Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Loppiaispäivät/Viikkomessu/saarna Jämsän kirkossa 06.01.2024 17.42

Puhuja: Ari Pelkonen

Paikka: 2024 Jämsän loppiaispäivät

Vuosi: 2024

Kirja: bible_books.0 bible_books.0 Miikan kirja

Raamatunkohta: Miika 4:1-4 Jesaja 2:2-4 Heprealaiskirje 1:1-2 Heprealaiskirje 12:22-23

Avainsana: usko armo anteeksiantamus pelastus parannus sovitus valtakunta pyhitys profetia rauha


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Kuulemme loppiaisen vanhan testamentin lukukappaleen profeetta Miikan kirjan neljännestä luvusta. Tulee vielä aika, jolloin Herran Pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nousemme Jaakobin Jumalan pyhäkköön. Hän opastaa meitä tiellä, ja me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat. Hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla.

Näin on Herra-Seva sanonut. Profeetta Miika puhuu rauhan ajasta: Rauha voi olla ulkoista rauhaa tai ihmisen sisimmässään kokemaa rauhaa. Kumpikin ovat Jumalan suuria lahjoja. Sodan jälkeen seuraava rauha voi tuntua uskomattomalta, kun viime sotien aikana rintamalla oleville sotilaille saapui viesti rauhan koittamisesta. Eräs sotilas sanoi, huudahti: Se on vale.

Sanoma rauhasta tuntui uskomattomalta, ja sitä oli vaikea uskoa todeksi. Tänä päivänä monet pelkäävät niin Ukrainan kuin Israelin Vaasan sotien laajentumista, mutta lohduttakoon meitä tänäkin iltana se, että mitään tässä maailmassa ei lopulta tapahdu, Jumalan sitä sallimatta. Yksikin sota on kuitenkin aina liikaa. Onko sitten mitään toivoa siitä, että joskus koittaisi pysyvä rauhanaika, jolloin sotiminen olisi tässä maailmassa lopullisesti ohitse? Löytyykö Raamatusta vastausta tähän kysymykseen?

Mitä tarkoittaa Miikan profetia ajasta, jolloin miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi, jolloin yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä edes harjoittele sotataitoja? Tuon Miikan profetian löydämme samanlaisena myös Jesajan kirjan toisesta luvusta. Molemmat profeetat elivät samana ajankohtana. Sekä Miika että Jesaja katsovat tulevaisuuteen sanoessaan tulee vielä aika. Tähän tulevaan aikaan liittyy kolme pääasiaa: ensinnäkin profeetan mukaan Jumalan pyhäkkövuori seisoo lujana erottuen korkeimpana muista vuorista.

Toiseksi profeetta puhuu siitä, kuinka monet pakanakansat lähtevät liikkeelle ja nousevat tälle Jumalan vuorelle. Kolmanneksi puhutaan siitä, kuinka Jumala ratkaisee kansojen riidat, jolloin koittaa rauhan aika. Silloin nuo miekat taotaan auroiksi ja keihäät vesureiksi niin, että voidaan istua mitään pelkäämättä viiniköynnöksen ja viikunapuun alla. Milloin tämä kaikki tapahtuu? Profeetta Miikahan vaikutti, eli 700-luvulla ennen Kristuksen syntymää.

Nykyinen Raamatun käännös sanoo ehkä vähän epämääräisesti, tulee vielä aika. Aiempi vuoden 1933 käännös sanoo aikojen lopussa, ja sitä edeltävät 1800-luvun käännökset ilmaisevat ajankohdan sanoilla viimeisinä päivinä. Miikan profetia kertoo siis viimeisten aikojen tapahtumista ajasta ennen Kristuksen toista tulemista. Mutta näin sanoessamme me saamme muistaa, että uuden testamentin mukaan koko uuden liiton aika on viimeistä aikaa. Jeesuksen syntymästä alkoi viimeinen aika.

Sanohan Heprealaiskirjeen kirjoittaja: kuinka monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille pojassaan.

Sitten tulemme tuohon vaikeaan kysymykseen, että kertooko Miika ajallisista asioista vai hengellisistä, puhuuko hän ulkoisesta ja ajallisesta rauhasta vai hengellisestä ja sisäisestä rauhasta. Jos Miika puhuu ajallisesta rauhanajasta, hän ennustaa siis sitä, että aikojen lopussa on sellainen rauhanaika, jolloin Jumala tavalla tai toisella itse ratkaisee kansakuntien riidat sillä seurauksella, että aseet löytävät uuden käyttötarkoituksen, meikataan auroiksi ja keihäistä tehdään vesureita, alkukielen mukaan puutarhurin veitsiä. Jokainen saa istua mitään pelkäämättä viiniköynnöksensä ja liikunnanpuunsa alla. Molemmat ovat faratiisin puita, tulee faratiisin rauha.

Puhuuko Miika siis ajallisesta, koko maailmaa käsittävästä rauhanajasta? Me joudumme vastaamaan: me emme voi sitä tietää. Jätämme asian kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Muistamme kuitenkin Jeesuksen vastauksen, kun opetuslapset kyselivät häneltä, mikä on merkkinä maailman lopusta.

Jeesuksen mukaan synnytystuskien alkua on se, että kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maan järjestyksiä. Riittäköön tämä meille. Emmehän tahdo mennä yli sen, mitä Jumalan sanaan on kirjoitettu. Rohkenen ajatella näin, että tuo Miikan profetia on enemmän messiaaninen ennustus ja lopun aikaa koskeva hengellinen profetia. Messiaanisena ennustuksena se liittyy Jeesuksesta alkaneeseen uuden liiton aikaan, siis viimeisiin aikoihin.

Miika puhuu Herran Pyhäkön vuodesta. Se tarkoittaa Raamatussa kahta asiaa. Se tarkoittaa sitä Siionin vuota, jolle Jerusalemin temppeli oli aikoinaan rakennettu. Toiseksi Jerusalemin ja Siionin vuori ovat Raamatussa esikuvia Jumalan seurakunnasta. Paavali Ikkalanlaiskirjeessä sanoo, kuinka se Jerusalem, joka on ylhäältä, on vapaa ja on kaikkien meidän äitimme.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa aikansa uskoville ja meillekin: Te olette käyneet Siionin vuoden tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusaleimin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaisa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö. Miikan profetia voidaan siis ymmärtää Raamatun itsensä perusteella kuvaukseksi Kristuksen hengellisestä valtakunnasta. Siionin vuori Israelissa ei nimittäin ollut korkein Jerusalemin vuorista. Kuitenkin Miikan mukaan Siionin vuori erottuu korkeimpana muista kukkuloista. Vuorta pidettiin yleisesti Jumalan ilmestymisen ja lain antamisen paikkana.

Sen sijaan kukkulat olivat uhrikukkuloita, joita käytettiin epäjumalien palveluksessa. Aikojen lopun synnin pimeyden keskellä elävässä maailmassa Jumalan seurakunta erottuu korkean vuoden tavoin kaikista maailman epäjumalien kukkuloista. Kun kansat virkaavat sinne, niin kuin Miika sanoo, tarkoitetaan sitä, että evankeliumin sanoma on liikkeellä ja se tavoittaa monia kansoja. Pakanakansat pääsevät osalliseksi Kristus-valosta. Tämä on mahdollista siksi, että Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

Jumala saarnauttaa evankeliumiaan valtakuntansa kautta. Kun Jumala kutsuu parannukseen ja Jumala vaikuttaa halun uskoa syntien anteeksiantamus, syttyy ihmissydämessä myös tahto päästä sisälle armovaltakuntaan. Nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön. Hän opastaa meitä tiellä, ja me tahdomme kulkea hänen polkujaan. Herran vuorella ihminen saa kokea sisimmässään omantunnon rauhaa.

Se ei ole sitä rauhaa, minkä maailma antaa tai mikä on seurausta syntiinlankeemuksesta, vaan se on Jumalan antamaa rauhaa. Onko sinulla omallatunnollasi Jumalan rauha, onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa? Vai onko käynyt niin, että synti on varttunut, omantunnon rauha on menetetty ja tilalle on tullut levottomuus, rauhattomuus? Muistan, kuinka 10-vuotiaana poikana olin tehnyt eräässä asiassa väärin, ja tämän synnin vuoksi koin sisimmässäni suurta rauhattomuutta. Asia painoi mieltäni. Iltaisin kävi monta kertaa niin, että itkin itseni uneen.

En saanut kenellekään puhuttua tuosta asiasta ennen kuin rippikoululeirillä täällä Jämsän opistolla yhdelle isolle veljelle. Viisi vuotta kurjin huonoa omatuntoa kantaen, sen seurauksena elämään tuli muutakin levottomuutta. Koulussakaan en osannut aina käyttäytyä niin kuin olisi kuulunut käyttäytyä. Mutta kun rippileirin viimeisenä iltana isonen tuli minunkin kohdalleni kysymään, onko omalla tunnolla poispantavaa, purskahdin itkuun ja sain kerrotuksi, mikä mieltä painoi. Tuo iso veli laittoi käden olkapäällelleni ja sanoi, että saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sisimpään tuli Jumalan ihmeellinen rauha. Jumalan armo antoi sitten myös voimaa jälkeenpäin sopia asia sen henkilön kanssa, ketä vastaan olin rikkonut. Onko täällä ketään nuorta tänä iltana, joka ehkä kokee jotain samanlaista? Painaako synti omaatuntoa? Onko synnin tähden elämään hiipinyt rauhattomuus ja levottomuus?

Kaipaatko anteeksiantamuksen armoa? Jumalan rauhaa sisimpääsi. Opiston nuorten keskuudessa teillä on monia uskovaisia ystäviä, kavereita, on uskovaisia opettajia, on mahdollisuuksia ripittäytymiseen, kertoa toiselle uskovaiselle omat lankeemukset ja synnit ja kysyä, vieläkö ne saa uskoa anteeksi. Jumalan valtakunta on tänäkin päivänä armon ja anteeksiantamuksen rauhan valtakunta, niin että katuvalle aina annetaan ehdoitta kaikki synnit anteeksi Golgatalla kuolleen lunastajamme, lapahtajamme Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jos tämän puhetta kuuntelee joku ystävä, joka kokee, että epäusko painaa sydäntäsi ja haluaisit päästä Jumalan kansan elämän yhteyteen, sinullekin kuuluu Jumalan armo. Jumala kutsuu rakkaudessaan parannukseen. Saat uskoa epäuskon ja kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Synninpäästö tuo rauhan levottomalle omalletunnolle, ja kun saa omistaa Jumalan rauhaa, armo ei opeta väkivaltaan missään tilanteessa. Miekat taotaan auroiksi, keihäät vesureiksi.

Siionin vuorella saa jokainen istua pelkäämättä viiniköynnöksen ja viikunapuun alla. Jumalan seurakunnassa, hänen ihmeellisessä armovaltakunnassaan, saa nauttia sitä Jumalan rauhaa, joka vallitsi paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Saat jäädä tänä iltanakin uskomaan ontuvana ja syntisenä, ja kauas joutuneitakin kutsuu Jumala rakkaudessaan omaksi kansakseen. Syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Miikan profetian jälkeen on Jumalan lupaus: minä teen ontuvista, talteen jäävistä ja kauas joutuneista väkevän kansan, ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti.

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme. Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.