Seurapuhe Järvenpään RY:llä 05.08.2018 17.00

Isäni ja pojani, pyhäliin nimeen, aloitamme nämä seurat ja hiljennymme yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isäni, tuomme sinulle kiitoksemme tänään, olemme saaneet kokoontua yhdelle koolle sinun pyhän ja rukkumattoman sanasi ääreen.

Kiitämme kaikista ajallisista lahjoista, siirtävä meille jokaiselle runsaasti silmään. Kiitos tästä kauniista kesästä. Kiitos siitä, että olet meitä koonnut suuriin seuroihin ja myöskin siitä, että olemme saaneet oman sanan halutessamme kuulla jäsenten kautta runsain määrin.

Erityisesti haluamme tänäänkin tuoda kiitoksemme rakkaasta pojastasi, vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, jonka käskymisen ja kuoleman ja riemullisen ylösnousemuksen kautta olet pelastanut meidät synnin ja kuoleman vallasta ja avannut meille tien taivaaseen asti.

Pyydämme, Isä rakas, että olisit henkesi kautta täällä meidän kanssamme. Antaisit meille sellaisia sanoja, eikö palvelijasi kautta, joita sinä Isä tiedät meidän tänään tarvitsevan.

Sanomme vielä turvallisesti, Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Pidemmästi alkaen jakeesta seitsemän ja jakeeseen yhdeksäntoista. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Sen tähden, niin kuin pyhä henki sanoo, jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa. Siellä isänne panivat minut koetteelle, ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein. Minä vihastuin heidän sukupolveensa, ja sanoin, aina he sydämessään kulkevat harhaan. He eivät sahtuneet seurata minun teitäni, ja niin minä vihassani vannoin, ikinä he eivät pääse minulle lepopaikkaan.

Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen, ja näin luovut elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana tänä päivänä on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synninviettelyksiin ja vaativuuksiin. Me olemme osalliset ristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

Kirjoituksissa siis sanotaan, jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan. Kirjoituksissa siis sanotaan, että kukaan teistä, kukaan teistä. Huomaamme näin, että perille pääsyn esti epäusko. Aamen.

Tämän sunnuntain aiheena on etsikkoaikoja. Ja tämä on tosiaan yksi teksti tälle sunnuntaille. Tässä nämä tekstit kertovat ja kuvaavat sellaisia tapahtumia ja vaiheita, joissa Jumala on ihmisiä puhutellut ja ihmisiä lähestynyt.

Ja tämä päivän evankeliumiteksti kuvailee sitä murhetta, mitä Jeesuksella oli niiden Israelin maan kaupunkien takia ja ihmisten takia, jotka olivat kuulleet ja saaneet seurata Jeesuksen opetusta. Mutta he eivät ole sitä halunneet ottaa vastaan.

Me muistamme, miten Jeesus siinä evankeliumitekstissä aivan itkuun puhkesi, kun hän liitä kaupunkeja ja niiden ihmisiä hajatteli. Ja vertasi heitä siihen vanhan testamentin aikaiseen Sodoman ja Gomorran kaupunkiin, jonka Jumala tuhosi syntielämän tähden.

Että heillä Sodoman ja Gomorran asukkailla on parempaa edessään kuin näillä kaupungilla, joissa Jeesus oli kiertänyt opettamassa ja ilmoittamassa Jumalan tahtoa, kehottamassa ihmisiä parannukseen. Mutta he eivät tosiaan olleet halunneet ottaa sitä Jeesuksen opetusta vastaan.

Jeesus niin nuretti sitä, että hän aivan itkuun puhkesi.

Mutta puhutaan etsikkoajoista. Ajattelen, että etsikkoaika on ehkä sanana varmaan lapsille ainakin vähän vieras. Mitä se tarkoittaa, tämä etsikko, etsikkoaika. Sehän tulee etsimisestä.

Ja sitä tällä tavalla selitetään, että se on johonkin tarjoutuva tilaisuus. Johonkin asiaan tarjoutuva tilaisuus, sellainen ainutlaatuinen tai hyvä tilaisuus.

Ja sitten Raamatussa sanotaan, tai ajatellaan, että Raamatussa tämä etsikkoaika tarkoittaa sitä, että milloin Jumala erityisesti kutsuu ja lähestyy ihmistä. Silloin ihmisellä on etsikon aika ja silloin kun Jumalan sanaa julistetaan ja saarnataan, niin silloin sillä alueella, missä sitä saarnataan ja mihin se viesti kuuluu, niin sillä alueella ja niillä ihmisillä on etsikkoaika.

Jos se tämän sanan kuuloon tulee, Jumala haluaa heitä puhua.

Ajatellaan, että monesti nuoruudessa Jumala lähestyy ihmistä. Rippikouluikässä ajatellaan, että voisi olla sellainen hetki, jolloin nuori ihminen on aikuisuuteen yksymässä ja miettii elämänsä suuntaa.

Jos ajattelee tulevaisuutta, niin silloin myöskin taivaallinen isä saattaa häntä lähestyä ja haluaa kutsua häntä yhteyteen.

Ja niin onnellinen asia se on, että jos joku tätä kutsua kuulee ja saa lapsuuden uskosta luopuneen palata takaisin Jumalan valtakuntaan. Hänellä on iankaikkisen elämän toivo ja hän saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi.

Eilen saimme vierailla kummipojan rippijuhlassa. Ja sain iloita siitä, miten hän kuvasi rippileiriä. Hän oli hyvin iloinen ja tyytyväinen rippileiriin ja tuntui, että kaikki asiat olivat hyviä.

Näin me saamme kaikkien lasten ja nuorten puolesta rukoilla, että taivaallinen isä heille puhuisi ja kutsuisi heitä ja pitäisi heitä lähellään. Ja ohjaisi heitä oikealla tiellä.

Ja sellaisia, jotka ovat sen Jumalan rakkauden hylänneet omilla teoillaan tai sanoillaan, niin hekin saisivat palata takaisin.

Muistan myöskin tästä etsikkoajasta ja siitä sanotaan Raamatussa, kerrotaan, miten ihmisen elämä on syyhyvä. Lyhyt ja Jumala kutsuu ja ihmisen on syytä kuunnella sitä kutsua, eikä paaduttaa sydäntään sen kutsun äärellä.

Koska voi olla, että ei sitä kutsua enää tulekaan. Myöhemmin taistuu sen ihmisen tunto paaduttaen ja hän ei enää halua kuulla, vaikka häntä kutsuttaisiin.

Muistan, kun muutama vuosi sitten olin vanhaksi eläneen isoäitini hautajaisissa. Hän sai uskossa nukkua pois täältä. Hän oli syntynyt jo ennen Suomen itsenäistymistä.

Muistamme, että viime vuonna me juhlimme itsenäisyyden sataa vuotta. Hän oli hyvin lähellä sata vuotta jo iältään.

Sitten siellä hautajaiskutsussa uskovainen sukulaismies piti puheen. Hän otti tekstiksi täältä psalmista 90 muutamia jakeita.

Se oli aika sillä tavalla, ensin ajattelin, että olipas erikoinen teksti, kun siellä psalmissa 90 kuvataan sitä. Se on Mooseksen rukous.

Täällä sanotaan tällä tavalla, että me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa. Joka vielä aamulla viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

Ja sitten myöhemmin sanotaan, että opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisautemme sydämeemme.

Ja kun ajattelin tätä iäkkään isoäidin elämän vaiheita, joihin mahtui monenlaista sodista lähtien varmasti raskaitakin elämän vaiheita.

Ja tosiaan, joka kesti lähelle sen sotavuotta, niin tuntui jotenkin, että no, oliko se nyt sitten niin lyhyt se elämä.

Mutta kun me ajattelemme ihmiselämän pituutta verrattuna sitä Jumalan aikaan. Tässä samassa psalmissa sanotaan, että Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Kuin eilinen päivä mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

Ja loppujen lopuksi ihmisten elämä menee nopeasti ja on vain lyhyt hetki. Ja saattaa myös elämä päättyä yhtäkkiä kesken arkaan nuoruuden tai aikuisuuden. Tai vaikka jo lapsena.

Taivaallinen Isä yksin tietää meidän elämämme vaiheet ja pituuden.

Siitä sanotaan raamatussa, että ennen kuin olimme päivääkään eläneet, niin kaikki päivämme olivat jo luotu.

Taivaallinen Isä tietää meidän vaiheemme.

Ja tosiaan näin se siellä kirkastui siinä, kun veli siitä puheli ja muisteli tämän isoäidin pitkää elämää.

Niin että näinhän se juuri on. Ja miten lyhyt se aika lopulta on.

Ja saamme rukoilla sitä, että saisimme viisaan sydämen.

Mitä se viisas sydän voisi tarkoittaa? Niin varmasti pitää, että me ymmärtäisimme juuri tämän aikamme lyhyyden.

Ja sen, että miten tärkeää se on, että me pidämme uskosta kiinni. Tai sitten jos epäuskoista ihmistä Jumala kutsuu, hänelläkin olisi sitä viisautta, että hän kuuntelisi sitä kutsua ja haluaisi lähteä sinne, mihin taivaallinen Isä häntä osoittaa.

Että hän saisi Jumalan valtakuntaan käydä sitä ennen kuin hänen ajallinen aikansa loppuu.

Tätä sydämen viisautta varmasti tässä Mooseksen rukouksesta, psalmista 90, halutaan tuoda esille.

Ja näin tässä tekstissämme moneen useampaankin kertaan toistettiin sitä, että jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa.

Siellä isänne panivat minut koetteelle ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heillä teillä.

Tässä Israelin kanton korpivaellukseen viitataan tässä hebrealaisten kirjeessä, joka on Israelin lapsille suunnattu.

Erityisesti varmasti he tuntevat hyvin tarkasti ja tunsivat siihen aikaan, miten Jumala heidän kansansa johdatti sieltä Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata ja myöskin sinne luvattuun maahan asti.

Tässä hebrealaisten kirjeessä siitä muistutetaan, että miten tärkeää se on, että kuulemme Jumalan ääntä.

Ja nämä hebrealaisetkin kuulisivat Jumalan ääntä tänä päivänä.

Eli juuri silloin, kun Jumala kutsuu, silloin on syytä kuunnella.

Jumala kutsuu ihmistä, niin tosiaan voi olla, että ei niitä tilaisuuksia ole monta. Jumala ei ehkä kutsu ihmistä useita kertoja.

Tai sitten tosiaan ihmisen tunto paaduttuu.

Mutta myös meille Jumalan lapsille halutaan varmasti tässä tuoda esille sitä tärkeyttä, että me kuuntelemme Jumalan ääntä kaikkina elämämme päivinä.

Haluamme tehdä matkaa aina sen päivän matkan kerrallaan.

Emme voi elää eilen uskoa, emmekä huomista uskoa tavallaan kerätä varastoon, vaan meidän täytyy tänään uskoa ja joka päivä uskoa Jeesuksen lunastustyön päälle.

Ja hänen siihen, että hänen nimessään ja veressään meillä on lupa uskoa aivan kaikki syntimme anteeksi.

Siihen me saamme luottaa ja joka päivä uskoa siihen.

Tässä on viittaus toiseen Mooseksen kirjaan, mitä siellä tapahtui, miten Israelin kansa kapinoi Jumalaa ja Moosesta vastaan.

Mooses sitä kansaa siellä johti Jumalan siihen tehtävään asettamana.

Ja tästä neljännen Mooseksen kirjan neljännessätoista luvussa ja siitä eteenpäin.

Ja oikeastaan tuossa kolmannentoista luvun puolella, kun kuvataan sitä, miten Israelin kansa oli jo päässyt siihen luvatun maan synnykselle.

Ja lähettivät niitä vakoijia sinne.

Varmasti lapsetkin olivat kuulleet siitä, miten sinne lähetettiin niitä jokaisesta sukukunnasta edustaja vakoilemaan sitä maata.

Tutkimaan, että millainen maa se on siihen Jumalan kansaa viemässä.

Mooses antoi heille tällaisen tehtävän.

Ja näin he kävivät siellä katsomassa ja tulivat sitten takaisin ja toivat sieltä valtavan ison viiniköynnöksen oksan, jossa oli yksi ainoa rypäleterttu.

Tuntuu käsittämättömältä, kun täällä kuvataan, että se oli niin painavaa, että kaksi miestä joutui kantamaan sitä tangon varassa.

Ja heillä oli myöskin muita hedelmiä sieltä mukana ja sitten ne kertoivat, että se on ihana maa ja siellä on näitä hedelmiä.

Ja se on sellainen maa, missä on tulvii maitoa ja hunajaa.

Se oli sillä tavalla erikoisesti ilmaistu, mutta sitä tarkoittaa, että siellä on oikein hyvät olosuhteet ja siellä on tosiaan tällaisia hedelmiä ja sieltä löytyy kaikki elämisen edellytykset.

Mutta sitten kymmenen näistä vakojista sanoi, että emme me sinne pääse, että siellä on niin vahva kansa ja kaupungit ovat lujasti varustettuja.

Ja alkoivat sitten tuomaan sellaista epäuskon viestiä.

Vaikka nämä kaksi sitten näistä vakojista sanoivat, että kyllä me sinne pääsemme. Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuun. Me pystymme siihen.

Sanoivat, että jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa ja antaa sen meille.

Te ette saa kapinoida Herraa vastaan. Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala.

Ja muistuttivat myös, että miten Jumala on heitä johdattanut väkevällä kädellä sieltä Egyptistä, meren halki ja sen autiomaan lävitse ja ruokkinut heitä joka päivä ja hankkinut heille vettä.

Ja siitä huolimatta tämä kansa sitten alkoi uskomaan mieluummin tätä epäuskon saarnaa.

Ja eivät he halunneet tehdä sen Mooseksen käskyn ja Jumalan käskyn mukaan, että he olisivat menneet ja ottaneet sen maan haltuunsa Jumalan avulla.

Tähän kansan kapinointiin ja tottelemattomuuteen tässä viitataan ja sen seurauksena sitten Israelin kansa joutui sinne erämaahan uudelleen vaeltamaan neljäksi kymmeneksi vuodeksi.

Ajatelkaa miten pitkäksi ajaksi he sinne joutuivat.

Sen takia, että he eivät totelleet Jumalaa, sitä Jumalan ilmoitusta joka heille tuli Mooseksen kautta ja jota myöskin nämä kaksi vakojaa ilmoittivat.

Näin he sitten saivat kiertää neljäkymmentä vuotta siellä autiomaassa ja moni sinne sitten, tai kaikki muut aikuiset sinne autiomaaretkelle menettivät.

Paitsi nämä kaksi vakoajista, jotka olivat tuoneet esille sitä Jumalan tahtoa ja yrittäneet saada ihmisiä sinne suostumaan.

Näin tämä tekstimme sitten jatkuu, että minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin, aina he sydämessään kulkevat harhaan.

He eivät tahtoneet seurata minun teitäni. Ja niin minä vihassani vannoin, ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaan.

Varokaa siis veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luopuisi elävästä Jumalasta.

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä niin kauan kuin tuo sana tänä päivänä on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja taatuis.

Varoitetaan tässä meitä kaikkia, ettei me olisi sydämessämme pahoja ja epäuskoisia ja tällä tavalla luopuisi elävästä Jumalasta.

Muistamme varmasti, että taivaan isä tietää meidät aivan läpikotaisin ja tietää jokaisen askeleemme ja tuntee meidän ajatuksemme, salaisimmat ajatuksemme.

Ettei me sydämessämme luopuisi Jumalasta, vaan haluaisimme kilvoitella taivaan isän tahdon mukaisesti, taistella syntiä vastaan.

Vaikka me tiedämme, että emme sitä pysty vastustamaan, aina meihin synti tarttuu.

Paavali siitä roomalaisille kirjoitti ja kuvasi, miten hänen omallakin kohdallaan synti aina tarttuu ja hän tekee sitä, mitä hän ei tahdo.

Täällä roomalaiskirjan seitsemännessä luvussa hän sanoo tai kirjoittaa tällä tavalla, että niinpä en enää tee sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.

Tiedän nyt, että ei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani ole mitään hyvää.

Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Ja kuvaa sitä tästä, että hän haluaisi tehdä hyvää, mutta ei pääse irti pahasta.

Ja näinhän me tiedämme jokainen, mutta olimme me Jumalan lapsia tai emme, niin kaikki ihmiset ovat syntiin taipuvaisia omalta puoleltaan.

Mutta me Jumalan lapsia tulemme armatettuja syntisiä.

Kun me haluamme uskoa, niin Jeesuksen sovintotyö meidät puhdistaa.

Ja saamme vapain tunnoin tällä vaeltaa kohti taivasta.

Ja saamme uskoa joka päivä kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kasteessa maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Ja näin me saamme rohkaista toinen toistamme joka päivä.

Ja mitä tämä rohkaisu meille Jumalan lapsille on? Se on myös sitä tietä ja matkasta puhumista ja kokemusten jakamista ja toinen toisensa kannustamistakin.

Tai ennen kaikkea se on sitä evankeliumin julistamista.

Saamme rohkaista evankeliumilla toinen toistamme.

Ja evankeliumi meille antaakin rohkeutta ja voimaa silloin kun meillä matka ja omat vaivat ahdistaa.

Niin me kun kuulemme evankeliumia ja uskomme sen omalle kohdallemme, niin se antaa meille rohkeutta ja voimia jaksaa sen matkan kerrallaan.

Ja se meille riittää.

Saatamme ajatella, että tulevaisuudessa on sellaisia näkymiä, että jaksankohan minä loppuun asti uskoa.

Ja varmasti jokaisella se käy joskus mielessä, että jaksanko minä perille asti.

Ei meidän tarvitsisi sellaisilla ajatuksilla itseämme kuormittaa.

Ja saisimme ajatella turvallisesti, että tänä päivänä olen uskomassa.

Ja tänä päivänä haluan turvata evankeliumiin.

Haluan uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimestä ja verestä.

Ja sen avulla me jaksamme sen päivän.

Ja taas huomenna.

Huomenna.

Huominen pitää huolen itsestään.

Ja taivaallinen isä huolehtii, että me myöskin huomenna jaksamme Jumalan lapsena vaeltaa.

Ja myöskin Jesaja lohduttaa monessa kohdassa Jesajan kirjassa meitä Jumalan lapsia.

Senhän tässä on viittaus tuonne Jesajan kirjan viidentenkymmenenteen viidenteen lukuun.

Ja siellä profeetta julistaa, että kuulkaa kaikki janoiset.

Tulkaa veden ääreen.

Ja joilla ei ole rahaa.

Tulkaa.

Ostakaa viljaa ilmaiseksi.

Syökää.

Ostakaa maksutta viiniä ja maitoa.

Ja tässä myöhemmin, että kuulkaa minua.

Tulkaa minun luokseni.

Kuulkaa, niin te saatte elää.

Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne.

Ja lupaan olla uskollinen liitossani.

Myöskin tästä Jumalan etsimisestä ja etsikkoajasta Jesaja kirjoittaa tässä samassa luvussa.

Että muistuttaa, että etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää.

Kuulkaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.

Hylätköön Jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa.

Kääntyköön takaisin Herran luo.

Sillä hän armahtaa.

Turvautukoon Jumalaan.

Sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Näin Jumala haluaa kutsua.

Ja tuohonkin aikaan.

Profeetan suulla halusi kutsua.

Ja vielä tänä päivänä kutsutaan ihmisiä parannukseen.

Me ajattelemme, miten monia kymmeniä seurapuheita on seuraradion kautta ja netin kautta tänäkin kesänä saanut kuulua.

Arvasti moni sellainen, joka ei vielä ole Jumalan lapsi, niin on niitä kuunnellut.

Niiden kautta taivaallinen Isä hänkin päivänä kutsuu valtakuntaansa.

Ja tällaisen mahdollisuuden Jumala on osoittanut, että saamme tehdä tätä evankeliumin työtä myös näiden nykylaikaisten välineiden kautta.

Ja myöskin se, että me Jumalan lapset saamme kuunnella tästä turvallista evankeliumin kaarnaa sieltä netin tai radion välityksellä.

Ja saamme olla niissä seuroissa ikään kuin läsnä, vaikka emme paikalla olisikaan.

Ja pääsemme siihen seuratunnelmaan sitä kautta mukaan.

Ainakin itseä on tullut jonkun verran kuunneltua näitä eri kesäseuroja ja suuria seuroja, joissa on ollut aivan niin kuin olisi ollut siellä seuroissa paikalla.

Vaikka ei tee ihan samalta tunnu, mutta kuitenkin siinä pääsee hyvin siihen seuramenoon mukaan.

Ja voipa tulla vähän tarkemminkin kuunneltua näitä puheita siellä kotioloissa kuin ehkä siellä paikan päällä.

Ja sitten tulee myös siitä muita hyviä asioita, niitä Jumalan lapsen tuttavien kanssa.

Keskusteluja ja iloisia tapaamisia, nekin ovat tärkeitä.

Mutta myöskin on tärkeää, että me hiljennymme Jumalan sanan ääreen kuuntelemaan.

Näin tässä tekstissä me vielä sanottiin, että me olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

Ja muistutetaan, että me Kristuksesta pitäisimme kiinni Kristuksen sanasta ja evankeliumista.

Tulisimme Jumalan sanan äärelle kuulemaan sitä Jumalan valtakunnan keskelle, missä myöskin Herra Jeesus Kristus on itse läsnä.

Ja muistamme sen, että missä kaksi tai kolme hänen nimeensä kokoontuu, niin siellä minä olen heidän keskellään.

Ja Jumalan pyhä henki vaikuttaa näiden seurapuheiden kautta ja palvelijoihin.

Ja me omalta puoleltamme pystymme evankeliumin salaisuutta avaamaan, mutta taivaan Isä lähettää pyhän henkensä vaikuttamaan tänne meidän keskellemme.

Saamme kuulla niitä sanoja, joita taivaan Isä haluaa.

Ja näkee, että mitkä ovat juuri sillä hetkellä tarpeellisia.

Ja haluaa näiden Jumalan sanojen kautta rohkaista meitä.

Ja haluaa, että me säilymme Jumalan lapsina.

Ja haluaa tuoda meille myöskin sitä uskomisen iloa sydämeen.

Ja saamme olla siitä iloisia ja kiitollisia, että taivaan Isä meitä nuistaa ja haluaa meitä huolehtia.

Tässä hebrealaisten kirjeen lukemani tekstikohdan edelläkin oli tällainen, huomasin, että tässä edellisessä luvussa on jakeet ja kuusi tällaiset sanat, että mikä on ihminen, kuitenkin sinä häntä muistat.

Mikä on ihmislapsi, kuitenkin pidät hänessä huolen.

Kun me ajattelemme itseämme, varmasti minunkin lisäksi moni tuntee monesti heikkoutta ja syntisyyttä.

Ja tuntuu, että ei täällä kovin faksisesti ole tämä vaelluksen matka sujunut.

Paljon on synti tarttunut ja se kesä nyt sen matkan hitaasti.

Ja tulee taitamattomuutta ja monenlaisia epäonnistumisia.

Ja siitä huolimatta taivaallinen Isä tahtoo meitä rakastaa tällaisena kuin me olemme.

Ja haluaa meitä pitää varjella lapsinaan.

Ja haluaa, että me pääsemme hänen vuokseen taivaassa.

Ja tuntuu aivan käsittämättömältä, kun tietää millainen olento sitä meitä.

Jokainen on omalta puoleltaan.

Kaikki ne vikoineen ja virheineen.

Se on aivan käsittämätöntä.

Jumalan rakkautta tähän meitä haluaa lapsenaan varjella.

Ja vielä tässä sanottiin, että me olemme Jumalan rakennus.

Tässä hebrealaisten kirjeessä.

Kristuksen haltuun uskottu Jumalan koko rakennus.

Tämä rakennus on me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julkitoivomme.

Näin me saamme luottaa Jumalaan ja säilyttää rohkeutemme ja olla iloisia.

Iloita uskosta ja iloita siitä vapaudesta.

Olemme vapaita synnin alta.

Jeesus on meidän vapauttamus.

Syntikuormien alta saamme turvallisesti joka päivä uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä.

Näin saatte tälläkin hetkellä katsoa pisarisäveli Jeesuksen nimessä ja vedessä kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi.

Saatte ylentää sydämenne ja uskomaan ja olla turvallisella mielellä.

Taivaan Isä muistaa meistä aivan jokaisen.

Tietää meidän tilanteemme ja tietää meidän kipumme ja vaivammekin.

Ja haluaa meitä lohduttaa.

Missä oli lapsilla vaelluksen matkalla? Oli se hengellinen kallio mukanaan, joka tulki heidän mukanaan ja he saivat siitä juotavaa.

Sitä kuvataan täällä raamatussa, että se oli Kristus.

Kristus kallio, josta he saivat ammentaa vettä.

Näin me saamme ajatella, että minä päivänäkin Kristus kallio on meillä täällä Jumalan valtakunnassa.

Tämä on myöskin avoimeksi lähteiksi kuvattu, mistä me saamme sitä vettä ammentaa.

Elämän vettä.

Puhdistavaa vettä, jolloin saamme syntejämme pestyä.

Näin se on aivan sinne.

Loppuun asti saamme siihen turvata, että Jeesus kulkee meidän kanssamme ja haluaa meitä evankeliumilla lohduttaa ja rohkaista.

Näin me saamme siihen turvallisesti luottaa ja jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintovedessä.

Näin te lapset ja nuoretkin saatte turvallisesti uskoa kaikki synnit ja tottelemattomuudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintovedessä.

Joskin omalle kohdalle haluaisin kysyä, että onko minä jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi.

Ja minä haluan uskoa Jumalan lasten joukon kanssa.

Me jäämme turvallisesti Jumalan ja hänen armasanaansa siunattuun haltuun.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme lopuksi vielä Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Herra kiitos ja siunaa sinua. Pohja teki. Kiitos.