Tapaninpäiväseurat/Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 26.12.2024 17.59

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Rukoilemme. Rakas taivaan isä, tänään toisena joulupäivänä haluamme erityisesti kiittää sinua rakkaasta pojastasi, jonka olet antanut meille arvokkaimmaksi lahjaksi, pelastajaksemme ja ystäväksemme. Kiitos joulusta, rauhan, ilon ja rakkauden ajasta.

Kiitos valtakunnastasi, jossa tarjoat meille turvapaikan tuulisen maailman keskellä. Kiitos armoevankeliumista, jota sinun lapsesi ovat välittäneet kautta aikojen vainojenkin alla, niin että nyt meillä on mahdollisuus tarrata siihen kiinni uskon käsivarrella. Siunaa meitä kaikissa vaiheissamme, varjele niin, että usko saisi säilyä kalleimpana sydämessämme. Johdata kerran meidät luoksesi taivaan kotiin. Ole täällä kanssamme ja siunaa sanasi sinun nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi ja meidän iankaikkisen elämämme parhaaksi.

Aamen. Tänään vietämme Tapanin päivää, Stefanoksen muistopäivää ja kaikkien marttyyrien muistoa. Tuo Stepanos tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa seppelöityä tai kruunattua. Marttyyri tarkoittaa todistajaa, erityisesti veritodistajaa. Mutta miten nyt, kun joulu on yhden päivän takana?

Kynttilät, enkelit vaihtuvat yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Täällä Tapanin päivällä on aivan erityinen sanoma. Muistan lapsena vuosikymmenten takaa, kuinka istuin seurapenkissä, ja tuo kertomus, nuo Stepanoksen elämänvaiheet, puhuttelivat aivan erityisellä tavalla. Siinä oli jotakin hyvin koskettavaa, joka on jäänyt mieleen. Vaikka kuulostaa hyvinkin kauhealta ne tapahtumat, joita Stepanos sai kokea, niin niissä on kuitenkin toisaalta meidän uskomme kannalta aivan erityinen sanoma.

Se on niin tärkeää, että sitä ei voida ohittaa, vaikka se tuleekin tällaisena aikana. Nyt ajattelin lukea tälle päivälle osoitetun tekstin toisesta lukukappaleesta apostolien teoista, alkaen kuudennesta luvusta. Sen koko lukukappaleen sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Silloin Stepanoksen vastustajat värväsivät joitakin miehiä sanomaan: olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.

He hyllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stepanokseen ja veivät hänet suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut. Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanoksen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot. Stefanos puhui: Te iskuroijat, ympärileikatut, mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat.

Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä, niin kuin Isänne, niin myös te. Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän Isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että vanhurskas oli tuleva, ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan, mutta pyhää Henkeä täynnä Stepanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.

Hän sanoi: Taivaat ovat avoinna minun silmiäni edessä, ja ihmisen poika seisoo Jumalan oikealla puolella. Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stepanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni. Hän vaikutti polvilleen ja huusi kovalla äänellä: Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä.

Sen sanottuaan hän nukkui pois. Amen. Kuulitte katkelman Stefanoksen loppuhetkistä. Stefanos oli valittu aivan erityiseen diakonin tehtävään. Tässä kerrottiin, kuinka Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa.

Ja hän teki suuria ihmeitä, ja kerrotaan, kuinka evankeliumin työ kantoi hedelmää. Silloin oli parannuksen tekijöitä. Moni otti vastaan tuon armoevankeliumin, Pyhän Hengen, jota Stefanos välitti ja muut apostolit ja uskovaiset ihmiset veivät eteenpäin. Mutta mitä tässä tapahtui? Mitä pahaa Stefanos oli tehnyt, että hänelle tehtiin noin julma teko?

Vastaus siihen on, että ei mitään, Stefanos oli tehnyt hyvää. Hän oli tehnyt paljon Jerusalemissa diakoniatyötä köyhien asiaa edistäen, Jumalan valtakunnan työtä. Mutta sitten kun kuulimme, oli kateellisia ihmisiä, jotka eivät kestäneet, eivät sietäneet tällaista toimintaa, ja he kävivät Stefanokseen käsiksi. Värväsivät miehiä, ja lopulta Stefanos seisoi siellä suuren neuvoston edessä. Ylipapit ja kansan vanhimmat olivat häntä kuulustelemassa. Häntä syytettiin siellä, ja kuulimme, mitä hänelle sanottiin.

Kuinka väitettiin, että tämä mies väittää, että Jeesus tulee ja purkaa Jerusalemin temppelin. Ja sanottiin, että tämä mies, Stefanos, puhuu koko ajan Moosesta ja tätä pyhää paikkaa, pyhää temppeliä vastaan. Sitten ylipappi kysyy Stefanokselta: Pitääkö tämä paikkansa? Ja mitäs Stefanos vastaa? Hän aloittaa puheen, hän pitää saarnan, veljet, kansamme vanhimmat.

Hän kutsuu veljeksi noita juutalaisia, ja hän aloittaa sellaisen puheen. Hän puhuu Raamatun keskeisiä kertomuksia, aloittaa Aabrahamista. Isämme Aabrahamista, kertoo, minkälaisen liiton ja lupauksen Jumala on tehnyt, antanut kansalle. Hän aloittaa siitä, kun Jumala kutsui Aabrahamia: Lähde maastasi, isäsi maasta siihen maahan, minkä minä sinulle osoitan.

Ja niin Aabraham lähtee matkalle. Stefanos johdattaa tuota kulkua patriarkkoihin, ja hän käy kohti vaikka kuulijakuntaansa. Ja muistamme, kun Abraham aikoinaan eli, mistä oli Abrahamin voima, hänkin joutui koviin taisteluihin. Viholliskansa piirittivät, ja Abraham väsyi. Taistelujen keskellä Jumala johdatti Abrahamin luokse ystävän.

Ensimmäisen Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Abrahamin luo tuli ystävä, tuli Saalemin kuningas, joka oli korkeimman Jumalan pappi. Tämän miehen nimi oli Melkisede. Hän tuli Aabrahamin luo sinne taistelujen keskelle, ja kerrotaan, että hän toi sinne leivän ja viinin, ja mitä hän teki? Hän siunasi Aabrahamia. Hän sanoi, että siunatkoon sinua, korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.

Hän julisti Abrahamille evankeliumin sinne taistelujen keskelle. Ja Stefanos jatkoi puolustuspuhettaan. Hän päätyi aivan sinne profeetoista Jeesukseen asti ja kertoi noille veljille, eli juutalaisille synagogan esimiehille, ylipapeille, kuinka Daavidissa, kuningas Daavidin jälkeläisessä, Jeesus oli luvattu tulemaan. Kuinka nämä profeetat, jotka tästä olivat ennustaneet, niin te tavoitte profeetat ja lopulta kävittivät kiinni Jeesukseen siihen messiaaseen, joka oli luvattu kuningas. Ja kuinka Salomo oli rakentanut temppelin?

Tämän he tunnustivat. Salomo oli tehnyt heille temppelin, mutta sitten tuo Stefanos kertoi: Jumala ei asu kuitenkaan käsin tehdyissä rakennuksissa. Hän ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppelissä. Sitten tämä teksti, kun tullaan siihen, hän suoraan puhuu. Hän tunnustaa uskonsa, ei kiertele, ei kaartele, vaan käy kostinoiden ihmisten omia tuntoja.

Sen iskuroijat. Te olette niitä, jotka teitte tämän, tavoitteen itse messiaan. Tuo syytös oli liikaa. Jumalan sana on sellainen. Se käy kohti.

Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Siitä kertoo Raamattu, kuinka se tunkee läpi. Leikkaa lihaa, erottaa luiden ytimeen, paljastaa kaiken. Ja näin tämä kertomus sai huipentuman, tullaan näihin raakoihin tapahtumiin. Mutta sitä ennen vielä nähdään, oli mainittu, että kun nuo kansan vanhimmat katselivat tuota Stefanosta, niin heistä näytti, että tuon Stefanoksen kasvot loistivat ja ne olivat aivan kuin enkelin kasvot.

Kerrottiin, että Stepanus oli täynnä uskoa, täynnä armoa, mutta ei varmasti ollut omasta voimastaan. Aika vähäiset olivat omat eväät, jos niillä pitäisi tehdä työtä ja niillä esittää ja puolustautua, vaan Stefanoksella oli voimana ja turvana siellä Jumalan voima. Siksi näytti, että oli kuin enkelin kasvot. Ei tarvinnut, vaikka tuntui että tukala oli tilanne, niin Stepanus turvassa elämänsä Jumalan armoon ja voimaan. Siksi hän seisoi tuolla suurella rohkeudella ja luottavaisena. Hänellä oli sydämessään kallein lahja, uskon lahja, ei ollut mitään hätää, vaikka inhimillisesti kun ajattelee, niin tuo tilanne oli mitä tukalin ja paha paikka.

Miksi tämä tosiaan näin raaka kertomus on tähän heti joulupäivän, ensimmäisen joulupäivän jälkeen? Miksi meille kerrotaan tällainen? Varmaan siksi, että ilman sitä Stepanuksen ja muiden marttyyrien, veritoristajien kuolemaa, meillä ei myöskään olisi tätä evankeliumia täällä keskellä käytössä. Stepanus ja Kristuksen todistajat kuolemallaan, julkisella kuolemallaan, veivät yhdessä paimenet, jotka ottivat enkeleitä vastaan ilosanoman. Siellä kuului kedolla viesti: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.

Hän on Kristus Herra. Ja se ei ollut vaan paimenille, vaan suuri ilo koko kansalle. Ja miten nuo paimenet heti lähtivät. Kerrotaan, että he menivät kiireesti. Menivät Betlehemiin, löysivät siellä Marian ja Joosefin ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen.

Epäröimättä he menivät sinne, polvistuivat Jeesuksen eteen ja tunnustivat: Siinä on oma Vapahtajamme, Kristus Herra. Tämä oli se viesti, jonka takia Stepanus ja muut marttyyrit, jonka muistopäivää nyt vietämme, antoivat henkensä. He olivat aivan kuin Jumalan valtakunnan sankarivainajia. Ei heilläkään ollut uskon perustus omassa vahvuudessaan.

Ei. He eivät olleet itse sillä lailla mitenkään eriytyneitä, ihan tavallisia ihmisiä, mutta heidänkin puhtautensa oli tuon joulun lapsen, Jeesuksen puhtautta. Se on meidänkin uskomme perusta. Kun Raamattu sanoo, ei muuta perustusta voida laskea kuin mitä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Hän on Vapahtajamme, joulun lapsi. Kun saamme ottaa hänet itse vastaan omana Vapahtajanamme, niin silloin meillä on sama puhtaus, sama voima ja armo, mikä oli tuolla Stefanoksella.

Tossa tuli mieleen, lasten kanssa juttelin muutama päivä sitten, kun lapseni kertoi, että heillä oli koulussa käsitelty tällaisia maailmanuskontoja. Sitä mietittiin, että maailmassa on sellaisia isoja uskontoja, viisi tai kuusi. On juutalaisuus, kristinusko, islamilaisuus, buddhalaisuus, hindulaisuus, että mitä nämä oikein tarkoittavat? Keskustelimme siitä, että kolme näistä, kristinusko, sitten islam ja juutalaisuus, ovat sillä lailla sukulaisuskontoja ja puhutaan, että ne ovat Abrahamilaisia uskontoja. Tuossa kun aikaisemmin jo puhuimme siitä Abrahamista, joka on meidän uskomme esi-isä, niin sieltä lähti Abrahamista liikkeelle myös toinen usko. Abrahamilla oli sellainen orjavaimo kuin Hagar, ja Hagar synnytti Abrahamille pojan, Ismailin.

Ja tämä riitautui ja lähti sieltä Abrahamin kodista. Abrahamin ja Saaran kodista lähtivät liikkeelle Hagar ja islamilaiset. Tästä Ismailista kasvoi arabialaisten kantaisä, jotka ovat sitten islamilaisia. Edelleen, kun Stepanus puolustuspuheessaan puhuttelee veljiksi näitä juutalaisia, niin he ovat kanssa jakamassa samaa historiaa, vanhan testamentin historiaa meidän kanssa. Mutta, niin kuin kuulimme, niin he eivät ottaneet vastaan.

Heille ei kelvannut se Messias, mitä jo profeetat ilmoittivat. He kyllä tunnustivat, että Daavid synnyttää jälkeläisiä, joista kasvaa Daavidin versosta kasvaa Messias. Mutta, kun Jeesus tuli, he eivät tunnustaneet, että ei se tuo voi olla. Jeesus oli heille liian mitätön. Se ei täyttänyt, sillä ei ollut sitä muotoa, josta profeetat sanoivat.

Vaikka profeetat selkeästi ennustavat, joulun profetia on kaunis, kun profeetta Miika ennustaa: sinä Beetlehem, vähäisin Juudan heimoista, sinun keskuudestasi syntyy Israelille hallitsija, jonka juuret ovat muinaisuudessa ikiaikojen takana. Kuinka selkeästi se tulee.

Ja aivan siellä myöhäisemmin profeetta Malakia ilmoittaa, että kohta tulee temppelinsä se Herra, jota te odotatte. Ja liiton enkeli, jota te tahdotte, hän tulee, sanoo Herra T-Paus. Ja kuka voi hänen tulemisensa päivää kestää?

Kun hän tulee, niin hän on niin kuin hopeasepän tuli ja pesiän saippua. Hän puhdistaa leeviläiset niin, että ne tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, josta kuona on poltettu pois. Edelleen Jesaja ja Jeremia, kaikki profeetat ennustavat messiasta, joka tulee.

Ja niin kun olemme saaneet joulua viettää, Jeesus, lapsi, syntyi maailmaan, maailman vapahtajaksi, kuninkaaksi. Ja nyt ollaan tällaisen sanoman äärellä, jossa tämän viestin tuo ei ole otettu kiinni ja viety sinne syytetyn penkille.

Mutta kuitenkin, vaikka sanoma on, voi sanoa, että hirvittävä, niin tässä on meille turvallinen viesti. Niin kuin Stepanos siellä katsastaa ylös, hän siinä, vaikka kivet lentävät, niin hän ei lopeta saarnaansa. Hän niin kauan puhuu ja hän kertoo, että hän näkee siellä taivaat avoinna ja ihmisen pojan seisovan isän oikealla puolella.

Tuosta taistelusta tuli mieleen, kun puhuttiin sankarivainajasta, niin Marsalkka Mannerheim. Mannerheim oli kokenut sotasankari.

Hän osallistui moneen sotaan. Hän kävi voitokkaita taisteluja. Viimeisinä hetkinä hän oli hoidettavana sveitsiläisessä sairaalassa. Edessä oli vakava leikkaus. Hän meni leikkaukseen, ja sieltä tuli viesti, että vakava ilmeiseltä hoitajalta, leikkaus ei onnistunut.

Marsalkka Mannerheim tiesi, että hetkeni on tullut. Hän kiitti henkilökuntaa ja sanoi, että minä olen taistellut monessa sodassa. Minä olen voittanut taistelut, mutta tämän taistelun minä häviän. Hän tiesi, että nyt tulee vihollisista viimeinen, jolle ei mahda mitään.

Mutta miten kävisi Stepanoksen?

Stepanos, hän katsoi kirkkain silmin avattua taivasta. Hän näki siellä oman vapahtajansa seisovan isän oikealla puolella, ja aivan kuin ojentaen kättään hänelle: Täällä minä olen. Rukoilen sinun puolestasi. Tartu käteni.

Ei ollut tuossakaan hetkessä mitään pelättävää. Jumala vahvisti taistelijaa. Ja niin kuin ei ole meilläkään Jumalan lapset mitään pelättävää. Joulu on ilon, rauhan ja rakkauden aikaa. Jeesus ei elä, ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa, vaan hän elää seurakuntansa keskellä omassa valtakunnassaan.

Hän kertoi, vahvisti opetuslapsiaan, sanoi, että minun isälläni, älä pelkää sinä pieni lauma, minun isälläni on hyvä tahto antaa sinulle valtakunta. Paavali puhuu tuosta samasta asiasta. Noille, jotka ovat saaneet parannuksen armon, saaneet käydä uskomaan. Te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte samaan perheeseen kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena on apostolit ja profeetat ja kulmakivenä itse Kristus Jeesus.

Hän liittää rakennuksen yhteen niin, että se kasvaa pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin hengellään tuohon Jumalan asumukseen. Ajatelkaa, saamme olla Jumalan asumuksessa. Ja meidän perustamme, se on itse tuo paras kulmakivi, niin kuin siinä sanotaan: Herra Jeesus Kristus, johon me saamme toivomme, turvamme laittaa.

Jeesus, joka syntyi tänne maailmaan omiensa keskelle, ja mitä hänestä sanotaan: hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Hän kulki askeleet, jotka olivat synnyttömät. Hän kärsi viattomana, kantoi oman ristinsä, uuui ristin painon alle. Hänellä oli harteillaan kannettavana minun ja sinun synnit. Hän huutaa ristillä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.

Hän tuo meille syntien sovituksen. Hän lunastaa meidät vapaaksi pahan alta, mutta se ei jäänyt siihen. Hän hoitokkaana nousee ylös. Häntä ei pidättele kuolemaakaan. Hän on se sotasankari, joka päihitti vihollisista viimeisen, joka jokaisen on kohdattava.

Jeesus nousi esikoisena ylös ja toi viestin. Pietari lähti kiireesti Jeesuksen haudalta kertomaan muille ilosanomaa, kuinka Vapahtaja Jeesus elää. Näitä olivat nämä apostolit, Stefanus. Itse armon saaneena hän oli saanut syntinsä anteeksi ja maistaa tuota Kristuksen autuutta. Ja siinä on minun ja sinun pelastukseni.

Tuo Jumalan valtakunta, jossa on paras kulmakivi, itse Jeesus, hän on henkensä kautta omistaan ja nyt täällä kuuluu rauhayhdistyksellä ilosanomaa. Kaikki synnit on sovitettu. Sinä saat aivan armosta. Minä saan sinulle julistaa. En omasta voimasta vaan Pyhän Hengen voimasta.

Saat käydä armosta uskomaan. Usko omat synnit anteeksi, epäilykset, kiusaukset, kaikki! Aivan turvallisesti. Usko Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, synnit on anteeksi. Saat olla turvattuna ja siunattuna. Stepanos, hän tunnusti uskonsa. Tähän Stepanoksen kertomukseen ja vaiheisiin liittyy oleellisesti uskontunnustaminen aivan kuin esimerkkinä meille.

Kun olemme täällä maailman keskellä, vaellamme, joudumme sellaseen tilanteeseen, ettei ole aina helppoa olla uskovainen. Kouluissa, työpaikalla, missä kuljemmekin. Usko voi tulla odottamatta yhtäkkiä putkahtaa esiin. Hei, etkö sinäkin ole niitä? Hei!

Miksi teet? Miksi valitset tuollaisen? Muistan erään henkilön, jonka kanssa juttelin uskontunnustuksesta. Näytän elävästi mieleen, kun hän kertoi, että jos minä menen sanomaan, että minä olen uskovainen, niin sen tietää kohta kaikki. En varmasti kerro.

Mieluummin vaikka valehtelen, jos kysytään. Mitä ajattelet tuollaisesta? Mieluummin valehtelen, kuin kerron rehellisesti. Meni muutama vuosi aikaa. Tuota henkilöä ei näkynyt, niin kuulin suru-uutisen.

Usko oli jäänyt. Ei pysynyt usko sydämellä. Jeesus sanoi, että joka tunnustaa minut isäni edessä, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan isäni edessä, joka on taivaassa. Mutta joka minut ihmisten edessä kieltää, sen minäkin kiellän isäni edessä, joka on taivaassa. Ajatelkaa.

On tärkeää, että tuo kallis lahja, jonka saamme omistaa evankeliumissa lahjana, se saisi säilyä meillä niin kalliina ja arvokkaana, että emme häpeisi. Paavali kirjoitti: minä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Stepanos, vaikka joutui äärimmäisen kovaan paikkaan, hän ei uskoa jättänyt. Älä sinäkään koskaan jätä uskoa. Jos on käynyt niin, että usko on aivan kuin kuivunut, olet luopunut tuosta kalleimmasta aarteesta.

Mutta olet sanan kuulossa. Jumala on sinua johdattanut sanan kuuloon, niin nyt sinullekin kuuluu ilosanomaa. Vielä on Jumalan valtakunnan ovet auki. Vielä kuuluu armahtava sanoma. Sinun puolestasi on Jeesus kuollut, sinun velkasi on maksettu.

Hän on noussut ylös, avannut taivaan. Sinullakin on mahdollisuus tarttua tuon Jeesuksen käteen. Rakas lapseni, älä hylkää tuota kutsua, kun kuulet sen. Ota se vastaan.

Ota ja tartut tuohon käteen. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun sinä näin uskot, niin sinä saat yhdessä Stefanoksen ja kaikkien pyhien kanssa kerran kokoontua ilojuhlille taivaan kotiin, jossa on alku ja jossa ei ole loppua. Älä lähde pois seuroista niin, että jätät tuon armon ottamatta, sillä nyt on autuuden päivä.

Nyt on otollinen hetki. Älä siirrä parannuksen tekoasi silloin, kun kuulet Jumalan kutsun, niin kuin rupeetta Jesaja kirjoittaa: Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, silloin kun hän on läsnä. Rukoilkaa häntä, silloin kun hän läsnä on. Vielä minä tahdon sinua, sanan kuulija. Sinä, joka kuuntelet tätä sanaa, aivan erityisesti siunaan sinua tällä samalla siunauksella, jonka Stepanos ja nuo verisuonistajat ovat meille meidän päiviimme asti välittäneet, josta saamme olla osallisia, niin usko aivan vapaasti.

Ota sydämellisesti tämä lahja. Saat uskoa. Kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimestä ja veressä.

Ja sinä, joka olet tullut tänne sanankuuloon, rakas veljeni ja sisareli, ja olet aivan kuin viettänyt joulua ja tuntuu, että joulu on mennyt nopeasti ohi ja kallein sanoma on jäänyt hyvin ohueksi. Ja kaiken kiireen keskellä tuntuu, että en ole saanut oikein vielä joulusta kiinni, joulun sanomasta, niin nyt tuo sanoma on täällä tarjolla.

Kaikki taivaan herkut on varustettu. Sinä saat aivan täydestä sydämestä tarttua kiinni. Ei ole myöhäistä vieläkään. Saat aivan omalla osoitteellasi uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Saat jäädä turvallisesti päättelemään tätä vuotta ja suuntaamaan katsettasi tulevaan.

Ennen kaikkea saat kiinnittää katseesi omaan Vapaastajaasi, joka on luvannut turvata koko elämämme. Hän kantaa, hän kuljettaa, hän nostaa ja vie perille. Näin tämä turvallinen sanoma saakoon rohkaista meitä jokaista uskomaan. Saamme jäädä Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun suojaan.

Saanko minäkin vielä uskoa? Kaikki synnit anteeksi. Tahdon uskoa yhdessä Jumalan joukon kanssa, Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdymme iltasiunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.