Seurapuhe Järvenpään RY:llä 11.08.2024 16.01

3. Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

4. Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

5. Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Ennen kaikkea sinun kiitoksesi ja kunniasi tulisi ilmi ja me saisimme kuolemattomille sieluillemme ravintoa. Ja vielä, että tämä sana olisi kutsumassa sellaisia sanankuulijoita, jotka eivät vielä ole Jumalan lapsen asemassa. Pyhän me vielä, että lohduttaisit surevia ja antaisit suurevia. Ja antaisit heille voimaisia sitä iankaikkisuuden näköalaan.

Sanomme vielä, Isä meidän, joka olet taivaissa, hyvitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme antaa. Anteeksi. Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään on 12. sunnuntai helluntain jälkeen. Ja tämän sunnuntain aiheesta. Heena. Kirkoissamme on itsensä tutkiminen. Tekstit puhuvat siitä, miten Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä. Ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana.

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti oli tuolla Mattayksen evankeliumissa. Puhui sellaisesta aiheesta, miten Jeesus kertoo, kertoi, miten Mooseksen istuina on pariseusten hallussa. Ja miten he ovat ulkokullaisia ja haluavat vain korostaa itseään. Mutta ja elävät toisella tavalla kuin mitä opettavat. Ja Jeesus sanoi kuulijoilleen siinä, että kuunnelkaa heidän opetustaan, mutta älkää heistä itsestään ottako oppia.

Ajattelin kuitenkin lukea puheenaiheeksi ja yhteisen tutkimisen aiheeksi päivän epistolatekstin, joka on ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä, sen ensimmäisessä luvussa. Ja tämä alkaa jakeesta viisi ja on toisen luvun jakeeseen kaksi saakka. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille. Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme. Ja Jeesuksen. Hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet. Me emme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä.

Rakkaat lapset, kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on isän luona puolustaja, joka on vanhurskas, Jeesus Kristus. Hän on meidän syntimme sovittaja, eikä vaan meidän, vaan koko maailman. Aamen. Aamen.

Tämä on siis Johanneksen kirje. Apostoli Johannes on tämän kirjoittanut Vähä-Aasian seurakunnille. Tästä kirjeestä Martti Lutter sanoo, että se on oikea apostolinen kirje ja ansaitsisi tulla pian hänen evankeliuminsa jälkeen. Pitää tätä hyvin arvokkaana kirjeenä. Erityisesti. Tässä puhutaan hyvin paljon Jumalan rakkaudesta ja Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta. Tätä Lutter arvostaa ja erityisesti sitä, että ymmärretään sitä kautta, että Jumala on rakastanut meitä ensin ja hänen kauttaan olemme uskonlahjan saaneet. Ja tämä Jumalan rakkaus on myös meissä sitten vaikuttanut rakkauden häneen. Ja toinen. Ja toisiimme.

Mähän katsoin, että kuka tämä apostoli Johannes oli. Nimenä hän on varmasti tuttu teille lapsillekin tämä Johannes. Sitten on myöskin toinen Johannes, joka oli Johannes Kastaja, joka muun muassa kastoi Jeesuksen. Ja oikeastaan oli Jeesuksen edelläkävijä, edelläkulkija. Hän kehotti ihmisiä jo parannukseen ja muistutti siitä, että kohta tulee se maailman vapahtaja. Johannes kulki sillä tavalla Jeesuksen edellä. Hän saarnasi voimakkaasti.

Tämä Johannes, joka tämän kirjeen on kirjoittanut, niin hän oli tosiaan apostoli, eli Jeesuksen opetuslapsi. Ja hän oli myöskin Jeesuksen sukulainen. Jeesus oli Maria-nimisen naisen poika, niin kuin muistamme. Ja Marian sisar oli Salome. Ja hänen poikiaan sitten olivat opetuslapsista Jaakob ja Johannes. Näin tietävät historiat kertoo.

Tästä Salomestakin raamatussa on muutama maininta. Muun muassa sellaisessa kohdassa, missä luetellaan, ketä siellä Jeesuksen ristin juurella. Tai ristiinnaulitsemista oli seuraamassa, niin siellä on mainittuna tämä Salome. Muun muassa. Ja myöskin hän sitten meni Jeesuksen kuoleman jälkeen sinne haudalle voidellakseen Jeesuksen ruumista. Mutta sitten muistammekin, että ei sieltä enää sitten Jeesuksen ruumista löytynyt. Tällaisia mainintoja on tästä Salomesta.

Näistä Jaakobista ja Johanneksesta. Sanotaan myöskin täällä, että he ovat Ukkosen jylinän pojat. Se on aika erikoinen nimi. Ukkosen jylinän pojat. Tänäänkin on Ukkonen jylissyt ja jyrissyt täällä meidän seuduillamme. Ja ehkä se kuvaa tämä nimi hyvin, koska he olivat sellaisia vähän kiivasluonteisia. Nämä Jaakob ja Johannes varsinkin nuorempana.

Ja myöskin siinä opetuslapsi aikanaan. He kävivät saarnaamassa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta. Kutsumassa ihmisiä parannukseen. Ja sitten kun yksi samarialainen kylä ei ottanut heitä vastaan, niin he tulivat Jeesuksen puheelle. Ja pyysivät, että Jeesus lähettäisi tulta taivaasta tuhoamaan tämän kylän. Heillä oli näin käynyt luonnon päälle se, että heitä ei oltu kuunneltu. Ja ei ollut haluttu uskoa.

No ei tietenkään Jeesus näin toiminut, että olisi pyytänyt taivaasta tulta tätä kylää tuhoamaan. Mutta vanhemmiten Johannes hyvinkin sitten tasaantui ja oli erityisen rakas opetuslapsi Jeesukselle. Hän oli muun muassa siellä viimeisellä aterialla aivan Jeesuksen vieressä. Ja kyseli Jeesukselta, että kuka? Ja sinut tulee pettämään. Ehkä se on jäänyt joillekin mieleen.

Ja hän sitten, Johannes oli siinä mielessä poikkeus näistä apostoleista, että hän kuoli aivan luonnollisen kuoleman. Historiöiden mukaan. Efesoksessa hän eli hyvinkin iäkkääksi ja sitten siellä aikanaan kuoli. Hyvin paljon hän puhuu tosiaan. Rakkaudesta tässä kirjeessä ja myöskin sitten evankeliumissaan, johanneksen evankeliumissa. Jota myöskin Martti Lutter erityisesti arvostaa tätä evankeliumia.

Mutta tämä tekstikohta puhui synnistä. Siitä, että meidän ei tule tehdä syntiä. Erityisen paljon siitä puhuttiin. Tänä päivänä ei ehkä niinkään paljon synnistä puhuta muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Se on ehkä sellainen ikävä asia, joka halutaan jättää taka-alalle, vaan puhutaan vain Jumalan rakkaudesta. Ja se on tietenkin totta, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Mutta Jumala myöskin syntiä vihaa.

Mitä tämä synti on? Varmaan te lapset ja nuoretkin tiedätte, mitä se on, se synti. Se on sitä, että tulee oma tunto kipeäksi, kun sitä tekee jotain sellaista, mikä ei ole oikein. Siitä sanotaan, että se on sydämen luopumista Jumalasta. Ja se on myöskin Jumalan lain rikkomista. Jumalan kymmenen käskyn lain. Jumalan rikkomista. Jotakin niistä kohdista varmasti rikkoo silloin, kun tekee syntiä.

Ja tosiaan ihmisellä, Jumalan lapsella on oma tunto. Siitä sanotaan, että se on sellainen kotiopettaja meidän sydämistämme. Ja se neuvoo meitä parannukseen silloin, kun me olemme joutuneet syntiin. Olleet tottelemattomia, niin kuin lapsille saattaa tulla sellainen, että ei halua noudattaa isän ja äidin neuvoa tai pyyntöä tai käskyä tehdä joku asia, niin saattaa tulla se tottelemattomuus.

Ja sitten siitä voi tulla sellainen, ja monesti tulee sellainen paha mieli, ja haluaa sen asian sitten isän ja äidin kanssa sopia. Pyytää sitä tottelemattomuutta anteeksi.

Ramatussa puhutaan kahdenlaisesta synnistä oikeastaan. Niin kuin käsitteenä puhutaan perisynnistä ja sitten tekosynneistä. Ja se perisynti tulee sieltä aivan raamatun alusta syntiinlankeemuskertomuksesta. Sieltä tavallaan meille kaikille on sitten tullut meidän lihamme ja veremme mukana.

Sellainen perisynti, kun ensimmäinen ihmispari, Adam ja Eeva, rikkoivat Jumalan käskyä vastaan. Kärme sai heidät siellä paratiisissa houkuteltua syntiin. Sitä vahinkoa korjaamaan piti Jeesuksen sitten aikanaan tulla tänne maailmaan.

Tuosta perisynnistä täällä roomalaiskirjeessä hyvin monisanaisestikin selitetään, että mitä se on. Noin. Täällä puhutaan. Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Ja sitten sanotaan, että kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia. Myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.

Sitten puhutaan myöskin. Jumalan armosta tässä samassa roomalaiskirjeen viidennessä luvussa. Kun sanotaan, että rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen Jeesuksen Kristuksen ansiosta kaikkien osaksi.

Sitten myöskin sanotaan tästä Jumalan laista näiden tekosyntien osalta tässä samassa luvussa näin, että laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Jumalan laki ja Jumalan sana paljastaa synnin.

Ja se varmasti saa meidät jokaiset murheelliseksi joskus, kun me Jumalan sanan äärellä tunnemme itsemme syntisiksi. Ja huomaamme, että olemme monessa asiassa vikaan joutuneet, niin sillä tavalla tämä Jumalan sana ja Jumalan laki paljastaa sitä syntiä.

Ja me haluamme uskoa ne synnit sitten anteeksi. Ja näin me saamme tehdäkin. Saadaan seuroissa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Näinhän se Jumalan sana meille lupaa ja siihen me saamme turvata.

Mutta sitten sanotaan näin, että missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Aina sitä armoa on vielä enemmän kuin mitä on syntiä. Että ei tarvitse sitä pelätä, että jos on syntiin joutunut, että riittääkö Jumalan armo tämän synnin poistamaan, niin aivan varmasti riittää. Armo on vielä suurempi. Se on aivan ylenpalttinen.

Näin täällä sanotaan, että sitä armoa kyllä riittää. Raamatussa paljon puhutaan synnistä tuolla vanhan testamentin puolella erityisesti. Puhutaan siitä, miten Nooan aikana maailma teki paljon, ihmiset tekivät paljon syntiä ja Jumala sitten lähetti sen vedenpaisumuksen.

Ja vielä antoi. Ihmiskunnalle aikaa, 120 vuotta, kun Noo rakensi sitä valtavaa arkkia. Noo saarnasi parannusta, mutta eivät ihmiset halunneet uskoa. Ja niin sitten tuli se vedenpaisumus ja ainoastaan sen ajan uskovaiset ihmiset pelastuivat.

Oliko niitä nyt kahdeksan ihmistä, jotka sinne arkkiin pääsivät ja selviytyivät siitä vedenpaisumuksesta hengissä. Ja siitä sitten tuli uusi ihmiskunta sitten niistä Nooan jälkeläisistä.

Sitten puhutaan Sodoman ja Komoran syntielämästä. Se on hyvinkin koskettava kertomus siitä, miten Jumala pelastaa pienenkin jumalalaisten joukon. Hän olisi pelastanut sen kaupungin tai ne molemmat kaupungit, jos sieltä olisi kymmenen uskovaista löytynyt.

Abraham Jumalan kanssa keskusteli ja Jumala olisi kymmenen uskovaisen takia pelastanut ne kaksi kaupunkia, mutta ei sieltä löytynyt edes kymmentä uskovaista. Sieltä löytyi neljä uskovaista ja heidätkin sitten Jumala pelasti, lähetti enkellinsä opastamaan heidät turvaan.

Mutta yksi heistä, Abrahamin veljenpojan lootin vaimo. Jumala ei sitten lopulta pelastunut, kun hän katsoi taakseen, kaipasi sitä, mikä oli jäänyt taakse. Niin hän ei sitten pelastunut. Raamattu kertoo, että hän jähmettyi suolapatsaaksi sinne.

Mutta kuitenkin se on turvallista ajatella, että pienikin jumalalaisten joukko oli Jumalalla tiedossa. Ja Jumala heidät sitten sieltä pelasti. Että he eivät tuhoutuneet. Nämä kaupungit tuhoutuivat.

Sitten on hyvin paljon Israelin kansan korpivaelluksesta näitä kertomuksia, miten kansa napisee ja kapinoi Jumalaa ja Moosesta ja Aaronia vastaan. Jumala on hyvin sitten lopulta jopa kärsimätön tätä Israelin kansaa kohtaan.

Ja myöskin sanoo jopa sitten Moosekselle, että hän taitaa tuhota kansaa. Ja koko kansan. Mutta Mooses rukoilee kansan puolesta. Ja he saavat sitten vielä elää, mutta saavat sitten jatkaa sitä korpivaellusta, erämaavaellusta neljänkymmenen vuoden ajan.

Sen takia, että he eivät ole totelleet Jumalaa. Hyvin paljon näitä kertomuksia raamatusta löytyy. Löytyy näiden tuomareiden ajalta ja kuninkaiden, Israelin kuninkaiden Saulin. Ja kun taavitin Salomon ajalta.

Löytyy, miten Jumalaa, Jumalan tahtoa ei noudatettu. Puhutaan vääristä profeetoista ja oikeista profeetoista. Ja kyllä me muistamme varmaan senkin, miten Jeesustakin kiusattiin.

Mutta Jeesus ei langennut syntiin. Sielun vihollinen kiusasi Jeesusta, kun Jeesus oli siellä autiomaassa neljäkymmentä vuorokautta. Ja sitten. Kastamisensa jälkeen. Ja hänellä oli kova nälkä, niin silloin sielun vihollinen Jeesusta kiusasi.

Monella tavalla. Ensinnäkin sen nälän kautta. Että muuttaisit nämä kivet leiviksi. Ja Jeesus vastasi näihin kiusauksiin Jumalan sanalla. Myöskin sielun vihollinen lupasi maailman kunniaa Jeesukselle. Ja jos hän kumartaisi sielun vihollista.

Ei Jeesus suostunut kumartamaan. Jeesus sanoi, että ainoastaan Jumalaa tulee palvella. Eikä tänä päivänäkään kannata sielun vihollista kumartaa. Eikä tämän maailman epäjumalia. Emme me halua niitä kumartaa, vaan haluamme palvella.

Ainoaa oikeaa Jumalaa. Isää poikaa. Pyhää henkeä. Ja niin kuin Jeesustakin kiusattiin siellä erämaassa. Varmasti sielun vihollinen kiusaa meistä jokaista. Hän tietää, mikä on meidän itse kunkin heikko kohta. Ja siihen iskee.

Varmasti on teille jokaiselle tuttu asia, että sielun vihollinen osaa löytää sen heikon kohdan. Ja se on se, että me olemme heikkoja. Ja joudumme syntiin. Onneksi meillä on tämä evankeliumi, jonka turviin me saamme jäädä.

Saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sen takia Jeesus tänne maailmaan tuli. Hän tällaisen suuren lahjan meille on valmistanut. Sen takia hänen täytyi sieltä taivaasta tulla ja ihmiseksi syntyä.

Että hän tämän pelastuksen valmistaa ihmisenä. Ja tästä oikeastaan tuleekin mieleen tämä Johanneksen kirjeen aihe. Miksi Johannes kirjoitti näille vähäaasian seurakunnille tämän kirjeen. Niin se oli se, että siellä... Siellä oli alettu puhumaan.

Siellä oli tullut vääriä opettajia, jotka olivat alkaneet siitä puhumaan, että Jeesus ei ollut todellinen Jumalan poika. Että hän oli vain ihminen, jossa sitten oli jonkinlainen Jumalan henki. Mutta näinhän ei raamattu todista, vaan raamattu nimenomaan todistaa, että hän oli ihmiseksi syntynyt Jumalan.

Hän oli lihaa ja verta. Niin kuin me kaikki. Mutta hän oli kuitenkin Jumala. Jumalan poika. Ja tietenkin hänessä oli sitten Jumalan henki. Mutta hän ei ollut tavallinen ihminen. Mutta ihmisenä hän kuitenkin vaelsi täällä maailmassa.

Ja ihmisenä hän kärsi nämä kaikki vaivat ja kiusaukset ja kaikki elämän vastoinkäymiset niin kuin me jokainen. Mutta hän ei joutunut syntiin. Ja näinhän pystyi synnyttämään. Ja ihmisenä sovittamaan meidän ja koko maailman syntivelan. Näinhän pystyi sen tekemään.

Tästä synnistä vielä. Tässä puhutaan tässä Johanneksen kirjeessä. Tässä kolmannessa luvussa. Mitä se synti. On. Myöskin Johanne sitä täällä avaa. Hän sanoo näin, että jokainen joka tekee syntiä syyllistyy laittomuuteen.

Sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Mutta te tiedätte, että Kristus joka on synnitön tuli ottamaan pois synnit. Ja myöskin varoitetaan sellaisesta synnistä kuin maailman rakkaus.

Joka ehkä tänäkin aikana on meitä Jumalan lapsiakin lähellä. Että me kiinnymme tähän maailmaan ja sen koreuteen ja loistoon. Aivan niin kuin sieluvihollinenkin kiusasi Jeesusta lupaamalla hänelle maailman kaiken loiston ja valtakunnat.

Mutta mehän tiedämme, että sieluvihollinen valehtelee. Hän valehtelee tänä aikana ja hän valehteli tuona aikana. Ei hänen sanansa pidä paikkaansa.

Tässä varoitetaan tässä Johanneksen kirjeen toisen luvun viidennestä toista jakeesta alkaen maailman rakastamisesta. Eli tämän tuhoutuvan maailman, ajallisen maailman. Täällä on paljon hyviä asioita täällä maailmassa.

Mutta täällä on paljon sellaista mikä vie meitä poispäin Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta. Sitä maailmaa. Tässä tarkoitetaan kun sanotaan, että älkää rakastako maailmaa. Älkää sitä mitä maailmassa on.

Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä. Se kaikki on maailmasta, ei isästä.

Ja maailma himoineen katoaa. Se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti. Olet varmasti tämän ajan ihmistä lähellä tämä. Tämä kun luetellaan, että ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä. Se on maailmasta.

Ja myöskin tämä hyvä muistutus, että tämä maailma kerran katoaa. Mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti.

Tämä tekstimme alkoi, puhutaan tästä Jumalan valkeudesta, Jumalan valosta. Ja siitä, että hänessä ei ole pimeyden häivää. Se on vähän samanlainen alkuko mitä Johannes aloittaa sen evankeliuminsa.

Ja sitten hän muistuttaa, että jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme. Vaellamme pimeässä. Me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme.

Ja Jeesuksen hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tätä meidän on syytä itsessämme tutkia, että me pysymme valossa. Vaellamme valkeuden teille. Me kuljemme.

Entisten Jumalan lasten jalanjäljissä. Haluamme pysyä sillä kaidalla tiellä, joka vie elämään, iankaikkiseen elämään. Tätä on meidän jokaisen syytä tutkia itsessämme, että vaellammeko me valossa vai olemmeko me pimeässä.

Eikä ehkä kannata siihen hämäräänkään mennä, että vähän epäilyttäisi, että kumpaa tämä nyt oikein on. Vaan yrittää kannattaa. Kaikin voimin taistella sieluvihollista ja syntiä ja oman lihan ja tämän maailman houkutuksia vastaan.

Että me säilymme valon lapsina ja tällä elämäntiellä. Näinhän kannattaa meidän jokaisen toimia.

Sitten tämä tekstimme puhui tästä synnistä. Synnistä paljon. Jos väitämme, ettei me ole syntisiä, niin petämme itseämme. Ja jos me ei ole syntisiä, niin me ei ole syntisiä. Eikä totuus ole meissä.

Ei meistä Jumalan lapsista varmaan kukaan voi väittää olevansa synnitön. Varmasti jokainen meistä joutuu synteihin, ajatuksiin sanoin ja teoin ja myöskin laiminlyönnein jättää sellaisia asioita tekemättä, mitä olisi ollut tehtävä.

Jokainen meistä varmasti joutuu myöntämään. Jokainen meistä varmasti joutuu synteihin. Näin saa tälläkin hetkellä uskoa. Kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilyksetkin anteeksi. Vapahtajan Jeesuksen, Kristuksen nimessä ja siinä maahanvuontavereessä, sovintovereessä.

Näin saa turvallisesti uskoa ja saa elää Jumalan lasten joukossa iloisena ja vapaana. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Tässä on myöskin viittaus tuonne hebrealaiskirjeeseen. Käy sitä nyt sen enempi lukemaan, mutta se viittaus on sellainen, että miten hebrealaiskirjeessä muistutetaan siitä, miten Jeesus tuli korvaamaan sen vanhan liiton ajan uhrijumalan palveluksen ja miten hänen kuolemansa vapauttaa aivan kaikki sen.

Vanhan liiton, eli ennen Jeesusta eläneiden Jumalan lasten syntivelat vapauttaa heidätkin niistä rikkomuksista heidän kuolemansa jälkeenkin, koska Jeesuksen sovitustyö toteutui, niin hekin saivat sitten nämä vanhan liiton uskovaiset iankaikkisen perinnön.

Eli hekin pääsevät sitten taivaan kotiin aikanaan sitten, kun sinne Jumala kokoaa. Ja lapsiaan. Ja lapsiaan. Eli Jumalalle kelvollisia.

Kun Jumala antaa meille synnit anteeksi, hän synnyttää meissä uuden elämän, hän vahvistaa uskoamme ja lisää rakkauttamme lähimmäisiin. Tällaisia asioita Lutter on aikanaan kirjoittanut tuosta, mitä me uskomme syntien anteeksi antamuksesta.

Ja näinhän me saamme yhtyä tuohon ajatukseen tänäänkin. Ja uskomme, että taivaallinen Isä antaa meille synnit anteeksi ja haluaa meitä säilyttää lapsinaan. Hän myöskin antaa voimansa ja apunsa, että me jaksamme kilvoitella tällä taivaan tiellä.

Tässä tekstimme lopussa hyvin kauniisti Johannes sanoo, kun hän tällä tavalla kirjoittaa, että Rakkaat lapset, kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on isän luona puolustaja, joka on vanhurskas, Jeesus Kristus.

Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän, vaan koko maailman. Näinhän se on, että me pelastumme yksin Jeesuksen, Kristuksen ansion tähden. Hän kärsi meidän kaikkien syntien tähden, sinun ja minun syntien tähden ja koko maailman syntien tähden.

Hän kantoi ne kaikki mukanaan sinne kolkatan ristille ja sovitti ne synnit. Mikä valtava tehtävä Jeesuksella olikaan. Ajatellaan, että miten raskasta on kulkea meidän jokaisen silloin, kun meillä on syntikuormaa tunnollamme.

Ajatelkaa, että Jeesus on kuljettanut kaikkien meidän tässä olevien ja kaikkien maailman ihmisten synnit kantanut mukanaan ja sovittanut ne. Hän on tuntenut meidän jokaisen tekomme ja hän on halunnut meidän puolestamme kuolla.

Se on aivan käsittämätön asia. Hän on käsittämätön asia. Hän on käsittämätön asia. Hän on käsittämätön asia. Hän on käsittämätön asia.

Kerran toteutuu se, mitä täällä Johanneksen ilmestyksessä, ilmestyskirjassa kuvataan. Sekin on apostoli Johanneksen muistiin merkitsemä tämä ilmestyskirja, missä Johannekselle näytetään tulevia tapahtumia.

Hänelle näytetään myöskin viimeisen tuomion tapahtumia. Tässä on tällainen kaunis kuvaus, joka on otsikko. Tämä on otsikoitu tänne ilmestyskirjan seitsemänteen lukuunissa.

Sanotaan näin, että se on pelastettujen joukko. Tässä ensin luetellaan, miten Israelin kansasta eri suvuista pelastuu. Ja täällä sitten sanotaan näin, että tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, että ei kukaan kyennyt sitä laskemaan.

Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista. Ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja karitsan edessä, hyllään valkeat vaatteet ja kädessään palmun oksa.

Ja huusivat kovalla äänellä, pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän joka istuu valtaistuimella, hän ja karitsa.

Sitten tässä jatkuu, että yksi vanhimmista kysyi minulta, keitä nämä valkeavaatteiset ovat, mistä he ovat tulleet. Minä vastasin, Herra, sinä sen tiedät.

Hän sanoi minulle, nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta, he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin.

Ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei janoita. Enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.

Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämänveden lähteille. Ja Jumala pyyhkii heidän silmistään, kaikki kyyneleet.

Näin hyvää kuvaa on tässä. Ja tämä on meillä edessäpäin. Mekin saamme ajatella itsemme tuohon valkaisempaan. Ja vaatteisten joukkoon. Me olemme puhdistaneet vaatteemme. Ja valaisseet ne karitsan veressä.

Näin hyvää meillä on edessäpäin. Me saamme turvallisesti jatkaa tällä taivaan tiellä vaeltamista. Ja saamme tehdä niitä lupauksia, että minä haluan tähän joukkoon kuulua. Ja haluan päästä kerran taivaan kotiin.

Näin. Rakas sisareni ja veljeni saat ylentää sydämesi uskomaan. Kaikki synnit ja epäilykset ja hiusauksetkin anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Evankeliumissa on se Jumalan voima, jonka avulla me jaksamme tätä elämän matkaa kulkea. Ja Jumalan lasten joukossa pysyä.

Ja te lapsetkin saatte turvallisesti uskoa kaikki. Ja te lapsetkin saatte turvallisesti uskoa kaikki. Ja te lapsetkin saatte turvallisesti uskoa kaikki. Ja te lapsetkin saatte turvallisesti uskoa kaikki.

Näin minä haluan uskoa yhdessä teidän ja Jumalan lasten joukon kanssa. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meille meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puolemme ja anna. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.