Joulujuhla/Seurapuhe Seinäjoen RY:llä 15.12.2024 17.02

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen. Tämä hartaalin aluksi yhteiseen rukoukseen, sijainnin laulaen sanoin. Katso kuinka valo loistaa Betlehemin yössä nyt. Kuule eloon jääneen toistaa, lapsonen on syntynyt. Seimen lapsi polvistumme halvan olkivuoteen luo.

Tavu kotiin vieraiksemme, joulurauha meille tuo ristin raskaan taakan kannat. Siinä painaa synnit maan. Nimessäsi meille kaikki synnit anteeksi annetaan. Siksi kaikuu kiitoksemme, seimen luona lapsonen. Saavuit meille oppaaksemme tiellä valon johtaen.

Aamen. Hartarin johdannoksi luen psalmista satakolmekymmentä, sen neljä jälkimmäistä jaetta. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen luettuna. Minä odotan sinua Herra. Odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Israel, pane toivosi Herraan. Hänen armonsa on runsas. Hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Aamen. Odotus. Elämme adventin aikaa, odotuksen aikaa. Adventtina odotetaan joulun lasta. Adventin aiheena on myös viime adventtina.

Toisen adventtina oli Jeesuksen toinen tuleminen, kun hän tulee kunniassaan kerran noutamaan omiaan. Jouluna Jumala syntyy, tuo sana: Jumalan sana tulee lihaksi. Kuulemassamme tekstikohdassa psalmin laulaja kertoo odotuksestaan. Kertoo kuinka hän odottaa Herraa koko sielustaan ja laittaa kaiken toivonsa tuohon Jumalan sanaan. Voisin sanoa, että tässä kuulemassamme lyhyessä psalmin kohdassa ovat läsnä niin jouluevankeliumi kuin pääsiäisevankeliumi.

Vanhaliiton pyhät, niin kuin psalmin laulaja, odottavat sitä lupauksen sanaa Messiasta. Odottavat sitä Herraa koko sielustaan. Myös tuo psalmin laulaja kertoo pääsiäisestä, Kristuksen viattomasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kun hän mainitsee: Hän voi sinut lunastaa. Se on väkevää saarnaa Israelin kansalle.

Profeetat ennustivat ja kirjoitukset kertoivat, että kerran on syntyvä hän, joka rikki polkee käärmeen pään. Jo täällä profeetta Jesajan kirjassa, Jesaja profeetta Jumalan johdatuksesta kertoo Israelin kansalle: Kansa, joka pimeässä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskensä sauvan, sinä murskaud! Niin kuin murskasit Mediaanian vallan, kaikki taistelukenttien talloneet saappaat.

Kaikki verentahrimat vaatteet poltetaan ja ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan. Hänen nimensä on ihmeellinen neuvonantaja: Väkevä Jumala, iankaikkinen isä, rauhan ruhtinas. Tästä samasta profeetta Jesajan kirjan kohdasta voimme joulun ilosanomaa nauttia myös musiikillisesti, vaikkapa Hendelin Messias-oratoriossa.

Maailman valoa Kristusta odotetaan. Siitä on annettu lupauksen sana täällä vanhan liiton pyhille. Sitä he odottivat. Mitä sinä, rakas joulujuhlavieras, ehkä täällä salissa tai viestimien ääressä,

mitä sinä odotat? Mitä sinä odotat joululta? Joulu on usein varattu varmaan aika monenlaisilla odotuksilla. Joku ehkä odottaa yhteistä aikaa läheisten kanssa, läheiset kokoontuvat yhteen. Ehkä odotat rauhaa.

Saa rauhoittua ehkä yksikseen joulun sanoman äärelle. Ehkä osa, ja varmasti useampikin meistä, odottaa myös ulkoisia tunnusmerkkejä. Ehkä jouluvaloa, mikä täälläkin kauniisti tätä salia koristaa. Ehkä joulukuusta, jouluisia ruokia, musiikkia.

Ehkä kaikki, varsinkin te nuoremmat kuulijat, odotatte joululahjoja. Ehkä joku odottaa tällaista talvista lumipeitettä, josta saamme tälläkin hetkellä nauttia kipakassa pakkasessa. Jouluna on siis monenlaisia odotuksia. Ehkä nuo odotukset täyttyvät. Ehkä nuo sinun odotuksesi osittain täyttyvät.

Tai sitten eivät. Kun meillä on monenlaisia ja ehkä suuriakin odotuksia, niin jos ne eivät toteudu, koittaa sitä suurempi pettymys. Ehkä uuvuimmekin enemmän kuin ajattelimme näiden jouluvalmistelujen alla, mitä olemme ajatelleet tekevämme. Ehkä joku ei saa mieluistaan lahjaa. Voi olla, että tuntuu, että joulumielikin on kadoksissa tai tuntuu lopunkin katoavan.

Jumala, taivaallinen Isämme, voi ja tahtookin lohduttaa pettynyttä lastaan. Jumala ei tosin toimi meidän ihmisten ajatusten mukaan. Hän voi lohduttaa yllättävällä, odottamattomallakin tavalla. Sellaisillakin, mitä ehkä näemme tossa, me kuulemme jouluevankeliumissa. Mitä tapahtui ensimmäisenä jouluna?

Kuinka yllättäen tuo nuori nainen, Maria, tuli raskaaksi odottamatta. Tai kuinka näimme tässä edessäkin noita paimenia, kuinka he siellä yöllä keolla olivat tekemässä tärkeää työtään, taitsemassa laumaa. Ja kuinka Herran kirkkaus yllättäen ja odottamatta valaisi tuon kedon. Kuinka heille tuotiin viestiä henkilökuoron sanomana ilosanomaa taivaaseen. Tai kuinka, jos mietimme, kuinka tuo ihan tavallinen nainen Maria sai toimia Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen äitinä.

Ei syntynyt sinne Jerusalemin loistoon, vaan sinne vähän syrjemmälle Betlehemin seimeen. Ei sinne, missä kuninkaita on totuttu tähän maailmaan vastaanottamaan. Kuinka Jumala voi odottamatta yllättää hänen omilla ajatuksillaan. Ja kun meidän ihmisten ajatukset, odotukset ja ehkä mahdollisuudetkin loppuvat tai jopa luhistuvat, niin eikö silloin vasta Jumalan mahdollisuudet ala. Ehkä omiin odotuksiinsa, ehkä itsensäkin pettyneille tarjotaan joulun todellista ilosanomaa.

Älkää pelätkö! Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Siinä on se joulun todellinen sanoma, jota saamme sydämissämme odottaa. Päivän evankeliumiteksti kertoo Johannes Kastajasta, joka oli raivaamassa Jeesukselle tietä huutavan äänen korvessa.

Johannes Kastaja oli joutunut vankeuteen. Hän oli joutunut uskonsa vuoksi vankeuteen. Herodes ei kestänyt kuulla hänen opetustaan. Johannes Kastaja, ehkä hän epäili siellä vankeudessa. Hän, joka oli uskonut ja uskoi varmasti vieläkin Jeesukseen, mutta sielun vielä siellä vankeudessa kiusasi häntä.

Niinpä hän lähetti opetuslapsensa kysymään: Oletko sinä se, jonka on määrä tulla? Vai pitääkö meidän odottaa toista? Näin Johanneksen opetuslapset tulevat Jeesukselta kysymään. Ja mitä Jeesus vastaa, ei vastaa suoraan, vaan vastaa profeetta Jesajan sanoin. Siis Jeesus vastaa ja tarkoittaa vastauksellaan, että hänestä on ennustettu, hänestä on kirjoitettu.

Ja nyt nämä Kirjoitukset, nyt tämä odotuksen aika on käynyt toteen. Näin lohdullisesti jo viisisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetta Jesaja sai Jumalan tahdosta ilmoittaa omalle kansalleen, kun tulee se Vapahtaja. Silloin aukeavat sokeiden silmät, ja kuurojen korvat avautuvat. Rampa hyppii silloin kuin kauris. Mykän kieli laulaa riemuaan.

Lähteitä puhkeaa autiomaahan. Vuolina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä missä höennat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaisla ja papurusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie.

Sitä kutsutaan pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua. Herrantien kulkijoille se kuuluu. Heillä yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy.

Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään vain vapaiksi lunastetut. Sitä vaeltavat. Kerran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuden Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu avautuvat portista.

Huoli ja huokaus pakenevat kauas. Ja tästä Jeesuksen vastauksesta siellä vankeudessa varmasti yksinäisyyttä kokeva Johannes Kastajakin sai uskolleen vahvistusta, että hän se on. Ei meidän tarvitse enää toista odottaa. En tiedä, onko näissä seuroissa joku sellainen sanankuulija?

Juhlavieras, joka olet ehkä odottanut. Joka olet ehkä arkaana tullut näin joulujuhlaan. Olet odottanut, että kohtaako kukaan lähimmäinen minua. Voi olla pitkä aika, kun olet viimeksi päässyt Jumalan lasten kokoontumiseen. Odottanut sitä, että joku lähestyisi ja kysyisi, mitä sinulle kuuluu?

Vieläkö sinä olet jaksanut uskoa? Ehkä siellä vastaanottimen ääressäkin. Voi olla vuoteeseen sidottuja. Voi olla arkuutta lähteä seuroihin. Näissäkin seuroissa taivaallinen Isä haluaa kohdata lapsensa, haluaa rohkaista, haluaa rohkaista väsynyttä kulkijaa.

Sitä kaikkein väsyneitäkin. Se rohkaisee sinua, rakas sanan kuulija. Niin kuin se rohkaisee Johanneksen kertomana täällä Ilmestys Raamatussa Sharteksen seurakunnan paimenta, niin samalla tavalla se on sinua rohkaisemassa: Minä tiedän sinun tekosi, sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä. Sitä, mikä oli jo kuolemaisillaan.

Olen havainnut tekosi, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan, ja otit sen vastaan. Tarkkaa sitä ja tee parannus. Se, joka voittaa, saa yleenä valkeat vaatteet. Elikkä minä pyyhin hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni, Isän ja hänen enkeleidensä edessä.

Sinulle, väsynyt Jumalan lapsi! Tahtoo Taivaan Isä sanoa niin kuin Philadelpian seurakunnan enkelille: Minä tiedän, sinun tekemäsi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen. Et ole kieltänyt nimeäni. Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt. Ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä kojetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailmaa ja panee koettelemaan maan asukkaat.

Ja sanoo meille kaikille, jotka odotamme täällä Jeesusta, hänen toista tulemista tai sitä, kun meidät noudetaan täältä omalla ajallamme taivaan kotiin. Minä tulen pian! Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voiton setelettäsi. Näin taivaallinen Isä tahtoo olla omaa lastansa lohduttamassa näissäkin joulujuhlissa. Rakas sanan kuulija, matka ystäinä näissäkin seuroissa saa jäädä uskomaan.

Saa jäädä sen tuntuisena, kun on sillä omalla paikallaan. Voi tuntua, että ne matkavaatteet ovat ihan kuin peittyneet pölyn ja likaan matkan kuormiin ja vaivoihin. Tai voi olla, että koet, että matkavaate on aika puhdaskin. Mutta saa kaikki: usko, anteeksi. Ja se kaikki tarkoittaa sitä, että matkavaatetta oli siinä vähän tai paljon tahroja, niin ne kaikki pestään pois.

Rakas matkaystävä, usko omalle paikallesi tälläkin hetkellä kaikkia kiusauksia, epäilyksiä ja syntejä, Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi annetuiksi. Ja jos näihin seuroihin on tullut sellainen sanan kuulija, joka kokee, että tuo joulurauha ei kosketa minua. Tunnet, että sydämessäsi on levottomuutta. Taivaallinen Isä on ehkä puhuttellut sinua sillä tavalla, että tunnistat, että omine tekonesi kelpaat Jumalalle.

Sinunkin on lupa uskoa täällä seurasalissa tai siellä vastaanottimien ääressä. Kaikki se epäusko ja kaikki synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat lähteä seuraamaan Jumalan lapsilaumaa. Saat tuntea iloa siitä joulun lapsesta, joka tuo valon tänne pimeään maailmaan. Saamme jäädä turvallisesti odottamaan joulun sanomaa sen toteutumista, kun Jeesus-lapsi syntyy, ja sen toteutumista, kun Jeesus on meidät lunastanut, että Hän tulee meidät noutamaan täältä.

Saamme jäädä odottamaan sitä ikuisuutta, mitä kohti olemme matkalla. Rakas sanan kuulija, siunattua joulua sinulle ja läheisillesi! Itsekin haluan vielä kysyä, että saanko minäkin jäädä uskomaan. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen, Aamen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa puoleemme ja antakoon meille rauhan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Laulamme Siionin laulusta yksi, säkeistöt yksi ja seitsemän.