Ranuan opistoseurat/Seurapuhe Ranualla 30.07.2022 11.30

Jeesuksen nimeen jatkamme näitä seuroja ja luen tekstiksi huomisen päivän kolmannen vuosikerran epistolatekstin. Tämä epistolateksti on siitä erikoinen, että sattuu olemaan niin, että huomisen päivän eli kirkastussunnuntain epistolateksti tulkitsee saman sunnuntain vanhan testamentin tekstiä. Siitä me näemme, miten Paavali tulkitsi raamattua. Ja tämä on kirjoitettu tänne toiseen korinttilaiskirjeeseen ja sen kolmanteen lukuun.

Kirkkautta säteileikään hengenpalveluvirta. Jos kerran tuomion julistamisen virtaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virtaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää. Koska meillä on tällainen toivo, esinnymme avoimesti. Toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotta eivät israelaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. Heidän mielensä paatuivat.

Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on henki. Ja missä Herran henki on, siellä on vapaus.

Me kaikki, jotka kasvot veittämättöminä katselemme Herran kirkautta kuin kuvastumisesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on henki.

Saako vähän puhua tässä itsestä aluksi? Nimittäin kun tulin tänne Sakastiin ja kävin katsomassa tätä puhujapaikkaa, niin tässä puhujapaikan takana varsinkin, mutta tässäkin vielä, oli niin kylmä, että minä ajattelin, että saa nähdä, miten täällä tarkenee. Mutta seuratan, täällä on ollut hirvittävän lämpimät. Ei se niin haittaa, jos huumista vähän palelee, kun vain sydän on lämmin ja sielu tulee ravituksi.

Mutta velillä on kaikkiin vaivoihin täällä apu. Mauno Jaara oli niin ystävällinen veli, että hän kävi sieltä omasta majapaikastaan hakemassa oikein sievän ja näpin sellaisen villaisen aluspaitan. Ja joku saarnasi täällä aamulla, että kun Aaron vihki poikansa papiksi, niin sen poikien päälle puettiin ensin ihokas, eli ihan alimainen, joka oli vasten ihoa. Ja taisi olla niin, että tämä ihokas, joka on vasten ihoa ja ihan sydäntä vasten, se kuvasi uskon vanhurskautta, sydämen vanhurskautta, sydämen uskoa. Sydämen uskolla me tulemme vanhurskaaksi.

Ja sitten hän sanoi, että sen päälle puettiin sellainen hieno papin kaapu. Olettehan te nähneet niitä valkoisia alvoja. Ne ovat hienoja. Ja sitten siihen pannaan vielä stolla. Se on se nauha, joka pannaan tuolta niskan ympäri. Ja sen symbolinen merkitys on se, että papin pitäisi saarnatuolissa edustaa Kristusta, eli siis avata suunsa ja sydämensä ja julistaa avoimesti ja rohkeasti, väärentämättä ja muuttelematta Jumalan sanaa, riippumatta siitä, mitä mieltä kuulijat ovat siitä. Jos se on Jumalan sanaa, niin papin pitää pystyä seisomaan sen Jumalan sanan takaa.

Päälle puettiin sitten se hieno valkoinen alpa. Ja se aamullinen saarna myös sanoi, että tämän päälle puettava alpa kuvasti uskon vanhurskautta. Ja tähän uskon vanhurskauteenhan nimenomaan liittyy se, että kun sydämessä on usko, niin se näkyy kaikkialla. Ensimmäiseksi se näkyy tietysti suuntunnustuksella. Ja tämä suuntunnustus ei tarkoita pelkästään sitä, että sanotaan Jumalan terve, vaan kun sydän on puhdistettu, niin se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä ihmisen olemuksessa on. Uskon elämä näkyy ihmisen koko persoonassa aina ja joka paikassa.

Minä en ruukaa kirjoittaa saarnoja eikä mulla nytkään ole dispositiota. Ja minä olen pannut merkille, kun olen tuolla kotona ihan lämpimissä olosuhteissa seurannut virtuaalisesti näitä seuroja. Ja kehunko sen verran, että olen tainnut ihan joka ainoa saarnan tähän mennessä kuunnella. Ja olen pannut merkille, että näissä seuroissa yksi ja toinen puhuja, veli joka tulee tänne, niin valittaa sitä, että tuntuu jotenkin ahdistavalta ja on niin kiusattu ja vaivaltunut olo. On semmoinen syntinen olo.

Siihen vaikuttaa monet syyt. Tietysti ensimmäisenä se, että silloin kun tullaan avatu raamatun äärelle ja halutaan julistaa Herran sanaa, että tulisi saannattua oikein. Toiseksi jännittää ihan, minäkin olen ollut yli 50 vuotta jo apivirassa ja minua jatkuvasti aina, varsinkin isommissa seuroissa, hirvittävästi jännittää, kun tulen tänne puhujan paikalle, niin nytkin. Ja minä yhdyn oikein sydämestäni kaikkiin niihin veljiin, jotka ovat täällä kertoneet, miten paljon on ollut kiusauksia tämän saarnan valmistelemisessa.

Ja sitten kun tulee tuonne Sakastiin ja alkaa se saarnavirsi kuulua ja pitää lähteä tänne, niin tuntuu siltä, että kaikki katoaa muistista, mitä on aikonut saarnatessa sanoa. Mutta kun siihenkään ei kaikki lopu sitten, kun on pitänyt puheen ja saarna on päättynyt ja lähtee pois, niin tulevat kiusaukset, että hyvänä aikoi, kun sen ja sen unohtui sanoa. Tuo olisi pitänyt ehdottomasti sanoa, mutta en muistanut sanoa. Ja harmittaa oikein paljon.

Kaikkia näitä ahdistuksia ja näitä vaivoja lisää se tosiasia, että me elämme erittäin teknisesti korkealle kehittyneessä maailmassa, Jumalan kiitos. Niin että on näin hyvät äänentoistolaitteet ja sitten kaiken lisäksi, jotka ovat siellä kotona, voivat kuunnella joko seuraradiosta, netin välityksellä tai YouTubesta virtuaalisesti nähdä nämä seurat ja kuunnella ja seurata. On helpompi seurata puhujaa, kun näkee hänet. Mutta puhujalle se merkitsee hirvittävän kovaa painetta.

Ajatelkaa, ennen saattoi ajatella, että kun minä nyt tämän puheen pian, minä luotan siihen, että Jumala pyhäinen kensä kautta avaa saarnan. Ja jos käy niin, että ei avaa, puhua pitkään. Mutta ei teksti aukea kerta kaikkiaan. Sitä ei voi väkisin, kuulkaa, tekstiä avata ja selittää. Ja kun ne on sitten virtuaalisesti esitetty ja ne on pantu muistiin ja niitä jälkikäteen seurata, ja katsotaan, että itse katsoo kotona sitä, niin se lisää vielä sitä painetta, että saattaa olla, että joku ajattelee, että oli siinäkin puhuja.

Mutta nyt kun me olemme apostoli Paavalin tekstin äärellä, niin lohdutetaan toinen toistamme. Ensinnäkin sillä, että Paavali sanoi, että meillä on hirvittävän kallis aarre. Ja tämä tekstimme kertoi, miten mahtava aarre meillä on täällä esiteltävänä ihmisille. Se on niin mahtava aarre, että sitä kannattaa esitellä.

Tässähän tekstimme alussa jo sanottiin heti, että se virka, joka Paavalilla oli, sehän oli evankeliuminsannaajan virka. Pyhä henki saarnautti evankeliumia ja pyhä henki puhui. Onhan siinä joukossa tietysti paljon meidän huonoja ja epäonnistuneita sanontoja, mutta semmoisessa uskossa ja rukouksessa me tätä työtä tehdään, että Jumala pyhän henkensä kautta puhuisi, ja että Jumala pyhän henkensä kautta avaisi myöskin kuulijoiden korvat kuulemaan ja sydämen kätkemään sen saarnatun sanan.

Paavali sanoi tässä tekstissämme, että tämä on niin hirveän hyvä tämä viesti ja sanoma, ja hänen tehtävänsä, että hän tässä tekstin aluksi kolme neljä kertaa toistaa tämän yhden ja saman asian.

Kun minä otin tämän tekstin, niin minä otin sen siitä syystä, että tämä on huomisen päivän eli kirkastussunnuntain epistolateksti, ja se liittyy kirkastussunnuntain sillä tavalla, että kun huomisen päivän evankeliumitekstit kertovat siitä, että Jeesus meni kolmen opetuslapsensa kanssa korkealle vuorelle kohtaamaan Jumalaa, ja siinä kävi sillä tavalla, että yhtä äkkiä Jeesus muuttui, hänen kasvonsa alkoivat sädehtiä.

Ne näkivät nämä kolme opetuslasta ihan omin silmin, että Jeesuksen kasvot sädehtivät, ne muuttuivat, eikä ainoastaan kasvot, vaan myöskin vaatteet muuttuivat ja alkoivat sädehtiä. Ja kaiken lisäksi he näkivät, että siihen Jeesuksen rinnalle ilmestyivät Mooses, josta tekstimme kertoo, ja sen lisäksi vielä Elia. Mooses ja Elia. Vanha testamentti siis oli edustettuna kokonaisuudessa. Mooses ja profeetat. Mooses ja Elia, laki ja profeetat. Ja nämä vanhan testamentin edustajat vahvistivat sen, että Jeesuksen vuoksi he ovat toimineet.

Ja tämä teksti liittyy siihen kirkastussunnuntain sillä tavalla, että tässä apostoli Paavali selittää meidän huomisen päivän vanhan testamentin tekstiä kolmannen vuosikerran mukaan. Ja hän muistelee näille korintin uskovaisille ihmisille sitä tapahtumaa, kun Mooses tulee alas sieltä vuorelta ja kantaa niitä kahta lain taulua. Ja ne ihmiset näkevät, että hänen kasvonsa sädehtivät.

Tässä oli siis jotakin, joka liittyi tuohon kirkastusvuoren tapahtumaan, kun nämä Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla omin silmin todistamassa, miten Jeesuksen kasvot alkoivat sädehtiä, miten hänen vaatteensa alkoivat sädehtiä. Ja kokonaisuudessaan hän muuttui niin, että he näkivät, että hänellä on taivaallinen ruumis. Ja siihen ilmestyi sitten Mooses, jonka ei luultu pääsevän sinne Kaanan maahan. Mutta nyt hän pääsi. Ja sitten Elia, koko vanha testamentti, oli todistamassa, että tämän Jeesuksen vuoksi me olemme toimineet ja puhuneet ja saarnanneet.

Ja tästä Jeesuksesta vanha testamentti, kokonaisuudessaan joka ainoassa kirjassa, kertoo, ihan niin kuin Herramme ja Vapahtajamme on itse siitä sanonut, että joka ainoassa vanhan testamentin kirjassa on kirjoitettu minusta.

Toinen syy oli sitten se, että se liittyy tämän viikon teemaan ja teksteihin. Ja tämän viikon teemana on rakkauden laki. Ja tekstit puhuvat siis laista, Mooseksen laista, sen kymmenen käskyn lain ja sen vaatimukset, juuri sen, jota Mooses kantoi lastaessaan alas tuolta vuorelta.

Se liittyy myös tämän päivän aiheeseen. Jeesus sai itse sanoa tämän viikon evankeliumitekstissä kovat sanat heti viikon evankeliumitekstin ensimmäisinä sanoina opetuslapsille, siis uskovaisille ihmisille: "Ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." Se on niin yksinkertaista. Ellette te noudata Jumalan tahtoa. Ja Jumalahan ilmoitti tahtonsa laissa. Paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. Te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Ja lainopettajat ja fariseukset olivat mestareita kerrassaan lakien täyttämisessä ja kiertämisessä. Niillä ei riittänyt pelkästään Mooseksen laki, vaan niillä oli yli 600 yksittäistä pientä määräystä, jotka paransivat ja tarkensivat sitä Mooseksen lakia.

Ja eilen me kuulimme täällä saarnassa, että oli semmoinen rikas nuorukainen, jolla oli oikein kiire Jeesuksen tykö, niin että hän juoksi Jeesuksen tykö ja kysyi, että mitä minun pitäisi tehdä. Ja Jeesus täski luetella siellä, mitä se Mooses laissa vaatii tehtäväksi. Vaikka Jeesus taisi itse ne luetella.

Niin Jeesus sanoi tälle nuorukaiselle, että mene ja tee tämä kaikki. Niin se nuorukainen sanoi, että minä olen kaikkia tätä hamasta nuoruudestani asti noudattanut. Ja eilen sanottiin, että Jeesus kertoi tälle nuorukaiselle, että ei se riitä. Hän ei antanut siis minkäänlaista tunnustusta tälle rikkaalle nuorukaiselle siitä, että hän oli noudattanut hamasta nuoruudesta lähtien, kuten hän itse luuli, sitä Jumalan lakia, eli kymmenen käskyn lakia.

Mä sanoin, että ei se riitä. Se ei riitä. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on. Ja eilen meille kerrottiin, että Jeesus sanoi, että tule ja seuraa minua. Ja jos sinä lähdet tulemaan minun kanssani ja seuraat, niin sinä tulet näkemään, mikä riittää. Sinä tulet näkemään, että minut ripustetaan tuonne ristinpuun päälle. Siellä minä maksan verelläni ja hengelläni kaikkien ihmisten, kaikki synnit, kaiken mitä ihmiset ovat rikkoneet Jumalaa vastaan.

Ja tekstissä me kerrotaan, että joka ainoa Jumalan käsi julistaa rikkojalleen kuolemantuomiota. Tässä tekstissä Paavali kirjoittaa, että se virka, joka Mooseksella oli, vanhan liiton virka, jota hoiti Mooses ja Aaron ja sitten ne papit, jotka vilittiin tehtäviissä, se oli kuoleman virka. Ja se johtui siitä, että se osoitti ihmisille synnin. Ja kun se osoittaa ihmiselle synnin, niin siinä käy sillä tavalla, että kaikki ihmiset tuomitaan kuolemaan, ihan kaikkeen kuolemaan.

Ja sillä lailla ei ole minkäänlaista keinoa kertoa ihmiselle, että miten ne tästä tuomiosta alta pääsevät. Siihen tarvitaan ihan toinen liitto. Tämä vanha liitto, se perustui lakiin, ja laki oli armoton, ja se julisti tuomiota, kuolemantuomiota. Hirvittävää tuomiota. Se oli pelottava asia.

Täällä heprealaiskirjain kirjoittaja kirjoittaa uskovaisille ihmisille, että meillä on semmoinen, teille ja meillä on semmoinen onni, että te ette ole tulleet sen stulta suitsevan vuoren juurelle, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli. Sinne, missä kuului torven toitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta tätä ääntä. Ja että he eivät kestäneet määräystä, että jokainen, vaikkapa eläinkin, koskettaa tähän vuoreen, siihen vuoreen, jossa Jumala lakinsa Moosekselle antoi. Se on surmattava kivittämällä.

Ja heprealaiskirjain kirjoittaja sanoi, että näky oli niin pelottava ja hirvittävä, että Moosikin sanoi, minä pelkään ja vapisen. Sitten hän lohduttaa uskovaisia ihmisiä. Siinä on sama henki ja ajatus kuin tässä meidän tekstissämme, jossa Paavali ylistää evankeliumin julistajan virkaa. Virkaa sen vuoksi, miten mahtava aarre meillä on tarjottavana, kuin evankeliumi, joka lupaa lainrikkojalle kaikkien syntien anteeksiantamusta.

Heprealaiskirjain kirjoittaja sanoi, että ei, sellaisen vuoren tykö te ette ole tulleet, joka suitsee tulta. Te olette tulleet Sionin vuoren tyköön, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Heidän edessään on tuhansittain enkeleitä ja juhlivaa esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaankirjassa. Siellä on Jumala. Siellä on perille päässeiden, pois nukkuneiden henget. Siellä on Uuden liiton välimies Jeesus ja vihtomatta veri, joka puhuu kultaa, mutta ei enää kostoa, niin kuin Aabelin veri huusi. Älkää torjuko häntä, niin kuin teidän isänne torjui. Ja ne saivat rangaistuksen.

Näin heprealaiskirjain kirjoittaja kuvailee tätä lain ja evankeliumin, uuden ja vanhan liiton välistä eroa. Paavali ylistää tässä tätä uutta liittoa ja osoittaa, millainen on tuo vanha liitto meidän tekstissämme. Se on kuolemaa palveleva virta. Tämä vanhan liiton virta, hän siis vertaa Mooseksen virtaa apostolin omaan virtaan.

Ja se virka, joka apostolilla hänellä oli ainutlaatuinen tehtävä, mutta periaatteessa se virka on jokaisella uskovaisella ihmisellä tänäkin päivänä. Jumala pyhän hengen kautta uskovaisten ihmisten välityksellä hoitaa tätä virkaa.

Paavali antaa siitä oikein semmoisen kouriintuntuvan ja kirjallisen esimerkin näille ihmisille, joille hän kirjoittaa. Nimittäin oli tullut semmoista porukkaa, minä lohduksi luen saarnamiehille varsinkin täällä seuroissa, jotka hyökkäsivät rajusti Paavalia vastaan.

Nuo tutkijat olivat keränneet itse asiassa, minä voin kertoa, että tämä lista, jonka minä nyt luen, on professori Kyllenperin Uuden testamentin eksideettiikan professori tekemä lista siitä toisesta Mooseksen kirjasta. Minkälaisilla syytöksillä ne Paavalia lähestyivät?

Kun minä aluksi sanoin, että uskovaiset saarnamehet tulevat puhujan paikalle monesti hyvin ahdistuneena ja johon ajatukseen ja mieleen ja sydämeen minä itse yhdyin, niin minäpä luen lohduksi siitä, että millaisissa ahdistuksissa Paavali oli, kun hän Makedoniasta kirjoitti tämän kirjeen.

Ne syyttivät häntä ensinkin halveksien ja väheksyen. Kun nämä Jerusalemista tulleet Paavali käyttää uudessa jäännöksessä nimitystä mainiot apostolit, jotka kerskalsivat puhetaidollaan, esiintymistaidollaan, ja sitten heillä ilmeisesti oli ulkonaisesti komea ulkomuotokin, niin että siitä monet korinttilaiset oikein ihastuivat, että tässäpä on oikein jaloja saarnaajia, ja niillä oli esitettävänä sitten suosituskirja joltakin sieltä Jerusalemin alkukristityn taholta.

Nämä hyökkäsivät rajusti ja häikäilemättömästi. Kun minä tähän saarnaan valmistauduin, saarnaan pitää aina puhua ja valmistautua. Ei saa ylenkatsoa seurakuntaa. Tämä on niin vakava paikka, että tehdään kaiken sen, mitä voi itse tehdä, ja jos Jumala ei avaa, niin ei aukene. Minä olen monta kertaa huomannut, että siihen pitää tyytyä, minkä Jumala pyhän henkensä kautta kattaa.

Ne sanoivat, että se Paavali on ruumiillisesti heikko ja kehno ja vaatimattoman näköinen. Ilmeisesti hän ei ollut kovin pitkä mies, vaikka hänen nimensä oli Saul, ja Saul oli päätä pidempi muita ihmisiä. Sitten ne väittivät, että se ei tajua olla ihan täysillä tämä Paavali. Sitten ne sanoivat, että Paavalin puhetaito on hyvin kehnoa ja heikkoa. Väittivät, että hän on pelkuri, pyrkii pelolla hallitsemaan seurakuntaa. Pelottelee ihmisiä kirjeillään. Sitten hän sekaantuu joka asiaan.

Ja sitten ne sanoivat, että ei Paavali oikeastaan olekaan mikään varsinainen apostoli. Hän ei uskalla toimia apostolille kuuluvin oikeuksin. Ja siihen ne saivat sytykkeitä siitä, että Paavali ei pyytänyt palkkiota. Nämä väärät apostolit, joista lopuksi toisen korinttilaiskirjeen lopussa Paavali sitten lopulta paljastaa ne ja sanoo, että ne eivät ole Jumalan, vaan saatanan palveluksia. Ne häikäilemättä käyttivät seurakunnan hyvän tahdon hyväksi ja elättivät seurakunnalla uskovaisilla ihmisillä koko perheensä.

Ne väittivät, että Paavali ylemmääräisesti kerskaili itsestään ja suositteli itseään. Ei pysy totuudesta ja yrittää hyötyä seurakunnan kustannuksella. Tällaisissa mietteissä. Paavali oli itse kuullut monet näistä syytöksistä ihan omin korvin. Ja sitten hänelle oli kerrottu, mitä hänestä oli sanottu ja miten häntä on arvioitu.

Uskovaiset ihmiset, joiden sydämellä lepää Jumalan rauha, eivät suhtaudu tänäkään päivänä tällä tavalla sanan julistajaan, vaan ne panevat käteensä ristiin ja pyytävät, että taivaan isä antaisi sanottavaa ja koskettaisi juuri minun sydäntäni.

Paavali tunnusti, että monet näistä asioista saattavat hyvinkin olla totta. Mutta aarre on valtava. Ja meillä on valtava tehtävä. Meillä on maailman historian kaikkein mahtavin virka julistaa syntiin langenneille ihmisille Jumalan lupaamaa sovintoa, niin että vaikka minkälaiseksi sinä itsesi tunnet, niin Jeesuksen ansion tähden sinulla on oikeus uskoa ihan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ihan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja ne ennen ruukasivat sanoa vanhat saarnaajat, että kun kaikki synnit on annettu anteeksi, niin mitä sille on jäänyt jäljelle? Synnit on anteeksi annettu.

Ihminen nimittäin tuomitaan, niin Jeesus sanoi, tämän lain mukaan, jonka Paavali kantoi kahdessa kivitaulussa sieltä siinä vuoden. Näinhän Jeesus kertoi. Oikealla puolella oleville luetellaan siellä muutamia hyviä asioita, että olette tehneet näin. Miksi vain niitä muutamia hyviä asioita? Kun siellä oikealla puolella olivat Jumalan lapsia, joilta tuomarina istuva Jeesus ei nähnyt yhtään huonoa asiaa tapahtuneen, koska kaikki huonot asiat oli annettu anteeksi tuomarin Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Vasemmalla puolella oleville ei lueteltu yhtään tekoa, vaan ainoastaan laiminlyöntejä. Ja laki on niin ankara, että joka rikkoo tämän lain yhdessä kohdassa, on syyllinen koko lain rikkomiseen.

Tämä oli niin tärkeä asia Paavaliille, että joka ainoassa kirjessään korostaa ja muistuttaa lain ja evankeliumin välisestä erosta. Evankeliumiin ei saa sekoittaa mitään lakia.

Lutherkin sanoo, että sen jälkeen, kun ihminen on tehnyt parannuksen ja hän on evankeliumissa nähnyt Kristuksen kasvojen kirkkauden, niin hän ei saa päästää Moosesta enää sydämessään. Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle.

Näin yksinkertaista asiaa Paavali oli opettanut korinttilaisille ja kaikkialla, missä hän liikkuu. Niin hän ihmetteli, että mikä siinä on, että tämä viesti ei mene perille. Valtaosa ihmisistä ei usko hänen puhettaan, ja hän vastaa tässä tekstissä ottamalla esimerkiksi juutalaiset, että se johtuu siitä, että Mooseksen silmillä, niin kauan kuin lakia luetaan, Mooseksen silmillä on peite.

Ja sitten hän sanoo, että se peite on ikään kuin siirtynyt näiden juutalaisten sydämen päälle niin, että he eivät näe Kristuksen kasvoista loistavaa kirkkautta. Epäuskoinen ihminen ei voi nähdä täällä maailmassa Jumalan valtakuntaa eikä Kristuksen kasvoista loistavaa kirkkautta. Se edellyttää uudestisyntymistä. Ja uskovainenkin näkee sen vain uskon kautta.

Paavali sanoi, että se Mooseksen peite, että he eivät näe, koska he pelkäävät, mutta Paavali oli toinenkin syy. Sitä ei sanota vanhassa testamentissa. Ja Paavali sanoi, että se toinen syy oli se, että hän pani sen verhon kasvojen eteen sen vuoksi, että he eivät näe, että se kirkkaus on katoavaa.

On ihan se katoavaa tietysti, kun Mooseskin kuoli. Se laki ei pystynyt edes Moosesta pelastamaan kuolemasta. Mutta ennen kaikkea hän tarkoittaa sitä, että Mooseksen tehtävä, eli Mooseksen lain tehtävä, on herättää ihmisen omaa tuntoa ja johdattaa hänet Kristuksen tykö.

Ja sitten, kun evankeliumia julistetaan, Mooseksen tehtävä päättyy, ja uskovaiset ihmiset eivät ole lain alaisia.

Rakkaat veljet ja sisaret, tänään täällä Ranualla. Toivottavasti ilma on jo vähän lämminnyt. Ja toivottavasti Jumalan sana on saanut koskettaa teidän sydämiänne, lämmittää sitä ja vakuuttaa teille sen, että me olemme turvassa pahan maailman keskellä.

Laki vie ihmisen kadotukseen, mutta evankeliumi taivaaseen. Sinä saat nytkin jäädä uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset Herran Jeesuksen nimestä ja verestä. Jeesuksen nimestä ja verestä, Jeesuksen nimestä ja verestä. Herran Jeesuksen nimestä ja verestä on matkaystävät rakkaat. Kaikki synnit anteeksi. Antakaa minullekin kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimestä, amen.