidän pitää ottaa se vastaan.

Ja kun me kuulemme Jumalan sanaa, niin epäuskoisten on hyvä tehdä se parannus silloin, kun sitä tarjotaan.

Meidän tehtävä on saarnata Jumalan sanaa niin uskovaisille uskon vahvistukseksi kuin epäuskoisille parannuksen tekemistä varten.

Mutta vaikka me kuinka hyvin pystyisimme saarnaamaan ja puhuttelemaan epäuskoisia, niin ellei Jumala ensin ole kutsunut ja avannut sydäntä, ihminen ei tee parannusta.

Se ei ole meidän hyvyyttämme tai erinomaisuuttamme, jos joku ihminen haluaa ottaa evankeliumin vastaan.

Ja toisaalta Jumala ei aina ja jatkuvasti kutsu ihmistä, vaan hänellä on erityisiä etsikon aikoja, jolloin hän kutsuu ihmistä.

Ja jos silloin ei halua ottaa Jumalan sanaa vastaan, niin siitä saattaa seurata paatumus, eikä ole varmaa, että uudelleen epäuskoista enää kutsuttaisiin Jumalan valtakuntaan.

Siksi on hyvä, silloin kun epäuskoinen kuulee Jumalan sanan kutsun, niin ottaa se armo vastaan.

Sitten jakeessa 38: Pietari vastasi, kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.

Silloin te saatte lahjaksi pyhän hengen.

Miltä tuntuu? Menikö tämä oikein?

Minä mielelläni luen tästä vuoden 1992 kirkkoraamatun käännöksestä näitä tekstejä, mutta tässä kohtaa on ihan selvästi väärä ajatus, jota ei löydy tuolta Biblian puolelta.

Se on vanhassa käännöksessä, vaan Pietari sanoi heille: tehkää parannus, pilkku, ja antakaa jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Meillä kirkossa opetetaan paljon sillä tavalla, että kasteessa ihmisestä tulee Jumalan lapsi.

Että kun lapset syntyvät tänne maailmaan, he ovat sielun vihollisen omia, ja kasteessa heistä tulee Jumalan lapsia.

Se on väärä opetus raamatun mukaan, ja Luther on näistä saarnoissaan puhunut, ja Lutherilla on sama käsitys kuin meilläkin, että lapset syntyvät tänne armahdettuina, uskovaisina, heidänkin syntinsä on sovitettu, ja kaste on hyvän omantunnon liitto.

Te vanhemmat ehkä muistatte Lopen suviseuroista 2012 avaajaisista, kun piispa tuli lausumaan tervehdyssanoja.

Hän pitikin kolme varttia pitkän saarnan, ja saarnasi näistä asioista, joista me olemme eri mieltä kirkon opetuksen kanssa.

Nimittäin ehtoollisen ja kasteen merkityksestä.

Me tiedämme, että Jumala on tarkoittanut ne uskovaisille, uskovaisena vastaanotettavaksi.

Ne eivät ole uudesti syntymisen paikkoja.

Tänäänkin teillä on kirkossa messu, jossa on ehtoollinen.

Me emme mene sinne siksi, että uudeksi syntyisimme, saisimme siellä syntimme anteeksi, vaan siksi, että me olemme jo uskovaisia, mutta tunnemme, että me olemme uskossamme heikkoja, ja tämä ehtoollinen vahvistaa meidän uskoamme.

Tuossa piispan tervehdysanoissa hän lainasi Augsburgin tunnustusta kappaletta yhdeksän, joka loppuu sanoihin, että tämä tuomitsee ne, joiden mielestä lapsi voi pelastua ilman kastetta.

Ja niin siellä Augsburgin tunnustuksessa lukee.

Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisu.

Tämä Augsburgin tunnustuksen suomennos vuodelta 1980 siinä lukee näin.

Minulla on myös 19 vuotta vanhempi, 1961 tehty suomennos siitä samaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisema Augsburgin tunnustus.

Ja siinä on mukana myös latinankielinen ja saksankielinen alkuteksti.

Ja siinä suomennoksessa sanotaan, että tämä tuomitsee ne, joiden mielestä lapsen kaste on väärin.

Ja se on saksankielisen alkutekstin mukainen.

Se ei tue sitä, että lapsi ei olisi uskovainen ennen kastetta.

Siinä on myös latinankielinen alkuteksti.

Minä en ole latinaa koskaan opiskellut, mutta konekäännöksellä tiedän, että tämä uudempi suomennos on sen latinankielisen version mukainen.

Kumpi teksti, saksa vai latina, on sitten se alkuperäinen.

Se Augsburgin tunnustuksen alkuperäistä tekstiä ei ole säilynyt.

Saksankielinen versio on päätynyt jonnekin Vatikaanin arkistoihin.

Ja latinankielinen versio poltettiin myöhemmin uskon sorissa.

Se, mikä meillä on nyt käytössä, on Melaktonin omista muistiinpanoistaan tekemä versio.

Ja kun luterilaisuudessa oli keskinäisiä kiistoja, niin Melakton teki siihen muunnoksia.

Eli se on eräänlainen kompromissi.

Mutta Jumalan sanan pohjalta me tiedämme.

Ja niin kuin Luther esimerkiksi muistaakseni kolmannen pääsiäispäivän saarnassaan selittää tätä, että kastamaton lapsi on uskovainen.

Sitten jakeessa 39: Teitä tämä lupaus tarkoittaa. Teitä ja teidän lapsianne. Ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä. Keitä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsu.

Tämä myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä, tarkoittaa meitäkin.

Joo, Pietarin saarna tuolla tarkoitti sitäkin, että tämä Jumalan sana ja evankeliumi leviää.

Uskosta uskoon.

Tänne Pohjolaan, meidänkin luoksemme.

Ja mekin saamme uskoa tästä samasta evankeliumista.

Se on hämärän peitossa, mitä kautta se tarkkaan ottaen tänne pohjoiseen tuli tämä evankeliumi.

Mutta me saamme uskoa, että me olemme samaa kristillisyyttä, mikä lähti liikkeelle silloin ensimmäisenä helluntaina leviämään ympäri maailmaa.

Sen reitistä on vain vähän nähtävää.

Esimerkiksi Luther ei ole maininnut nimeltä sitä henkilöä, joka hänelle saarnasi evankeliumin ja synnit anteeksi.

Monet luulevat, että se oli Staupitz.

Mutta Luther itse omissa kirjoituksissaan käyttää vain saksankielistä ilmaisua, mikä suomeksi on tämä vanhempi mies.

Koska siellä luostarissa, jossa Luther oli, siellä iltaisin keskusteltiin Jumalan sanasta.

Ja siihen osallistuivat niihin illan keskusteluihin myös ne matkustavaiset, jotka olivat majoittuneet luostarin tiloihin ja ruokailivat siellä.

Luther ei mainitse tätä miestä nimeltä, joka hänelle saarnasi synnit anteeksi.

Mutta kun synnit saa anteeksi vain sillä, että uskovainen saarnaa anteeksi, niin sieltä on tästä ensimmäisestä helluntaista selkeä jatkumo tänne.

Meidän nimityksemme, pilkkanimitykset, ovat aikojen kuluessa vaihdelleet.

Lestadiuskin puhui itsestään, kun hän kirjoitti, että hän on vain lukiaispappi.

Myöhemmin kristillisyyttä alettiin nimittämään hänen nimensä mukaan lestadiolaisuudeksi.

Pietari jatkoi vielä puheittain.

Hän vetosi heihin ja kehoitti: antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukaan.

Tässä on ollut viittauksia tuonne Vanhan testamentin puolelle.

Kaikki eivät ole halunneet ottaa vastaan Jumalan saarnaa.

Noakin saarnasi 120 vuotta eikä ollut parannuksen tekijöitä.

Mutta meillä on se armo.

Me olemme saaneet syntimme anteeksi.

Olemme päässeet osalliseksi tästä armosta.

Ja me saamme vielä saarnata syntejä anteeksi.

Tämä saarna menee tuonne nettiin.

Minä en tiedä, ketä siellä on.

Enkä tiedä täälläkään paikalla olevista, onko joku, jolla ei ole vielä omat syntinsä anteeksi.

Mutta jos joku sellainen on, niin sinä saat uskoa tämän lupauksen, tämän evankeliumin.

Että myös sinun syntisi on sovitettu.

Sinäkin saat uskoa omat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Etkä sinä hukkuisi, joutuisi kadotukseen.

Tässä puhutaan kieroutuneesta sukupolvesta.

Jos me ajattelemme maailmanmenoa tällä hetkellä, ihan meillä Suomen maassakin.

Esimerkiksi minä muistelen.

No, esimerkiksi työpaikalla tulee usein sellaisia tilanteita.

Kokousmatkoilla, koulutusmatkoilla joutuu sellaisiin tilanteisiin, joihin ei haluaisi joutua hotelleissa, ravintoloissa.

Siellä voi usko tulla heikoksi.

Jumalan lapsi haluaa välttää sellaista paikkaa, missä synti voi tarttua.

Mutta töiden takia me joskus joudumme sinne menemään.

Mutta jos joku tilaisuustoiminta on vapaaehtoista.

Esimerkiksi koululaisilla saattaa olla tilaisuuksia, joihin ei ole pakko lähteä oppilastoimintaa, illanviettoja.

Niihin ei kannata osallistua, koska hyvin helposti tulee lankeemus.

Ja tässä viimeisessä jakeessa: Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolme tuhatta henkeä.

Se on suuri ilonaihe, aina kun saa kuulla uutisia siitä, että joku on ottanut vastaan evankeliumin ja tehnyt parannuksen.

Ja SRK on julkaissut kaksi kirjaakin, jotka ainakin minulla rohkaisevat tässä uskon elämässä.

Ne ovat jopa liikuttavia.

Toinen oli nimeltään Löysin Jumalan valtakunnan.

Toisen nimeä en muista nyt.

Todella liikuttavia kertomuksia siitä, miten Jumala on kutsunut ja johdattanut valtakunnassa yhteyteen jopa tuolla ulkomailla.

Toisaalta meillä on myös suuri suru.

Silloin, kun joku kieltää uskonsa.

Itsekin perheen isänä on ollut murhetta siitä, että omia lapsia on mennyt maailmaan.

Ja olen heille yrittänyt puhua hyvästä Jumalasta syntien anteeksi antamisesta.

Minä rohkaisen teitä kaikkia, isät ja äidit, papat ja mummit, kummit, puhukaa Jumalasta ja parannuksen teosta.

Vaikka sillä ei heti ole vaikutusta, niin monen isän ja äidin parannussaarna saattaa tuottaa hedelmää vielä siinäkin vaiheessa, kun saarnaaja itse on jo haudassa.

Usein tuntuu siltä, että ei löydy oikeita sanoja.

Ei osaa puhua oikealla tavalla.

Mutta joskus riittää ihan yksinkertainenkin kutsu.

Joku on tehnyt parannuksen silläkin tullut seuroihin, kun on sanottu, että siellä seurapenkissä on sinunkin paikkasi tyhjänä.

Kun Jumala on avannut sydäntä ottamaan vastaan evankeliumin.

Ja jos ette jaksa puhua, niin rukoilkaa.

Silläkin on vaikutusta.

Mutta helluntaina tämä kristillisyys lähti leviämään.

Ja tässä on tämä helluntain ihme, että kolmisen tuhatta parannuksen tekijää oli.

Kun tämä Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle, niin tämä herättää ajatuksen siitä, että oliko sitä Pyhää Henkeä aikaisemmin uskovaisilla.

Olen kuullut kirkon puolelta joskus sellaista opetusta.

Mutta jo silloin, kun Jeesus lapsi tuotiin temppeliin pienenä, niin sitä lasta tulivat tapaamaan Simeon ja Hanna.

Ja raamatussa sanotaan, että heillä oli Pyhä Henki.

Jeesus syntyi tänne omiensa keskelle.

Silloin oli olemassa jo uskovaisten joukko, joka oli ollut sieltä Aatamin ja Eevan ajoista saakka olemassa.

Niihin, jotka uskovat siihen lupaukseen.

Ja Daavidin salmissa sanotaan ihan selkeästi.

Daavid rukoilee siinä, kun Naatan oli häntä nuhdellut synnistä: Daavid rukoilee, että älä käännä kasvojasi pois.

Äläkä ota minulta Pyhää Henkeäsi.

Vaikka tässä näkyvällä tavalla rohkaistiin opetuslapsia täällä Pyhän Hengen vuorotuksella, ja he puhuivat kielillä, niin tämä teksti on Apostolien tekojen toisesta luvusta.

Niin jo tuolla neljännessä luvussa on vastaava tilanne.

Kun opetuslapset tämän opetuksensa takia olivat joutuneet suuren neuvoston eteen kuulusteltavaksi, ja he sieltä palasivat, niin tämä uskovaisten seurakunta rukoili Jumalaa, ja Jumala vahvisti heitä sillä, että he täyttyivät Pyhällä Hengellä.

Ja jo aikaisemmin Jeesus oli puhaltanut opetuslasten päälle ja sanonut, että ottakaa Pyhä Henki.

Tällä tavalla tämä Jumalan valtakunta on ollut aina olemassa täällä maan päällä ja tulee olemaan loppuun saakka.

Vaikka raamatussa ennustetaan, että ovet katua vastaan suljetaan, ja se saattaa joskus aiheuttaa pelon siitä, että miten me sitten pärjäämme.

Tätä evankeliumia saarnataan loppuun asti Jumalan valtakunnan sisällä, vaikka parannuksen tekijöitä ei enää olisikaan.

Mutta me Jumalan lapset olemme Jumalan hoidossa loppuun saakka.

Heikkoina, mutta tähän evankeliumiin uskovina saamme luottaa siihen, että taivaallinen Isä pitää meistä huolta ja valmistaa meitä itse kutakin sitä lähtöä varten.

Oli se sitten yhteinen lähtö tai meidän omakohtainen lähtömme.

Ja minä haluan vielä kuuluttaa tätä evankeliumia jokaiselle.

Sinä, joka kuulet tämän, älä epäile, ettei se koskisi sinua.

Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä.

Käymme lopuksi Herran siunaukseen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.

Nimessä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Aamen.

Kiitos.