Maakunnalliset kesäseurat/Seurapuhe Alajärven kirkossa 29.07.2023 13.26

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Veljeltämme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Olemme saaneet kokoontua näihin perinteisiin Alajärven kesäseuroihin. Ja nyt tässä seurahetkessä on mukana myös te, rakkaat Järviradion kuuntelijat.

Ja tämä seuratilaisuus jatkuu, ja luen puheen johdannoksi Johanneksen ilmestyskirjasta sen kolmannesta luvusta jakeesta 20 jakeeseen 22. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: Minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Aamen.

Iltapäivä viilevi kuului askeleita. Piiloutuneet mies ja vaimo kuulevat huudon: Aadam, missä olet? Aadam, missä olet? Aadam, missä olet? Aadam, missä olet? Aadam, missä olet? Aadam, missä olet?

Luettu raamatunkohta liittyy samoihin teemoihin, joissa Jumala lähestyy ensimmäistä ihmisparia. Jumala lähestyy tässä tekstissämme. Jumala lähestyy tässä tekstissä. Aikka Laudikean seurakunnan enkelin tilanne oli jo niin paha, että Herra Jeesus ei ollutkaan sisäpuolella, vaan oli ulkopuolella, mutta oli kuitenkin lähellä. Sitä mekin toivoisimme, että tämä sana, mitä näissä seuroissa puhutaan, olisi sinua, rakas seuravieras, lähellä.

Ja jos olet joutunut tilanteeseen, että Herra Jeesus ei ole sydämesi asukkaana, niin toivon, että kuulisit sen kolkutuksen, kuulisit sen sanan, mitä Jumala seurakunnastaan tahtoo tänä päivänä sinulle puhua. Ei ainoastaan sinulle, vaan meille kaikille. Me pyydämme, että Jumala saisi sanallaan lähestyä meitä jokaista ja vahvistaa meidän uskoamme ja tukea meitä meidän kilvoituksen matkalla.

Nyt tässä sitten, kun tämä on siis sitä ilmoitusta, minkä Johannes Patmos-luodolla saa kuulla, niin tämä on siis se, että Jeesus on saanut kuulla Jeesuksen ilmestyksen. Ja kun Jeesus on saanut kuulla Jeesuksen ilmestyksessä hänelle, niin nyt Jeesus sanoo: jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Tuo sana, että jos joku kuulee, olen miettinyt sitä, että siinä ei siis lue, kun joku kuulee, vaan jos joku kuulee. Se on siis Jumalan armoa, jos hän saa avata ihmisen oven. Ei voi ihminen ajatella, että minä otan uskomisen silloin, kun se minulle parhaiten passaa.

Kerran eräs ihminen, kun häntä puhuteltiin, niin hän torjui tuon puhuttelun. Ja hän sanoi aivan suoraan, että maailmassa on hyvä olla. No emme me väitäkään, ja se on oikeastaan aika surullinen tilanne. Jos ihminen elää maailmassa ja tuntee, että täällä on hyvä olla, niin emme me voi sanoa, että ei se niin ole.

Mutta sen me sanomme, että silloin, kun Jumala saa herättää ihmisen, kun Jumala kolkuttaa ihmisen ovella ja saa herättää hänet lakinsa kautta, ja kun hän saa kuulla elävää sanaa julistettavan, niin silloin, kun tuo ihminen Jumalan armosta saa herätä synnin unesta, niin silloin ei olekaan enää maailmassa hyvä olla.

Ja niin kävi tällekin henkilölle, jota puhuteltiin, että kävi niin onnellisesti, että tämä ihminen sai herätyksen armon, ja Jumala sai johdattaa hänet valtakuntaansa. Hän sai kuulla omalla osoitteellaan, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Tämä evankeliumi-sana lähestyy nyt sinuakin, rakas ystävä, joka olet ehkä mielessäsi kaivannut. Tunnet, että maailmassa on paha olla. Nyt saarnataan armo-evankeliumia kaikkien syntien anteeksi antamiseksi.

Ja sitten kun tässä siis sanottiin, että jos joku kuulee minun ääneni, ei ole itsestään selvää, että ihminen kuulee ääneni. Ei tämä tarkoita sitä, että me fyysisillä korvillamme, kyllä ihminen voi olla, kuunnella vaikka kuinka pitkään, mutta kun sydämen korvat saa Jumala avata, niin silloin kuuluu Jumalan ääni.

Eli kysymys ei ole luonnollisesta kuulemisesta. Kerran keskustelin erään ihmisen kanssa, joka oli sitä mieltä, että ihminen tulee jollakin muullakin tavalla autuaaksi kuin sanankuulosta. Ja hänen ajatuksenaan oli se, että jos joku on esimerkiksi kuuro, niin miten hän ei sitten käy.

No, mehän tiedämme, että tuo sydämen korvat, se ei tarkoita yksistään sitä, että ihminen fyysisillä korvilla kuulee, vaan onhan meidän keskuudessamme niitäkin, jotka ovat kuuroja, mutta se ei ole niin, että ihminen pyysi sillä korvilla kuulemaan. Mutta heille silti välitetään tätä Jumalan armo-evankeliumia, ja saavat kuulla sydämensä korvilla elävää sanaa julistettavan.

Eli voimme sanoa, että on suuri asia, että Jumala saa avata ihmisen korvat. Ja kun tässä sanottiin, että jos joku kuulee minun ääneni, niin tulee mieleen se, kun Jeesus puhuu siitä paimenesta ja lampaista, niin Jeesus sanoo omista lampaistaan, että he kuulevat minun ääneni, eivät he vierasta seuraa.

Tässä pysähtyisi myös se, että se on armojen armo, että me saamme olla lähellä hyvää paimenta. Älä sinäkään, rakas seuravieras, koskaan kulje niin kauaksi, että lakkaat hyvän paimenen äänen kuulemisesta. Voi kun itsekin pysyisin aina niin lähellä sitä hyvää paimenta, että kuulisin selkeästi hänen äänensä. Tämä on meidän rukous.

Ajattelen sinuakin, rakas matkaystävä, kiusausten helteessä. Kuulimme äskeisestä puheesta sitä, miten ne kaivon seinät voivat nousta niin pystyyn, että ei näe eikä kuule. Jumala voi auttaa vaikeistakin tilanteista, nostaa ja kantaa. Minä nostan ja kannan ja pelastan.

Eli ihminen ei siis pysty itse avaamaan. Tässä oli vielä pysähdyn tähän samaan, kun sanottiin, että jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven. No nyt tuota, eihän ihminen pysty omasta päätöksestään avata ovea. Onko tässä sitten jotenkin ristiriitainen, kun tässä sanotaan, että avaa oven.

Huomaamme, että tässä sanottiin, että jos joku kuulee minun ääneni, niin sitten vasta voi avata oven. Eli sekin on Jumalan työ, että Jumala saa avata ihmisen korvat, avata sydämen vastaanottamaan.

Apostolien teoissa kerrotaan, kun Paavali oli toisen veljen kanssa saarnaamassa. Se oli sellainen paikka kuin Työtirassa. Ja siellä kerrotaan Lyydia-nimisestä purppuramyyjästä. Ja hän kuunteli, eli siellä tarkkaan, ja siinä sanottiin, että Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui.

Eli se oli Jumalan työtä. Ja niin se on nytkin, jos tätä puhetta kuuntelee esimerkiksi siellä Järviradion ääressä joku niin, ei, en minä, eikä kukaan muukaan pysty sinun sydäntäsi avaamaan. Se on Jumalan työ. Ja jos Jumala saa koskettaa tämän puheen välityksellä sinun sydäntäsi, niin hän voi sen avata.

Ja mitä se merkitsee? Kun Jumala avaa sydämen, niin sellainen sydän on valmis ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan evankeliumissa tarjotun syntien anteeksiantamuksen.

Eli tämä Jumalan valtakunnan evankeliumi on siis sellainen, että sen evankeliumin saarnan kautta Jumala antaa ihmiselle Pyhän Hengen lahjan, eli synnyttää ihmisen elävällä sanalla valtakuntaansa. Eikä tähän valtakuntaan voi tulla muulla tavalla kuin evankeliumin saarnan kautta, Jumalan valtakunnan evankeliumin kautta.

Siellä ilmestyskirjassa sanotaan, että toisaalla vielä vahvistetaan tämä, että siellä sanottiin Viladeltian seurakunnan enkelille käskettiin kirjoittaa sillä tavalla, että näin sanoo se tyhä, se totinen, jolla on Daavidin avain, joka avaa eikä yksikään sulje, joka sulkee eikä yksikään avaa.

Eli se on siis Jumalan työ ihmisen sydämen, kun hän saa näin avata.

Kun tässä Jeesus sanoo, että kuulee minun ääneni, niin voisi kysyä, että onko tässä maailmassa muitakin ääniä? Voiko ei? Tämä maailma on tulvillaan täynnä ääniä, viettelyksiä.

Ei tarvitse kuin avata kännykkä, niin sieltä tulee jo sellaista viestiä ja ääntä, joka voi olla viemässä ihmistä ja tempaamassa mukaansa.

Tässä maailmassa on paljon opetusta, uskonnollista opetusta, jotka ovat viettelemässä ihmisiä omaan vanhurskauteen, oman hartauden ja vanhurskauden harjoittamiseen.

Tämä maailma on täynnä ääniä. Ja siksi me sanomme, että se on Jumalan suurta armoa, että tämän kuohuvan maailman keskellä ihminen saa kuulla hyvän paimenen äänen. Sen äänen, jossa sanotaan: tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä tahdon antaa teille levon.

No sitten, kun tässä sanottiin, että avaa oven, niin nyt voitaisiin kysyä, että mikä se ovi sitten on. Se on kulkuyhteys ihmissydämiin. Tässä tapauksessa, tässä raamatun kohdassa siis ovesta mennään sisälle.

Ja ajattelen, että se koskee myös meitä jokaista, että meidän oven eteen ei tulisi sellaista roinaa ja romua. Minä itse, kun olen sähköalan mies, niin nuo sähkötilat on pidettävä sillä tavalla, että siellä sähkötilan oven edessä ei saa olla turhaa romua ja roinaa, että päästään nopeastikin sinne tilaan.

On myös muita sellaisia ovia rakennuksissa, pelastustie ynnä muita, missä oven edessä ei saa olla ylimääräistä roinaa.

Nyt kun ajattelen meidän sydämemme ovea ja omaakin sydäntäni, että minun sydämeni oveen ei kertyisi sellaista tavaraa, että se olisi avoinna, ovi saataisiin auki, niin että Herra Jeesus saisi olla sydämemme asukkaana ja että sinne sydämeen saisi kuulua se hyvän paimenen ääni.

Sinä, joka tunnet, että minun sydämeni on niin tukossa ja tuntuu, että en saa ovea auki, niin sinä saat nyt tässä ja nyt kaikkien niiden epäilysten ja kiusausten alla sinä saat uskoa kaikki sinun matkan vikasi ja syntisi anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Tällä evankeliumilla siivotaan sieltä oven edestä ne tavarat pois.

Sitten tässä Jeesus sanoi, että minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä. Ei kukaan, jos on Johanneksen evankeliumissa, sanotaan, että ei kukaan voi tulla minun luokseni ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Eli se menee näin päin. Ei ihminen voi nousta ja ajatella, että nyt minä päätän, minä itse päätän, että minä menen nyt Herran Jeesuksen luo. Ei vaan Herra Jeesus tulee sen syntisen luo.

Aivan niin kuin siinä Laupiaassa samarialaisessa on kertomus siitä, että kun se ryövärin käsiin joutunut mies hakattu, mies makaa siellä tieohessa, niin turha olisi hänelle mennä sanomaan, että nouse nyt ja lähde siitä sinne majataloon.

Ei vaan Laupiaassa samarialainen tulee ja nostaa tuon miehen juhtansa selkään ja vie sen sinne majataloon.

Ja samaisessa Johanneksen evankeliumissa sanotaan, että ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät. Eli Jumala on valinnut meidät.

Ja niin kuin Paavali sanoo Efesolaiskirjasta, että armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Siis ei perustu ihmisen tekoihin.

Sitten tässä tekstissä sanottiin, että aterioi Jeesus tulee ja aterioi hänen kanssansa. Tässä nyt ei ole kysymys ehtoollisesta, kun ehtoollista ei ollut vielä asetettukaan, vaan kun Herra Jeesus tulee sellaiseen sydämeen, jonka ovi saadaan avattua, niin tulee viettämään ehtoollista, tai niin kuin tämä uudempikäynnys sanoo, että aterioitsimaa hänen kanssaan.

Niin kysymys on siitä elämänleivästä, jota Jumalan valtakunnassa syödään tänäkin päivänä. Se on siitä ateriasta, kun Jeesus sanoo, että minä olen elämänleipä.

Eli se on evankeliumisanasta, uskomisesta, uskon saarnasta.

Eli tälläkin hetkellä tuo evankeliumisana se on meidän ruokamme ja juomamme.

Eli nälkäisenä täihin seuroihin tullut rakas matkaystävä, sinä saat aterioida, iloita ja aterioida juhla-ateriasta, saat uskoa tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoverestä.

Tällaiset pidot on täällä Jumalan valtakunnassa, Sionin vuorella. Täällä ei tarvitse kenenkään nähdä nälkää.

Tuo aterioimisesta vielä sen verran, että kun Jeesus oli matkalla ja se pieni mies, lapset varmaan muistatte, mikä raamatussa kerrottiin pienestä miehestä, se oli Sakkeus nimeltään, se halusi nähdä Jeesuksen ja kun hän ei voinut millään nähdä, kun oli niin paljon isompia ihmisiä Jeesuksen ympärillä, niin hän keksi keinon, että hän kiipesi puuhun, katsoi, että tuohon suuntaan Jeesus on tulossa, äkkiä edelle, kiipesi puuhun ja sieltä oli hyvä tarkkailla.

Ja mitä ollakaan, kun Jeesus tulee tuon puun juurelle, niin hän tuntee ja tietää sen pienen miehen ajatukset siellä puussa. Hän katsoo ylös ja hän sanoo, että Sakkeus, tule nopeasti alas.

En nyt muista sana tarkasti, mutta hän kertoo, että nyt me menemme aterioimaan sinun kotiisi, ja kuulkaa, siellä kodissa pidettiin kotiseurat. Siellä saarnattiin evankeliumia ja Sakkeus sai iloita Jumalan armosta, sai uskoa kaikki syntinsä anteeksi.

Tällaisia aterioista kertoo Raamattu.

Sitten tässä oli vielä sanat, että sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

En nyt ihan tarkasti osaa sanoa, miten tämä kohta pitäisi ajatella, mutta se, että kerran tulee se päivä, jolloin Jumalan lapsi korotetaan tästä synnin maasta.

Voiko suurempaa korotusta olla, että pääsee valtaistuimelle? Saa käydä Herraa Jeesusta vastaan. Saa nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin. Voiko suurempaa voittoa olla?

Kun Paavali puhuu jossakin, se oli korintolaiskirjeessä, että puhuu juoksukilpailusta, niin hän sanoo, että jokainen, joka kilvoittelee, niin hänellä on mielessään se voitto. Mutta ajallisessa kilpailussa he saavuttavat katoamattoman seppeleen.

Mutta siinä kilpailussa, missä Jumalan lapsi kilvoittelee, niin me saamme katoamattoman.

Ja kun ajallisessa kilvoituksessa se ensimmäinen, nopea ja paras voittaa, niin kuinka tämä Jumalan valtakunnan kilvoittelu on sellainen, että sinäkin, joka tunnet, että minä olen sellainen raahusta ja väsynyt ja huono, pääsenkö perille?

Niin kuinka sinua kannetaan? Minä nostan ja minä pelastan.

Se huonoinkin, kun jaksaa loppuun asti kilvoitella, niin hän tulee voittajana maaliin.

Paavali sanoo, että kun hän katselee omaa matkansa päätöstä, niin hän sanoo, että tästä edes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka vanhurskas Isä minulle antaa. Ja ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka hänen ilmestystään katsovat.

Eli tällainen suuri kunnia odottaa Jumalan lasta. Sitä sai Johanneskin katsella.

Meillä on tässä Johanneksen evankeliumi edessämme, ja Johannekselle näytettiin se suuri valkopukuisten joukko, jotka olivat kaikista kansoista ja kielistä ja heimoista ja sukukunnista.

Ja se oli niin valtava, että sitä ei voinut kukaan laskea. Ja he olivat, seisoivat valtaistuimen edessä, Karitsan edessä. He olivat valkeilla vaatteilla puetut ja palmut oli heidän käsissään.

Eikö meidän sydämemme rukous ole se, että me kerran saisimme seistä valtaistuimen edessä?

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

Me puhuimme jo tuosta sydämen korvista. Ei siis luonnollisista korvista, vaan sydämen korvista, jotka on viritetty sille oikealle asemalle.

Sinä, rakas ystävä, joka olet virittänyt nyt sinun radiovastaanottimesi Järviradion taajuudelle, se on hyvä. Mutta me toivoisimme, että sydämen korvat, sydämen antenni olisi viritetty sille taajuudelle, että kuuluisi hyvän paimenen ääni.

Eli se ääni, mitä Jumalan seurakunnasta Pyhän Hengen kautta saarnataan, niin kuin tässä sanottiin, että Henki sanoo seurakunnille.

Ja tämä on vielä merkittävä asia siinä mielessä, että tässä Jumalan valtakunnassa ei ole sellainen, jossa tehdään ihmismielen mukaisia päätöksiä, vaan siellä aina etsitään sitä, mitä Jumala tahtoo tästä asiasta sanoa. Mikä on Jumalan Hengen mukainen?

Niin kuin siellä apostolien teoissa jossakin kokouksessa, kun apostolit miettivät vaikeita kysymyksiä, ja viimein he pääsivät ratkaisuun, niin he tunsivat ja tiesivät, että tämä on oikein. Näin Jumala tahtoo.

Siellä sanottiin, että sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille.

Eli Jumalan valtakunnassakin halutaan tehdä se, mikä on Jumalan tahto. Ja se on meidänkin tahtomme, että me itse kukin saisimme kuulla ja elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Eli tänäkin armon päivänä sinä, rakas ystävä, niin täällä kirkossa sinä, rakas veljeni ja sisareni, joka olet sanan alla näissä seuroissa saanut kuulla elävää Jumalan sanaa, mutta olet katseleva sinun mustaa sydäntäsi.

Ehkä ajatellut, että kun minä olen niin huono, niin tämä on huonojen valtakunta. Täällä huonot ja epäonnistuneet saa uskoa.

Saat nytkin sille paikalle, mistä itsesi löydät, uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja tämän saat uskoa sielun rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. Jeesuksen nimeen. Aamen.