Seurapuhe Järvenpään RY:llä 25.08.2024 16.03

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, yhdymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme siitä, että olemme saaneet tulla yhdelle koolle sanasi ääreen. Kiitämme kaikista hyvistä lahjoista, mitä olemme saaneet tästä lämpimästä kesäisestä päivästä, että olemme saaneet tulla tänne terveinä sanasi ääreen.

Ja me pyydämme, että henkesi kautta olisit meidän keskellämme avaamassa sanasi ja kirkastamassa pyhää tahtoasi. Olisit meitä opettamassa ja neuvomassa tällä taivastiellä. Näitä me pyydämme ja sanomme turvallisesti. Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leivämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Puheen aiheeksi ajattelin lukea täältä Paavalin kirjeestä roomalaisille sen kolmannesta kahdestatoista luvusta. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: Älkää olko kellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt: Älä tee aviorikosta. Älä tapa. Älä varasta. Älä himoitse. Samoin kuin muutkin voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Tämän päivän aiheena on lähimmäinen. Evankeliumitekstissä on kerrottu tuosta leskestä, joka oli temppelissä. Hän tuli temppeliin ja Jeesus oli siellä. Ja tuo leski antoi koko ainoan varallisuutensa rahansa, kaksi rahaa siihen kirstuun, mikä oli siellä temppelissä. Ja Jeesus sanoi, että tuo leskivaimo antoi kaiken, mitä hänellä on, mitä hän elämiseenkin tarvitsi. Ja nuo muut, jotka siellä antoivat tuohon rahalippaaseen, rikkaat antoivat paljon enemmän. Mutta Jeesus sanoi, että tämä antoi paljon enemmän, kun hän antoi aivan kuin uskon kautta sen, että hän antoi kaiken, mitä hänellä oli. Tällainen siihen työhön, mikä hän koki tuossa temppelissä. Se tehdään Jumalan palvelukseen.

Toinen evankeliumiteksti kertoo myöskin tästä laupiasta samarialaisesta. Kun hän tuli tuonne Jeesuksen luokse ja sanoi: Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän? Se oli todella tärkeä kysymys tuolla lainopettajalla. Niin Jeesus vastasi, tai niin kuin tässä sanottiin, että lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän tällä tavalla kysyy. Niin Jeesus vastasi, että mitä laissa sanotaan. Mitä sinä itse sieltä luet? Niin mies vastasi, että rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja koko ymmärryksestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Niin Jeesus sanoi hänelle, että tee näin, niin saat elää.

Mies sitten kuitenkin tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi, että kuka on minun lähimmäinen. Tuolla lainopettajalla oli hukassa, kuka on lähimmäinen. Niin kuin me tuossa alkuvirressä lauloimme, että onko vain ne, jotka ovat meidän lähellä: vanhemmat, siskot, veljet, ovatko vain he lähimmäisiä? Mutta kyllä, niin kuin siinä sanottiin, että myöskin ne kaukaiset ja myöskin jopa vihamiehetkin, niin kuin Jeesus vuorisaarnaansa opetti, että tulee rakastaa myöskin vihamiehiä. Tämä voi olla vaikeaa joskus tällainen asia omalle mielelle ja sille, joka haluaa, tuo oma mieli sanoisi muuta.

Tässä myöskin, jos ajattelemme tätä lakia ja tuo, mitä tuo sanoi, tämä oikein, tämä lainopettaja, että tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestä ja koko sielusta, koko voimasta, koko ymmärryksestä, siihen lähimmäistä niin kuin itseäsi. Sitten se on myöskin sanottu, niin kuin Jeesus sanoo myöskin vuorisaarnaansa tuon kultaisen säännön tai niin sanotun kultaisen säännön, että kaikki, mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää se heille.

Näiden lain töiden kautta, vaikka me kuinka paljon tekisimme sillä tavalla ajateltuna, että me voisimme periä taivaan kunnian, niin lain töiden kautta ei kukaan voi tulla autuaaksi. Ja vaikka niin kuin Jeesus sanoi, että vaikka jakaisit kaiken omaisuutesi nälkään näkeville, vaikka antaisit polttaa itsesi tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, tai korintolaiskirjeessä tämä sanottiin, niin ei sillä mitään voittaisi.

Herra Jeesus Kristus on tehnyt kaiken meidän puolestamme. Hän on lain viimeistä piirtoa myöten kärsinyt ja kuollut meidän puolestamme, että me saisimme elää. Ja hän on tehnyt aivan tällaisen mahdolliseksi, että me saisimme elämän. Näin myöskin tänä iltana niin meidän jokaisen puolesta Herra Jeesus Kristus on kärsinyt ja kuollut ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden, että mekin saamme olla uskomassa.

Ei meidän tarvitse näitä lain tekoja tehdä sillä tavalla ajateltuna kuin epäuskoiset ihmiset tekevät. He haluavat niin tehdä töitä, että saisi uskoa. Tämä on suuri lahja, että me armosta olemme. Jumala on meidät pelastanut antamalla meille uskon. Ja kuinka pelastus ei ole lähtöisin teistä, se on Jumalan lahja. Tällä tavalla niin Jumala on meitä siunannut.

Tässä meidän tekstissämme puhuttiin tuosta asiasta, että älkää olko kellekään velkaa. Tässä liittyy myöskin tämä kohta myöskin tuohon aikaisempaan, kun siinä on puhuttu, että me annamme ne, Paavali neuvoo roomalaisia antamaan jokaiselle, mikä hänelle kuuluu: sille vero, sille kenelle se kuuluu, sille tulli, kenelle pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Ja myöskin sanoo, että siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei rangaistuksen pelosta vaan oman tunnon vaatimuksesta.

Tuo oma tunto, niin meillä on jokaisella taivaallinen isä antanut jo luomisessa, niin että se neuvoo meitä niin tekemään oikein. Tai se myöskin sillä tavalla meitä. Se on aivan kuin, niin kuin sit on joskus sanottu, että se on tämmöinen meidän tekojen arvostelija. Eli se voi silloin, kun, jos on menetellyt niin, että se menettelee rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti, ja se neuvoo meitä myöskin parannukseen silloin, kun on se aihetta.

Ja noilla epäuskoisilla ja noilla, mikä oli tämä vain opettajilla, niin tämä laki on heillä aivan kuin ulkoisena. Se oli kirjaimena. Mutta Jumalan lapsilla on sillä tavalla, että se on Jumalan lapsilla tämmöinen hengen laki, joka neuvoo oikeastaan samalla tavalla, mitä tuo laki neuvoo, mutta siinä on rakkaus mukana. Rakkaus, joka niin kuin tässä sanotaan, että paitsi että te rakastatte toisianne, joka rakastaa toista on täyttänyt lain vaatimukset.

Ja tuo rakkaus oikeastaan se ei olekaan meistä ollenkaan, vaan se on uskon hedelmä, että kun me uskomme syntimme anteeksi, uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin meillä on rakkaus. Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, usko, hyvyys, tällaiset ominaisuudet, mitä tuo elävä usko tuo. Ja se rakkaus niin peittää rikoksista. Se on kokonaan. Se on kokonaan, kun me armosta uskomme syntien anteeksiantamuksen sanaan, niin me olemme autuaat ja onnelliset, ja Jumala meitä siunaa.

Tässä puhuttiin myöskin siitä, että kuinka sanotaan käskyissä, että älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä himoitse. Samoin kuin muutkin voidaan koota tähän sanaan: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kyllä se Jumalan hengen laki neuvoo meitä, meitä myöskin. Me teemme sellaista, mikä on Jumalan sanan vastaista ja myöskin tuon lain kirjaimenkin vastaista.

Siitä on myöskin tuolla efesolaiskirjeessä sanottu, kuinka sanotaan näin, että pitäkää siis Jumalaa esikuvananne. Olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon teidän elämäänne. Onhan Kristuskin rakastanut meitä, antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyväksi tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Ja sitten hän vielä neuvoo tällä tavalla, että siveettömyyttä, kaikkein näistä saastaisuutta, ahneutta, ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan. Ei hän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskin rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi. Teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa, eikä myöskään ahneella, sillä se on epäjumalanpalvelus.

Tällä tavalla Paavali opasti efesolaisia, jotka olivat saaneet parannuksen kalliin armon pakanuudesta. Ja siellä oli näitä pakanallisia tapoja, synnillisiä tapoja. Ja kuinka Paavali sitten heitä neuvoo uudessa elämässä sillä tavalla vaeltamaan tämän rakkauden osallisuudessa, että niitä tulee meidän Jumalan lapsina välttää.

Me saatamme monesti joutua synteihin, mutta on tärkeätä, että silloin tehdään parannusta. Ja tuo oma tunto, Jumalan ääni siellä omassa tunnossa neuvoo parannukseen.

Täällä on myöskin, täällä efesolaiskirjassa puhuttu kauniisti myöskin siitä, että tai neuvottu: luopukaa siis valheesta, puhukaa toinen toisilleen totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä, ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa niin, että voi myös antaa tarpeessa oleville.

Tämä kaikki liittyy siihen rakkauteen ja siihen, että me haluamme pitää sitä rakkautta yllä ja myöskin tuohon synnin pois panemiseen. On rakkaat sisaret ja veljet tärkeätä myöskin meidän, teidän vanhempien, muistaa se, että muistaa evankeliumi, anteeksiantamuksen evankeliumi.

Niin, että kun meihin tarttuu synti, saattaa mielikin kuohahtaa joskus siellä kotioloissa ja menee vanhan osan puolelle, niin että me silloin pyydämme anteeksi, että kun oma tunto neuvoo parannukseen, että me silloin käymme parannukseen, niin kuin tässä on tällainen kaunis neuvo, että ei anna antaa, sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee.

Se on muistakin tärkeätä meidän, tai teidän vanhempien myöskin opettaa lapsille tätä anteeksiantamuksen sanaa, evankeliumia. Se on suuri vahva. Itsellä muistuu mieleen aivan lapsuudesta, kun vanhemmat, niin saattoi joskus olla vähän, meni vanhan osan puolelle, ja päivällä niin oli vähän tämmöistä sanasotaakin. Niin me lapsina muistan sen, tästä on varmaan 60 vuotta aikaa, kun näitä tulee aina tämmöisiä vanhoja asioita mieleen. Ei välttämättä ne sanasota jää mieleen, mutta sitten kun kuulimme, että vanhemmat evankeliumilla siunasivat toisiaan, niin me lapset, niin se oli aivan kuin rauha tuli taloon. Se oli suurin asia.

Ja kannattaa, niin myöskin silloin kun vanhemmat tulee joskus riitaa, niin silloin myöskin kannattaa, niin että lapsetkin tietävät, että nyt nuo vanhemmat ovat evankeliumilla sopineet asian. Ovat saaneet synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa. Kannattaa lapsia siunata yövuoteelle evankeliumilla myöskin. Se on, ettei se ole korpilla. Tämä on hyvin tärkeä asia ja uskon elämälle tarpeellista.

Tällä tavalla tiedän, menikö tämä nyt tämän tekstin ulkopuolelle, mutta tuli vain tuossa mieleen näitä asioita. Ja sitten siellä sanotaan myöskin siitä, että kuinka tuosta Jumalan rakkaudesta se, että kuinka se on kärsivällinen. Ja niin sanotaan tästä täällä korintolaiskirjeessä tällä tavalla, että vaikka minä puhuisin enkelten kielillä, mutta minulla puuttuisi rakkaus, olisin kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, kaikki tiedot, kaikki minulla olisi, kaikki usko niin, että voisi siirtää vuoria, mutta minulla puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville, vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen. Rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi. Ei kerskuu. Ei pöyhkeile. Ei käyttäydy sopimattomasti. Ei etsi omaa etuaan. Eikä katkeroinu. Ei muistele kärsimäänsä pahaa. Ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden kanssa.

Kaikki se kestää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaiken se kärsii. Ei rakkaus koskaan katoa. Profetoiminen vaikenee. Kielillä puhuminen lakkaa. Tieto käy turhaksi. Tietämisemme on, näet, vajavaista. Ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun täydellinen tulee, vajavaisuus lakkaa.

Sitten tämä on hyvin kaunis puhe rakkaudesta tuolla korintolaiskirjeessä. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen, mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavais. Mutta se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydelliseksi tuntee.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Tämä on hyvin kaunis kohta. Näin vahvasti ja varmasti niin Paavali puhuu tuossa korintolaisille. Ja tämä on oikeastaan kuin saarnaa. Tässä ei paljon muuta tarvitse.

Mutta tällä tavalla, niin kuin tässä sanottiin tässä viimeisessä jakeessa, että rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa lain. Kun me uskomme armosta synnit anteeksi, niin meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja on aivan armosta uskomme. Tämä armo ei perustu ihmisen tekoihin. Silloin ei voi kukaan ylpeillä. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä. Se on Jumalan lahja.

Tähän lahjaan, rakkaat sisaret ja veljet, tänäänkin saamme jäädä turvautumaan ja saa uskoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki synnit anteeksi, turvattuna ja siunattuna.

Jumala, rakas taivaallinen Isä, pitää omista lapsistaan hyvää huolta. Me pääsemme kerran sinne kunnian taivaaseen, sinne, joka on meille valmistettu maailman alusta lähtien. Sitä varten me uskomme, että me kerran pääsemme kunnian taivaaseen ja kilvoittelemme uskon synnin poispanijoina ja Jeesuksen veren korjaajina.

Näin saamme jäädä Jumalan ja hänen armoisan sanan haltuun. Aamen.

Pyydämme vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Valista, Herra, valista kasvosi meille ja olko meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Hyvää iltaa. Kiitos.