Maakunnalliset kesäseurat/Puheenvuoro Alajärven kirkossa 27.07.2024 20.51

Rakkaat veljet ja sisaret. Sanan kuulijat lähellä ja kaukana. Olen saanut tehtäväkseni käyttää puheenvuoron näiden Alajärven maakunnallisten kesäseurojen tunnuksen pohjalta. Tunnuksen pohjana on Johanneksen evankeliumin neljätoista, luvun kaksikymmentäseitsemän.

Jae, joka kokonaisuudessaan kuuluu: Rauhan minä jätän teille. Minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älkää teidän sydämenne olko murheellinen.

Älkää myös veljetkö. Uuden käännöksen mukaan tämän jakeen loppuosa on käännetty sanoin: Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Sitten kysyn, että mistä rauhasta puhumme. On ehkä tarpeellista näin levottomana maailman aikana vähän avata tätä käsitettä rauha. Moittimatta tätä rakasta äidinkieltämme suomea.

Me tiedämme, että ja on todettava, että meidän kielessämme on paljon substantiiveja, joilla on hyvin moninainen merkitys, niin myös tällä rauhalla. Tällä rauhan sanalla me voimme ymmärtää fyysistä rauhaa. Ja kun tutkin Raamatun rekisteriosaa, niin siellä oli nimetty näin kuin ruumiillinen rauha. Me ymmärrämme, että rauhaa voi olla esimerkiksi työrauha, kotirauha, nukkumarauha ja niin edelleen. Ajattelen, että kun me kohta täältä vetäydymme yön levolle, niin on kohtuullista näin suuressa joukossa, että majoitteella kaikille lähimmäisille suoraan nukkumarauha.

Varmasti käsitekartoissamme tämä rauha tuo ensimmäiseksi meille mieleen eri kansojen ja eri valtioiden väliset traumat. Tiedämme, että tällä hetkellä sitä horjutetaan merkittävästi. Tällä hetkellä Ukrainassa ja Lähi-idässä erittäin rajusti. En ajatellut kuitenkaan käsitellä tässä puheenvuorossa näitä ajallisen rauhan käsitteitä.

Mutta ennen kuin siirrymme tarkastelemaan sitä, mitä Jeesus tarkoitti omalla rauhallaan, totean, että tällä ajallisella rauhalla on ollut erittäin kova hinta. Toivonkin, että te rakkaat seuravieraat te huomenna päivällä valolla kävisitte kävelemässä läpi tämän kirkon kupeessa olevan sankarihaudan. Me tuon rakkaan Tytti-puolison kanssa käymme täällä Alajärven hautausmaalla pari kolme kertaa vuodessa hoitamassa Martin hautaa. Olen ihaillut sitä, miten hyvin hoidettu tämä Alajärven hautausmaa on. Alkukesästä kun kävelin läpi tätä hautausmaata ja erityisesti tuota sankarihautaa, sain kuulla sen hoitajalta, että siellä lepää sataneljäkymmentäseitsemän sankarivainajaa.

Kun tiedämme, että Alajärven asukasluku sotien aikana on ollut noin kahdeksantuhatta kaksisataa, voimme nopeasti päätellä, että yksi pilkku seitsemän prosenttia Alajärven silloisesta väestöstä lepää tuolla sankarihaudassa. Teille rakkaat lapset ja nuoret haluaisin todeta yhden tärkeän asian. Se on se, että Suomessa on laki, joka turvaa kaikille vainajille hautarauhan. Siis hautarauha. No mitä se hautarauha tarkoittaa selkosuomeksi?

Se tarkoittaa sitä, että Suomessa kaikille vainajille on turvattu koskemattomuus haudoissa ja hauta-alueilla. Ja se myös edellyttää sitä, että me käydessämme hautausmaalla käyttäydymme arvokkaasti ja kunnioitamme näitä alueita. Me emme siis mene, lapset, hautausmaalle pelaamaan palloa tai mölkkyä. Niitä pelejä varten on aivan eri kentät ja tantereet.

Nyt on aika siirtyä täältä Alajärven kirkosta hetkeksi Jerusalemiin, sen vanhaan kaupunkiin ja siellä olleeseen yläsaliin, johon muuten meitä on jo tänään näissä seuroissa ainakin pariin otteeseen viety.

On vietetty viimeinen yhteinen illallinen. On pesty vaeltajien jalkoja. Jeesus on asettanut ehtoollisen, jota juuri äsken saimme hänen kehoituksestaan viettää täällä Alajärven kirkossa uskomme vahvistukseksi. Ennen kiitosvirteen yhtymistä ja siirtymistä Kitronin puron toiselle puolelle.

Jeesus piti pitkän puheen. Hyvästijättöpuheen, joka täällä on ollut pelien puheissa esillä. Näin tämän hyvästijättöpuheen päätteeksi vielä ylimmäisen papiston kokouksen, jossa hän rukoili kaikkien omiensa puolesta. Siis myös meidän täällä Alajärven kirkossa olevien omien lastensa puolesta. Kun me tutkimme Jumalan sanaa, niin minusta on hyvä pysähtyä kysymään sitä, mitä sanottiin.

Missä sanottiin? Milloin sanottiin? Kenelle sanottiin? Ja miksi sanottiin? Luonnollisesti keskeisin asia on kuka sanoi.

Nythän me olemme pysähtyneet tarkastelemaan nimenomaan Jeesuksen, meidän Vapahtajamme, sanomisia. Tämä Jeesuksen hyvästipuhe, joka täällä nyt on jo mainittu ja josta veljet ovat kalliisti saaneet, niin minä vielä kertaan, että tämä on Jeesuksen yksi merkittävimmistä puheista. Ja tämä puhe pitää sisällään seitsemän osiota. Hän aloitti puheensa ensin puhumalla, että hän on tie, totuus ja elämä. Sitten hän siirtyi lupauksensa hyvästä Hengestä.

Sen jälkeen hän siirtyi puhumaan siitä, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Neljänneksi hän puhuu siitä, että maailma vihaa Jeesuksen omia. Viidenneksi Jeesus puhuu totuuden hengestä, joka muistuttaa meitä muuten tänäänkin iltana siitä, mitä kaikkea Jeesus puhui ja tarkoitti. Puheensa lopussa Jeesus näkee, että opetuslapset ovat ahdistuneita hänen tulevasta kuolemastaan, ja siksi hän siirtyy puhumaan siitä, miten kaikki muuttuu jälleennäkemisen riemuksi. Lopussa Jeesus muistuttaa vielä siitä, että hän on voittanut maailman.

Tämän hyvästipuheen toisessa osassa on se asia, joka liittyy seurojemme tunnukseen tämän puheenvuoron aiheeseen. Pyydämme nyt, että Taivaallinen Isä antaisi meille oikeita sanoja, kuulevaa korvaa ja voisimme omistaa tämän rauhan sanoman henkilökohtaisesti. Minä luin vielä toistamiseen tämän Jeesuksen sanan: Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa.

Älkää teidän sydämenne olko murheellinen. Älkää myös pelätkö. Olen jakanut tämän puheenvuoron seitsemään eri otsikon alle: Jeesuksen jättämä rauha, miten Jumalan rauhan voi saavuttaa, mikä vie Jumalan rauhan, mikä on maailman antama rauha, rauha Jumalan seurakunnassa, olkaa rohkeasti, älkää vaivuko epätoivoon, Jeesus on maailman voittanut.

Tähän Jeesuksen jättämään rauhaan voisimme aluksi todeta, että tämä Jeesuksen jättämä rauha ei ole mikään sellainen fiiliskysymys, jota tässä maailmassa hyvin paljon ja usein tavoitellaan. Raamatun opetus Jeesuksen jättämästä rauhasta on se, että se käy yli ihmisymmärryksen. Paavali kirjoittaa filippiläisille: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoin ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa, Jeesuksessa.

Voimme todeta myös, että tämä Jumalan rauha ei ole mikään bonus tai sellainen lisäpalkkio, joka tulisi hyvin onnistuneesta kilvoittelusta. Me emme voi ansaita omilla teoillamme Jumalan rauhaa. Jumalan rauha on yksi Hengen hedelmistä, josta Paavali kirjoittaa galatalaisille näin: Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Sitten kysymykseen, miten Jumalan rauhan voi saavuttaa?

Jeesus itse sanoo maailman tärkeimmässä linjapuheenvuorossaan, Vuorisaarnassa, johon siitäkin pelit ovat palvelleet: Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Niin kaikki nämä teille annetaan. Minä olen täällä Alajärven kirkossa näissä kesäseuroissa ollut aina hyvin vaikuttunut tästä voimakkaasta vesuusta ja laulusta niin tänäkin iltana. Mutta ajattelin, että Jumalan rauhaa ei voi saavuttaa soittamalla tai laulamalla.

Vaan yksinkertaisesti uskomalla synnin anteeksi. Ja minulla on se käsitys, että kun täällä seuroissa on teitä pieniä tyttöjä ja poikia, niin uskon ja tiedän, että tekin tiedätte, miten synnit saa anteeksi. Mutta maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole harmainta aavistusta, miten se tapahtuu.

Jo Jeesuksen aikana fariseukset ja kirjanoppineet ajattelivat ja sanoittivat sen ääneen: Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi? Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa sanoa halvatulle? Sinun syntisi annetaan anteeksi. Sinulle annetaan anteeksi.

Vai sanoa: nouse, ota vuoteesi ja kävele. Mutta, jotta te tietäisitte, että ihmisen pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, hän puhui nyt halvatulle ja sanoi: Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. Jeesus jätti tämän rauhan lisäksi omilleen Jumalan valtakunnan asukkaille valtakirjan saarnata syntejä anteeksi. Tämä on valtakirjan nojalla näissä Alajärven maakunnallisissa kesäseuroissa. On saarnattu tätä syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ensin siis Jumalan valtakunta, joka ei ole ruoka eikä juoma. Se ei ole väen paljo eikä ihmisten kokous. Mutta sen sisin olemus on vanhurskaus, rauha ja ilo pyhässä Hengessä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Ja siitä ilosta ja riemusta mekin täällä laulamme ja me olemme laulaneet tänäänkin sydämemme pohjasta.

Jos joku ei ole lukenut viimeistä päivää, niin minusta kannattaa lukea sieltä Mikko Salakarin kirjoitus tähän aiheeseen liittyen. Luukas sanoo evankeliumissa sydämen kyllyydestä suu puhuu. Olen ajatellut, että sitä se myös tekee laulamalla. Viikko sitten, kun olimme Keuruun seuroissa, niin oli helppo kuvitella, että se ison kirjan teltta nousee ylös ilmaan, kun siellä veisattiin viidettä kuusisataakahdeksantoista. Kyllä sama tunne tuli tänään, että mahtaako tämä Alajärven kirkon kupoliin pysyä paikka.

Mutta sitä on se, kun sydän laulaa kyllyydestä. Sitten kysymykseen, mikä vie Jumalan rauhan? Siihen on syynä ainoastaan ja vain pois panematon synti. Se, joka erottaa meitä Jumalasta. Täällä Raamatussa on lukuisia esimerkkejä niistä ihmisistä, jotka ovat menettäneet Jumalan rauhan syntien ja ylitsikäymisten vuoksi.

Nostan tässä tietoisesti vain yhden esimerkin. Tästäkin me rakkaan veljen kautta jo olemme näistä seurauksista kalliisti kuulleet. Kahdesta veljeksestä nuoremman, joka vaati saada ennakkoperinnön isältään, perintörahojen turvin hälähti maailmaa kiertämään, vietti holtitonta elämää ja hukkasi kaiken omaisuutensa. Kun kaikki oli mennyt, tuli siihen maahan nälänhätä.

Poika joutui kärsimään puutetta. Koska työkkärissä ei ollut parempaa tarjolla, hän testautui erään paikallisen miehen palvelukseen, joka lähetti hänet tiluksilleen sikapaimeneksi. Leipää ei ollut tarjolla, kuten oli ollut siellä isän kodissa. Hän olisi halunnut syödä sioille tarkoitettuja palkoja, mutta niitäkään hänelle ei annettu. Silloin poika meni itseensä.

Minun isäni palkollisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännytän täällä nälkää. Ei, nyt minä lähden isäni luo. Ja sanon hänelle: Isä minä olen. Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja taivasta vastaan. En enää ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.

Ota minut palkollisistasi joukkoon. Niin hän lähti isänsä luo. Jos tota puheenvuoroa kuuntelee joku uskosta luopunut ystävä, sanon sinulle rakkaudella: Tämä esimerkki ei ollut valitus. Tämä esimerkki oli valittu juuri sinua varten.

Älä jää enää näkemään nälkää ja kitumaan sinne elämäsi autiomaihin, vaan tee U-käännös, sillä se on mahdollista. Ota kurssi kohti isän kotia. Sinua odotetaan jo täällä. Isä on jo lähtenyt vastaan. Hänen palvelijallaan on mukana pesumalja, puhtaat vaatteet ja sormus.

Hovi on auki isän kodissa. Käänny ja tule. Vaikka meillä Jumalan lapsilla oli sydämessä Jeesuksen jättämä rauha, meillä on samaan aikaan taistelu kolmiliittoista vihollista vastaan. Tässä vihollisen liittokunnassa on päärakennus lisäksi koko maailma ja lähellä meitä meidän oma lihamme, joka ei ole tehnyt parannusta eikä tule sitä tekemään.

Meidän saarnatraditioissamme kuulee joskus sanottavan, niin kuin näissäkin seuroissa veljen kautta kuulimme, että sielunviollinen on tuhanten juonten konstimestari. Sanoisin, että se on miljoonien juonten konstimestari. Se ei ole jäänyt takamatkalle kehityksessä vaan on pistänyt näppinsä aivan viimeisiin digi- ja tekoälyversioihin ja toimii myös siellä.

Sielullisen syötit ovat yleensä koottavissa kolmen nimittäjän alle: lihanhimo, silmään pyynti ja elämän korjaus.

Jos sanovat, nämä sanonnat tuntuvat teistä vanhanaikaisilta, niin katsotaanpa, miten vihollinen markkinoi niitä samoja asioita Jeesukselle. Kun Jeesus oli patikoinut neljäkymmentä päivää korvessa ilman eväitä, tuli vihollinen ja kiusasi häntä. Sanoi: Jos kerran olet Jumalan poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi. Mutta Jeesus vastasi: Onhan kirjoitettu, ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Vihollinen tuli toisen kerran Jeesuksen puheille. Vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin temppelin harjalle ja sanoi hänelle: Jos kerran olet Jumalan poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, etteivät loukkaa jalkaasi kiveen. Jeesus vastasi hänelle: On myös kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.

Vielä paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle. Näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteni ja kumarrat minua. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Mene pois, saatana. On kirjoitettu: Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.

Tämän jälkeen paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Voimme sanoa, että sielullisen konstit on päivitetty, mutta sen tavoite on sama kuin ennenkin. Se yrittää houkutella ihmistä lankeamaan syntiin. Saksalainen pappi Johan Rosental on sanoittanut jo yli neljäsataa vuotta sitten näitä samoja asioita virrestä viisisataayhdeksänkymmentäkahdeksan seuraavasti:

Mitä rahatavara? Muuta on kuin tomulla.

Kaikki minkä vaivoin saa, kohta arvon kadottaa. Entä valtakunnia niin kuin korsi murtuva? Ryhmä valtaa ahnehtii, toinen tyhmä kadettiin. Mikä onkaan suosio, haittuva kuin tuokio? Ei voi luottaa ystävään.

Veli luopuu veljesestään.

Sitten kysymykseen: Maailman antama rauha.

Tätä puheenvuoroa valmistellessani pyysin Jumalaa, että ymmärtäisin puhua enemmän hyvästä Jumalasta kuin tämän maailman pahuudesta ja rauhattomuudesta. On kuitenkin niin, että emme voi ummistaa silmiämme niiltä vaaroilta, jotka myrskyn tavoin palloilevat maailmassa, turruttavat ihmisiä väärään rauhaan.

Kilpailun, viihteen, lihallisuuden, siveettömyyden maljaa täytetään tässä ajassa ennätysvauhdilla. Eikä sekään riitä. Avuksi otetaan käyttöön kemialliset aineet, joilla turrutetaan ihmiset väärään rauhaan.

Suomessa alkoholijuomien kokonaiskulutus vuonna kaksituhatta kaksikymmentäkolme oli 2,7 litraa sata prosenttista alkoholia viisitoista vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Tuoreessa THL:n jätevesitutkimuksessa on saatu huolestuttavia tietoja siitä, miten kokaiinin käyttö on leviämässä koko Suomessa.

Maailma ei siis todellisuudessa voi antaa muuta kuin vaatimuksen rauhan, jonka sivuvaikutuksena tulee riippuvuutta. Todellisen ilon sijaan se lisää ihmisten tuskaa ja ennenaikaisia kuolemia.

Joitakin aikoja sitten teologisen instituutin luentosarjassa, jossa kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Tallenne puhui herätysliikkeiden tilanteesta, hän nosti siinä luennoillaan esille muun muassa vanhalta liikkeeltä ilmiön, jota hän kutsui Nuorten exitiksi. Siis Nuorten exit.

Suomessa on lainsäädäntö, joka julkisissa paikoissa niin kuin täälläkin kirkossa. Te näette ovien ympärillä nuo vihreät valot. Ja sitten kun mennään nykyaikaisiin paikkoihin, niin sitten on näitä exit-kylttejä ja ulos-kylttejä. Ne ovat ihan tarpeellisia tässä rakennuksessa. Nimittäin jos tulee todellinen tilanne, niin niiden perusteella me joutuisimme poistumaan täältä vaaratilanteessa.

Me emme kuitenkaan Jumalan valtakunnan ovilla. Me emme sytyttele nuorillemme mitään exit-paloja, vaan päinvastoin kutsumme heitä sisälle kokemaan vanhurskautta ja iloa. On totta, että sieluvielennon on pettänyt monia, jotka ovat luopuneet elävästä uskosta. Heitä on ollut aina ja heitä tulee aina olemaan. Meidän ei kuitenkaan pidä panikoitua, eikä vaipua epätoivoon, niin kuin Jeesus sanoi.

Näiden luopujien vuoksi. Tiedän, että näissä seuroissa on minun kanssani monia isiä ja äitejä, jotka olette vuodattaneet kyyneleitä luopuneiden lastenne vuoksi. Sanoisin: Iloitaan veljet ja sisaret, jotka haluavat kilvoitella elävässä uskossa.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hän voi vielä palauttaa eksyneet. Sitten rauhasta Jumalan seurakunnassa. Kaikkina aikoina sieluvielinen on koittanut horjuttaa rauhaa myös Jumalan seurakunnan ulkopuolelta käsin. Sen me olemme tunnistaneet.

Pahinta ja vaarallisinta on kuitenkin se, jos rauhan orjuuttaminen tulee Jumalan valtakunnan sisältä. Olemme saaneet elää signissa rauhan ja työnaikana. Se on ollut mahdollista vain yhteisen rakkauden ja yksimielisyyden ilmapiirissä. Siksi sitä kannattaa ja tulee vaalia, kuten Paavali siitä sanoi kolossalaisille: Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne.

Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teille olisikin moitteen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Vallitkoon sydämessänne Kristuksen rauha, johon teitä on yhdessä ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Rakkaat veljet ja sisaret. Meillä on Jumalan valtakunnassa kokemuksia siitä, että jos yhteinen rakkaus alkaa rakoilla, muodostuu kuppikuntia.

Avoimuuden ja rauhan sijasta tulee epäluuloa ja kyräilyä toisia uskovaisia kohtaan. Jos tätä saa jatkua liian kauan, rakkaus monessa kylmenee. Sekin on Jumalan valtakunnassa koettu, että rakkauden liikkeitä ei voi korjata vaikenemalla tai työntämällä niitä taka-alalle, vaan ne pitää hoitaa Kristuksen evankeliumilla. Jos joku asia jää jäytämään ja keskeneräiseksi, niin sekin on todettu, että Jumala ei jätä rauhaansa keskeneräisiin asioihin. Joku arka Jumalalla saattaa nyt pelätä sitä, että miten sinun käy, jos tulee taistelujen aika.

Se on turha pelko. Jumala nimittäin pitää huolta omistaan. Te muistatte, miten Paavali lähetti Timoteuksen varaamaan eri seuraan joutuneita opettajia. Nuorena poikana, ehkä vähän kokemustakin, Paavali pistää Timoteoksen pahaan paikkaan. Mitä hän sanoi Timoteukselle?

Hän sanoi: Säilytä usko ja hyvä omatunto. Tämä on sellainen turvatakuulauseke, joka pätee mennen tullen kaikki hajalliset artikkelit. Jeesus sanoi myös tässä meidän käsitteellä olevassamme jakeessa näin, että älkää olko murheelliset. Puheenvuorojen aiheena oleva Johanneksen evankeliumi jakeessa ovat nämä sanat oikein suoraan Raamatun käännöksen mukaan: Älkää teidän sydämenne olko murheellinen.

Olemme tänä kesänä hiljentyneet sekä Suviseuroissa, opistoseuroissa ja täällä maakunnallisissa kesäseuroissa monien esirukousten äärelle. Niiden rukousten aiheena ovat olleet Jumalan lasten murheet ja monet vastukset, jotka ovat raskauttaneet taivasmatkaa. Jeesus tiesi ja tunsi meidän murheemme. Näissä Alajärven kesäseuroissa voi olla joku matkaystävä, joka olet tullut sanankuuloon omien murheittesi keskeltä. Ja me toiset emme sitä välttämättä tiedä.

Siinä penkissä vieressä saattaa istua lähimmäinen, joka on voinut menettää oman aviopuolisonsa tai jonkun muun läheisen. Tai taloudellinen konkurssi on vetänyt niin hiljaiseksi, että on joutunut kamppailemaan mielessään, kehtaako lähteä toistensa jumalanstin joukkoon. Olemme myös rukoilleet tarkenevien perheiden ja yksinäisten puolesta. Pyytäneet uskon voimaa ja parannuksen armoa läheisille. Jumala edelleen auttakoon meitä näiden esirukousaineiden äärellä.

Pietari lohduttaa meitä epistolassaan. Seittäkään kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Tuota yksinäisen ihmisen kuvaa valitessani mielessäni oli asia, joka on näkyväksi myös elävän kristillisyyden keskellä. Ja se on yksinäisyys. Täälläkin seuroissa voi olla teitä.

Meidän matka saa tässä olla sellaisia ihmisiä, joille suurten massojen kohtaaminen voi olla vaikeata tai suorastaan ahdistavaa. Sitten tämän etukäteen tehdyn käsikirjoituksen ulkopuolella yritän saada sanotuksi sen, että minulle tämä yksinäisyys tässä kirkossa on ollut sellaista konkretiaa, että tasa-seitsemän vuotta sitten olleissa kesäseuroissa minä istuin tuossa yhdeksännessä penkissä siipirikkona. Olin reilu vuotta aiemmin menettänyt oman rakkaan Marjo-puolisoni.

Oli kuitenkin ihana olla täällä seuroissa. Ihmeellisintä on se, että täällä seuroissa oli silloin toinenkin siipirikko. Jumalan ajatus oli korkeampi kuin meidän ymmäryksemme toisiamme ennestään tuntemattomina. Jumala järjesti näiden silloisten kesäseurojen jälkeen sellaisen prosessin, mikä johti siihen, että me kaksi siipirikkoa saimme jälleen lentopymme. Tällä haluan rohkaista kaikkia teitä, jotka olette kokeneet.

Tämän yksinäisyyden Jumalalla on keinoja ja voimaa, mahdollisuutta ja tahtoa auttaa myös yksinäisiä. Voisinko heittää veljet sisälle teille sellaisen haasteen, että kun teidän ei tarvitse tämän puheenvuoron jälkeen jännittää sitä, että kuka käyttää puheenvuoron. Sen sijaan ajattele niin, että voisitteko te tämän puheenvuoron jälkeen tai huomenna mennä jonkun tuntemanne ystävän lähelle. Katsoa häntä silmiin ja kysyä, mitä sinun rauhasi kuuluu. Älkää myös pelätkö, sano Jeesus.

Me kysymme, mitä on pelko. Me voimme yleisesti sanoa, että pelko on luonnollinen reaktio uhkaavaan tilanteeseen ja sen tarkoituksena on varoittaa ihmistä vaarasta. Emme keskity nyt mitenkään näihin hajallisen pelon käsittelyyn, vaikka tuo kuvituskuva viittaa kuvaan, jossa kaksitoista aikuista miestä, raavasta miestä, ovat hädissään merellä ja järvellä, vaikka osa heistä on sen järven ammattikalastajia. Sen sijaan haluaisin tuoda tämän Jeesuksen rohkaisun sanan sinun sydämeesi, nuori, joka olet tänä kesänä käynyt rippikoulun ja mielessäsi on jo lähestyvän koulun aloitus.

Olet ehkä pohtinut sitä, että mitä vastaat tuokkatovorillesi, kun hän kysyy sinun kesän riparistasi. Tai nuori, joka lähdet uudelle opiskelupaikkakunnalle tai olet menossa suorittamaan asepalvelusta. Miten elämä alkaa sujua. Miten jaksat tunnustaa uskosi. Ja miten seistä suoraan?

Näitä pohdintoja ja pelkoja meillä on kaikenikäisillä. Yksi asia kannattaa muistaa. Jeesus ei nuku sinun uskon purressä, vaan hän valvoo ja tyynnyttää myrskyn. Maailmassa te olette ahtaalla. Jeesus päätti hyvästit puheensa näihin sanoihin.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauhaa. Maailmassa te olette ahtaalla. Mutta pysykää rohkeina. Minä olen voittanut maailman. Peljet ja sisaret.

Eikö ole turvallista jäädä tämän voittajan leirissä tekemään matkaa? Joku armosta osatun sanan kuulija esimerkiksi siellä verkkojen päässä. Saatat meidän seuroissamme ihmetellä, että mitä ihmettä siellä seuroissa pitää joka välissä saarnata Jeesuksen nimessä ja veressä syntejä anteeksi. Tämä Kristuksen evankeliumi, joka tuottaa rauhan, se ei ole mikään hokema. Se on Jumalan voima, jota me syntiset tarvitsemme joka päivä.

Sanoisin, että aamusta himmeän. Jää sentään veljen ja sisareni rohkeasti ja pelkäämättä uskomaan kaikki uskomisen esteet, epäilykset ja synnit anteeksi. Vapahtajamme Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuosisadan sovintovedessä anteeksi annetuiksi tälläkin hetkellä.

Meillä ihmisillä on joskus se paha tapa, että me sanomme näin, että me saamme jäädä. Minusta meidän kuuluisi sanoa, että sinä, juuri sinä saat jäädä, joka epäilet.

Saat jäädä sutksi. Kun tätä puheenvuoroa väljätä varten valmistelin, niin omien kipujeni keskellä usko kävi vähäiseksi. Ja kysyn siksi, että saanko uskoa. Omat epäilykset ja synnit anteeksi. Näin haluan jäädä teidän kanssanne tekemään samaa matkaa.

Tämän seuraavan päivän päätteeksi me hiljenemme vielä virentäjän sanoin yhteiseen rukoukseen. Mua siitä ei edes suojaan kätke. Oi Jeesus Herrani, suo suoja olla, jos kuinka kävisi. Kaikeksi tule mulle, valollasi, neuvoillasi. Suo joka päivä elää mun yksin arvostasi.

Suo anteeksi kaikki synnit, uudista verelläsi. Luo minuun uusi mieli, pyhitä Hengelläsi. Ja meidät suuret pienet, sulje suojahasi. Yörauhainen suo meille. Voi Jeesus, laupias.

Rakas taivaallinen Isä. Me kiitämme sinua tästä seurapäivästä ja toivomme, että sinä tulet siunaamaan myös huomisen seuraavan Jeesuksen nimeen. Aamen.