Seurapuhe Haapaveden RY:llä 26.12.2024 17.31

Mä, mä, mä, mä, mä, mä, mä, mä. Isä meidän rukouksen sanoin.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen tekstin aiheeksi Jumalan sanoja täältä Matteuksen evankeliumin toisesta luvusta. Tässä on tämä toisen luvun viimeinen selitysosa kokonaan. Ja nämä Jumalan sanat kuuluvat seuraavasti.

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.

Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Ja näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: Egyptistä minä kutsun poikani.

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui ja antoi käskyn Bethlehemissä ja sen lähistöllä surmattavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.

Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, sillä ei heitä enää ole.

Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.

Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika, Arkealeos, hän ei uskaltanut mennä sinne. Saatuaan sitten unessa ohjeen, hän meni Galileaan ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret.

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus. Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. Aamen.

Me olemme saaneet viettää tässä joulun aikaa. Joulu on tällainen rakkauden ja lämmön ja läheisten ihmisten juhla. Joulu on Jeesuksen, Kristuksen, Jumalan pojan syntymäjuhla.

Me olemme saaneet viettää sitä perheen ja läheisten ihmisten kanssa ja saaneet tuntea sellaista rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten kesken ennen joulun aikaa ja erityisesti joulun aikana.

Jeesushan syntyi tänne maan päälle Jumalan lupausten jälkeen. Jumalahan lupasi ainokaisen poikansa tänne maan päälle sulasta rakkaudesta turmeltunutta ja syntiin langennutta ihmistä kohtaan. Ja tuo Jumalan rakkaus oli niin valtavan suuri, että me emme voi sitä ymmärtää.

Siinä oli valtavan paljon rakkautta meitä syntisiä ja turmeltuneita ihmisiä kohtaan, kunhan tämän rakkaan poikansa tänne lupausten jälkeen antoi syntyä. Ja joka sitten omalla kärsimisellään ja kuolemallaan ja ylösnousemisellaan raivasi tien meille ihmisille uskottavaksi ja että meillä tänäkin päivänä on mahdollisuus pelastua ja päästä taivaan kotiin.

Jumala rakasti näin maailmaa, kunhan tämän ainokaisen poikansa tänne antoi.

Tämä teksti, jonka luin, on oikeastaan vähän joulun jälkeisen ajan tekstejä. Ja voimmekin tässä kysyä, että saiko pieni Jeesuslapsi Jumalan poika tällaisen kunniallisen vastaanoton, kun hän syntyi tänne maailmaan.

Niin kuin Johannes siitä kirjoittaa, että sana tuli lihaksi ja se asui meidän keskellämme. Ja me näimme hänen kirkkautensa ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Että saiko Jeesuslapsi tällaisen kunniallisen vastaanoton? Me voimme sanoa näin, että sekä että.

Jeesuksen luona kävivät ensin Kedon paimenet. Enkeli oli ilmoittanut Kedon paimenille Jumalan pojan syntymisen. Ja paimenet tulivat sinne Bethlehem'in pieneen talliin ja he ylistivät ja kiittivät Jumalaa kaikesta siitä, mitä he olivat kuulleet ja nähneet.

Ja vähän myöhemmin tulivat sitten nämä Itämaan tietäjät. He toivat mukanaan kultaa, pyhäsavua ja mirhamia. Ja hekin ylistivät ja kiittivät Jumalaa tästä lupauksen lapsesta. Ja he, niin kuin paimenetkin, lähtivät kertomaan tästä joulun lapsesta maailmanvapahtajasta ihmisille.

Mutta sitten kun me katselemme tätä tekstiä, niin minkälainen oli sitten epäuskoisen maailman ihmisten vastaanotto. Ja tulee mieleen yksi kaunis joululaulu, jossa lauletaan näin: Neitsy pikku poijuttansa povellansa pitää. Ja äidillä on kyynelissä silmät ja kertoo siinä laulussa, että eihän sun vain kylmä ole. Ja sitten sanoo, että maailma on niin kylmä, niin kylmä.

Ja että tämä Jeesuslapsi sai tällaisen karun ja kylmän maailman kokea heti kun hän syntyi.

Jerusalemissa oli kuninkaana tämä kuningas Herodes ja hänestä sanottiin, että hän oli hyvin julma hallitsija ja hyvin vainoharhainen ihminen. Hän jopa surmasi omia läheisiä ihmisiä.

Ja kun tässä tekstissä kerrotaan, että kun Herodes oli kuullut siitä, että tietäjät olivat menneet toista tietä omalle maalle, niin Herodes vihastui.

Hänhän oli aikaisemmin näille itämaan tietäjille sanonut, että kun te menette sinne Bethlehem'iin, niin ilmoittakaa sitten hänelle siitä syntyneestä kuninkaasta, niin hänkin tulee kumartamaan sitä kuningasta.

Mutta jos olisimme tuossa muutaman jakeen lukeneet aikaisemmin, niin näille itämaan tietäjillekin enkelit ilmoittivat, että teidän tulee mennä omaa tietä omalle maalle, eikä mennä Herodeksen luokse.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo. Ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Ja kun Herodes oli kuullut, että tietäjät olivat menneet toista tietä omalle maalle, niin Herodes vihastui. Ja hän järjesti tuonne Bethlehem'iin tällaisen lastensurman.

Ja hän järjesti sen, että siellä tuli surmata kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.

Täällä on teitä pieniä lapsia ja nuoria täällä seuroissa. Ja olemme kaikki muutkin kuulleet sen joulukuvaelman, sen tiernapoikakuvaelman, jossa kuningas Herodes käskee tämän oman sotapäällikön, Knihtin, antaa hänelle tehtävän, että hän menee sinne Bethlehem'iin ja surmaa kaikki alle kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.

Mutta kun tuo sotapäällikkö tulee sitten sieltä Bethlehem'istä, niin hän sanoo Herodekselle, että nyt minä olen käynyt Bethlehem'issä, Juudanmaan Davidin kaupungissa. Olen tappanut ja virtaan heittänyt kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.

Mutta sitten hän sanoo, että sitä äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta en löytänyt.

Miksi ei löytänyt? Tämä tekstimme kertoo tässä, että Jumala varjeli oman poikansa ja johdatti pienen Jeesuslapsen sinne pakomatkalle Egyptiin.

Niin kuin tässä sanotaan, että enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: Nouse ja ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin.

Jumala johdatti oman poikansa Egyptiin ja näin varjeli Jumalan pojan surmatyöltä.

En tiedä kuinka paljon lapsia siellä Bethlehem'issä Herodes surmautti, mutta joka tapauksessa tällainen tapahtuma siellä on ollut. Ja siitä on ennustettukin, niin kuin tämä tekstimme täällä kertoo, että profeetta Jeremia ennusti: Ramasta kuuluu huuto ja surkea valitus. Raakel itkee lapsiaan, eikä häntä kukaan voi lohduttaa.

Me usein kysymme sitä, että mistä johtuu tällainen viha, esimerkiksi ihmisten väleissä ja sitten kansakuntien väleissä.

Tuossa tulomatkalla veljen kanssa muutaman sanan vaihdoimme tästä Ukrainan sodasta, että siinä vain mietittiin ja kyseltiin sitä, että miksi tämä suuri valtio vihaa, sillä on niin voimakas viha tätä pienempää valtiota kohtaan, että mistä tällainen viha johtuu.

Me emme Jumalan sanasta voi muuta sanoa kuin, että viha se on syntiä. Synti aiheuttaa tällaista vihaa meillä ihmisten väleissä ja myös kansakuntien väleissä.

Se on synnin muoto. Muistaakseni siellä Paavali kirjoittaa Efesolaisille neljännen luvun lopussa, että varoittaa Efesolaisia siitä, että elkää olko katkeria, elkää vihastuko toinen toistanne kohtaan, vaan olkaa ystävällisiä ja rakentakaa rauhaa keskenään.

Viha on tällainen synnin muoto. Voisiko sanoa ihan suurimpia syntejä, mitä on, ja nämä sodatkin johtuvat vihasta toista ja toista kohtaan.

Sitten voimme tietysti kysyä sitä, että miksi Jumala salli kaiken tapahtuvan.

Martti Luther puhuu siellä katekismuksessa, että Jumala puhuu meille ihmiskohtaloiden kautta ja kansakuntien kohtaloiden kautta.

Me emme ymmärrä sitä, miksi Jumala sallii myös pahan tapahtuvan maailmassa. Se jää meille salaisuudeksi.

Mä olen tässä viime aikoina itse lukenut jostain syystä. Mielenkiinto herännyt nuihin sotakirjoihin ja olen jonkin verran niitä lukenut.

Ja sielläkin on semmoisia ihmeellisiä tapahtumia.

Siis oli eräässäkin kirjassa vanhat veteranit kertoivat siellä sotarintamalla, mitä siellä oli tapahtunut.

Niin oli yksi sotakaveri toiselle. Ne olivat olleet juoksuhaudassa parin metrin välein ja ne olivat kovasti siellä tulittaneet vihollista.

Sitten oli tämä toinen kaveri sanonut, että voitaisiko me vaihtaa paikkaa. Ja sehän oli sopinut tälle toiselle ja kun ne olivat vaihtaneet paikkaa, niin ei ollut kuin muutamia sekunteja mennyt.

Niin tämä toinen kaveri, luoti oli lävistänyt hänet ja hän oli kaatunut siihen viereen.

Miksi Jumala salli näin tapahtuvan? Sekin jää Jumalan salaisuudeksi.

Ja kun me tätäkin tekstiä tässä katselemme, niin tulee mieleen aivan samalla tavalla tämän Jeesuslapsenkin kohdalla, että Jumala salli niin, että hän johdatti Joosefin ja tämän Marian, tämän pienen Jeesuslapsen sinne Egyptiin turvaan.

Jumala salli näin tapahtuvan.

Ja sitten tämä tekstimme kertoo, että se enkeli ilmestyi uudestaan Joosefille ja sanoi: Nouse ja ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.

Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.

Mutta sitten tässä tekstissä kerrotaan, että... Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaana oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika, Arkealeos, hän ei uskaltanutkaan mennä sinne.

Saatuaan sitten unessa ohjeen, hän meni Galileaan.

Eli tässäkin näkyy tämä Jumalan johdatus ja kuinka Jumala johdatti tätä pyhää perhettä ja tätä pientä Jeesuslasta niin, että ei mitään pahaa heille sattunut.

Ja he menivät sitten sinne Nasaretiin. Ja siitähän tuli sitten Jeesuksen tällainen kotikaupunki. Kohtuullisen vaatimaton paikka, mutta siellä hän sitten varttui ja aloitti myös sen julkisen toiminnan.

Jumala antoi omalle pojallensa tehtävän julistaa evankeliumia sen ajan keskellä, jossa Jeesus oli.

Ja Jeesuksen evankeliumin julistaminen oli voimallista. Evankeliumitekstit siitä kertovat, kuinka Jeesus paransi myös sairaita ja herätti ihmisiä kuolleista sen tähden, että ihmiset uskoisivat.

Ja hän sai tehdä tuota työtä siihen saakka, kunnes sitten Jumalan poika kävi ristin kuolemaan.

Sieltä Getsemanen puutarhastakin tulee sellainen kohta mieleen, kun Jeesusta tuultiin ottamaan kiinni, niin Jeesus sanoi näille kiinniottajille: Miksi te tulette minua vastaan keihäillä ja miekoilla ja seipäillä?

Ja kun minä olen ollut teidän keskellänne joka päivä vaeltanut kylissä ja kaupungeissa ja ollut temppelissä, että olisihan teillä ollut mahdollisuus ottaa hänet kiinni jo paljon aikaisemmin.

Mutta Jeesus sitten sanoi ja sanoi näinkin vielä, että olisi hänellä nytkin mahdollisuus, niin kuin se nyt ottaa kymmenen legioonaa enkeleitä sopiakseen teitä vastaan.

Mutta se ei ole minun isäni tahto, vaan minun isäni tahto on se, että hän joutuu nyt syntisten ihmisten käsiin.

Ja näin sitten Jeesus vietiin tuomittavaksi ja hän kävi sitten tämän katkeran ristintien ja lunasti omalla kärsimisellään ja kuolemallaan ja ylösnousemisellaan meidät syntiset ja turmeltuneet ihmiset.

Niin että meillä tänäkin iltana on mahdollisuus pelastua ja saada myös omat syntimme anteeksi.

Nytkin on lupaa uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalleissa sovintovedessä.

Kun tätä tekstiä tässä on lukenut ja katsellut, niin mikä tässä oli on sellaista niin kuin tärkeää.

Mä ajattelisin niin, että tässä näkyy tämä Jumalan huolenpito ja kun hän, se taivaan isä, piti huolen omasta pojastaan ja johdatti häntä turvallista tietä, niin mekin saamme tänäkin iltana ajatella ja todeta sen, että kuinka Jumala on meistäkin pitänyt huolen ja kuinka taivallinen isä on meitäkin hyvin johdattanut.

Me olemme nyt vuoden ajassa siinä tilanteessa, että alkaa tämä mennyt vuosi olla jo takana.

Ja aina sitten kun me katselemme tulevaankin vuoteen, niin saatamme ajatella, että riittääköhän se Jumalan huolenpito tästä päivästä tuleviin päiviin.

Ja sitten kun me katselemme mennyttäkin vuotta, niin monesti tulee sellainen ajatus aivan kuin siinä edessä virressä.

Virressä sanotaan jotenkin tähän tapaan, että tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää ja nöyrästi tunnustain, että huonosti suoritin tehtävän sen.

Ja sitten siinä toisessa säkeistössä virressä sanotaan siitä, että vieläkö armosi minulle riittää?

Ja kyllä se Jumalan armo, se on rakkaat riittänyt tähänkin päivään asti.

Ja näin me saamme uskoa, että sitä Jumalan armoa riittää vielä tästäkin eteenpäin.

Ja armosta me olemme tänäkin iltana uskomassa ja jäämme armosta uskomaan.

Nytkin kaikki viimeisetkin epäilykset ja kiusaukset saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintovedessä.

Näin me saamme jättää kaikki ajalliset huolet Jumalan haltuun ja katsella myös tuleviinkin päiviin turvallisin mielin, että kyllä se Jumala meistä omista aina huolen pitää.

Mä haluan kysyä omalle kohdalle, että saanko minä jäädä uskomaan kaikki omat syntini anteeksi.

Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne Jeesuksen nimeen. Aamen. Aamen. Aamen. Aamen. Kiitos. Kiitos.