Seurapuhe Kokkolan RY:llä 16.07.2024 18.00

Armo, laupius ja rauha lisääntyköön meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Käymme näiden seurojen aluksi Isä meidän -rukoukseen ja pyydämme seurasiunausta.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Seurapuheen johdannoksi ajattelin lukea varsin tutun psalmin, pyhiinvaeltajan laulun. Ja tämä psalmi on 84. Kouran lasten psalmi, kittitin päällä edellä veisaajalle.

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsiasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halaajaa Herran esikartanoihin. Minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa. Sillä lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat sinun alttaris, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

Autuat ovat, jotka sinun huoneessasi asuvat. He kiittävät sinua iankaikkisesti, Seela. Autuat ovat ne ihmiset, jotka sinun pidät väkenänsä ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees.

Jotka käyvät itkun laakson lävitse ja tekevät siellä kaivoja. Ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan. He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikea Jumala Siionissa.

Herra Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni. Ota Jaakobin Jumala tätä korviisi, Seela. Katsele siis Jumala meidän kilpemme. Katso sinun voideltuskasvojasi.

Sillä yksi päivä esikartanoissasi on parempi kuin tuhannen muualla. Ennen minä olisin ovenvartija Jumalani huoneessa kuin asuisin jumalattomain majoissa.

Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi. Herra antaa armon ja kunnian. Ei hän anna hurskaille mitään. Hän on hyvä puuttua.

Herra Sebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun turvaa. Aamen.

Kyseessä oli siis tuttu psalmi, Kouran lasten psalmi. Ja oikeastaan tässä oli kyseessä laulu. Nämä Vanhan testamentin psalmit ovatkin oikeastaan Vanhan liiton, Israelin kansan virsirunoutta, matkalauluja, salmeja, joita on sitten osaa ainakin säästetty.

Niin kuin tässäkin kerrotaan, että näitä säästetään kaatilaisilla soittimilla. Tämä psalmin säilytys täytyy on hyvin valoisa ja iloinen ja turvallinen, kiitollinen ja valoisa.

Ja nyt kun me ajattelemme, että me elämme vielä kesäaikaa ja moni teistä sanankuljosta on vielä kesälomillakin kenties, ja kuinka olemme jo saaneet olla tuolla suviseuroissakin, niin kuinka siellä meidän henkemme ja sielumme on iloinnut siitä, että olemme päässeet suvijuhlille Jumalan sanan kuuloon, toisten Jumalan lasten yhteyteen.

Ja siellä meidän sielumme on iloinnut, niin kuin iloitaan, kun tullaan elävän Jumalan eteen yhdelle koolle.

Mutta me saamme iloita myös siitä, että me saamme kokoontua myös kotiseuduissamme, niin kuin me täällä Kokkolassakin olemme saaneet. Ja yhä uudelleen saamme lain Suoman turvistamme ja sitten kokoontua ja julistaa Jumalan sanaa vapaasti, sitä kenenkään häiritsemättä.

Näin hyvä maa meillä on. Meillä on kokoontumisen ja uskonnon ja oman tunnon vapaus. Ja me saamme siitä kiittää taivaallista Isää.

Se voi tuntua itsestään selvältä meille, jotka olemme asuneet tätä isiemme maata ja vuosikymmenten ajan, kuka pitemmästi, kuka lyhyemmästi.

Meillä on monia sellaisia lahjoja, ajallisiakin lahjoja ja oikeuksia, joita ei välttämättä kaikkialla, joka puolella maailmassa ole.

Tämä Kourahilaisten laulu tai salmi kuvaa osaltaan myös sitä Israelin kansan autiomaavaellusta kauan sitten, vaellusta orjuudesta vapauteen, orjuudesta Egyptistä kohti luvattua Sanaanin maata Mooseksen ja Aaronin johdolla.

Tässä on kuvausta myös siitä. Salmin kirjoittajan kokemus on se, kuinka on ihana asua tätä Jumalan seurakuntaa.

Ja näinhän se on, että Jumalan äänelle kuuliaiset saavat iloita Herran huoneessa asumista.

Ja näin ollen myös tämän Kourahin salmin sanoissa heijastuu ja kaikuu kiitollisuus Jumalan hyvistä teoista, varjeluksesta ja siunauksesta, ennen muuta uskon lahjasta.

Kun tässä mainitaan tämä... Jos nyt täältä uudemman käännöksen mukaan otan. Tuo äskeinen oli Diblian vanha käännös.

Täällä sanotaan kuinka ihanat ovat sinun asuinsiasi, Herra Sebaot. Elikkä tällähän viitataan Jumalan valtakuntaan ja Jumalan seurakuntaan.

Monestihan näitä Jumalan valtakunta- ja Jumalan seurakuntakäsitteitä käytetään synonyymisesti tarkoittamaan melko samaa. Niissä on kuitenkin pientä sisällöllistä eroa.

Tämä Jumalan valtakunta. Jeesus opetti siitä aivan julkisen toimintansa alussa: "Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Jumalan valtakunnalla on kaksi osaa: on taisteleva Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja taisteleva Jumalan seurakunta maan päällä.

Mutta sitten on myös kunnia on päässyt Aabrahamin helmassa oleva Jumalan valtakunta, kunniavaltakunta, johon me Jumalan lapset olemme uskon kautta matkalla ja olemme jo aivan kuin päässeet maistamaan, jo aivan kuin laidasta sitä, mitä on olla onnellinen, autuas ihminen ja siten osallinen Jumalan valtakunnasta.

Joka kunniavaltakunnassa. Se päämäärä on taivasten valtakunnassa.

Mitä eroa on sitten Jumalan valtakunnalla ja seurakunnalla? Jumalan lapset ovat uskon kautta jäseniä Jumalan valtakunnassa ja muodostavat maan päällä Jumalan seurakunnan eli Kristuksen ruumiin.

Jeesus julisti tätä Jumalan valtakuntaa kaikille ihmisille ja syntien anteeksi antoa ja lähetti seurakuntansakin julistamaan tätä sanomaa kaikille luoduille.

Tätä tahtoa tehtävää apostolit noudattivat uskollisesti ja tätä tehtävää myös me tämän ajan Jumalan lapset taudomme noudattaa uskollisesti evankeliumin työtä.

Tämä Jumalan valtakunta, niin kuin siitä toisaalla sanotaan Raamatussa, ei ole syömistä eikä juomista, vaan ennen kaikkea se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä Hengessä.

Ja tässä Jumalan valtakunnassa erityisesti se pääpaino on sanassa Jumalan. Jumalan valtakunnassa se on kyseessä ja keskiössä Jumalan herruus ja kuninkuus, Jumalan hallintavalta. Sitä se merkitsee ennen kaikkea.

Ja myöskin... Jumalan valtakunnasta saattaa kuulostaa myöskin meidän kansankirkossamme vieraalta, niin kuin myös puhe parannuksesta ja niin edelleen.

Lutherin mukaan jokainen uskovainen on jäsen iankaikkisessa Jumalan valtakunnassa, joka on armon valtakuntana maan päällä ja kunnian valtakuntana taivaassa.

Uskon perustus on Jeesus Kristus, joka tarjoaa itsensä ja kaikki Jumalan valtakunnan aarteet epäuskoon joutuneille ihmiselle evankeliumin saarnassa.

Ja pääsy pyhien yhteisöön Jumalan valtakunnan asukkaaksi tapahtuu seurakunnan julistaman sanan kuulemisen kautta.

Sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunnan.

Ja Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä.

Sitä hän käyttää sanan julistukseen ja harjoitukseen. Sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä.

Näin siis opimme, Luther on opettanut, Jumalan seurakunnan merkityksestä.

Tämä Jumalan valtakunnan olemus se avautuu sisältä päin ulkopuoliselle. Se näyttäytyy niin, että se on kaikilla mahdollisilla vioilla ja virheillä peitetty ne Jumalan lapset.

Ja siitä Luther muistaakseni on opettanut, että vaikka kaikki maailman nenälasit pantaisiin päälle, niin sitä Jumalan valtakunnan olemusta ei voi ymmärtää niin kuin ajallisella järjellä, ellei Pyhä Henki avaa.

Jo vanhan liiton uskovaiset, Jumalan kansan jäsenet, ymmärsivät tämän näkyvän Jumalan vuoren Sionin kalliina ja kauniina, jossa Jumala antaa täydellisen kirkkautensa paistaa, niin kuin siitä psalmissa 50 kirjoitetaan.

Ja myös profeetta Jesaja katseli uskon silmillä sitä uuden liiton seurakuntaa, jossa kuurojen korvat ja silmät aukenevat.

Ja aivan kuin rukous Jumalan puoleen tulee esiin siinä Jesajalla, kun hän kirjoittaa: "Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujattomia, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne. Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne."

Eikö siinä ole se turva ja luottamus siinä, että me saamme tulla Sionissa elävän Jumalan eteen kuulla niitä hyviä Jumalan armosanoja, joita köyhien omalta puoleltaan heikkojen ja syntisten palvelijoidenkin välityksellä rohkaistaan kuuluttamaan.

Ja myöskin kaikkien Jumalan lasten kesken tämä armo-sanoma on omistettavissa, jossa tytär voi sanoa äidilleen ja sisar sisarelleen ja kaikki Jumalan lapset toisilleen: "Ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."

Siinä mielessä täällä tämä on armon valtakunta. Täällä saa maistaa sen, kuinka Herra on suloinen.

Silloin se ajatus siitä, että Jumala on armollinen. Eihän hän tuomitse meitä meidän pahojen tekojemme tähden, kun ne ovat anteeksi annetut ja ne synnit on pyyhitty pois, missä ne on uskottu, saarnattu ja uskottu Jeesuksen nimeen ja veren tähden.

Niin ne on upotettu armon pohjattomaan mereen ja ne on siirretty niin kauas kuin itä on lännestä.

Sen tähden Jumalan lapsella on turva Jumalassa.

Ja tämä Jumalan valtakunta onkin tämmöinen. Se on niin kuin muuri, vuori tai kilpi, jonka suojassa me saamme asua ja elää.

Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudan, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Vaihdaan sitä vanhassa käännöksessä, josta luin alunperin, sanottiin: "Minun sieluni ikävöitsee ja halaajaa Herran esikartanoihin. Minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa."

Toisaalta tuo vanhan käännöksen mukainen käännös on jotenkin parempi, kun siinä puhutaan, että sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.

Meillä Jumalan lapsilla on halu kerta toisensa jälkeen tulla yhdelle koolle. Jos vaikka seuravälit pitenevät, niin jossain vaiheessa rupeaa tekemään mieli seuroihin, sanan kuuloon.

Niin kuin se on elävän uskon tuntomerkki ja sen merkki, että se usko kuivettuu.

Tällaista Jumalan lasta sielunvihollinenkin piirittää, ellei pääse Jumalan lasten joukkoon Jumalan sanan ääreen.

Se piirittää moninaisilla kiusauksilla ja epäilyksillä, ja tämä maailma, rakkauskin alkaa vallata helpommin alaa.

Nimittäin siitä sielunvihollisesta käytetään nimitystä tai tällaista kielikuvaa, että se käy ympäri niin kuin tiikeri tai jalopeura etsien, kenet hän mielisi.

Ja tätä vastaan on Jumalan sana ja evankeliumi, jota täältä Jumalan huoneesta kuuluu.

Ja kun tällaiselle etsivälle sielulle sitten saarataan evankeliumia ja kaikkien syntien anteeksi antamusta, niin hän pääsee osalliseksi pyhien yhteydestä ja Jumalan seurakunnasta.

Ja hänestä tulee jälleen Jumalan lapsi. Ja hän tunnistaa ja tunnustaa sen, että Jumala on hänenkin Vapahtajansa. Ja hän tunnistaa hänen Herransa ja Jumalansa.

Ja hän iloitsee siitä, että Pyhä Henki on tullut asukkaaksi, sydämen asukkaaksi.

Ja hän saa yhtenä Jumalan seurakunnan jäsenenä kilvoitella sen kanssa veljenä ja sisarena Jumalan matkajoukon kanssa, olla pyhiinvaeltaja siinä Jumalan seurakunnassa, jonka uskon päämäärä on kunnian taivaassa.

Sitten tässä neljännessä jakeessa on hyvin kaunis kielikuva, joka sopii tähän vuoden aikaan, kun elämme kesää.

Täällä sanotaan näin: "Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani, sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa."

Me voimme tuolla kesäisellä taivaalla nähdä pääskysten liitelevän, riemukkaana visertävän ja lentävän vapaana sinertävää taivasta vasten.

Siinä aivan kuin kuvaa Jumalan lapsista, jotka saavat vapaina kuin taivaan linnut elää täällä ajassa, kun synnit ovat anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa.

Ja jos ajatellaan sitä pääskystä, joka munii niitä munia sinne pääskysen pesään, niin se pääskynen pyrkii munimaan ne munat sinne keskelle pesää, ei sinne reunalle.

Koska sieltä reunaltahan voi se muna tipahtaa sitten, kun emo hautoo niitä munia.

Ja sitten kun ne poikaset kuoriutuvat niistä munista, niin ne siellä suu auki ottavat vastaan sitä emon tuomaa ruokaa.

Siinäkin on kuvaa myös siitä Jumalan sanan nälästä.

Raamatussa toisaalla puhutaankin siitä, että en minä lähetä teille leivän nälkää, vaan minä lähetän teille sanan kuulemisen nälän.

Tällainenkin aika on odotettavissa.

Ihmiset rientävät valtakunnasta kenties toiseen ja heillä on todellinen hätä ja sanan kuulemisen nälkä.

Toisaalta tämä nykyajan tekniikka mahdollistaa myös tämän Jumalan valtakunnan sanoman leviämisen yhä laajemmin, tehokkaammin ympäri maapalloa.

Ja Jumala osoittaa silläkin tavalla mahdollisuuksia kuulla ja täyttää tuota tarvetta kuulla elävää Jumalan sanaa ja Jumalan sanan saarnaa ja evankeliumia.

Jumalalla on mahdollisuuksia näin avata teitä pyhän elävän Jumalan luo sanan kuulemisen nälän.

Eli Jumalan lapsen tuntomerkeistä.

Ja sehän Jeesuksen vuorisaarna alkaakin, että autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, sillä he saavat Jumalan valtakunnan.

Vai miten se nyt meni? Täytyy sanoa, että nyt muistan.

Rakistetaanpa se täältä Matteuksen evankeliumista.

Tämä vuorisaarna voimme sanoa, että se on maailman historian ja Raamatun historian ja Jeesuksen ehkä yksi kuuluisimmista puheista.

Ja se alkaa tällä Jeesuksen autuaaksi julistuksella.

Ja se ensimmäinen autuaaksi julistus oli: "Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta."

Uudempi käännös sanoo: "Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen."

Eikö siinä ole se myöskin, että kun Jumalan sanan saarna saa lämpittää köyhää ja syntien uuvuttamaa ja monien ajallistenkin murheiden uuvuttamaa ihmissydäntä, niin siinä itkun laakson lävitse, aivan kuin itkun kyynelten lävitse, saa tuntea sitä Jumalan armoauringon paistetta ja lämpöä.

Että minä vieläkin saan uskoa ja olla tämän Jumalan kansan matkasaaton jäsen kaltaiseni, sellaiseksi kuin itseni löydän ja usein löydän, heikoksi ja syntiseksi.

Niin kuin täällä ehkä siitä ilosta tämä psalmin kirjoittajakin jotain mitä äsken sanoin, kun se kirjoittaa, että kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksia.

Miten se laulun kirjoittajakin kirjoittaa siitä, että on usein pajuissa murheen juosseet kyyneleenne.

Mutta kuitenkin sitten se ilo, joka sitten sieltä löytyy, niin on kestävämpää iloa kuin tämä ajallinen ilo.

Se ilo on myös monesti sellaista, että se ei aivan kuin näy myöskään ulospäin, vaan se ilo on enempi sellaista sydämen rauhaa ja lepoa ja sisäistä iloa, joka ei näy tälle maailmalle toisaalta.

Toisaalta se voi näkyäkin, se rauha ja onnellisuus, mutta se ei ole aivan kuin sellaista ulospäin.

Se on sellaista iloa, joka tässä maailmassa niin monesti on, mutta se ei olekaan sitä todellista iloa, se maailman ilo.

Maailman ilo alkaa huvilla hauskalla, vaan niistä palkka on tuska ja kuolema.

Mutta se Jumalan lapsen ilo on kestävää iloa. Sitä kannattaa tavoitella.

Ja kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Sijoniin Jumalan eteen.

Tässä on mielestäni kaunis hengellinen kuva myös siitä, miten kuivantuntoinen sydän saa virvoituksen siitä evankeliumin elävästä vedestä.

Siitä, kun kiusattu ja syntinen sielu saa kuulla omin korvin henkilökohtaisesti synnin päästön sanaa, evankeliumin sanaa, joka virvoittaa köyhää matkamiestä.

Ja näin jaksaa sitten taas ottaa askelta eteenpäin päivän lapsena.

Pidemmästi ei tarvitsekaan jaksaa. Riittää, kun on tämän hetken jaksaa ja tämän päivän kulkea ja elää uskossa ja armosta.

Ja näin askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Sijoniin Jumalan eteen.

Näin se Jumalan sanakin vakuuttaa ja lohduttaa sitä, että ei tarvitse pelätä, ei tarvitse murehtia huomisesta liikaa.

Kukin päivä pitää murheen itsessään.

Raamatussa myös puhutaan siitä, kuinka Herran vapaiksi ostamat lunastetut palaavat ja saapuvat riemuiten Sijoniin.

He kantavat päänsä päällä ilon ja riemun, josta huoli ja huokaus pakenevat kauas.

Ja minä en tarkoita sitä, etteikö Jumalan lapsikin tuntisi murhetta sydämessään ja kokisi monia vaivoja täällä ajassa.

Niitä on kaiken ikäisillä.

Teillä nuorillakin saattaa olla sydämellään monia murheita liittyen tähän ajalliseenkin elämään.

Siihen, että löydänkö sopivan työpaikan tai opiskelupaikan tai mistä löydän sopivan seurustelukumppanin ja tulevan aviopuolison.

Onko Jumalalla varaa järjestää sellaista minulle?

Tai jossakin kamppaillaan vakavan sairauden keskellä, kannetaan murhetta, mutta pelkoa läheisen terveyden puolesta.

Kun on vakava sairaus iskenyt, turvalliset arjen rakennelmat aivan kuin sortuvat.

Ja Jumalan puoleen sydämessä kääntyy rukous ja huokaus: auta, pelasta, niin kuin isäsi.

Sinä tahdot, ei kuitenkaan niin kuin minä.

Tai jossakin joku kaipaa ystävää, luotettavaa uskon sisarta tai veljeä, matkaystävää, jonka kanssa saisi jakaa tätä arkea ja elämää.

Kun elämässä on monia murheitakin kenties, niin kuin on iloakin.

Jossakin kamppaillaan taloudellisessa ahdingossa, ehkä työttömyydenkin puolesta ja niin edelleen.

Kyllä niitä elämisen murheita mahtuu meidän kaikkien elämään.

Ja me saamme rukoilla, että taivaallinen Isä auttaisi ja antaisi siunauksen ja varjeluksen.

Ja ennen kaikkea tähän kirkastaa ja antaisi näiden murheidenkin keskellä sitä uskomisen lahjaa ja kalleutta.

Ja antaisi näin niitä näköaloja, että osaisi miettiä elämän tärkeysjärjestystä.

Emme me ymmärrä kaikkia Jumalan teitä ja tarkoituksia, mutta me saamme opetella tyytyväisyyttä näidenkin ajallistenkin asioiden edessä.

Mutta ennen kaikkea me saamme rukoilla, että taivaallinen Isä varjelisi lapsenaan tässä lasten valtakunnassa ja että se antaisi sanan kuulemisen nälkää.

Siellä Raamattu toisaalla varoittaa myös siitä, että emme laiminlöisi Jumalan seuratunnan kokouksia, vaan että me hiljentyisimme Jumalan seuratunnan ja myöskin keskustelemaan tiestä ja matkasta.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja siitä varoittaa, että me laiminlöisimme Jumalan seuratunnan kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana.

Vaan että meidän tulisi rohkaista sitä enemmän, mitä lähempänä me näemme sen päivän tulevan, eli Herran päivän, eli viimeisen päivän.

Mutta me saamme myös muistaa kaikkien vaikeuksienkin keskellä, että Jumalan oikealla kädellä on hän, joka on kulkenut läpi taivaiden ja astunut alas tuonelaan ja voittanut kuoleman ja synnin ja sielun vihollisen vallan.

Ja on suuri esirukoilijamme taivaassa.

Hän rukoilee meidän ja kaikkien Jumalan lasten puolesta siitä, että hän... Jumala varjelisi meidät pahasta.

Niin kuin se Jeesus siellä ylimmäispapillisessa rukouksessaan rukoilee: "En minä rukoile maailman edestä, vaan minä rukoilen omien edestä, että sinä heidät pahasta varjelisit."

Jeesus on opettanut, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.

Se on elämän leipä, jota syömällä ei ikinä kuole.

Ja nytkin näissä seuroissa Jeesus tahtoo henkensä kautta olla murentamassa sitä elämän leipää niin pieniksi paloiksi, että sitä aivan kuin vähävoimaisin ja heikoinkin Jumalan lapsi saisi sitä nauttia ja syödä.

Sitä elämän leipää, ei katoavaa, vaan katoamatonta, iankaikkista elämän leipää hän on tullut jakamaan ja murtamaan.

Ja myöskin näissä seuroissa sinulle, henkellistä köyhyyttä tunteva, ehkä syntisyyttä ja heikkouttakin, monissa elämän murheissa kamppaileva Jumalan lapsi, sinulle kuuluu tänäänkin hyviä taivaan terveisiä.

Sinä saat olla hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Niin nytkin on lupa ylentää sydän uskomaan aivan kaikki synnit, viimeisetkin epäilykset ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja tämä evankeliumi on tarkoitettu myöskin sinne netin ääressä oleville, siellä kotiseuroja pitäville.

Sinäkin saat tästä yleisestä saarnasta uskoa kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi.

Ja myöskin sinä, joka tunnet, että et ole päässyt elävän Jumalan eteen, vaan tunnet, että olet kulkeutunut kauas, tuhlaajapojan tavoin Jumalan valtakunnasta, niin kuulet sinuakin.

Jumala rakkaudessaan lähestyy ja vetää yhteyteensä. Hän kutsuu evankeliuminsa kautta sinua pyhien yhteisöön.

Ja sinä saat tässä yleisessä saarnassa ja synnin päästössä sanassa omistaa Jumalan armon ja rakkauden ja ennen kaikkea kaikkien syntien anteeksiannon.

Saat uskoa epäuskon, kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä anteeksi.

Näin Herra Jumala on aurinko ja kilpi, joka lahjoittaa meille armon ja kunnian.

Hän ei kielä hyvyyttä niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot.

Näin saamme jäädä turvallisesti uskomaan Jumalaan.

Hyvää myös näissä tiistai-illan seuroissa.

Me saamme turvata häneen niin kuin lapset armaaseen isään ja äitiin.

Meillä on hyvä Jumala.

Meillä on äitinä Jumalan seurakunta täällä maan päällä, joka hoivaa ja puhdistaa.

Ja miksi puhdistaa? Sen tähden, että Jeesus Kristus on vuodattanut viattoman verensä Kolkatan keskimmäisellä ristillä.

Hän on tämän valtakunnan kuningas ja Herra.

Näin saamme jäädä uskomaan vielä synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kiitos Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdymme vielä seuran päätteeksi Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.