Suviseurat Maitoisten leirikeskuksessa/Juhannusseurat/Seurapuhe 24.06.2017 13.58

Kolme yhteisen Jumalan isän, pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Jatkaessamme näitä seuroja pyydän lukea Jumalan sanaa täältä Vanhan testamentin puolelta, Danielin kirjan sen kolmannesta luvusta, jakeista 24-23. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Silloin hämmästyi kuningas Nebukadnessar suuresti ja meni nopeasti ylös ja sanoi neuvonantajillensa: "Emmekö kolme miestä sidottuna antaneet tuleen heittää?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totta, Herra kuningas." Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näin neljä miestä vallalansa käyvän tuleen keskellä ja ovat kulumatta, ja se neljäs on niin kuin Jumalan poika."

Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin suulle ja sanoi: "Sadrak, Mesak ja Apedneko, te kaikkein korkeimman Jumalan palvelijat, lähtekäät ulos ja tulkaat tänne." Silloin läksi Sadrak, Mesak ja Apedneko ulos tulesta.

Ja päämiehet, herrat, käskyläiset ja kuninkaan neuvonantajat tulivat kokoon ja katselivat näitä miehiä, ettei tuli mitään heidän ruumiillensa tehnyt, eikä heidän hiuskarvansakaan polttanut, eikä heidän vaatteitansa muuttanut, eikä myöskään tulenkarttuakaan heissä tuntunut.

Silloin puhui Nebukadnessar ja sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Apednekon Jumala, joka enkelinsä lähetti ja palvelijansa pelasti, jotka häneen uskalsivat ja eivät kuninkaan käskyä pitäneet, vaan antoivat ruumiinsa vaaraan, ettei he yhtään muuta Jumalaa kunnioittaisi, eikä kumartaisi, vaan ainoastaan Jumalaansa.

Niin olkoon nyt tämä minun käskyni: kuka ikinä kaikissa kansoissa, sukukunnissa ja kielissä Sadrakin, Mesakin ja Apednekon Jumalaa pilkkaa, hän pitää kappaleeksi hakattaman ja hänen huoneensa lokalajäksi kukistettaman. Sillä ei yhtään muuta Jumalaa ole, joka niin pelastaa taitaa kuin tämä." Ja kuningas antoi suuren vallan Sadrakille, Mesakille ja Apednekolle Babylonian maalla.

Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: teille olkoon paljon rauhaa. Minä näen sen hyväksi, että minä ilmoitan teille ne merkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala minulle tehnyt on.

Sillä hänen merkkinsä ovat suuret, hänen ihmeensä voimalliset, hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, hänen valtansa pysyy suvusta sukuun. Aamen.

Tämä lukemani Jumalan sanan kohta liittyy, niin kuin tuossa kuulemme, kertomuksiin Danielin kirjasta. Tämä Danielin kirjan kertomukset ja koko kirja on hyvin mielenkiintoista Jumalan sanaa. Siinä kerrotaan monista uskovaisten ihmisten elämään liittyvistä asioista, ja niin myös tämäkin lukemamme teksti kertoo siitä.

Jos hieman taustoittamme tätä lukemaani kertomusta, mihin tilanteeseen ja ajanjaksoon tämä liittyy, niin tämä kertomushan on noin 600 vuotta ennen kuin vapahtajamme Jeesus Kristus on syntynyt. Eli nämä tapahtumat, missä tässä tekstissämme kerrotaan, ovat todella satoja vuosia ennen kuin vapahtajamme syntyi tänne maan päälle.

Tuo Israelin kansa oli joutunut Babylonian tuon ajan mahtavan valtakunnan alamaiseksi. Ja tuon Babylonian kuninkaana oli suuri ja mahtava hallitsija kuningas Nebukadnessar, niin kuin tämä tekstimme kertoo. Eli Israelin kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen.

Tuo Babylonian valtakunta ulottui aina Persianlahdelta Välimeren Turkin alueelle, ja sitä hallitsivat laajat aavikkoalueet, ja taisi olla niin, että suuri osa nykyisen Irakin alueesta sijaitsi tuolla alueella.

No miksi tuo Israelin kansa, Jumalan luvattu kansa, oli joutunut sitten tuon pakkosiirtolaisuuden alle? Miksi Jumala oli sallinut tapahtua luvatulle kansalle, jonka hän oli johdattanut Mooseksen ja Aaronin avulla sinne luvattuun maahan? Miksi Jumala tällä tavalla järjesti tuolle kansalle koettelemuksia?

Profeetat olivat varoittaneet israelilaisia syntielämästä, epäjumalien palvelemisesta, ennen kaikkea oikean Jumalan mieleisestä elämästä luopumisesta. Profeetta Jeremia kirjassaan varoitti siitä, että jo ennenkin Herra on yhä uudelleen lähettänyt luoksenne palvelijoitaan, profeettoja, mutta te ette ole kuunnelleet heitä.

Te ette ottaneet kuuleviin korviin ne, mitä he puhuivat. Herra lähetti heidät sanomaan: "Kääntykää kaikki pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka minä annoin teille teidän isillenne ikuiseksi ajoiksi. Älkää seuratko vieraita jumalia, älkää palvelko ja rukoilko niitä, älkää suututtako minua jumalilla, jotka olette itse tehneet, muuten minä syöksen teidät tuhoon."

Mutta Jeremia jatkaa: "Mutta te ette kuunnelleet minua, vaan suututitte minut epäjumalan kuvillanne ja veditte päällenne onnettomuuden."

Eli tällä tavalla profeetta Jeremia ja monet muut olivat varoittaneet israelilaisia siitä, kun he palvelivat epäjumalia. Ja näin olivat.

Tämän seurauksena Jumala sitten antoi ja salli tämän tapahtua, että kansa joutui tuon pakkosiirtolaisuuden alle.

Tämä mielenkiintoinen Danielin kirja kuvaa tässä alkuosissa siitä, että sillä lailla näiden uskovaisten veljien kohtaloa, josta me juuri tuossa äsken luimme. Nimittäin nämä uskovaiset veljet olivat joutuneet tai päässeet tuon pakkosiirtolaisuuden alla tämän Nebukadnessarin hallinnon palvelukseen.

No miten se oli tapahtunut? Tuo kuningas Nebukadnessar näki, että noiden israelilaisten keskuudessa oli hyvin hyväkuntoisia nuoria sisaria ja veljiä. Ja hän antoi kamaripalvelijalleen tehtävän valita tuolta Israelin kansan joukosta kauniita, viisaita sekä älykkäitä ja erityisesti oppivaisia poikia palvelemaan kuninkaan hovissa, oppimaan tuon Babylonian valtakunnan kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria.

Ja näiden veljien lisäksi sitten valittiin vielä tämä Daniel. Ja nyt tämä tekstimme kertoo tapahtumista, joihin nämä veljet sitten joutuivat täällä pakkosiirtolaisuudessa.

Uskovaiset veljet joutuivat koettelemuksiin, heidän uskoaan koeteltiin. Ensimmäinen koettelemus oli se, että kuningas, kun oli valinnut nämä veljet, niin hän halusi heidät syöttää ja juottaa näillä kuninkaan aterioilla, hienolla loistokkuudella, mitä kuninkaan hovissa tuolloin tarjottiin.

Mutta nämä uskovaiset miehet halusivat olla kuuliaisia Jumalan sanalle, ja he kieltäytyivät ja pyysivät kuninkaalta lupaa tuon kamaripalvelijan kautta, ettei heidän tarvitsisi syödä ja juoda ja nauttia tuolla kuninkaan pöydässä, vaan he saisivat elää vaatimattomammin puurolla ja vedellä, niin kuin vanhempi käännös taitaa siitä kertoa.

Uudempi käännös taitaa puhua salaatista ja vedestä, mutta nämä veljet halusivat elää edelleen vaatimattomasti ja syödä, ja ennen kaikkea tukeutua evankeliumiin täällä pakkosiirtolaisuudenkin aikana.

Ja niin tämä kamaripalvelija pyysi sitten tältä kuninkaalta kymmenen päivän koeaikaa, jotta nämä miehet saisivat, tai nämä uskovaiset veljet saisivat elää pelkällä puurolla ja vedellä.

Ja kun kymmenen päivän jälkeen kuningas tarkasti nämä uskovaiset veljet, niin he näyttivät paljon paremmilta ja terveemmilta kuin nämä ihmiset, jotka olivat nauttineet näistä kuninkaan aterioista.

Kuningaan määräämän ajan kuluttua heille oli annettu viisautta. He näyttivät todella paljon paremmilta. Jumala oli siunannut näitä uskovaisia veljiä, kun he halusivat olla kuuliaisia Jumalan sanalle.

No sitten tätä ennen tekstimme vielä toinen semmoinen merkittävä tapahtuma, mikä näille veljille tapahtui tuolla, oli se, kun tuo kuningas Nebukadnessar näki sellaisen unen. Hän oli tämän unen näkemisen jälkeen ihmeissään, että mistä tässä on kysymys.

Ja tuohon aikaan, ja saattaapa olla tänäkin päivänä kuninkaan hoveissa, oli viisaita ihmisiä, ja kuningas tietenkin oletti, että nämä viisaat alamaiset osaavat selittää hänelle tämän unen.

Mutta sepä ei onnistunutkaan näiltä kuninkaan omilta viisailta, ja kuningas uhkasi surmata kaikki viisaat kuninkaan hovista, koska he eivät osanneet selittää hänelle tätä unta.

Mutta Daniel kuuli tästä myös, ja Daniel yhdessä näiden uskovaisten veljien kanssa, jossa tekstimme kertoo, rukoili Jumalalta viisautta, että he saisivat selittää kuninkaalle tämän unen.

Ja tapahtui niin, että kun Jumala kuuli tuon Danielin rukouksen, antoi Danielille ymmärryksen selittää kuninkaalle tuon näkemänsä unen.

Ja tämän seurauksena sitten kuningas kohotti Danielin Babylonian valtakunnan päämieheksi, en tiedä vastaisiko se tänä päivänä pääministeriä tai mitä, mutta joka tapauksessa tähän hallintoon hyvin korkeaan asemaan.

Samoiten nämä uskovaiset veljet Sadrak, Mesak ja Apedneko, kuningas nosti Danielin pyynnöstä hoitamaan tämän valtakunnan hallintoa. Voisi ajatella, että jonkinlaisiksi maaherroiksi tai vastaaviksi.

No miksikähän nämä uskovaiset veljet sitten halusivat ensinnäkin olla kuuliaisia tälle kuninkaalle, vaikka hän oli väkipakoin saattanut tämän Israelin kansan Babylonian alle pakkosiirtolaisuuteen?

Tähänkin löytyy selitys Jumalan sanasta, Jumalan sanan kehotuksesta, josta me jo eilen tuossa puheenvuorossakin hieman sivusimme.

Vaikka tuo profeetta Jeremia oli varoittanut Israelin kansaa siitä pakkosiirtolaisuudesta, niin hän myös halusi lohduttaa ja rohkaista tuota kansaansa Jumalan sanalla.

Nuo uskovaiset veljet halusivat noudattaa profeetta Jeremian ohjetta ja palvella hallitsijaa kuuliaisesti. He ajattelivat uskon kautta, että siinä näkyy siunaus, Jumalan siunaus, kun kunnioitetaan sen hetkistä esivaltaa ja hallitsijaa.

Ja tähän se Jumalan sana opettaa. Jeremiahan kirjoitti tuolla, muistaakseni 29. luvussa, siitä, että Herra, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: "Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan, istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä.

Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköhön teille poikia ja tyttäriä. Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä, lisääntykää, älkää vähentykö.

Ja erityisesti muistutti: toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä teidät olen siirtänyt. Koilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."

Ja vielä rohkaisee sitten täällä myöhemmin, jota me jo eilen tuossa lainasimme: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten", sanoo Herra. "Minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Eli Jumala Jeremian avulla toi ensinnäkin esille Jumalan sanan mukaisesti sen, että Jumala oman suunnitelmansa mukaisesti oli nämä uskovaiset veljet kansansa mukana siirtänyt tänne pakkosiirtolaisuuteen. Se ei ollut tapahtunut vahingossa, vaan se oli täysin Jumalan suunnitelman mukaisesti tapahtunut.

Mutta erityisesti rohkaisi palvelemaan sitä hallitsijaa, jonka alamaisuudessa he olivat. Ja vielä lupasi tulevaisuuden ja toivon näköalan.

Ja näin nuo uskovaiset veljet sitten saavuttivat tuolla kuningas Nebukadnessarin hallinnossa menestystä, kun he uskollisesti ensinnäkin olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja palvelivat tätä kuningasta.

Tekstissämme ja tekstimme tapahtumat tuovat esille sitten sen varsinaisen suuren ihmeen ja suojeluksen, mitä tekstissämme meille tänä päivänä tahdotaan kertoa.

Nimittäin nämä tapahtumat, mitkä johtivat siihen, että nuo Sadrak, Mesak ja Apedneko olivat joutuneet tuonne uuniin, johtuivat siitä, että nuo uskovaiset veljet olivat kuuliaisia Jumalan sanalle, eivätkä halunneet palvella epäjumalia.

No mitä epäjumalaa nuo uskovaiset veljet eivät halunneet palvella? Täällä tekstimme edellä kerrotaan, että tuo kuningas Nebukadnessar teetätti tuommoisen valtavan kokoisen kuva-patsaan kuvaamaan omaa kuvaansa, sellaista kuvaa, jota ihmisten tulisi palvella, epäjumalia.

Tuo kuva-patsas tuolla Duran-Tasangolla, Babylonian maakunnassa, se oli kuusikymmentä kyynärää korkea, ja sen leveys oli kuusikyynärää.

Teitä on täällä tyttöjä ja poikia paljon istumassa. Jos me ajattelisimme tuota tämän päivän mittoihin muutettuna, niin kyseessähän olisi aika korkea rakennelma.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin yksi kyynärä on viisikymmentä senttiä, ja tuon mittapuun mukaan tuo patsas olisi kolmekymmentä metriä yli korkea ja leveys viisitoista metriä.

Eli valtavan kokoinen patsas, ja se liittyy keskeisesti tähän tapahtumaan, mistä tekstimme kertoo.

Nimittäin tuo kuningas Nebukadnessar käski kaikki, koko valtakuntansa hallitsijat, satraapit, käskynhaltijat, kaikki virkamiehet, tulemaan ja kumartamaan tuolle patsaalle, kun torvea soitetaan.

No mitä nämä uskovaiset veljet tekivät? Hekin joutuivat, kun he olivat päässeet merkittävään asemaan tuolla hallinnossa, niin hekin saivat kutsun tuonne kuninkaan patsaan vihkiäisjuhlaan.

Nuo uskovaiset veljet eivät halunneet kumartaa epäjumalan kuville. He kieltäytyivät kumartamasta sille kuvalle tai patsaalle, minkä tuo kuningas Nebukadnessar oli teettänyt.

Ajatelkaapa inhimillisesti, en tiedä paljonko siellä patsaan edessä oli ihmisiä, saattoi olla tuhansia. Kun torvet ja rummut soi, kaikki muut kumarsivat, niin nämä kolme uskovaista miestä jäivät seisomaan ylös.

Ei varmasti ole ollut helppo tilanne tunnustaa uskoa tuossa tilanteessa.

Oletteko, veljeni ja sisareni, yhdessä minun kanssa joutuneet tilanteisiin? Esimerkiksi tilanteisiin, jossa on nostettu maljaa. Kaikki muut ovat sitä maljaa saattaneet nostaa, mutta sinä et ole lähtenyt sitä nostamaan, vaan olet ajatellut, että tällä tavalla Jumalan sana ei opeta.

Se on kuuliaisuutta Jumalan sanalle, Jumalan äänelle, ja sitä nämä veljetkin halusivat tämän kuninkaan edessä tehdä.

Tällä tavalla Jumalan sana opetti silloin Vanhan liiton aikana ja opettaa myöskin meille, tämän päivän uskovaisille.

No, nämä uskovaiset miehet, niin kuin olemme jo tässä käyneet läpi, olivat saavuttaneet hallinnossa merkittävän aseman, ja se tietenkin herätti vähän ehkä kateutta näissä muissa virkamiehissä ja hallitsijan alamaisissa.

Ja kun he näkivät, että nämä uskovaiset veljet eivät kumartaneet, niin he kantelivat tästä tälle Nebukadnessarille.

Ja Nebukadnessar otti välittömästi puhutteluun nämä uskovaiset veljet ja kysyi heiltä, että miksi te ette suostu kumartamaan tätä Jumalan kuvaa, jonka olen tänne tasangolle tehnyt.

Niin nämä Sadrak, Mesak ja Apedneko sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Tähän meidän ei tarvitse lainkaan vastata. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas.

Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasimellesi, ja sitä kultaista patsasta, jota olet pystyttänyt, me emme kumarra."

Silloin tämä kuningas Nebukadnessar tuli täyteen vihaansa ja käski heittää nämä kolme uskovaista kuuliaista miestä tuliseen uuniin, ja uuniin tehtiin seitsemän kertaa normaalia kuumuutta kovemmaksi.

Ja tällä tavalla nämä veljet joutuivat tähän tilanteeseen, josta tämä Raamatun tekstimme lukee.

Nuo veljet joutuivat sinne uuniin. Mitä ne veljet siellä tekivät? He kiittivät Jumalaa.

Sitä on virren tekijä tehnyt sanoituksen, jossa nämä veljet kiittivät Jumalaa. Luen siitä virrestä kaksi viimeistä säettä:

"Kiittäkää jo korkeintanne kansat, kansain ruhtinaat, lapsukaiset, vanhat, nuoret, pienet, heikot, voimakkaat. Hallelujaa kiitoksenne. Nouskoon maasta taivaaseen. Yhtyköön se enkeleitten taivaalliseen kiitokseen.

Sieluni nyt kiitä Herraa, lunastajaa, luojaasi. Lapsekseen hän sinut osti orjuudesta vapaaksi. Hän on aina auttajasi, armossaan vie autuuteen. Kiitä riemuiten siis Herraa nyt jo aikaa iäiseen."

Nämä uskovaiset veljet luottivat siihen, että Jumala auttaa heitä tämänkin vaikean asian edessä, johon he olivat joutuneet.

Ja nyt tekstimme kertoo, että tämä kuningas Nebukadnessar sai nähdä jotain aivan ihmeellistä.

Nimittäin tuo Nebukadnessar, niin kuin tekstimme aikaisemmin kertoo, oli erittäin mahtava hallitsija.

Ja nyt Jumala halusi hänelle näyttää, että maailmassa on jotain paljon suurempaa.

Ja tuo kuningas nousi tuolta valtaistuimeltaan ja koki suuren hämmästyksen, ja kysyi näiltä hovimiehiltään: "Eikö tuohon tuleen heitetty kolme miestä?"

Ja nyt hän näkee neljännen.

Niin kuin kuningas tässä sanoo: "Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tuleen keskellä. Eivätkä he ole vahingoittuneet."

Ja neljäs näyttää aivan Jumala-olennolta.

Toisen kerran lyhyen ajan sisällä kuningas Nebukadnessarille näytettiin jotain paljon suurempaa kuin hän oli.

Hän oli saanut varmasti kaikkea ajallista hyvää, rikkauksia, vallottanut maita.

Mutta toisen kerran jo lyhyen ajan sisällä Jumala näytti hänelle, että maailmassa on jotain paljon suurempaa.

Nimittäin kuningas Nebukadnessar sai nähdä vapahtajan Jeesuksen Kristuksen näiden uskovaisten veljien keskellä.

Ajatelkaa, rakkaat seuravieraat, Vanhan liiton ihmisille näytettiin jo se, että tuo tuleva vapahtaja Jeesus Kristus näyttäytyi Jumala-olentona tuolle maailman mahtavalle kuninkaalle.

Ja kuninkaalle osoitettiin, että maailmassa on jotain paljon suurempaa.

Aikaisemmin hänelle oli jo näytetty Danielin kertomassa unessa, että on tuleva vielä tänne maan päälle jokin paljon suurempi valtakunta kuin tämä kuningas Nebukadnessarin valtakunta oli.

Mitä tuo kuningas Nebukadnessar teki, kun hän sai nähdä tämän ihmeen tuolla uunissa? Hän näki sen yhdessä noiden hallitsijoidensa kanssa, että näille uskovaisille veljille ei ollut tapahtunut mitään, kun hän pyysi heidät ulos tuolta uunista.

He eivät olleet vahingoittuneet millään tavalla.

Niin silloin tälle Nebukadnessarille avautui näköala, jonka hän tässä myöhemmin sitten jakeessa sanoi:

"Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Apednekon Jumala, hän lähetti enkelinsä ja pelasti palveliansa, jotka luottivat häneen, eivätkä välittäneet kuninkaan käskyistä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta Jumalaa kuin omaansa."

Kuningas Nebukadnessar joutui toteamaan ja myöntämään sen, että näiden uskovaisten veljien takana on todellinen Jumala, joka pystyy pelastamaan ihmiset tuolta seitsemän kertaa kovemmin lämmitetystä lieskoista, mitä normaalisti tuossakin uunissa oli lämmitetty.

Jumala tuli omiensa keskelle ja varjeli heitä lähettämällä ja näyttämällä jo Vanhan liiton aikana sen, mikä tuleva on.

Tällä tavalla, rakkaat sisaret ja veljet, meidänkin aikanamme me saamme luottaa siihen, että taivaallinen Isä on suojeleva ja varjeleva meitä täällä elämän matkalla.

Se tytöt ja pojat, me aikuiset, meille varmasti monelle on syöpynyt mieliin monen kodin seinällä oleva suojelusenkelitaulu.

Samalla tavalla, kun siinä suojelusenkelitaulussa se pieni tyttö tai poika kulkee kivisellä ja vaarallisella tiellä, samalla tavalla se suojelusenkeli suojeli näitä uskovaisia veljiä, niin se on myöskin suojelemassa meitä tällä elämän matkalla.

Tämä teksti antaa meille rohkaisua uskon elämässä ja myöskin ajallisessa elämässä kilvoittelemaan Jumalan sanan mukaisesti.

Erityisesti tämä teksti on ajankohtainen aikana, jolloin meille ihmisille on tullut mahdollisuus matkustella, olla opiskelemassa, työelämässä ulkomailla.

Siellä helposti, kun me olemme yksinäisellä vartiopaikalla, sielun vihollinen yrittää houkutella meitä erilaisiin syntihoukutuksiin.

Mutta tämä tekstin näköala rohkaisee ja antaa voimaa meille, ennen kaikkea rukoilla, että Jumala varjelisi minut ja sinut uskomassa siihen päivään asti, kun meidät kutsutaan vanhurskauden lepoon, iankaikkiseen elämään odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Mistä me saamme voiman, että me kilvoituksen matkalla jaksamme taistella syntiä, maailmanhimoja ja houkutuksia vastaan, niin kuin näissäkin seuroissa olemme saaneet olla Jumalan sanan kuulossa?

Jumalan sanasta me saamme voiman, näistä Raamatun teksteistä, selitettynä ja luettuna, kilvoituksen matkalle tukea ja turvaa, mutta ennen kaikkea evankeliumista me saamme tänäkin päivänä matkallemme virvoitusta, sitä elämän leipää, jota itse Herra Jeesus toi tänne maan päälle, sitä leipää, jonka hän valtuutti meidät uskovaiset saarnaamaan Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä syntejä anteeksi.

Rakas seuravieras, tämänkin tekstin alla Jumalan sana rohkaisee meitä tulevaisuuteen ja toivoon, erityisesti se rohkaisee evankeliumilla: usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä on turvallista jatkaa matkaa, kun on synnit anteeksi.

Vielä haluan sinulle, rakas ystäväni, jos tänne seuroihin on tullut sellainen ihminen ja koet, että sydämeltäsi puuttuu Jumalan armo, Jumalan valtakunta on lähestynyt, tee parannus ja usko evankeliumi.

Saat tästä saarnasta uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta opissa ja elämässä.

Omalle kohdallekin haluan kysyä vielä, saanko jäädä uskomaan synnit anteeksi? Näin haluan yhdessä teidän kanssanne uskoa.

Jeesuksen nimeen, aamen.

Kiitos.