Raamattutunti/Aihe Helsingin RY:llä, pätkäsee kerran. 10.08.2024 18.03

Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen, tämän raamatutunnin aluksi hiljennymme rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isämme, anna meille rakkautta sinun pyhään sanaasi, niin että sitä kuuntelisimme mielellämme ja sitä myöskin lukisimme. Olet antanut sen meille neuvoksi, opetukseksi, lohdutukseksi. Pidä meille paikka sinun valtakunnassasi, sinun lapsinasi.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään on tosiaan raamatutunti ja tämän tunnin aiheeksi on annettu raamattu. Ja tuosta otsikosta ymmärrämme, että aihe on todella laaja ja sitä voisi käsitellä eri tavoilla. Tähän tuntiin nyt olen koonnut ajatuksia siitä, että lyhyesti, mikä on raamattu sanana. Sitten Jumalan ilmoituksesta. Sitten raamatun kokonaisuuden tulkinnasta. Raamatun kirjeen synnystä lyhyesti. Luettelo vanhan testamentin ja uuden testamentin kirjoista. Maininta apokryfi-kirjoista, mitä ne ovat. Sitten mikä oli Jeesuksen raamattu. Ja raamatun auktoriteetista, arvovallasta. Ja lopuksi Jumalan sanan vaikutuksesta ja myös Jumalan sanan lukemisesta.

Ennen kuin lähden käymään tätä läpi, niin haluaisin mainostaa Kuule-sovellusta. Se saattaa tuossa tulla dioissa lopussa esille, mutta ettei unohdu. Niin siellä on todella hyviä kirjoja, joissa avataan raamattua. Yhden nimi on Avaimia Raamatun kirjoihin, jonka Ari Pekka Palola on koonnut. Sitten siellä on Luterin opetukseen liittyvä kirja Raamatusta en luovu. Se on kirjoittanut Pekka Kinnunen ja Pyrjötala ja Pirkko Tala. Sieltä löytyy myös vanhan saarnaajan Matti Suon kirja, jonka aivan siinä ensimmäisessä lopussa puhutaan Jumalan sanasta, että se on elävää. Jos kirjoitettu Jumalan sana, se on elävää ja voimallista.

Nyt voisimme mennä tuohon raamatun nimeen, eli toiseen ediaan. Tuo sana raamattu tulee kreikan kielen sanasta grammata, joka ensin tarkoitti kirjaimia, sitten kirjoituksia. Tämä sana kulkeutui kreikasta ajan saatossa viron kieleen. Suomen kieleen virossa on sana raamat, joka tarkoittaa yleisesti kirjaa. Mutta suomen kielessä ilmaisu pyhää raamattua on johtanut siihen, että raamatulle on tullut pelkästään merkitys, että se koskee Jumalan sanaa. Tätä ei käytetä yleisesti kirjan nimeenä.

Jumalan ilmoituksesta seuraava dia. Jumalan erityinen ilmoitus on raamatussa. Tämä erityinen ilmoitus on päättynyt. Se ei enää jatku, ei tule enää uutta ilmoitusta. Jumalan sana pysyy maailman loppuun asti. Vaikka meillä ei olisi kirjoitettua raamattua, niin silti Jumalan sana säilyy muuttumattomana maailman loppuun asti.

Pietari kirjoittaa toisessa kirjeessään: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet pyhän hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. Pyhä raamattu on siten Jumalan sanaa, Jumalan omien pyhien kirjoittamaa pyhän hengen vaikutuksesta. Se ei ole minkään tieteenalan oppikirja, ei luonnontieteen eikä muukaan, vaan se on meille uskon oppikirja. Ja siitä näkökulmasta sitä on tarkasteltava.

Sitten raamatun tulkinnasta. Pietari edelleen tuossa toisessa kirjeessään puhuu siitä, että se on pyhä henki, joka avaa raamattua. Pietari kirjoittaa näillä sanoilla: Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omiin neuvoin selvitettävissä. Eli ihmisjärjellä sitä raamattua ei voi avata, vaan siihen tarvitaan Jumalan pyhä henki.

Kun raamattua luetaan ja kun luetaan vanhaa testamenttia, niin sielläkin puhutaan Kristuksesta. Ja on tärkeää, että myös vanhaa testamenttia luetaan. On ihmisiä, jotka ovat ajatelleet, että se on jo mennyttä aikaa, sillä ei ole mitään merkitystä, mutta kun me muistamme sen, että kun Jeesus puhui, niin hän usein viittasi kirjoituksiin. Palaamme siihenkin vielä uudelleen.

Luter sanoi niin, että meidän on etsittävä vanhassa testamentissa Kristusta. Hän puhuu kapalavaatteesta aivan kuin Kristus oli siellä. Tuossa raamatun vanhan testamentin mentin tekstissä aivan kuin kapalavaatteissa. Kristus on raamatun herra ja kuningas. Pekka Kiinnunen on kirjoittanut kirjan tällä otsikolla Luterin reuna selityksistä, mitä hän on raamattuun tehnyt. Itsekin on arvokas kirja. Sitä ei taida kuulleista löytää, mutta varmasti tuolta kirjan myyjiltä ja varmaan monen kotoakin tuo kirja löytyy.

Kun Jeesus puhui omilleen, hän todellakin viittasi kirjoituksiin. Luukkaan evankeliumissa ovat sanat: Luuk. 24. Jeesus sanoi heille, tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Moosaksen laissa, profeettojen kirjoissa ja salmeissa on minusta kirjoitettu. Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille, näin on kirjoitettu: Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.

Raamatun opetuksessa ja tulkinnassa on siis keskeistä se, että pyhä henki on se, joka ennen kirjoitettua sanaa meille avaa.

Johanneksen viidennessä luvussa ovat Jeesuksen sanat: Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua. Juuri minusta hän on kirjoittanut. Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puheitani?

Jeesus puhuu myös Mooseksesta, että myös Mooses puhui vapahtajasta Jeesuksesta, Kristuksesta. Ja siellähän jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on evankeliumi, joka julistettiin syntiin langeneelle ensimmäiselle ihmisparille. Lupaus vaimon siemenestä, eli Kristuksesta, Jeesuksesta.

Sitten hieman raamatun kirjojen synnystä. Vanhan testamentin aikana Jumalan ilmoitus säilyi ensin suullisena tietona. Se siirtyi sukupolvelta toiselle. Silloin psalmeissa muistaakseni se teksti, jossa kehitetään puhumaan näistä Jumalan ilmoittamista asioista lapsille, jotta he edelleen sitten opettaisivat omille lapsilleen.

Sitten myöhemmin näitä Jumalan ilmoituksia alettiin siirtää kirjoitettuun muotoon papyruskääröille. Ja myöskin tuo pergamentti oli tämmöistä outoa nahkaa, jolle myöskin kirjoitettiin.

Tutkijat ovat selvitelleet, että vanhan testamentin kirjat olisi kirjoitettu noin 800–160 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tästä löytyy hieman erilaisia vuosimääriä. Ne eivät ole kuitenkaan välttämättä oleellisia. Mutta joka tapauksessa vanhimmat kirjat ovat todella vanhoja.

Sitten tuo vanhan testamentin kirjakokoelma saavutti lopullisen muotonsa vasta vuonna 100 jälkeen Kristuksen. Eli kirjat olivat kirjoitettu kyllä ennen Kristuksen syntymää, mutta ennen kuin niistä kirjoista, mitä oli kirjoitettu, niin palikoituivat sitten ne kirjat, jotka hyväksyttiin. Tuo vanhan testamentin kaanon meni sitten vielä Kristuksen jälkeiselle ajalle noin 100 vuotta. Palataan tähänkin vielä.

Sitten ne uuden testamentin kirjat on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä Jeesuksen syntymästä luettuna. Nuorimpia ovat Johanneksen kirjat. Ja muistaakseni ilmestyskirja oli myös siellä nuorimpien joukossa.

Tuo uuden testamentin kirjojen hyväksyminen oli monipaiheinen prosessi. Näköjään siellä oikea dia. Eli tuon vanhan testamentin kaanon hyväksyttiin noin vuoden 100 paikkeilla jälkeen Kristuksen syntymän. Ja uuden testamentin kaanon, puhutaan ohjellisesta kirjaluettelosta. Tuon kirjaluettelon määritteli ensin Atanasius, joka oli Aleksandrian piispa. Tämä tapahtui vuonna 367 jälkeen Kristuksen tietenkin. Ja tämä sitten hyväksyttiin kolmannessa karttakon kirkolliskokouksessa 397.

Eri kirkokunnilla nämä kaanonit, eli ne kirjaluettelot poikkeavat hieman toisistaan. Meidän tämä vanhan testamentin kaanon kirjaluettelo on sama kuin juutalaisten käytössä olevat vanhan testamentin kirjoitukset. Mutta vanhassa testamentissä meidän raamatussaan ovat eri järjestyksessä.

Näitä raamatun kirjoja näköjään ryhmitellään hieman eri tavoin. Mutta tietenkin se pääjako on se, että meillä on vanha testamentti ja uusi testamentti. Sitten näitä vanhan testamentin kirjoja on hieman erilaisten otsakkeiden alle kirjattu. En tiedä näkyvätkö ne sinne teille.

Mutta yksi lokero on laki, jossa on viisi Mooseksen kirjaa. Sitten ovat historialliset kirjat. Ja sitten yksi jako jakaa niitä runollisiin kirjoihin. Palataan hieman myöhemmin vähän erilaisiin jakoon.

Sitten profeettoihin, jossa on isot profeetat ja pienet profeetat. Ja evankeliumikirjahan meillä on neljä. Sitten on Paavalin kirjeitä. Tai ensin on apostolien teot. Ja sitten iso joukko Paavalin kirjeitä. Ja sitten hebrealaiskirje, jaakobin kirje, Pietarin kirjeet. Ja kaksi kappaletta ja kolme Johanneksen kirjettä. Ja Juudeksen kirja ja ilmestyskirja.

Tuossa meidän vanhassa kirkkoraamatussa, Bibliassa, on lisäksi apokryyffikirjoja. Ne ovat sellaisia kirjoja, joita ei ole hyväksytty Raamatun vanhan testamentin kaanoniin. Niitä kuitenkin pidetään aivan arvokkaina, mutta ei kuitenkaan tuohon vanhan testamentin kaanoniin otettujen kirjojen arvoisina, vertaisina.

Nämä apokryyffikirjat ruilavat meidän vanhassa saararaamatussa, Bibliassa, mutta eivät enää vuoden 38, eivätkä vuoden 92 kirkkoraamatussa.

Aika pitkälti äsken jo luettelin noita kirjoja. En nyt seuraavassa ole tarkemmin nämä luettelot. Nämähän löytyvät Raamatun alkulehdiltä, vanhan testamentin alusta ja sitten sieltä uuden testamentin alusta. Ja moni, varmaan teistäkin, on rippikoulussa opetellut näiden kirjojen nimet. Minäkin edelleen uuden testamentin puolelta aika hyvin vielä muistan sellaisen luettelon, joka eri rippikoulussa opeteltiin.

Lakikirjoihin kuuluvat nämä viisi Mooseksen kirjaa. Ja tässä vaiheessa jo sanon se, että koska tämä on aika laaja aihe, nyt ei voi mennä syvemmin näihin eri kirjojen sisältöihin. Se voisi olla vaikka seuraavan raamatutunnin aihe, jossa esimerkiksi tuon kirjan ohjeelta, jonka nimenä olisi Johdatuksia Raamattuun, niin voisi käydä näitä sisältöjä läpi. Siellä on lyhyesti kuvattu eri kirjojen ja kirjeiden tausta ja sisältö.

Lakikirjan jälkeen tulevat historiakirjat. Ja sitten tässä jaettelussa seuraavassa diassa ovat viisauskirjat otsikon alla: Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja ja Laulujen laulu, toisilta nimeltään Korkea veisu ja Valitusvirret.

Nämä suuret profeetat: Jesaja, Jeremia, Daniel, Hesekiel, ja pienet profeetat: Hoosea, Joel, Amos, Obadja, Joona, Miika, Naum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia.

Ja uuden testamentin puolella ensin ovat nämä evankeliumit: Mattias, Markus, Luukas, Johannes, sen jälkeen Luukkaan kirjoittama apostolien teot, ja sitten Paavalin kirjeet: roomalaisille, korinttilaisille, galatalaisille, efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille, kaksi kirjettä tessaloninkalaisille, kaksi Timoteukselle, Tiitukselle ja Filemonille, lähetetyt kirjeet, kaksi eri kirjettä.

Sitten kirje hebrealaisille, jonka kirjattajaa ei tiedetä, Jaakobin kirje, jonka paikka vanhassa Bibliassa on ennen Juudan kirjettä, ja se rimsu, mitä minä olen opetellut, niin näiden kirjeiden osalta meni jotenkin näin, että Romkokal, Efilikol, Testimtit, Filemon, Heppiet, Johjaa, Juu, niin siinä luettelossa tuo Jaakobin kirja on siinä paikassa, missä se on Bibliassa. Bibliassa se on tuossa Juudeksen kirjan edellä. Nykyisin se on hebrealaiskirjeen jälkeen.

Ja sen jälkeen on kaksi Pietarin kirjettä, kolme Johanneksen kirjettä, Juudeksen kirja ja ilmestyskirja.

Sitten Jeesuksen ajan raamatusta, josta jo olikin puhetta, niin Jeesuksen raamattu oli vanhan testamentin kirjat. Uuden testamentin kirjaa ei vielä Jeesuksen aikana ollut. Ei evankeliumia. Sehän kertoo Jeesuksesta itsestään, hänen opetuksestaan ja elämästään.

Todellakin hän viittasi kirjoituksiin, eli mitä ennen oli kirjoitettu. Hän viittaa Moosekseen, profeettakirjoihin, salmeihin. Tässä näkyy viittaus tuonne Jesajan kirjaan lukuun 53, jossa puhutaan kärsivästä Herran palvelijasta, eli Jeesuksesta, Kristuksesta.

Nämä Jeesuksenkin viittaukset avaavat meille sitä, että missä kohtaa vanhassa testamentissa puhutaan Jeesuksesta. Siellä on myöskin paljon muita kohtia, myös silloin, kun Filippus siellä meni sen kamaripalvelijan vaunuun, niin hän luki siellä Jesajankirjaa juuri tätä samaa lukua 53. Raamattu kertoi, että Filippus alkoi sen pohjalta julistaa evankeliumia Jeesuksesta, Kristuksesta.

Jeesuksen aikana nuo kirjoitukset olivat vielä papyruskääröillä, ehkä jotkut olivat pergamentille kirjoitettuja.

Sitten siitä Raamatun arvovallasta. Uskonpohdinnan yhteydessä muotoitui kaksi keskeistä periaatetta: sisältöperiaate ja muotoperiaate. Sisältöperiaatteen mukaan ihminen tulee huskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ja muotoperiaatteen mukaan Raamattu on kristityn uskon ja elämän korkein ylin pohja. Ja myös tunnustuskirjat ovat alisteisia Raamatun sanalle.

Näissä tunnustuskirjoissa, Ausburgin tunnustuksessa, Smalkaldin lopinkohdissa, Otterin katekismuksissa korostetaan Raamatun asemaa ylimpänä auktoriteettinä kristillisessä opissa ja uskossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia uskoa ja oppia koskevia asioita, kysymyksiä on arvioitava Raamatun opetuksen perusteilla. Tunnustuskirjat eivät itsessään pidetä auktoriteetteina, vaan ne ovat alisteisia Raamatun sanalle.

Myös meidän kirkkomme kirkkojärjestys tunnustaa sen, että kaikkea oppia on kirkossa tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan meille kaikille Jumalan seurakuntana ja yksittäisinä Jumalan lapsina.

Tuo Jumalan sana on kallista ja se on meillekin kaiken tärkein ja korvaamattomin aarre.

Sitten Jumalan sanan vaikutuksesta, merkityksestä. Joskus todellakin on ollut ihmisillä ajatusta, että kirjoitettu sana ei olisi vaikuttavaa, elävää, mutta se kirjoitettu sanakin on elävää, voimallista luettuna. Mutta lukemalla ei tulla vanhuskaaksi.

Tuossa Matti Suon kirjassa, josta alussa mainitsin, hän puhuu tästä kirjoitetusta Jumalan sanasta. Hän sanoo, että kun Paavali kirjoittaa, että laki kirjaimellisesti kuolettaa, hän ei tarkoita sillä raamatun kirjoitettua sanaa, vaan lakia. Kirjain kuolettaa, eli kirjain ei ole kuollutta, vaan se kirjain kuolettaa, eli sillä on kuolettava vaikutus, ja että se kirjain, mitä sillä Paavali tarkoittaa, on nimenomaan Jumalan lakia, kymmenen käskyn lakia, jonka tehtävänä on osoittaa se epäuskoiselle ihmiselle, että hän on kuollut, hän on kuolleessa sieluntilassa, se kuolettaa.

Kirjoitettu sanakin on elävää, voimallista, ja jo kirjoitettuna se voi herättää ihmisen, epäuskoisen ihmisen oman tunnon, synnyttää synnin hädän, ja se synnyttää hänessä tarpeen etsiä anteeksiantamusta, ja Jumala kuulee hätäntyneen ihmisen rukouksen. Jumala varustaa ihmisen uskon kautta.

Roomalaiskirjeestä voimme lukea, niin tulee usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta. Biblia puhuu Jumalan sanasta, uudemmat käännökset puhuvat Kristuksen sanasta.

Edelleen samassa Roomalaiskirjeen kymmenessä luvussa ovat sanat: Onhan kirjoitettu, jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu, mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

Sen jälkeen Paavali päättyy niihin edellä oleviin sanoihin: Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Kristuksen sanan tai Jumalan sanan kautta. Kristus on Jumala myös. Meillä on yksi Jumala, joka on isä, poika ja pyhä henki.

Jumalan sanan lukemisesta siitä ei taida olla enää muuta tietoa, mutta Paavali kehotti Timoteosta, että lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta lahkerasti siihen saakka kun tulee. Ja hän Timoteoksesta toteaa, että Timoteos on taitanut Jumalan sanan, tuntenut pyhät kirjoitukset jo lapsesta asti. Häntä on opetettu ja hän on opetellut, ja Paavali sanoo: Ole tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta niin, että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.

Roomalaisille Paavali kirjoittaa: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.

Luter tätä kohtaa kommentoi näin: Mutta huomaa tästä, minkä kirjan apostoli määrää kristityille opittavaksi ja tutvittavaksi, nimittäin pyhän raamatun yksinään, ja sanoo, että meidän oppimme olkoon siinä. Jos siis kristityön olisi, joka päivä käyttäisi tätä kirjaa. Sen lisäksi osoittaa hän, mitä hedelmää sellainen lukeminen tuottaa, ja sanoo, että meillä kärsivällisyyden ja raamatun lohdutuksen kautta toivo olisi. Ei hän ole mahdollista lohduttaa sielua millään vähemmällä kuin että hän saa kuulla Jumalansa sanaa.

Raamattu on lohdutuskirja, joka voi tukea sielua kaikissa ahdistuksissa. Jumalan poika on sen keskus ja se meille osoittaa, missä on meidän vanhuskaatemme. Se on Jumalan pojan sovitustyössä, että hän on kärsinyt ja kuollut meidän edestämme, noussut ylös meidän vanhuskaattomiseksemme. Tämän Jumalan pojan sovitustyön tähden meillä on syntien anteeksiantamus.

Tämän kerran raamatutunnin lopuksi sinä Jumalan lapsi ja lapsia, jokainen kuulija saa ylentää sydämensä uskomaan omalle kohdalleen tämän anteeksiantamuksen evankeliumin: usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä. Se veri on vuodatettu meidän edestämme meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.

Onkohan siellä vielä yksi dia? Se on näköjään nyt siellä näkyvillä. Eli tässä näkyvät ne kirjat, joita on. Kyllä minusta on hyvä kuunnella, lukea ne. Ne ovat aika moni kuunneltavissa. Tuo raamattu on myös tuolla Kuulessa, sitä voi kuunnella tai lukea.

Meillä on tässä ajassa paljon erilaista kuuntelutarjontaa. Olisi niin tärkeää, että tuo muutarjonta ei syrjäyttäisi Jumalan sanaa, sen kuuntelemista ja sen lukemista.

Elämme vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.