Talvipäivät/Alustus Ranuan opistolla 04.02.2023 17.26

Rakkaat sisaret ja veljet. On kyllä ilo nähdä, että näin paljon on Ranuan talvipäivälle tullut väkeä. Tämmöinen yhteinen kokoontuminen tuossa, kun kuuntelee ja katselee ympärille, niin huomaa sen, että on iloisia ilmeitä, naurun remakkaan, ja välillä tuntuu, että pitää jopa lähteä ihan tuonne syrjään hiljaiseen huoneeseen, kun on niin kovaa meteli, mutta se kuulosti mukavalta tuo äänimaailma.

Kiitollinen mieli siitä, että Taivaan Isä on siunannut näitä talvipäiviä jo tähän mennessä. Minulla on pyydetty alustus aiheesta.

Herra on minun valoni. Täällä on teitä pikkusia myöskin paikalla, niin te näette, olisiko Ösen porukka piirtänyt tuollaisen kuvaan tuonne, Herra on minun valoni, siellä on varjoja ja pikkuisen valoisia sävyjä. Daavidin psalmi, nyt puhutaan siis Daavidin psalmista. Tämä ensimmäinen jae menee kokonaisuutena näin, kuunnelkaapa. Daavidin psalmi, Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?

Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun minä kysyin mun parilta lapselta, että mitä minä tästä oikein otan sanoa näille ihmisille. Toinen noista lapsista sanoo, että häneltä tulee mieleen se, että kannattaa luottaa Jumalaan. Ketä minä siis pelkäisin? Herra on minun valoni ja apuni.

Toinen sanoo sitten, että Jumalan johdatuksessa oleminen, kyllä se omalla saa kielellään, mutta sanon, että kyllä sillä on iso merkitys meillä Jumalan lapsilla. Daavidin elämä oli ylä- ja alamäkeä, jos näin voi sanoa. Monenlaista tapahtuu Daavidilla niin kuin sinulla ja minullakin tapahtuu elämässä monenlaisia. Tulee niitä pettymyksiä ja tulee niitä onnistumisia, ja se on elämää.

Ajatelkaapa Daavid, jos me hetkeksi pysähdytään Daavidin elämään, niin siellä Daavidilla oli se paimenpokana, hän aloitti sitä työelämää.

Mitä siellä tuli, niin tuli vaarallisia tilanteita leijonien kanssa. Ja sitten siellä tuli myös taistelu Goljatia vastaan. Muistatteko, miten se Daavid luotti lapsen lailla Taivaan Isän johdatukseen? Hän sanoi, että minä tulen Herran Sebotin nimeisen. Sehän nuotti siihen, että kaikki käy hyvin. Daavidin elämässä myös oli Taivaan Isän siunaus mukana, oli paljon koettelemuksia ja vaikeita hetkiä.

Ajattelisin näin, että jos minä olisin ollut Daavid, jos olisin päässyt kuninkaaksi, niin on saattanut tulla mieleen se, että enää ei tule olemaan koettelemuksia. Tästä eteenpäin on helppo, tästä eteenpäin on helppo mennä eteenpäin. Mutta miten kävi Daavidille? Hän tuli kuninkaaksi ja siellä ajattelisin näin, että vastoinkäymisten määrä sen kuin suureni. Siellä kävi niin, että Daavidin elämään tuli monenlaista syntiä, tuli siellä perheessä.

Hänellä oli muun muassa tämmöiset kuin Amnon oli hänen esikoispoikansa ja Absalom oli toinen poika. Valitettavasti näiden omien lasten elämään tuli synti ja he luopuivat Jumalasta. Lyhyesti sanottuna se oli kovin järkytys Daavidille. Siis Absalom tappoi tuon veljensä Amnonin. Se oli järkytys.

Amnonin se oli tehnyt hirveitä tekoja. Siitä se oli tämä Absalom suuttunut. Mutta ajatelkaapa se Daavid katseli, että ei minun perheeni. Kokonaan tällaisessa järkytyksen vallassa. Se ei ollut päihdepysäkki Daavidin elämälle. Siellä oli niitä ihania hetkiä, Taivaan Isän johdatusta. Psalmien kirjoissa kerrotaan, miten hän koki Taivaan Isän johdatusta.

Mutta sitten oli myös, että Daavid itse lankesi syntiin ja tämä vatsa pää teki siinä määrin Jumalan edessä ja otti toisen vaimon itselleen, se oli Jumalan silmissä syntiä, kuten se on tänäkin päivänä. Se on syntiä, jos erotaan, se ei ole Jumalan tahto. Näin Daavid sai kuitenkin parannuksen armon niin kuin me muistamme, ja mitä Daavidilla jäi elämään? Kaikkien näiden keskellä hän tässä psalmissa kaksikymmentäseitsemän kertoo, mitä hänellä jäi elämään, tuo valo, tuo apu, mikä oli kaikissa elämänvaiheissa kannatellut Daavidia, Taivaan Isä. Se usko siihen Taivaan Isä, ja kyllä hänellä oli hyvä olla.

Onko sinulla, rakas nuorempi ja vanhempi, ollut koettelemuksia elämässä tai sellaisia aikoja, että tuntuu, onko se aivan Jumalan hylännyt minut. Saattaa olla. Ehkä teillä nuorimmalla, täällä on ihan teitä pikkusia, ei ole niin paljon elämänkokemusta, mutta ehkä vanhemmilla saattaa olla sellaisia järkytyksen hetkiä, kuten Daavidin oli, ja tuntuu, olenko minä aivan yksin. Mutta niin kuin Jumalan sanasta voimme lukea, Jumalan lapsella on aina tuo apu lähellä. Taivaan Isä on kanssamme jokaisena elämämme hetkenä.

Herra on valomme ja turvamme ja meidän apumme, ketä siis pelkäisimme. Meidän taistelumme ne ei varmaankaan kovin erilaisia, aika on muuttunut totta kai muutamassa tuhannessa vuodessa, mutta monesti ne liittyvät samoihin asioihin, kipupvaisilla nuo kipuput. Lähimmäiseen suhteisiin tai omaan sairasteluun tai johonkin muuhun alueeseen. Samanlaisia tuntemuksia on myös entisillä pyhillä ollut. Näin Daavid luotti Jumalaan.

Jos me ajatellaan näin, mitä siellä Taavitin elämässä oli, niin se oli yltäkylläistä elämää. Hän oli kuningas. Jos ajatellaan sitä Taavidia, niin ne alamaiset katsoivat, että tuo on se meidän valo. Siihen aikaan kansalaiset elivät sillä tavalla, että se kuningas oli ihan normaali kansalaista parempi ihminen, ne ajatteli tällä lailla. Ei uskovaiset ajatellut näin, mutta kansalaiset siellä ajattelivat ja katsoivat vähän ylöspäin sitä Taavia.

Taavit ei ylpistynyt, vaan hän luotti siihen, että kaikki hyvä on Taivaan Isältä ja hän auttaa ja antaa lahjoina meille elämään monenlaista. Mutta tämä maailman rakkaat nuoret, en malta olla teille sanomatta sitä, mitä se sielunvihollinen tarjoaa. Se tarjoaa parempaa elämää kuin luovut uskosta, niin sittenhän sinulla alkaa parempi elämä. Te muistatte, että sielunvihollinen on ollut valehtelija aina, sitä ei kannata kuunnella. Tänä päivänä, jos katsotaan uutisista ja muista medioista, nähdään se, että saattaa olla sellainen mieli tai sieltä somesta, kun kaikki läheisetkin laittavat päivityksiä ja kauniita kuvia lomareissuilta ja ehkä uusia autoja, ja sitä parempaa puolta tuodaan esiin somessa.

Niin minäkin, jos joskus postaisin sinne, niin laittaisin parasta itsestäni. Se on niin lähellä tuo, tekisi mieli laittaa sitä parasta. Mutta sieltä saattaa tulla semmoinen kuva, että muilla menee paremmin, että nyt joku minua tässä elämässä jarruttaa, että minä en kunnolla pääse elämään. Sielunvihollinen kuiskuttaa tämmöisiä ja sitä ei kannata kuunnella. Tänä aikana uskotella, että saavutat onnen ja ilon, kun on hyvä terveys, paljon mainetta ja kunniaa.

Mutta Jumalan sana opettaa toisin. Ajatelkaapa vaikka sitä Daavidin elämää, kuinka paljon hänellä oli omaisuutta? Nyt me ei keritä tässä käydä salmia läpi kokonaisuudessaan, mutta jos te lukisitte psalmien kirjan, huomaatte, kuinka vaikeaa hänellä oli ja minkä takia, koska se synti tuli hänen elämään. Hän sitä kipuili paljon, että miten hän saa tämän taakan pois sydämeltä. Se hän sai.

Kun hän kertoo siitä, että kun Taivaan Isä häntä armahti, kuinka hyvä hänellä oli olla. Hän sai kantaa tunnon rauhaa sydämellä tai sitten Paavali ja Siilaksella he olivat vankilassa. Ajallisesti ajateltuna tosi huonosti asiat, eli ruoskittiin, täällä on tätä lapsia, niin raaka termi, mutta näin Raamatussa lukee. Heitä kohdeltiin tosi huonosti. Näillä Paavalin ja Siilasilla oli kuitenkin semmoinen tilanne, että heillä oli rauha sydämessä, heillä oli onnellinen tilanne. He alkoivat laulaa Siionin lauluja ja virsiä, jos tänä aikana sanotaan, hengellisiä lauluja siellä, että vankilan käytävät raikui lauluista.

Tämmöinen on Jumalan lapsen, kun sillä on rauha omallatunnolla. Näidenkin rakkaiden edesmenneiden veljien sydämellä oli Jumalan rauha. Jeesus sanoo rauhan, minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Ja sitten Jeesus kertoi, että älkää pelätkö.

Kun meillä on rakkaat nuoret ja vanhemmat, ajatelkaapa näitä Daavidinkin tilanteita ja niitä muita, kuinka tärkeä asia on se, että meillä on usko sydämellä. Ei ole mitään niin kallisarvoista lahjaa kuin Jumalan lahjoittama elävä usko. Se usko on henkilökohtainen usko, eikä se ole naapurin usko eikä äidin ja isän uskolla, sillä ei pääse taivaaseen, eikä isovanhempienkaan uskolla, vaan sillä omalla uskolla sinä pääset taivaaseen. Se on Taivaan Isän lahjoittama. En sano, kun sanon omalla uskolla, en tarkoita sitä, että se olisi omanlaatuinen usko. Tarkoitan sitä, mitä Raamatussa sanotaan, että se on ydinkaltainen usko Jumalan lapsilla.

Se on Jumalan rauha sydämelle. Psalmin kirjassa Taavet kertoo näistä vaiheista: Sinä olet antanut minulle vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä nostat minut. Tällainen oli Taavitin kokemus. Kun mietitään tätä Taavitin elämää, siinä luottamus Jumalan johdatukseen, niin se oli ihan samalla tavalla kuin meilläkin, eli tuli niitä vaikeita aikoja, että ei oikein tahdo olla voimia luottaa, mutta silti se Taivaan Isä oli siellä Taavitin elämässä läsnä. Ja kun hän sanoi Taavit, että Herra on minun valoni ja autuuteni, niin Taavit ei ollut pimeässä, hänellä oli kirkas sää, jos näin voi sanoa, hänen uskonelämä ja näköaloja.

Nimittäin siihen vaikutti Jumalan Pyhä Henki, kun siellä Pyhän Hengen hedelmissä näkyi uskovaisen ihmisen elämässä, usko vaikuttaa meissä, siellä tämä toivo on yksi Pyhän Hengen hedelmistä ja se vaikuttaa siihen, että näkee vielä vaikeuksienkin keskeltä, kun synti painaa, niin on turva. On toivo siitä, että Taivaan Isä huolehtii minusta syntisestä. Muistakaapa, mitä Paavali koki. Hän koki, että hän on kaikista syntisin kaveri. Minä olen syntisistä suurin, hän sanoi.

Paavali, hän luotti, hän kertoo Paavalikin, että mihin hän turvaa, hän turvaa Jumalan armoon. Me saamme tänäkin päivänä, rakkaat sisaret ja veljet, turvata Jumalan armoon, tähän syntien anteeksiantamukseen sanomaan. Se tuo valon ja rauhan meidän sydämelle. Jeesus sanoo näin Johanneksen evankeliumissa: minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

Ja tämä elämän valo on sydämessä. Se vie meitä, Taivaan Isä johdattaa meidän elämämme, ja Jeesus on luvannut olla kanssamme kulkemassa elämämme jokaisena päivänä, ja näin hyvä osa on Jumalan lapsilla. Tästä me saataisiin olla kiitollisia, että Taivaan Isä on näin järjestänyt asiat, että me saadaan olla turvassa ja siunattuna, Taivaan Isä johdatukseen olla jokaisena elämänpäivänä. Tässä Paavali kirjoittaa, että kun elämään kuuluu monenlaisia vaiheita, niin Efesolaiskirjeessä puhutaan tästä, miten Jumalan lapsi käy vaikeuksien keskellä, eli syntiä, jos tulee elämään ja uskoo asiassa, tuntuu, että voi minua raukkaa, että olenkohan minä uskomassakaan. Minkälaisen neuvon Jumalan Sana antaa Efesolaiskirjeessä, se antaa tällä tavalla sanoa, että lopuksi tämä on otsikoitu Taistelu pahaa vastaan, jos haluatte lukea kotona Efesolaiskirjeen kuudennen luvun, vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.

Ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Eli Jumalan lapsella meillä on mahdollisuus turvautua Taivaan Isän voimiin. Jumala antaa voimaa uskomiseen. Luotammeko elämässä omin voimin? Jos ajatellaan, että nuoret, täällä on paljon nuoria, osa teistä ehkä hakee opistoon tai sitten hakee seuraavaan kouluun tai teidän elämässänne on jotakin muita vaiheita, niin minäkin muistan omasta nuoruudesta, että saattoi olla semmoinen oikein voimakas olo ja välillä oli tosi heikko olo, mutta saattoi olla, että tuntui, että se on koko elämäni minun käsissä.

Minä vien tätä minun elämääni siihen suuntaan, kun minä tahdon. Mutta se on täysin väärin ajateltu. Tein niin tapahtuu, voin sen sanoa. Varmasti vanhemmat veljet ja sisaret täällä ovat samaa mieltä siitä, kun katsoo elämää taaksepäin, niin Taivaan Isä johtaa meitä. Taivaan Isä johtaa meitä, siihen me saataisiin olla tyytymässä sillä lapsen kaltaisella uskolla, kuten se Jeesus, siitä meitä muistuttaa.

Taavid luotti tähän Jumalaan, ja varmasti hän kuitenkin pelkäsi. Hän kysyy tässä: Ketä minä pelkäisin? Kysyn teiltä, Ketä sinä pelkäisit? Varmaan, no teiltä lapsilta kysyttiin Suomenmaassa, ihan tammikuussa tuli ilmi tämmöinen kyselytutkimus, että lapset vastasi alakouluikäiset vai oliko se yläkouluiässä, nyt en muista, vastasi, että kaikista suurin pelko on pimeys. Se on varmasti monella muullakin meistä pimeys.

Mitä sinä pelkäät? Jumala sanoi, että älä pelkää. Ei tarvitse pelätä. Jeesus sanoo monta kertaa sen, että rauha teille, älkää pelätkö. Tämä pelko on ihan normaalia, että meillä on elämässä semmoinen.

Ei tämä, jos me saadaan synnit anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa ja ollaan uskovaisia, niin ei se tarkoita, että meillä ei ole pelkoja elämässä. Ei laisinkaan. Uskon, että kaikilla meillä on pelkoja ja ehkä se liittyy johonkin rakkaaseen ihmiseen tai ehkä omaan terveyteen tai joku tärkeä asia. Se on ihan normaalia, että pelätään, mutta ei tarvitsisi pelätä. Taivaan Isä on kanssamme ja nyt se tahtoo, että me luottaisimme häneen myrskyjen keskelle.

Taavidin halu oli selkeä. Hän halusi pysyä lähellä Jumalaa. Ei mitään muuta toivetta hänellä ollut elämässä, kuin että hän saisi olla Jumalaa lähellä. Hän sanoi näin, tämä Herra on minun valoni. Psalmin kirjan kohta, niin se oli ensimmäinen jae, niin luin neljännen jakeen ja täällä sanotaan näin. Kuunnelkaapa, tämä on aika kauniisti sanottu, Jumalan lapsen tuntoa avaa tämä teksti.

Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon, että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät. Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Taavit ei tarkoittanut sillä, Taavitilla oli niitä temppeleitä siellä. Hän oli käskenyt pystyttää, että nyt alatte pystyttää ja siellä tuli tuhat hukkua ja pystytti sen temppelin. Se ei tarkoita, että hän haluaa siellä istuskella siellä temppelissä, vaan hän koki sydämessään sitä, että kuinka ihana ja rakas on Jumalan valtakunta.

Se näyttäytyy, kun synnit anteeksi, niin ihanalta paikalta. Mutta sitten, kun synti tulee elämään, se näyttää synkeältä ja ahtaalta ja ahdasmieliseltä paikalta. Siitäkin on Raamatussa monia kertomuksia. On tärkeää, että kun synti tulee elämään ja se tulee joka päivä, niin että me muistettaisiin aina, että me kuunneltaisiin tätä evankeliumia, uskottaisiin se omalle kohdalle, koska se vahvistaa meidän uskoamme. Ei puhuta monimutkaisesta uskosta, kun puhutaan Jumalan lapseen uskosta.

Nimittäin se Jeesus, hän ihan erikseen, että minä iloitsen, tässä minulla ei ole sitä kohtaa, mutta hän sanoi suunnilleen näin, minä iloitsen siitä, että olet ilmoittanut tämän ihanan sanoman lapsenmieliselle. Hän iloitsisi siitä, että tämä uskonlahja on niin yksinkertainen asia, että joka haluaa, pysyy Jumalan lapsena, ja tämän evankeliumin saa uskoa omalle kohdalle aina kun haluaa. Ei ole semmoista hetkiä, ettei saisi uskoa evankeliumia, kun toinen Jumalan lapsi sitä saarnaa. Aina saa uskoa. Tässäkin alustuksen alla rakkaat sisar ja veljet, ihan te lapset, nuoret ja aikuiset, kaikki, saatte uskoa kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Saatte olla turvattuna ja siunattuna. Tämä on niin ihana tämä uskonlahja, tämä valo, mikä on meidän sydämessä, kuten Paavali sanoi, että minkäänlaista muuta aarretta ei ole, niin kaunista aaretta ei ole maan päällä. Ei maan päällä eikä taivaassa eikä missään. Tämä on niin ihana aarre tämä uskonlahja. Ja se usko antaa meille niin paljon elämää.

Siellä itse asiassa sanotaan Jumalan Sanomissa, että se antaa satakertaisesti jo täällä ajassa ja lopulta iankaikkisen elämän taivas. Niin ihana asia on tämä uskon asia. Siihen kannattaa takertua, niin kuin Mooseskin takertuu, vaikka oli ihan järjetön homma, että hän olisi voinut siellä palatsissa asua, mutta ei. Hän koki mieluummin Kristuksen osaksi tulevan pilkan kuin ajallista tarvetta synnissä nauttia. Eli hän katsoi palkanmaksua, sitä, että jos hän kulkee tässä Jumalan joukon mukana, niin Taivaan Isä johdattaa häntä.

Ja vielä mikä parasta, siellä on kerran perillä se palkinto, jota ei kukaan voi ottaa pois. Ihan kaikkineen elämä, taivas. Jeesus muistuttaa tänäänkin iltana minua ja sinua ja kaikki, että hän on kanssamme, meillä ei tarvitse pelätä. Ketä minä pelkäsin, älä pelkää ketään. Hän on sanonut: Isäni, joka heidät on minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu.

Hän sanoo omista opetuslapsista näin: Isä on antanut heidät minulle. Eikä kukaan voi riistää heitä minun isäni kädestä. Tällainen on Jumalan lapsen osa, ei mikään riistä Jumalan lapsen käsiä. Jumalan kämmenellä on todella turvallista elää ja asua täällä Jumalan valtakunnassa. Meitä ei tarvitse pelätä.

Kun riittää, että se halu on sydämellä, niin me saamme käydä kerran perille taivaaseen. Näin se Daavidin elämä. Hän näki sen, mitä on elämässä ja kiitti sitten, kun hän oli langennut syntiin, että hän sai synnit anteeksi ja palata taas tähän Jumalan lasten rauhaan. Minä tässä semmoisen yhden noston vielä tähän alustuksen lopuksi otan, että kun meillä monesti on semmoisia tänä aikana, ajattelen näin, voitte olla eri mieltäkin. Ajattelen, että tänä aikana on paljon meillä sellaista kiirettä.

On menoja ja meininkiä, on ehkä harrastuksia ja kouluhommia ja työhommaa ja monenlaista. Tuntuu, ettei ole mihinkään aikaa. No niin, onko se kiire hyvässä vai huono, en minä tiedä, mutta ettei unohtuisi se kaikkein tärkein asia. Tämän kiireellisen elämän keskellä, niin mikä se on se kaikkein kallein, että me jaksettaisiin pysähtyä Jumalan sanan ääreen, jaksettaisiin lähteä seuroihin, niin kuin te olette tulleet, on niin kaunis näky tästä katsella tätä joukkoa. Kun te rakkaat nuoret erityisesti, myöskin vanhemmat, mutta te nuoret olette tulleet tänne Jumalan sanan kuuloon.

Ajatelkaa, kuinka yksinkertainen ohjelma täällä on. Täällä on alustus ja seurapuhetta ja lauletaan Sionin lauluja ja virsiä. Voin kertoa yhden lyhyesti vaan. Olen saattanut kertoa tämän jo aiemmin jossakin toisessa yhteydessä, mutta ei se haittaa. Aina uudestaan tulee nämä vanhat jutut mieleen.

Tämä ei ole vanha juttu, tämä on viime syksyltä. Olin käymässä edustamassa uskovaisia, voisiko sanoa, herätysliikkeiden keskellä. Siellä sitten käytiin läpi, millä tavalla, minkälaisia toimintaa on ja mitä teidän elämään kuuluu. He olivat todella tyytyväisiä siitä, että heillä oli tosi hieno tapahtuma ollut. He olivat panostaneet siihen puolisen vuotta, bändit oli hienoa ohjelmaa koko illan ja heillä oli tullut mahdottomasti väkeä.

Siellä oli ollut kolmesataa ihmistä. Sitten kerron, että meillä on syksyllä ollut, just oli muutama viikko ennen sitä, ollut valtakunnallinen laulutilaisuus. Käsi pystyyn, kuka oli valtakunnallisessa laulutilaisuudessa? Käsi pystyyn. No niin, syksyllä oli tämmöinen noin kolmekymmentä prosenttia.

Meillä neljätuhatta viisisataa nuorta tuli laulamaan Sionin lauluja ja virsiä hiljentymään iltahartauteen. Ajatelkaa, että nuoret tekivät tätä lapsen kaltaisesti, että kuinka Taivaan Isä, se antaa meille mieleen tulla Jumalan sanan kuuloon. Se antaa meille sellaisen sydämeen, että me halutaan pysähtyä, että sinäkään, joka on tullut tähän hetkeen, se on omaa ansiota tai omaa, että minäpä tulin. Taivaan Isä on johdattanut, pikkusen pölinyt sua, että nyt menepä tuonne ja on sitten tullut ratkaisu tehtyä, että lähdettyä. Ja olet tehnyt tosi hyvin.

Taivaan Isä, saako olla sinua siunaamassa. Näin Taivaan Isä meille antaa mielen ja tekemisen.

Nyt tässä vielä alustuksen lopuksi, taidan vielä tätä evankeliumia teille kaikille julistaa. Saa viimeisetkin epäilykset, kiusaukset ja synnit uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tämmöisiä ajatuksia minulla tuli mieleen tästä aiheesta.