Reisjärven opistoseurat/Aattoseurat/Seurapuhe Reisjärven kirkossa 13.07.2017 19.03

Kiitos. Ja kiitämme ennen kaikkea siitä suurimmasta lahjastasi, pojastasi Jeesuksesta, Kristuksesta, jonka olet uhrannut meidän ja kaikkien ihmisten syntein edestä. Kiitämme siitä käsittämättömästä viisaudestasi, että sinä olet laskenut tänne syntisen maan keskelle armovaltakuntasi, joka vieläkin kutsuu häihin, kutsuu iankaikkisiin häihin ja vielä ruokkii, ravitsee sisällä olioita.

Ja nytkin olemme tulleet sinun elämän sanasi äärelle ja meidän rukouksemme on, että sinä olisit meitä ruokkimassa. Tämä hartaus on toisaalta myös aloittamassa näitä Reiserven vuosittaisia opistoseuroja, kesäseuroja ja vielä tänä iltana saamme jo tuolla aattoseuraan vielä kokoontua. Me rukoilemme ja pyydämme, että sinä olisit nuo seurat siunaamassa. Että siellä puhuttu sana tulisi meidän parhaaksi ja sinun kunniaksesi. Ja kastava isä siunaa tämäkin iltahetki. Jeesuksen nimeen, aamen.

Olen valikoinut tälle illalle meille yhteiseksi tutkimisen aiheeksi tekstin, joka on kirjoitettu Matteuksen evankeliumikirjan 22. lukuun ja tästä ensimmäisestä 14. jakeeseen. Luen tästä tämän vanhan tutun käännöksen mukaisesti. Ja Jeesus vastaten puhui taas heille vertauksilla sanoen: taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa. Ja lähetti palvelijansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Taas hän lähetti toiset palvelijat sanoen: sanokaa kutsutuille, katso minä valmistin härkäni, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, kaikki ovat valmistetut, tulkaa häihin. Mutta he katsoivat ylhään ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa. Mutta muut ottivat kiinni hänen palvelijansa ja pilkkasivat heitä ja tappoivat.

Mutta kun kuningas sen kuuli, vihastui hän ja lähetti sotaväkensä ja hukutti ne murhamiehet ja heidän kaupunkinsa poltti. Silloin hän sanoi palvelijoillensa: häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet mahdolliset. Menkää siis teidän haaroihin ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaa häihin.

Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät. Ja häähuone täytettiin vieraista. Niin kuningas meni katsomaan vieraita ja näki sillä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteella. Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinka tänne tulit etkä sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Silloin sanoi kuningaspalvelijoille: sitokaa hänet kädet ja jalat. Ottakaa tai heittäkää hänet ulkoiseen pimeyteen. Siellä pitää olemaan itku ja hammasten kiristys. Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut. Jeesuksen nimeen, aamen.

Tämä teksti ja tuo laulettu virsi puhuivat samasta asiasta. Ja itse olen ajatellut, kun olen miettinyt tätä tekstiä, että tässä on oikeastaan kolme asiaa, mihin ajattelin pysähtyä. Ja ne ovat tuo kutsu, joka tuossa oli aluksi tekstissä, toinen, miten se otetaan vastaan, ja sitten kolmantena tuo häähuone, josta meille kerrotaan, että siellä oli yksi, jolla ei ollut häävaatteita.

Tämä oli tosiaan vertaus. Eli Jeesushan meille hyvin monesti kertoi vertauksilla. Ja minkä takia sitä opetuslapset ihan kyselivät, että miksi Jeesus vertauksilla puhuu? Niin hän selitti, että teille on annettu tuta, eli te tunnette tämän Jumalan valtakunnan. Mutta ulkopuolisille hän halusi sillä tavalla yksinkertaistaa ja selkeyttää sitä, mikä on se hänen sanansa.

Ja tässä on nyt semmoinen ristiriita, niin kuin on tullut tuossa kuunneltua tuota kesäseuran radiota. Eli mehän saamme netin kautta ja radion kautta kuunnella näin melkein taukoamattomana kesäseuran radiota. Ja semmoinen tietynlainen ristiriita tässä, että tämä asia, josta tässä puhutaan, ei ole enää nykyaikana niin yksi yhteen.

Eli silloin kun Jeesus tämän vertauksen kertoi, niin silloin varmasti kuulijat se selvensi varmastikin tätä asiaa. Mutta meidän nykyaikana tarvitsee varmaan joitakin käytäntöjä. Ei niinkään nyt tässä ole kovin paljon varmaan epäselvyyttä. Mutta monesti näissä, kuinka käytäntö on muuttunut, tulee mieleen muun muassa kymmenen neitsyen vertauksessa, miten siinä on semmoisia asioita, jotka pitää nykyihmisille meille selittää.

Tässä hän kertoi siitä, että kuinka oli kuningas järjesti häitä pojallensa. Ja tällä hääasialla nyt tosiaan vertaillaan Jumalan valtakuntaa. En ole koskaan laskenut, varmaan moni sen saattaa tietääkin, kuinka monta vertausta Jeesus kaikkiaan kertoi ja paljonko niistä liittyi siihen, että niillä haluttiin kuvata Jumalan valtakuntaa.

Miksiköhän Jeesus niin monesti selvensi ja halusi puhua tästä Jumalan valtakunnasta? Miettikääpä rakkaat kuulijat sitä omassa sydämessänne. Miksi tämä Jumalan valtakunta -asia hänelle oli niin tärkeä?

Jos heti aivan aluksi viittaa siihen, että miten tänä päivänä meidän kirkossammekin, jossa nytkin saamme olla tässä tätä palvelutehtävää suorittamassa, niin aika harvoin me saamme kuulla, että julistettaisiin tästä Jumalan valtakunnasta. Ja kuitenkin se on ymmärtääkseni Jeesuksen tärkein viesti koko tälle ihmiskunnalle ja tälle maailmalle, oli tämä yksi asia: löytää Jumalan valtakunta.

Ja siitähän tässä nimenomaan kerrotaan. Nyt kun puhutaan kuninkaan pojan häistä, niin me elämme Suomessa tasavallassa, jossa ei ole kuningaskunta, mutta tuossa naapurissa on kuningaskunta Ruotsissa. Ja onhan täällä meilläkin paljon arvohenkilöitä, joita me olemme saaneet tiedotusvälineiden kautta seurata, miten on tosiaan järjestetty suuria pitoja ja juhlia, muun muassa hääjuhlia.

Ja ne kiinnostavat meitä tavallista rahvasta, meitä tavallista kansaa suuresti, että kun kuninkaan vaikka lapsella on häät, niin mitä se tarkoittaa? No sehän tarkoittaa sitä, että varmaan todella harvat saavat ensinnäkin kutsun sinne. Ja itse ajattelisin, että jos postilaatikosta vaikka nyt sinne meille Kukonkylälle napsahtaisi, niin olisi suuri ihme, että tulisi vaikka kutsu johonkin kuninkaan pojan häihin tai presidentin lapsen häihin. Kyllähän se vietäisi kiireesti se lappu tärkeimmälle paikalle siellä kodissa ja muistutuksena siitä, että me varmasti muistamme lähteä tuonne häihin.

Meidän perheessä on tänä kesänä tullut neljä hääkutsua. Ja meillä on semmoinen, niin kuin meillä itse kullakin on metallinen jääkaapin ovi, niin siihen se magneetilla se hääkutsu pannaan siinä järjestyksessä, kun niitä sitten lähdetään viettämään, niitä juhlia. Ja sen voi sanoa, että me ollaan nyt kolmet osattu käydä ja neljäs siellä vielä odottaa jääkaapin ovessa.

Ja ainakin meille ne on niin tärkeitä ne kutsut, että niihin on kyllä pyritty lähtemään. Niihinhan valmistaudutaan myös nykyaikana omalla tavallaan. Mutta yksi on semmoinen, varmaan kaikkiin aikoihin liittyy, että kun häihin on menossa, niin ei sinne mennä arkisilla vaatteilla eikä farkuilla, vaan kyllä sinne yritetään löytää kaapista ne parhaat vaatteet, mitä tämmöiseen arvoisensa juhlaan kuuluu laittaa.

Nyt kun me luimme tämän tekstin, niin tässä on aivan käsittämätön ristiriita. Ja kuuntelimme tai lauloimme tuon virren. Miten tässä tapahtuu? Nimittäin tämä kuningas lähettää palvelijansa kutsumaan häihin ihmisiä. Tässä vanhasta käännöksestä sanotaan, että lähetti palvelijansa kutsumaan kutsutuita häihin. Se antaa aivan kuin kuvan, että tiettyä ihmisryhmää.

Ja jos minä jo tässä vaiheessa aivan kuin yrittäisin tätä tulkita, niin ajattelin, että tässä aivan kuin maailman historiassa ja Raamatun mukaan, Jumalan sanan mukaan, tuo Jumalan omaisuuskansa, Juudan kansa. Siitähän täällä kerrotaan Raamatussa, että se on taivaalliselle isälle ollut semmoinen mielijoukko.

Ja kun sitä kysytään, että Raamatussa ei muista sitä kohtaa, mutta haparoi ulkomuistista, kun sitä kysytään, että miksi, niin siihen tulee niin yksinkertainen vastaus, että koska minä rakastan sitä kansaa. Eli tuo Juudan kansa on ollut Jumalalle rakas.

Mutta tämä vertaus kuvaa sitä, mitä tuo Juudan kansa, jos nyt ottaa tämmöisen yhden esimerkin siitä, miten he suhtautuivat Kristukseen. Siitä ei tarvitse ottaa esimerkkiä muuta kuin me kaikki muistamme, miten hänet otettiin vastaan. Häntä ihmeteltiin Jeesuksen oppineisuutta, hänen viisauttaan, hänen Jumalan sanan tietämystään, ja häntä pidettiin profeettana.

Mutta mitä aina lopuksi sanottiin? Hän on puuseppä Joosefin poika. Se aina tuli se ajallinen. He olivat ehkä nähneet, miten hän isänsä mukana kulki siellä rakennuksilla. Ajattelin nyt, aivan kuin nykyaikaa viitataan, että hän oli varmaan rakennuksilla töissä.

Hänestä sanotaan, siitä ei Raamatussa muuta sanota, että hän oli kuuliainen vanhemmille. Hän toteutti heidän tahtonsa. Mutta sitä he eivät ymmärtäneet, että tuo puuseppä Joosefin poika oli Jumalan poika.

Ja niinhän täällä kerrotaan, että kun siellä tuli näitä hääkutsuja tässä vertauksessa, niin ei kelvannut tämä arvokas kutsu, vaan he hylkäsivät. Vaikka sanotaan, että täällä on tapettu härät ja syöttiläät, eli se juhla-ateria oli niin arvokas kuin olla ja voi.

Täällä sanotaan, että he katsoivat ylhään. Osa meni pois, yksi meni pellollensa, osa meni kaupallensa. Kaikki muu, niin kuin tuossa virressäkin oli, kaikki muu oli tärkeämpää kuin tuo kutsun toteuttaminen.

Mutta ei vielä riittänyt se, että he olisivat hyljänneet tuon kutsun, vaan tässä tämä jatkuu ja kertoo, että mutta muut ottivat kiinni hänen palvelijansa ja pilkkasivat heitä ja tappoivat.

Mistä tuossa sitten kerrotaan? Raamattu kertoo siitä, miten harva profeetta, joka tätä hääkutsuaan kuljetti, on elävänä tai ilman väkivaltaista kuolemaa elämästä lähtenyt. Siellä on, niinhän sitä Raamatussa annetaan viitteitä. Ja ennen kaikkea Raamatun historiassa, että oliko opetuslapsistakaan muita kuin Johannes, joka taisi aivan kuin normaali kuoleman saada kohdallensa.

Tällä tavalla näille kävi näille kutsun viejille. Mutta sitten jos tätä vielä avataan hengellisessä mielessä, niin minkälaista on se hääkutsun vieminen? Nyt se on sitä, että kyllä se vieläkin tulee, sanoisiko näin, kuvaannollisesti jalkojen päällä. Se tulee ainakin, että meillä ne on tullut postilaatikkoon.

Ja sen näkee, että sitä hääkutsua, kun on tehty, niin siihen on varustauduttu hyvin. En valtaa olla kertomatta, miten meillä aikanaan kauan, kauan sitten, en rupea nyt vuosia sanomaan, mutta on niin huono laskemaan.

Mutta siitä on pitkä aika, kun me vaimoni kanssa valmisteltiin häitä, niin ajatelkaa, että sitä hääkutsukorttia ei leikattu, ei viety painoon eikä ostettu valmiita kortteja, vaan siihen piti saada se oman käden jälki. Niin mulla on semmoinen muistikuva, että ne saksilla leikattiin, että saatiin siihen se käsityön leima.

Ja siihen panostettiin, lähinnä se oli silloisen morsiammen, eli nykyisen vaimon asia, se hääkutsu. Mutta tässä on toisaalta myös semmoinen hengellinen kuva siitä, että miten tänäkin aikana. Minä uskallan väittää, että jokainen veli, joka nousee näissä tulevissa seuroissa tälle paikalle, niin kuin minä olen nyt tässä, niin kyllä minä olen Jumalalta rukoillut, että se hääkutsu olisi kaunis.

Että se miellyttäisi se hääkutsu. Se nimittäin Raamattu sanoo, että puhukaa Sionille suloisesti. Se ei kehota meitä täällä äyhkimään eikä huutamaan, vaan se kehottaa, että me puhuisimme suloisesti niin, että eikä jossakin virheessäkin sanota, että miten se sanota, että ihan äänenikin muuta.

Minä olen saanut monesti palautetta tästä omasta äänestäni. Se ei valitettavasti ole kaunis, eikä se ole hyvä. Sen kuuluvuus on heikko, rakkaat ystävät. Mutta minä toivoisin, että siinä olisi henki, joka on kaikista tärkein. Että jokainen kuulija saisi selvää, mitä Jumala tahtoo minunkin yhden pienen paimenpojan kautta sanoa.

Mutta se kutsu, sitä on lähetetty millä tavalla, jos siihen vielä palaa. Esimerkkinä Joona, profeetta. Se on ihan oma kirja täällä Raamatussa, Joonan kirja. Hänestä kerrotaan, että hän oli tosiaan profeetta ja hänelle annettiin tehtävä, kuvaannollisesti lähteä viemään hääkutsua Niiniveen kaupunkiin.

Se oli niin pelottava tehtävä, että hän meni eri laivaan ja semmoiseen laivaan, joka ei vähemmässäkään määrin mennyt Niinivettä kohti. Mutta se kuvastaa, että miten inhimillinen pelko oli suuri hänellä lähteä viemään tuota hääkutsua, eli kutsua Jumalan valtakuntaan.

Ja niinhän se, en lähde sitä Joonan kirjaa muistelemaan, mutta kuinka hän joutui monien vaiheiden jälkeen sinne Niiniveen kaupunkiin sitten. Ja ajatelkaapa, kun hän sitä kutsua vei. Oliko se monimutkaista se saarna? Hän muistaakseni sanoi, että vielä neljäkymmentä yötä ja neljäkymmentä päivää, jos ette tee parannusta, niin tämä maa hukkuu.

Ja mikä ihme, ihmiset kääntyivät. Kerrotaan, että hallitsijakin puki itsensä säkkiin ja tuhkaan ja teki parannuksen. Otti hääkutsun vastaan. Se on yksi niitä harvinaisimpia kohtia Raamatussa, jossa näin kerrotaan, että oli hyvä vastaanotto tällä tehtävällä.

Katekismus sanoo tästä hääkutsusta vielä, jos sitä yrittäisi soveltaa, niin se kertoo siitä, miten me voimme löytää Jumalan. Eli Jumala auttaa. Ei tämä ole ihmistyötä, ei missään mielessä, vaan se on täysin Jumalan työ, se kutsunkin lähettäminen. Hän käyttää siinä näitä palvelijoitaan kutsun viejinä. Se jalkojen päällä se kutsu liikkuu.

Mutta tuossa katekismuksessa kerrotaan, että miten Jumala puhuttelee ihmistä kansojen vaiheissa, ihmisten kohtaloissa, elämän kohtaloissa, luonnossa, monissa muissa asioissa, mutta ennen kaikkea pyhässä sanassa.

Eli tulee vaan mieleen, miten jos ajatellaan luonnossakin, niin vastikäänkin kun me nykyisin pääsemme hyvin nopeastikin, saamme selville, mitä maailmassa tapahtui. Niin miten tämmöinen, oliko se, että kerrottiin, että maailman yksi suurimpia jäävuoren luhistumisia tapahtui jossakin tuolla napajäätiköillä.

Sekin kuvastuu, että luominen jatkuu ja ihmisen turmeltuneisuus jatkuu. Ihminen saa kaikkea pahaa täällä aikaan. Mutta se on hyvä muistaa, että ei ilman Jumalan sallimusta. Ja tämä maailma ei lopu ihmisten tekemisen kautta, vaan ainoastaan Jumalan käden kautta. Tälle tulee kerran loppu.

Tällä tavalla tuota kutsua liikutellaan. Ja se on jännä, että Jumala ei pakota ihmistä poikansa häihin. Ei tänäkään päivänä kenenkään ihmisen ei ole pakko nöyrtyä eikä lähteä näihin häihin. On se käsittämätön valta, minkä taivas antaa ihmiselle, että se voi joko ottaa vastaan kutsun, olla sille kuulijainen, mutta se voi myös hylätä. Ei tarvitse lähteä häihin.

Minkälaisia esteitä, niin kuin me tuosta jo luimme ja olemme tuon virrenkin laulaneet, niin täällä kerrotaan, että yksi meni pellollensa, toinen meni kaupallensa. He yksinkertaisesti kaiken, voi sanoa, turhuuden alle tämän arvokkaan kutsun pyyhkäisivät.

Toisaalta tähän liittyy myös semmoinenkin tähän kutsuun, että kun Jumalan valtakunta on kutsuttu, niin kuin siitä kerrotaan muun muassa peltoon kätketty aarre -vertauksessa. Kun se Jumalan poika näitä vertauksia kertoessaan, hän on niin rikas, että niissä on kaikissa omanlaisensa kuulumansa, oma lähestymistapansa.

Jotenkin uskaltaisin tätä vähän laajentaa vielä tätä kutsua, että silloin joka on tuon kutsun saanut tulla tähän häähuoneeseen Jumalan valtakuntaan, niin kyllä siihen kuuluu myös se, että me olemme sitoutuneet myös taidoillamme, voimillamme ja jaksamisellamme myös Jumalan valtakunnan työhön.

En malta olla kertomatta, kun nuo opistoseurat tuossa ovat nyt alkamassa, miten minullekin annettiin semmoinen pieni paimenpojan ja kutsujan tehtävä, että kutsua semmoisiin, voisi sanoa, että noiden seurojen järjestyksen puolesta semmoisiin kriittisiin paikkoihin ei ollut tahtonut tulla riittävästi väkeä.

Niin kun sitä kutsua lähti levittämään, niin suorastaan kyynelet meinasivat tulla silmiin monessa kohdassa, miten nuoriakin ihmisiä oli valmiita. Ja vielä niin, että oli jo monia työvuoroja näiden lisäksi vielä noissa seuroissa olemassa.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että mitkään nämä Jumalan valtakunnan työt eivät tule meille ansioksi, mutta minkä kautta ne syntyvät, miksi tulee halu tehdä näitä töitä, niin se tulee sen rakkauden kautta, mikä on tähän kutsuun liittynyt.

Sitten täällä kerrottiin, että kuningas suuttui niille, jotka eivät kutsua ottaneet vastaan. Ja hän suuttui niin kovasti, että hän hukuutti ne murhamiehet ja heidän kaupunkinsa poltti.

Kyllä se näin on, että Jumalan vastustajille heidän kohtalonsa ei ole ruusuinen. Näin siinä käy. Mutta nämä häät haluttiin kuitenkin järjestää siitä huolimatta, että ei ollut vieraita tulossa.

Nimittäin kuningas antaa uuden käskyn palvelijoillensa ja sanoo, että häät ovat valmistetut, kutsutut eivät olleet mahdolliset. Ja tulee uusi tehtävä: menkää teiden haaroihin. Kaikki, jotka te löydätte, kutsukaa häihin.

Silloin alkaa tapahtua. Täällä kerrotaan, että palvelijat menivät ulos teille. Kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät. Ja häähuoneet täytettiin vieraista.

Onko siinä yksi kuva siitä, miten tuli pakanoille mahdollisuus päästä tähän armoon? Siitä muun muassa Paavali kirjoittaa vertauksella metsäöljypuusta ja vertaa sitten sitä jalostettuun öljypuuhun. Ja hän muistuttaa, kuinka meidät on oksastettu. Se kuvastaa meitä pakanoita, minkä mekin olemme pakanakansaa. Emme kuulu Juudan kansaan.

Niin meidät on oksastettu tähän hyvään metsäöljypuuhun. Ja siinä on kuva siitä, että mekin saamme olla perilliset. Me saamme olla tasa-arvoiset. Me saamme olla Jumalan valtakunnan täysivaltaisia jäseniä tänä päivänä, jotka olemme saaneet kutsun vastaanottaa ja olemme sen hyväksyneet.

Sitten täällä puhutaan, että sekä pahat että hyvät. En nyt lähde tätä minkään esimerkin kautta teille, että ei aikaan menisi kovin hirvittävästi, mutta olisi niitäkin kyllä mielessä. Mutta tulee vaan mieleen, että kuinka Jesaja muun muassa kirjoittaa siitä, että kuinka viimeisinä aikoina siellä on, en muista niitä sanoja tarkasti, mutta se kuva, että kuinka siellä on sudet ja lampaat samalla kedolla ja ne samaa ruokaa syövät samalla kedolla.

Ja sitten kuka niitä pitää kasassa? Niin ajatelkaa, Jesaja kirjoittaa, että vähäpoikainen heitä paimentaa. Mitä tämä kuva kertoo? Siinä on kuva siitä, että kun on Kristuksen henki, niin semmoinenkin ihminen, joka, niin kuin meillä on kuva sudesta, mielikuvaa, että se on paha.

Ja meistä moni tuntee sydämessään, varmaan jos minä sanoisin, että nostakaa käsi ylös, kuka tuntee olevansa hyvä, kuka tuntee olevansa paha, niin minä sen luulen, että pahan kohdalla ne taitaisi löytyä, että jopa kaksikin kättä nousisi ystävälliseen ilmaan.

Kyllä me tunnemme sydämessämme niin täydellistä pahuutta itsessämme, että me koemme olevamme tämmöisiä susia. Mutta toisaalta on myös semmoisia ihmisiä. Olen monesti kohdannut semmoisia, jotka kokevat olevansa sillä tavalla, että ei ole mistä parannusta tehdä.

On saattanut käydä niin, että kokee, että niin kuin vaikka se rikas nuorukainen, jos täältä Raamatusta otan esimerkin. Se rikas nuorukainen murheellisena joutui Jeesuksen luota lähtemään, koska hän ei tuntenut syntejä.

Ja hänestä voi sanoa, että hän oli aivan ko hyvä. Mutta sitten on semmoisiakin ihmeitä, en taaskaan lähde niitä esimerkkinä tuomaan, mutta te itse kukin voitte alkaa miettiä sydämessänne.

Te saatatte tuntea joitakin semmoisia läheisiäkin ihmisiä, jotka ovat tämmöiseltäkin paikalta löytäneet isän kotiin. Ovat kuuliaisuutta osoittaneet tälle kutsulle ja ovat lähteneet seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta.

Tulee mieleen esimerkkinä, vaikka lupasin, että en puhu esimerkillä, mutta lukekaa semmoinen kirja kuin Perintökirja, SRK-julkaisema kirja. Siinä kerrotaan siitä, miten vaikeaa on semmoisista vihollisen siteistä selvitä, jotka liittyvät eri seuran asioihin.

Mutta Jumala on voimakas ja se on voimakkaampi kuin sielun vihollinen. Sieltäkin voi ihminen löytää oikealle tielle.

Sitten tässä alkaa meidän tekstissä kolmas vaihe. Häähuone saatiin täyteen. Pidot alkoivat. Juhlat alkoivat.

Tässä voisi tulkita sitä, että onko kysymys nyt siitä. Minun täytyy tunnustaa, että en minä tästä ole varma. Ja siksi aina Jumalan sanan alla joutuu hyvin nöyrästi lähestymään ja rukoilemaan, että te rakkaat kuulijatkin sen saman pyhän hengen valossa peilaisitte, että minä en väärin puhuisi.

Mutta minä ajattelisin, että onko tästä kysymys siitä, että tämä Jumalan valtakunta on täällä maan päällä ja sitten se Jumalan valtakunta löytyy tuolta taivaasta, se joka on meidän päämääränä.

Mutta minä ajattelisin, että nämä pidot alkoivat täällä maan päällä. Eli kun kutsu otetaan vastaan, niin aika harvoin se niin käy, että saman tien pääsee kunnian taivaaseen. Semmoisia tapauksia oli Raamatusta esimerkkinä tällä ristiryövärillä.

Mutta kyllä hänkin muutaman hetken oli tässä kilvoitteli. Sen muutaman pienen hetken tässä Jumalan valtakunnassa. Ja saattoi kärsiä sinä muutamana hetkenä myös pilkkaa.

Siellä Jeesuksen toisella puolella oli nimittäin pilkkaaja, jolle ei kelvannut tämä kutsu. Ei silloinkaan, vaikka hän kuuli, miten toiselle luvattiin, että tänä iltana sinä olet minun kanssani paratiisissa.

Mutta mitä tarkoittaa pidot? Mitä tarkoittaa ne juhlat? Oletteko te rakkaat matkaystävät kokeneet tässä Jumalan valtakunnassa, että on teurastettu meidän puolesta naudat ja syöttiläät, minkä tässä kerrottiin? Oletteko te saaneet olla juhlapöydän ääressä?

Ja se rohkenisin sanoa, että miten herkästi se saattaa tulla varsinkin lapsuudesta asti tässä Jumalan majassa asuneilla, jotka ovat saaneet Jumalan juhlapöydästä syödä, niin voiko se tulla semmoinenkin tunne, että onko tämä jotenkin juhlaa?

Mutta se on sielun vihollisen houkutin, jos lähtee aivan sille tielle, että olisi jotenkin parempi.

Niin kuin minä muistan ennen, kun pikkupoikana kuuntelin seuroja, niin monesti puhuja veljillä oli taustalla se, että he olivat käyneet maailmanreissun. Ja kyllä he aina varoittivat sitä, että se jäi lapsena mieleen, että älkää sitä reissua tehkö, koska se tarkoittaa tuhlaajapojan reissua ja se tarkoittaa, että joutuu sijaruuvalle, joutuu huonolle ruuvalle. Ei olekaan enää se armopöytä katettuna meidän edessämme.

Niin täällä kerrotaan, että häähuone täytettiin ja kaikilla oli juhlavaatteet paitsi yhdellä. Kerrotaan, että tuo kuningas, häiden valmistelija ja häiden päämies, lähti kävelemään vieraita puhuttelemaan. Ja yhtäkkiä hän löytää siellä keskellä häähuonetta ihmisen, jolla ei ole häävaatteita.

Tässä kerrotaan, miten hän varovasti tätä puhuttelee aluksi. Hän puhuttelee tätä ystäväksi. Tässä on kysymys aivan kuin siitä, miten tänäkin päivänä, miten me haluamme jopa ääntä muuttaa.

Ja että jos yksikin tähän huoneeseen olisi tullut sellainen sielu, joka kokee, että sinulla ei ole häävaatetta, että sinulla ei ole sitä hengen vaatetta, pyhän hengen lahjaa sydämessä, niin voi kuinka me haluaisimme sinua rakkaasti puhutella.

Ja yksinkertaisesti haluamme sinullekin tarjota evankeliumin herkut. Se, että saisi uskoa kaikki synnit ja sen epäuskonkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja mitä tämä vastaa tämä puhuteltu, jolla oli arkivaatteet päällä tuolla häissä? Tässä vaan kerrotaan lyhyesti, että hän vaikeni. Ei hänellä ollut minkäänlaista vastausta.

Ja niin tässä sitten käy, että kuningas antoi palvelijoille tehtävän sitoa. Ja täällä kerrotaan tästä huonosta kohtalosta, miten hänet tuli heittää ulos tästä häähuoneesta.

Tuossa kun kerroinkin jo, että olen kuunnellut näitä ja vaimon kanssa ja ketään meistä siinä on ollut, niin ollaan kuunneltu tätä seuraradiota. Ja nolla jäi yksi puhe, oliko se Ruotsin, onko ne suviseurat siellä ollut, niin jäi semmoinen puhe, jossa kerrottiin, että puhuja kertoi, että hän ei missään tapauksessa halua Suomen valtion päämiestä arvostella.

Mutta hänen puheistaan hän haluaisi yhden asian korjata. Ja hän kertoi sitten siitä, miten olivat nämä piispat ja suuret olivat arkkipiispan kanssa puhuneet ja keskustelleet iäisyysasioista.

Ja miten siellä oli tullut esille, että miten meidän valtion päämiehellä oli ollut sellainen käsitys, että kun tulee huolema ja me joudumme tulisilmäisen tuomarin eteen, niin kuin tänä aikana varmaan suurin osa meidänkin kansastamme ajattelee, että kysymyksessä on lempeä tuomio.

Ja että se tuomio on semmoinen, että ihminen, aivan kuin kaikki, pääsee taivaaseen, jos mä nyt näen yksinkertaisesti. Mutta veli rohkeasti tuossa puheessaan sanoo sitä, että ei hän tosiaan halua missään tapauksessa meidän viisasta hallitsijamme, johtajamme, moittia.

Mutta se sanoo, että niitä puheitahan hän haluaa kyllä korjata, että ei Raamattu anna semmoista kuvaa. Ja Raamattu, niin kuin tässäkin kerrotaan, niin aika selkeästi tässä meidän edessämme on kerrottu, että on olemassa tuomio, jossa on, niin kuin sitä kerrotaan Ilmestyskirjassakin, että jaetaan tosiaan.

Semmoiset, jotka eivät ole tässä Jumalan huoneessa, niin ne joutuvat kadotukseen. Ja niin kuin hän viittasi siinä puheessaan, että se on tänä aikana rohkeaa puhetta näin sanoa, mutta näin, minun sydämeni kyllä yhtyy siihen.

Ja mitä se tarkoittaa? Eikö se tarkoita sitä, että kuinka tärkeää olisi uskoa ja kuinka tärkeää on löytää Jumalan huone ja päästä näihin häihin? Päästä osalliseksi tästä hääilosta ja tästä hääkulkuesta, joka on menossa kohti iankaikkista elämää.

Muitakin Raamatun kohtia antavat selkeät viitteet siitä, että näin on tapahtumassa. Muun muassa kymmenen neitsyen vertauksessa kerrotaan vielä tämmöisestä viidestä tyhmästä neitsyestä, jotka eivät omistaneetkaan öljyä astiassa, pyhän hengen öljyä astiassa.

Ja niin heille kävi siinä vertauksessa, että he jäivät huoneen ulkopuolelle. Ja kysymys oli sielläkin, että häähuoneesta eivät he päässeet.

Myös viinipuuvertaus kertoo selkeästi, että kuinka viinitarhuri, puutarhuri, leikkaa huonot ja kuolleet oksat pois, että hän saisi paremmin tai enemmän hedelmää.

Viimeisenä jakeena lauseena on tuo: monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Haluan vielä lopuksi, aivan ko, ettei tulisi väärää kuvaa. Kyllä minä ymmärtäisin näin, että niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän on antanut ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi.

Tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat kutsuttuja. Ihan kaikki ihmiset tässäkin maailmassa.

Viime yönä nykyiset puhelimet ovat sellaisia, että ne olivat jääneet napsaukset päälle, niin kolme kertaa napsahti meidän mökillä puhelin ja sieltä tuli viesti, että on syntynyt yksi lapsi. Se on syntynyt meidän yhdelle tytölle.

Ja heti, koska sieltä tuli kuvaa, kuinka täydellinen hän on. Hänen sydämessään, tuon pienen tytön sydämessä, niin kuin onneksi myös hänen vanhempiensa sydämessä, on uskon liekki.

Ja olisin näin ajattelemassa, että tuon pienen ihmisen sydämessäkin hän on yksi kutsukirjeen kantaja. Hänkin tällä olemuksellaan, elämällään ja toivottavasti näiden minun sanojenikin kautta olisi kutsumassa, jos täällä on yksikin vielä tämmöisen kutsun vastaanottamaton ihminen.

Tuo lapsi on kutsumassa meidän vanhempien mukana kaikkia pääaterialle, häähuoneeseen. Ja vielä selvennyksenä se, että ei häntä ole kastettu. Ei hän ole vielä nimeä saanut.

Mutta me uskomme, että hänen sydämessään on pyhä henki, pyhän hengen liekki. Ja ei se Jeesus muuten olisi lasta uskon esikuvaksi antanut. Me uskomme häntä.

Siinä on meidän esikuvamme. Miten meidänkin tulisi uskoa. Siellä se syö äitinsä rintaa, sitä maitoa, mitä mekin saamme näin seuroissa olla syömässä. Yksinkertaista evankeliumin maitoa.

Vielä haluan teille, rakkaat sisaret ja veljet, olla muistuttamassa siitä tärkeimmästä ravinnosta. Tekin saatte jää uskomaan omat synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen nimessä ja veressä sisärakas on. Kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Siunaatteko rakkaat vielä minuakin tällä parhaalla evankeliumille? Kyllä minä haluan teidän kanssanne jäädä uskomaan.

Tämän hartauden lopuksi vielä hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.