Nuortenilta/Alustus Jyväskylän RY:llä 09.10.2024 18.00

Aloitetaan tämä nuorten ilta tutulla Isä meidän -rukouksella.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

Tämän nuorten illan ja tämän alustuspuheenvuoron aiheeksi on annettu anteeksiantamus. Tämä anteeksiantamus on raamatullisen uskon aivan keskeisin asia, kaikkien syntien anteeksiantamus. Se, että saa yksin armosta Jumalan lahjana Jeesuksen sovitustyön ansiosta uskoa kaikki synnit anteeksi. Meillä on siis tänä iltana maailman tärkein aihe ja sanoma.

Saa ja kannattaa uskoa kaikki synnit anteeksi! Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Evankeliumi. Sitä ei kannata hävetä, sillä se on Jumalan voima evankeliumissa.

Siinä on voima. Me saamme Jumalalta voiman pyytää anteeksi, voiman omalta puoleltamme antaa anteeksi ja voiman myös uskoa anteeksi. Tuo anteeksiantamus on niin tärkeä asia, että me emme voi elää ilman sitä. Ajallinen anteeksiantamus, siis ihmisten keskinäinen anteeksiantamus, se hoitaa ihmissuhteita ja on tehty tutkimustakin siitä, mitä anteeksiantamus vaikuttaa ihmisissä. Se vähentää ihmisten ahdistusta ja ihmisten kokemaa stressiä.

Se vapauttaa ihmistä vihan ja katkeruuden tunteesta. Jumalan anteeksiantamuksen me perin synnin turmeilemat ihmiset tarvitsemme päästäksemme Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen opetuksen keskeinen sanoma oli, niin kuin varmasti muistatte, että Jeesus saarnasi, että Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa tuo ilosanoman evankeliumi.

Tätä anteeksiantamusta me tarvitsemme, että me säilymme uskossa ja pääsemme kerran taivaaseen.

Muistatteko, mistä on tuo kuva? Se on vuodelta kaksituhatta kahdeksantoista Äänekosken Suviseuroista sieltä Liimattalan pelloilta. Noiden seurojen seuratunnus oli, että sinun syntisi annetaan anteeksi.

Tuon tunnuslauseen, joka on sieltä Markuksen evankeliumin toisen luvun alusta, sanoma on hyvin puhutteleva kertomus. Täällä kerrotaan siitä, kuinka ihmiset olivat kuulleet, että Jeesus oli tullut sinne kotikaupunkiinsa Kapernaumiin, sinne juutalaiseen kalastajakaupunkiin Genesaretin järven rannalle. Jeesus oli ollut opetuslasten kanssa saarnamatkalla. Nyt siellä Jeesuksen kotona pidettiin seuroja. Raamattu kertoo, että Jeesus julisti sanaa ja opetti ihmisiä.

Aivan erityisellä tavalla opetti, nimittäin täällä sanotaan, että opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjan oppineet.

Tässä kerrotaan, että neljä ystävystä oli kuullut, että siellä Jeesuksen kotona on seurat. Noilla neljällä ystävyksellä oli ollut yksi ystävä, joka oli halvaantunut, oli siis vakavasti sairas ja oli sillä tavalla sidottu sinne vuoteeseen, ettei päässyt seuroihin. Me voimme kuvitella, varsinkin tuona aikana, että tällainen vakavasti sairas ihminen, kuinka hän on yksin. Mutta me voimme myös kuvitella sen, että mitkä olivat tuon vakavasti sairaan halvaantuneen miehen ajatukset.

Kun nuo neljä ystävää olivat menneet tuon sairaan luokse eivätkä jättäneet häntä, vaan hakivat hänet mukaan seuroihin, sinne Jeesuksen luokse. Tuo sairas mies varmasti iloitsi siitä, että häntä muistetaan ja häntä rakastetaan. Häntä ei ole jätetty yksin.

Nyt tässä Raamatun kohdassa kerrotaan, että nuo neljä miestä lähti kantamaan tuota halvaantunutta sinne seurapaikalle Jeesuksen luokse. Minä ajattelen niin, että tässä on tosi kaunis kuva ystävyydestä ja saattomiehistä.

Kuinka me kaikki tarvitsemme ystäviä, sellaisia luotettavia ystäviä, jotka kantavat meitä. He kantavat meitä elämän kipujen ja elämänkuormien keskellä ja ennen kaikkea kantavat meitä Jeesuksen luokse, Kristuksen rakkauteen ja turvaan. Mekin saamme kantaa toisiamme Jeesuksen luokse. Nämä ystävykset kantoivat sairasta sinne Jeesuksen luokse. Kun rakkaus tekee työtä, se on voimallinen.

Tässä kerrotaan, kuinka Jeesuksen kotona oli niin paljon ihmisiä, että he eivät päässeet siellä tungoksessa taloon sisälle, ja te varmasti muistatte sen, kuinka nämä miehet kantoivat tuon sairaan katolle, tekivät kattoon aukon ja laskivat sitten sillä matolla tuon sairaan miehen sinne Jeesuksen jalkojen juureen. Mitkään esteet eivät näitä ystäviä pidätelleet. Raamatun kielessä tuo halvaantuminen tietenkin tarkoittaa ajallista sairautta, mutta se on myös kuva syntisairaudesta. Kuinka ihmisen synti saa sairaaksi? Tässä kerrotaan, että Jeesus näki noiden neljän uskovaisen ihmisen sydämeen.

Jeesus katsoo noita neljää miestä, jotka ovat laskeneet sen yhden sairaan sieltä. Näkee neljä sydämeltään uskovaista miestä, joilla oli hyvä olla. Heillä oli synnit anteeksi, oli sydämellä uskomisen ilo ja rauha. Jeesus näkee myös tuon makuualustalla siinä matolla olevan miehen sydämeen. Tuntee tuon miehen sydämen tuskan ja kivun, tietää hänen elämänsä, näkee tuon miehen sydämen tilan ja tietää, mitä mies aivan eniten kaipaa.

On elävän evankeliumin kaipuu. Miten Jeesus sitten toimii? Tässä Jeesus sanoo näin, että kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Siis ensimmäiseksi ennen mitään muuta Jeesus haluaa kipujen ja kiusausten keskelle tuoda taivaan terveisiä, että sinä saat uskoa. Saat uskoa, että kaikki synnit annetaan anteeksi.

Siinä tilanteessa synnit pyyhkiytyivät pois. Tuo halvaantunut sai tässä, kerrotaan myöhemmin, kuinka hän sai myös ajallisen terveyden. Mutta tuo kaikista suurin asia oli se, että tuo mies sai kokea anteeksiantamuksen. Hän kohtasi Jeesuksen, joka oli täynnä armoa ja totuutta. Siis armoa ja totuutta.

Se on sanapari, johon kuuluu nämä molemmat sanat. Jeesus on armoa, rakastaa syntistä ihmistä, mutta myös totuutta. Muistatte varmaan, kun Jeesuksen luokse tuotiin se aviorikoksesta tavattu nainen, jota ne miehet olivat kivittämässä. Ja kun Jeesus sanoi, että kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisenä kiven. Ja nuo miehet, yksi toisensa jälkeen, kivi tippui kourasta ja he lähtivät pois.

Jäi vain tuo syntinen nainen ja Jeesus. Niin Jeesus sanoi tuolle naiselle, etten minäkään sinua tuomitse. Jeesus oli siis täynnä armoa, mutta jatkoi: Mene, äläkä enää tee syntiä. Siis ei ole oikein tehdä syntiä, oli myös totuus. Anteeksiantamus.

Tänäkin päivänä tuo ihmisen sydämeen rauhan ja ilon. Näin Jeesus tänäkin päivänä hoitaa omiaan. Tuo anteeksiantamus, se on täällä maan päällä. Jeesus ei vienyt sitä mukanaan sinne taivaaseen, vaan jätti anteeksiantamuksen tänne maan päälle. Mutta ihminen ei voi omin voimin irtautua synnistä.

Miten epäuskoinen ihminen saa synnit anteeksi? Kerran tuossa kävelykadulla eräs mies tuli juttelemaan ja sanoi, että hän oli vankilassa ja oli synnin hädässä. Ja kertoi, että kun hän siinä vankilassa kerrossa sängyn siellä yläsängyllä rukoili, niin siinä rukouksessa Jumala hänelle vastasi ja hän koki tämmöisen valaistuksen, ja sen jälkeen hän on ollut uskossa. Raamattu ei opeta näin. Anteeksiantamusta ihminen voi ja armoa rukoilla.

Siitä on Raamatusta monia kertomuksia, kuinka Jumala kuulee syntisen rukouksen. Raamatun mukaan tuo anteeksiantamus on annettu tänne maan päälle Jumalan omille, uskovaisille ihmisille, siis sinulle ja minulle. Tuo anteeksiantamus on vain uskovaisilla, Jumalan omilla, Jeesuksen seuraajilla.

Raamattu kertoo tästä armojärjestyksestä, että tästä, kuinka se uskosta uskoon menee, kertoo vaikka sen kertomuksen siitä, kun Jeesus oli siellä psyykkarin kaivolla ja keskustelivat samarialaisen naisen kanssa ja keskustelivat vedestä, keskustelivat ajallisesta vedestä ja sitten tuosta Jeesuksen antamasta vedestä, joka oli vertauskuva evankeliumista. Jeesus sanoo siitä, että joka juo sitä vettä, mitä hän antaa, ei janoa iankaikkisesti, vaan tulee itse sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Eli joka saa sitä vettä, jonka Jeesus antaa, tulee itse sen veden lähteeksi eli voi antaa toiselle sitä vettä.

Siksi tänäkin päivänä täällä rauhanyhdistyksellä on paljon teitä rakkaita nuoria. Täällä on tänä iltana paljon elävän veden lähteitä. Jeesus ilmestyi siellä lukittujen ovien takana omille opetuslapsilleen, jotka pelkäsivät pääsiäisen tapahtumien jälkeen, toi rauhan terveisiä ja sanoi noille opetuslapsille, että rauha teille, niin kuin isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät.

Sen jälkeen hän puhalsi noita opetuslapsia kohti ja sanoi, että ottakaa Pyhä Henki, jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne on anteeksi annetut. Ja joita te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. Martti Luther selittää, että nuo avaimet, side- ja väestön avaimet, ovat kaikilla uskovaisilla ihmisillä ja kirjoittaa siitä, että: Minä voin hädässä ja synnin tuskassa olevalle veljelleni sanoa: Ole iloinen ja hyvässä turvassa, veljeni, sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Vaikka en voi antaa sinulle Pyhää Henkeä ja uskoa, niin voin kuitenkin julistaa sinulle sen. Jos uskot sitä, niin sinulla on se.

Tuossa aivan alussa puhuin vähän ajallisesta anteeksiantamuksesta ja hengellisestä anteeksiantamuksesta. Syntien anteeksiantamus on eri asia kuin ihmisten välinen anteeksiantamus. Se, että sovitaan asioita, on tosi tärkeä asia. Kun ajatellaan vaikkapa tätä aikaa, niin voi kun tässä ajassa tarvittaisiin myös tätä ihmisten välistä anteeksiantamusta.

Se tuo hyvinvointia ja rauhaa ihmisten kanssakäymiseen. Tuo hengellinen anteeksiantamus, siinä on se Jumalan voima. Se on sitä Jumalan rakkautta, jossa ihminen saa uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja tuo syntien anteeksiantamus tarkoittaa myös sitä, että meidän ihmistenkin on syytä unohtaa ne asiat, jotka on annettu anteeksi. Anteeksi annettua ei enää muistella.

Jumala unohtaa anteeksi annetut synnit. Mutta toki on monestikin niin, että on tarpeellista keskustella niistä asioista. Että vaikka pyydetään ja saadaan synnit anteeksi, voi olla hyvä, että keskustellaan niistä asioista. Toisinaan voi myös niin olla, että tuo synti, mihin me joudumme, on myös ajallisessa elämässä rikos. Silloin tuon anteeksipyytämisen ohella tarvitaan tuon rikokseksi määrätyn teon sovitus oikeuden edessä.

No mitäpä vastaat, jos kysyn, että onko helppo antaa anteeksi?

Varmasti joskus on helppo antaa anteeksi ja joskus on vaikeampi, samoin kuin pyytää anteeksi. Kuitenkin meidän tulisi aina antaa anteeksi. Isä meidän -rukouksen, jonka tuossa alussa rukoilemme, viides pyyntö on, että anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Meitä opetetaan siis siihen, että meillä olisi anteeksi antava mieli.

Kristus Jeesushan oli siinä myös meille esikuva. Muistatte, kuinka siellä ristillä häväistynä ja pahoinpideltynä Jeesus rukoili noiden pahan tekijöiden puolesta, että itse anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. Sellainen on Kristuksen mieli.

Aito anteeksiantamus edellyttää lähimmäisen rakkautta sydämestä asti. Kun nousee anteeksiantamus, se varjelee uskovaisten keskinäistä rakkautta ja muistuttaa meitä siitä Taivaan Isän rakkaudesta. Se, että kun me itse saamme paljon anteeksi, synnyttää rakkauden lähimmäiseen. Jeesus sanoi siitä syntisestä naisesta, että hän sai paljon syntinsä anteeksi, siksi hän rakasti paljon, ja joka saa vähän anteeksi, se vähän rakastaa. Jumalan sanan peilin äärellä, kun me katsomme omaa tilaamme, oletko sinä saanut paljon vai vähän anteeksi? Kyllä me joudumme toteamaan ja saamme todeta, että kyllä me olemme saaneet paljon anteeksi.

Tämmöinen uskovaisten keskinäisessä kanssakäymisessä tuo anteeksiantamus on tärkeää. Ja se, että me rakastamme toisiamme. Paavali kirjoitti, että auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Tuo rakkaus on Jumalan lasten tuntomerkki. Voitaisiin tähän väliin laulaa Siionin laulu kaksisataayhdeksänkymmentäkaksi.

Uskallammeko rakastaa toisiamme totuudessa? Voiko tänä päivänä sanoa synnin synniksi? Haluammeko itse tulla armolla ja totuudella rakastetuksi? Kerran kevättalvella eräässä nuorten illassa pohdimme tätä aihetta. Ajattelimme sellaista tilannetta, että olet kauniina kevätpäivänä ystävien kanssa jäällä kävelemässä ja auringon sokaisemana et huomaa, että edessä on auringon lämmittämä alue ja olet kävelemässä heikoille jäille.

Kun mietit tuota tapahtumaa, mitä toivoisit tuossa tilanteessa? Eikö olisi hyvä, jos joku olisi siinä vähän taaempana, varoittaisi ja sanoisi, että nyt käännytään. Tuonne ei kannata mennä. Varoitetaanko minua uskontien vaaroista? Huomennetaanko minua?

Niin kuin apostoli neuvoo lempeästi, kun olen tehnyt väärin tai minun uskon käsitykseni on hämärtynyt? Rakastetaanko minua armolla ja totuudella silloin, kun olen vaarassa ja tarvitsen apua? Vai ajattelevatko minun lähimmäiseni, että mikä minä olen tuomitsemaan? En minä kehtaa sanoa, se on jokaisen henkilökohtainen asia. Jokaisella on oikeus tehdä ja uskoa niin kuin haluaa.

Kyllä minä sydämestäni toivon, että edes joku lähimmäiseni saisi rohkeuden lähestyä minua, minua rakastettaisiin armolla ja totuudella. En varmasti kestäisi pelkkää totuutta, mutta kun Jumala antaisi tuolle lähestyjälle lempeää ja armollista mieltä. Minun voisi olla helpompi avata sydäntäni ja uskoa, väärät tekoni anteeksi ja saada hämärtynyt näky kirkkaaksi. Suurinta rakkautta on rakastaa lähimmäisen kuolematonta sielua. Näin meitä ohjaa toimimaan myös niin sanottu Kristuksen kirkkolaki, rakkauden laki, jonka tarkoituksena on voittaa ihminen, syntiin luisunut ihminen takaisin elämään, takaisin uskon tielle, omistamaan omantunnon rauhaa ja taivaan toivoa.

Tuon opetuksen kärki on suunnattu tuon syntien joutuneen lähimmäisille. Heitä kehotetaan toimimaan niin, ettei rikkonutta tuomittaisi, vaan tämä saisi armahduksen. Tätä rakkauden lakia ja rakkauden neuvoa saamme toteuttaa myös ystävien kesken, kun joku uskovainen lähestyy meitä armolla ja totuudella. On syytä pyytää nöyrää mieltä. Jo pyysi ystäviltään: Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan. Pietari ja Jeesus keskustelivat anteeksiantamuksen määrässä: Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi?

Peräti seitsemän kertaako? Jeesus tuntee meidät kaikki, millaisia me olemme, ja vastaa: Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, vastasi Jeesus. Rakkaudelle annetaan aina kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen opetus on se, että Jumalan armo on mittaamattoman suuri.

Se ei koskaan lopu. Aina saa uskoa armosta anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietoisesti tehtäisiin syntiä. Jumalan armo opettaa uskovaista hylkäämään kaiken jumalattoman menon tässä maailmassa, purskaasti ja siveästi ja jumalisesti elämään, niin kuin Raamattu siitä kertoo.

Neljän yhteyden tavoin kannetaan sairasta Jeesuksen luokse tähän Jumalan valtakuntaan, joka on armonia, anteeksiantamuksen valtakunta.

On tärkeää, että me pidettäisiin matala kynnys evankeliumille. Tätäkin nuoret käyttäisitte evankeliumia. Tuo anteeksiantamus kuuluu myös teille. On hyvä olla, on hyvä tehdä matkaa hyvällä omallatunnolla. Siksi siunatkaa toisianne, tukekaa toisianne, pyytäkää ja antakaa anteeksi.

Tuo anteeksiantamus, tuo Jumalan anteeksiantamus, vaikka se tulee toiselta uskovaiselta, niin se tulee Jumalalta. Ilmoitat ihmishuulin anteeksiantoasi. Tuo on ihmeellinen asia, että me saadaan armosta uskoa anteeksi, koska me olemme syntisiä ja tuon synnin vuoksi kuolemaan tuomittuja, niin armo tarkoittaa sitä, että vaikka me ollaan kuolemaan tuomittuja, perisynnin turmelmia, mutta armo tarkoittaa sitä, että Jeesus on kuollut meidän puolesta.

Sitten vielä ihan lopuksi tästä syntien anteeksiantamuksesta, syntien anteeksi saamisesta. Se avaa iankaikkisen elämän.

Niin tärkeästä asiasta on kysymys. Meidät on luotu taivasta varten. Uskomalla tuon yksinkertaisen evankeliumin pääsee kerran taivaaseen. Evankeliumista sanotaan, että se on siunaus. Monestihan sanotaan, että pyydetään siunausta.

Kun tuon siunauksen saa omalle kohdalle omistaa, niin Raamatussa sanotaan näin, että kerran sanotaan, että tulkaa minun isäni siunatut. Eivätkä ne, jotka ovat tuon siunauksen täällä ajassa omistaneet tuon anteeksiantamuksen omalle kohdalle. Tuo on niin yksinkertainen asia, että se on niin lapsellinen. Raamattu sanookin, että Jumalan valtakunnan salaisuus on ilmoitettu lapsenmielisille.

Joskus joku sanoo, että nämä uskon asiat on semmoisia, joita en minä oikein ymmärrä. Eikä me kaikkia ymmärretäkään. Paljon on semmoista, mitä me ei ymmärretä. Mutta pienellä lapsella on riittävä usko ja riittävä ymmärrys siihen, että pääsee taivaaseen. Enempää ei tarvita.

Tärkeää on se, kun Raamattu neuvoo, että pitäkää usko ja hyvä omatunto, omatunto, joka on Raamattuun sidottu ja tuolla anteeksiantamuksen evankeliumilla hoidettu, niin se omatunto ohjaa meitä tällä elämän tiellä, joka vie kerran taivaaseen.

Nytkin saa tämän alustuspuheenvuoron lopuksi aivan lapsellisesti uskoa tuon saman lupauksen, kuin minkä Jeesus itse julisti tuolle halvaantuneelle miehelle: Sinun syntisi annetaan anteeksi. Satuskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesus näki tuon halvaantuneen miehen sydämeen. Tuo hyvä paimen näkee myös sinut, näkee sinun elämäntilanteesi, sinun kipusi ja huolesi, näkee ehkä ne epäilykset mitä sinulla on. Ja sinne kipujen epäilysten keskelle tulee tuo anteeksiantamus, että saa uskoa: synnit anteeksi.

Samalla tavalla sinä ystävä, joka ehkä katsot tätä lähetystä tai kuuntelet, aivan samalla tavalla sinulle kuuluu nuo terveiset, taivaan terveiset. Saat uskoa kaikki synnit, kiusaukset, epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saamme lapsenmielisesti luottaa, että hän on sovittanut juuri minun syntini. Saanko minä uskoa, oma syntini, anteeksi. Näin minä tahdon myös uskoa.

Sitten muutamia keskustelukysymyksiä, keskusteluaiheita: kuinka hoidan omaa uskonelämää, kuinka voin tukea toisen uskonelämää, mikä on ystävien merkitys uskonelämälleni, kuinka kohdata syntiin joutunut lähimmäinen? Ja toisinpäin: kuinka haluaisit itseäsi lähestyttävän? Milloin olet erityisesti kokenut uskomisen iloa? Mikä on uskovaisten yhteisten kokoontumisten merkitys? Miksi anteeksi pyytäminen tai anteeksi antaminen on joskus niin vaikeaa?

Mitä eroa on ajallisella ja hengellisellä anteeksiantamuksella.