Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Seurapuhe Tornion RY:llä 18.06.2017 17.59

Puhuja: Jukka Hietamäki

Paikka: Rauhanyhdistys Tornio

Vuosi: 2017

Kirja: Luukkaan evankeliumi

Raamatunkohta: Luke 12:13-21

Avainsana: usko armo pelastus parannus valtakunta opetuslapseus käytännössä: perhe käytännössä: työ käytännössä: kiusaus käytännössä: epäilys käytännössä: anteeksianto


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Armo, laupias ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Yllemme aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä, vanhurskas Jumala. Rakas taivaan Isä.

Meillä tänä päivänä täällä Torniossa on paljon aihetta kiitokseen. Monista niistä ajallisistakin asioista, mutta ennen kaikkea siitä, että olet täällä meidän keskuudessamme säilyttänyt sinun valtakuntasi, jossa me saamme olla omistamassa poikasi Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä niin, että tänäkin iltahetkenä saamme sinun sanasi olla kuulemassa, siitä kasvamassa, ja pyydämme, että saisimme kaikki siitä voimaa meidän tiellemme ja matkallemme täällä arjessa.

Me pyydämme myös, että olisit Pyhän Henkesi kautta tässä seuroissa niin läsnä, että sinun sanasi saisi kirkkaana ja raittiina, kutsuvana ja lohduttavana kuulua meidän uskottavaksemme.

Isän meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinua ovat valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Tälle pyhäpäivälle, joka meidän kirkkovuodessamme puhuu katoavista ja katoamattomista aarteista, on osoitettu evankeliumiteksti täältä Luukkaan evankeliumista sen kahdestoista luvusta, jakeesta kolmetoista jakeeseen kaksikymmentäyksi.

Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Niin sanoi hänelle yksi kansasta: "Mestari, sanoisi minun veljelläni, että hän jakaisi minun kanssani perinnön."

Mutta hän sanoi hänelle: "Ihminen, kuka pani minun tuomariksi eli jakomieheksi teidän välillänne?" Ja hän sanoi heille: "Katsokaa ja varustakaa ahneutta, sillä ei jonkun elämä siinä seiso, että hänellä on paljon kalua."

Niin hän sanoi heille vertauksen sanoen: "Yhden rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Hän ajatteli itsellään ja sanoi: 'Mitä minä teen, ettei minulla ole, puhunko minä kokoon eloni?'

Ja sanoi: 'Sen minä teen. Minä menen maahan ja otan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hyvyyteni. Ja sanon sielulleni: Sielu, sinulla on pantu paljon hyvyyttä moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo, riemuitse.'"

Mutta Jumala sanoi hänelle: "Sinä tyhmä, tänä yönä sinun sielusi sinulta pois otetaan. Kuka ne sitten saa, joita sinä olet valmistautunut?"

Niin on myös se, joka itsellensä tavaraa kokoaa eikä ole rikas Jumalassa. Amen.

Ennen tätä miehen tai vaimon kysymystä täällä oli, että yksi kansasta kysyi.

Jeesus oli puhumassa. Se oli kokoontunut. Aikaisemmin sanotaan täällä luvussa, että monta tuhatta ihmistä kokoontuivat niin, että he toistensa tallasivat. Ja siitä Jeesus alkoi opettaa opetuslapsia pelkäämään hapatuksessa. Pari salaisen hapatuksesta hän neuvoi valvomisella ja uskollisuudella.

Ja tämän jälkeen yksi kansasta, joku sieltä, kysyi neuvoa. Ja itse asiassa ei neuvoa, vaan pyysi Jeesusta tuomariksi sanomaan veljelleen.

Eli kun meidän teksti alkoi, että niin sanoi hänelle yksi kansasta: "Mestari, sanoisi minun veljelleni, että hän jakaisi minun kanssani perinnön."

Perinnön jako se monesti aiheuttaa kitkaa, eripuraisuutta ja niin edelleen, silloin kun se, voisi sanoa, että ei mene ihan oikein tai joku kokee vääryyttä.

Tässä pyydettiin Jeesusta perinnön jakohommiin, mutta Jeesus ei alkanut, vaan aika tylysti sanoi tälle kysyjälle: "Ihminen, kuka pani minun tuomariksi eli jakomieheksi teidän välillenne?"

Jeesus ei ota kantaa itse perinnönjakoon.

Me toki ymmärrämme, että perinnön jako tulisi tietenkin tapahtua hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovinnollisesti niin kuin Jumalan lapsen elämässä muutenkin. Mutta Jeesus ei ota siihen kantaa, emmekä nekään siihen lähde. Mutta se, että miksikä Jeesus ei alkanut ottaa, miksi Jeesus ei alkanut tuomariksi. Ajattele, että se syy on siinä, että Jeesus ei tullut tänne aikaan tuomariksi. Jos vielä vähän taustaa sen verran, että miksi se ihminen pyysi Jeesusta tuomariksi.

Nämä ihmiset olivat nähneet Jeesuksen tekevän ihmetekoja. Jeesus oli antanut leipää, elantoa, parantanut. He näkivät, että Jeesuksella oli paljon yliluonnollisia voimia. Mutta Jeesuksen tehtävä ei tosiaankaan ollut tulla tuomariksi tänne aikaan vaan lunastajaksi. Jeesus elämällään ja kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunasti meidän kaikkien synnit ja sitten vasta astui sinne isän oikealle puolelle.

Ja on kyllä kerran tuleva tänne takaisin aikaan. Toisen kerran kun hän tulee, niin silloin hän tulee tuomariksi, vaan ei nyt. Jeesus johdatti sitä väkeä tärkeään asiaan. Ja hän sanoi heille: Katsokaa ja varokaa ahneutta! Sillä ei jonkun elämä siinä seiso, että hänellä on paljon kalua, varoittaa ahneudesta ja paljosta tavarasta, omaisuudesta.

Omaisuus voi olla kiinteää tai henkistä. Se on sellaista fyysistä ja ehkä henkistäkin pääomaa, tietoa, taitoa. Mutta ei elämä siinä seiso eli ei sellaisen asian päällä. Sitten Jeesus puhuu täällä, sanotaan, vertauksen. Ehkä tämä myös voi olla kertomus sanoen.

Tää yhden rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Hän ajatteli itsellensä ja sanoi: Mitä minä teen, ettei minulla ole, kuhun minä kokoon eloni? Ja sanoi: Sen minä teen. Minä menen maahan ja autan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hyvyyteni. Sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljon hyvyyttä moneksi vuodeksi.

Lepää, syö, juo, riemuitse. Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä tyhmä, tänä yönä sinun sielusi otetaan pois. Kuka ne sitten saa, joita sinä valmistanut olet? Tämä rikkaasta, voisiko että hyvin toimeentulosta miehestä puhua. Ja tää vertaus on kyllä hyvä siinä mielessä, että ei tää sitä sano, että rikkaus olisi väärin.

Ja tämä mies, voisi sanoa, että ei hän edes omalla, toisaalta, että antoisalla ja hirmuisella työllään edes ansainnut tätä rikkautta tästä tekstistä, sillä hän oli maanviljelijä. Me tiedämme, että maanviljelijät, jos jotkut, ovat Jumalan siunauksen alla, he kyllä viljan ja pellot viljelevät. Mutta Jumala antaa meille säät ja ilmat ja kasvot. Eli kyllä se maanviljelijät töitä tekevät, ei siinä mitään, mutta se kasvu mitä siitä tulee, niin se on joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta se Taivaan Isä siunaa sen kylvötyön sinne ja antaa sen sadon. Se ei sillä tavalla ole väärin.

Eikä se ole väärin, että ihminen suunnittelee tai nuori suunnittelee elämäänsä eteenpäin. Se on ihan hyvä suunnitella meidän kaikkien, mutta saisimme aina miettiä tässä elämässämme sitä, että tekisimme työtä emme itsellemme vaan Jumalalle, niin meitä Raamattu kehottaa. Oli se meidän koulunkäyntiä, opiskelua tai työtä, mitä tahansa, niin tekisimme sen Jumalalle. Mutta se mistä Jeesus tässä varoittaa, hän sanoo, että Jumala sanoo: sinä tyhmä, tänä yönä sinun sinulta pois otetaan, kuka ne sitten saa, joita sinä valmistautunut olet, niin on myös se, joka itselleen tavaraa kokoon ja ei ole rikas Jumalassa. Eli mikä se tämän ihmisen synti oli?

Oli se, että hänelle se ajallinen tavara oli tullutkin tärkeäksi. Eikä se, että saa, olisi ollut kiitollinen Taivaalliselle Isälle tai Jumalalle siitä, että hänelle näin runsas sato on tulossa. Hänellä on näin viljavat pellot, jotka tuottavat niin runsaan sadon, että pitää isommat aidat tehdä.

Jos hän olisi ajatellutkin, että ensinnäkin olisi ollut kiitollinen Taivaalliselle Isälle, että saa näin, eikä yhtään olisi ollut väärin, jos olisi vaikka ajatellut, että hän siitä myös voisi jakaa lähimmäiselleen, vaikka Jumalan valtakunnan työlle. Että tulee tämmöinen hyvän tekeminenkin siinä mukaan. Mutta tällä miehellä ei ollutkaan kaikista tärkein olla rikas Jumalassa.

Vaan hänellä oli tärkeintä se, että nyt hänellä oli moneksi vuodeksi elantoa tiedossa. Nyt otetaankin paljon rennommin, sanoo sielulleen: Sinulla on pantu paljon hyvyyttä moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo, riemuitse. Mitä hyötyä siitä rikkaudesta? Mitä hyötyä siitä ajallisesta syömisestä, juomisesta, riemuitsemisesta?

Kun jo seuraavana yönä häneltä sielu otettiin pois. Hänelle tuli lähtö täältä ajasta. Ja ne kaikki ajallinen jäi tänne. Näin se on meilläkin, että kaikki ajallinen jää sitten tänne, kun lähtö aikanaan koittaa. Sitä lähdön hetkeä me ei onneksi kukaan tiedä kohdallemme, koska se tulee.

Me tiedämme vain sen, että lähdön hetki ei katso ikää. Ei ollenkaan eikä sitä, että olisiko se meistä ihmisistä sopiva se lähdönhetki. Ei sitäkään. Vaan meidän jokaisen elinaika täällä on Taivaan Isä silloin määrännyt, kun me olemme tänne syntyneet. Mutta sillä lähdön hetkellä on tärkeää, että me olisimme rikkaita Jumalassa.

Kolmiyhteisessä Jumalassa. Niinku viime sunnuntain aiheet puhuivat kolmiyhteisestä Jumalasta. Niinkos sitä joskus ennen on uskoisetkin toisiltaan kyselevät, että onko Jeesus sinulla. Oletko Jeesuksessa rikas? Silloin on tärkeää, että me saamme olla itse kukin omistamassa tätä Taivaan Isän meille suurta lahjaa, jonka hän on lahjoittanut ojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, että me saamme olla nimenomaan omat syntimme, pikamme ja virheemme uskomassa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ainoastaan se on tärkeää. Monesti meitä mureuttaa ajallinen elämä ja vaivat. Paavali kirjoitti Timoteukselle, siellä ensimmäisessä Timoteuskirjeessä. Näin: Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Sillä emmepä me ole mitään maailmaan tuoneet, niin on siis tiettävä, ettemme myös mitään täältä saada viedä ulos. Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, niin tyydykäämme niihin, mutta ne, jotka rikkautta tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paheisiin ja moniin tyhmiin ja vahingollisiin himoihin, jotka ihmiset vahinkoon ja kadotukseen upottavat, sillä ahneus on kaiken pahuuden juuri, jota muutamat ovat himoinneet ja ovat uskosta eksyneet ja itsellensä paljon murhetta saattaneet. Mutta sinä Jumalan ihminen, kartta niitä ja noudata vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja hiljaisuutta. Kilvoittele hyvää uskon kilvoitus. Käsitä iankaikkinen elämä, johon sinä kutsuttu olet ja olet tunnustanut hyvän tunnustuksen monen todistajan edessä.

Näin Paavali kalliisti neuvoi nuorta Timoteosta kilvoittelemaan tätä iankaikkista elämää itselleen.

Eli kilvoittelemaan täällä ajassa niin, että saisi kaikista kallein aarre säilyy meidän omallatunnolla ja meidän nimemme siellä elämän kirjassa. Me elämme aikaa, joka toisaalta on todella hyvää aikaa ajallisessa mielessä. Meillä on paljon hyvyyttä. Monesti niin paljon, että emme me sitä ymmärräkään.

Moni teistä on lähdössä Suviseuroihin Poriin. Niin minäkin ajattelin, jos Jumala suo. Mutta edellisen kerran, kun väki mietti Poriin, Suviseuroihin lähtöä, niin silloin aika oli eri. Silloin Suviseuran vieraita kehotettiin ottamaan mukaan elintarvikekortteja. Elikkä se elanto, jokapäiväinen leipä, oli silloin säännösteltyä.

Minulle ja minua nuoremmille tämmöinen säännöstely on aivan ihmeellistä ja outoa. Emme sitä koskaan ole kokeneet, mutta te vanhemmat ihmiset, olette sen ajan eläneet ja tiedätte myös, miltä se tuntuu.

Elämme aikaa, jossa monenlainen hyvyys ja myös ehkä näyttämisen halu saattaa tulla voimakkaaksi myös suviseuroissa. Mitä isompi kalusto, sen komeampaa. Toki ei se väärin ole, että isolla perheellä on asialliset tilat.

Ja jos ajallinen elämä sen sallii, niin mikä ettei. Mutta joskus sitä hankitaan, vaikkei se sallisikaan. Eli tulee tämmöistä vääränlaista ahneutta. Ja kyllä me elämme myös aikaa, että joskus saattaa tämä elämä ahdistaa. Saattaa tulevaisuus mietityttää.

Elämme myös semmoista aikaa, että vaikka yltäkylläisyyttä ja työtä on, niin on myös työttömyyttä. Aikaa, jossa tuloerot kasvavat. Siksi on tärkeää, että me jaksaisimme kuitenkin aina tyytyä siihen, että meillä on elatus ja vaatteet niin kuin meillä tänä päivänä kaikilla on.

Tässä Luukkaan evankeliumissa Luukas kirjoittaa. On kirjoittanut ylös vielä minun mielestä kalliita Jeesuksen opetuksia. Tässä samassa luvussa, jakeen loppuosassa, taikka luvun loppuosassa. Ja pääsin lukemaan nämä jakeet tähän lopuksi.

Niin hän sanoi opetuslapsilleen: sen tähden sanon minä teille, älkää murehtiko elämästänne, mitä teidän pitää syödä, eikä ruumiissanne, millä te itsenne verhoaatte. Henki on enempi kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate.

Katselkaa kaarneita: ei ne kylvä eikä ne korjaa. Ei heillä ole myöskään kellaria eikä aittaa. Ja Jumala elättää heidät, kuinka paljon paremman, paremmat te olette kuin linnut.

Mutta kuka teistä murheillansa voi lisätä varrellensa yhden kyynärän? Sen tähden ette siis voi sitä, mikä vähin on. Miksi te murehtisitte?

Katselkaa kukkasia, kuinka ne kasvavat. Ei ne työtä tee eikä kehrää, ja minä sanon teille, ei Salomo kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Jos siis ruohon, joka tänä päivänä kedolla seisoo ja huomenna palaa uuniin, Jumala niin vaatettaa, eiköhän paljoa enempi teidän, te vähäuskoiset.

Sen tähden älkää etsikö, mitä teidän syömään eli juomaan pitää, älkää surulliset olko, sillä näitä kaikkia pakanat maailmassa pyytävät. Mutta teidän Isänne tietää, että te näitä tarvitsette.

Vaan paremmin etsikää Jumalan valtakuntaa, niin tämä kaikki teille annetaan.

Tämmöisiä opetuksen sanoja. Itse elämänherra Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen. Sanoo, että ei kannata murehtia. Taivaallinen Isä meistä kyllä huolen pitää. Siihen me saamme ihan lapsen kaltaisesti olla uskomassa.

Kyllä Taivaan Isä meistä huolen pitää ihan loppuun asti, kunhan me jaksamme ja saamme olla tässä Jumalan valtakunnassa lapsen kaltaisesti uskomassa synnin poispanijana.

Siksi Jeesus antaa näitä opetuksen ja neuvon sanoja meille, vaikka ajattelisi, että kun ihminen on saanut parantua sen armon tai on saanut säilyä Jumalan lapsena, asuu Jumalan lapsena, niin eiköhän ole hyvä. Näin on.

Kyllä Jumalan Pyhä Henki asuu silloin ihmisessä ja on semmoinen kotiopettaja, että opettaa meitä kaikkeen siihen hyvään, mitä Taivaan Isä sanastaankin neuvoo.

Mutta me elämme täällä kaksiosaisena. Tämä perisynnin vaikutus vaikuttaa meissä aivan niin kuin Paavalissa, joka ihan tuskastuneena sanoi, että pyysi ottamaan myös sen piikin pois lihastaan ja totesi toisessa paikassa, että sitä hyvää, jota minä en tahdo, sitä minä en tee, vaan sitä pahaa, jota minä en tahdo, sitä minä teen.

Tällaisia me ihmiset olemme tässä omassa elämässämme. Meidän oma lihamme monesti on viemässä meitä väärään.

Vaikka ajatellen tämän päivän tekstiä, puhutaan ahneudesta, hyvinvoinnista, rikkaudesta, myös ajallisesta rikkaudesta. Monesti se voi tulla meille niin tärkeäksi. Oli se asia sitten rahaa, kiinteää omaisuutta tai jotain muuta.

Omaan ruumiisemme liittyvää, kauneutta, liikunnallisuutta, musiikkia, taidetta, mitä tahansa, mikä meille tulee tärkeämmäksi kuin Jumala. Silloin kun tulee tärkeämmäksi kuin Jumala, niin silloin se ottaa epäjumalan paikan ja me herkästi lankeamme.

Myös tämmöinen ajalliseen rikkauteen liittyvä kateus saattaa meissä joskus olla todella lähellä. Siksi tämä sana neuvoo meitä tyytymään siihen, että meillä on ruoka ja vaatteet. Ja ennen kaikkea iloitsemaan siitä, että me tänä päivänä, tässä ja nyt, saamme olla uskomassa omat syntimme anteeksi ja saamme olla siitä varmoja, että jos kutsu tulisi, niin me saisimme olla kiittäjien joukossa siellä Jeesuksen toisen tulemisen tuomioistuimen edessä oikealla puolella.

Tämä on se tärkein asia. Ja siksi tänäkin iltahetkenä sinulla, veljeni ja sisareni, on lupa jäädä uskomaan. Omat synnit, piat ja virheet, epäonnistumiset sille paikalle, minne itsesi tunnette, anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja kallis sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi. Ihan rauhaan, vapauteen ja iloon asti, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kaikki synnit, lupa uskoa anteeksi, ihan rauhaan, vapauteen ja iloon asti Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi. Tämä Jumalan armon evankeliumi, se Jeesuksen sovitustyö, jonka päälle me saamme olla uskomassa. Se antaa meille iloa ja rauhaa ja rakkautta Pyhässä Hengessä. Tätä samaa evankeliumia.

Minunkin sieluni kaipaa, saanko minäkin jäädä uskomaan? Omat synnit anteeksi annetuksi. Halu ja tahto yhdessä teidän kanssanne jäädä uskomaan ja matkaa tekemään. Jeesuksen siunattuun ja aina siunaavaan nimeen. Aamen.

Yllemme seurojen päätteeksi yhteiseen Herran siunaukseen. Herra siuna sinua meitä ja varjele meitä. Herra valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Anna meille sinun rauhasi isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.