Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 08.01.2025 19.00

Puhuja: Marko Tyyskä

Paikka: Rauhanyhdistys Jyväskylä

Vuosi: 2025

Raamatunkohta: 1 Timothy 3:14-16

Avainsana: usko armo anteeksiantamus toivo evankeliumi Pyhä Henki pelastus sovitus Jeesus Kristus pyhitys seurakunta kristityn vaellus


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus, olkoon meidän kaikkien kanssa niin tällä hetkellä kuin elämämme jokaisena päivänä.

Käymme seurueen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Kaikki valtias, kaikki tietävä, armollinen Jumala, rakas taivaallinen Jumala, Isämme, me Isää kiitämme sinua, että olet tahtosi mukaan nyt meidät tänne yhdelle koolle koonnut.

Meillä Isää on paljon kiitoksen aihetta kaikesta ajallisesta hyvyydestä, jota sinä olet meille itse kullekin runsain määrin antanut. Taidamme kiittää tästä alkaneesta uudesta vuodesta ja rukoilemme, että olisit Isää sen siunaamassa.

Taidamme kiittää siitä elämänä tehtävästä ja siitä paikasta, jonka sinä olet meille antanut. Kiitämme kodeistamme ja perheistämme, ystävistä ja läheisistä, joita olet antanut ajallisen matkan tueksi.

Mutta ennen kaikkea saatto mieheksi taivaan tielle. Me rakas taivaan Isää tahdomme kiittää uskon lahjasta. Siitä, että poikasi sovitustyön ansiosta meillä on tänä päivänä kaikkien syntien anteeksiantamus.

Meillä on toivo iankaikkisesta elämästä. Kerron sinun luonasi taivaassa. Me rakas taivaan Isää taidamme rukoilla kaikkien niitten läheistemme puolesta, jotka ovat eksyneet ulos tästä valtakunnasta.

Me Isää pyydämme, että sinä vielä hellästi heitä kutsuisit, niin että hekin saisivat palaamisen armon ja pääsisivät takaisin Isän kotiin.

Näitä me Isää sinulta pyytelemme ja nyt olemme sinun sanasi ääressä. Pyydämme, että antaisit sanastasi meille lohdutusta, iloa ja toivoa.

Me vielä rukoilemme turvallisesti poikasi opettamin sanoin. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinuun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen puheen johdannoksi täältä Paavalin ensimmäisestä Timoteus-kirjeestä, sen kolmannesta luvusta. Luvun lopusta jakeet 14-16. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kirjoitan tätä siinä toivossa, että pääsen pian tulemaan luoksesi. Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saa tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri. Hän ilmestyi ihmisruumiissa. Hänet julistettiin vanhurskaaksi hengen voimasta. Henget saivat hänet nähdä. Hänestä saarnattiin kansoille. Häneen uskottiin maailmassa. Hänet korotettiin kirkkauteen. Aamen.

Tämä tekstikohta on apostoli Paavalin kirjeestä, joka on kirjassa. Tämä kirja on muistettava hänet nuorelle rakkaalle työtoverilleen, Timoteukselle.

Tässä kirjeessä, ja näissä kirjeissä, Paavali haluaa olla opettamassa Timoteusta seurakunnan elämästä, seurakunnan johtamisesta ja Jumalan valtakunnan elämästä.

Tämä lukemamme tekstikappale oli otsikoitu Uskon salaisuus. Paavali ja Timoteus olivat olleet yhdessä lähetysmatkalla Jumalan valtakunnan työssä saarnamatkalla kertomassa siitä ilosta, jonka he olivat omalle kohdalleen saaneet omistaa uskon lahjasta.

Tästä edellä kerrotaan, että Timoteus oli jäänyt Epeesoon ja Paavali ajatteli, että hän on pian menossa tuonne Timoteuksen luokse.

Mutta kirjoittaa tässä näin, että kirjoitan tätä siinä toivossa, että pääsen pian tulemaan luoksesi. Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.

Paavali puhuu tässä Jumalan temppelistä, elävän Jumalan seurakunnasta. Tuo elävän Jumalan seurakunta, se on eri asia kuin joku rakennus, kirkko, tai rauhanyhdistys, tai joku muu organisaatio.

Elävän Jumalan seurakunnan rajoja ja sitä, että elävän Jumalan seurakuntaa ei voi ajallisilla silmillä nähdä. Se ei ole mitään konkreettista ja käsin kosketeltavaa.

Raamattu sanoo, että se ei ole ruoka eikä juoma, vaan se on vanhurskaus, joka on rauhaa ja iloa, jonka Pyhä Henki lahjoittaa.

Tuo elävän Jumalan seurakunta, sen Pyhä Henki kutsuu, kokoaa ja valaisee. Tuon elävän seurakunnan, Jumalan valtakunnan, on Pyhä Henki rakentanut.

Raamattu kertoo, että sen kulmakivi on Jeesus ja sen perustana on apostolien ja profeetien, se on siis Jumalan sanan perustalla.

Meidän uskomme on Jumalan sanan perustalla. Se ei ole ihmisviisaudessa ja ihmismielipiteissä, vaan se on Jumalan sanassa ja Jumalan sanan totuudessa.

Minuutakin on joku joskus tullut kysymään, että mitä mieltä olen jostakin asiasta, joka askarruttaa. On ehkä vähän haettu lupaakin jollekin asialle, joka ehkä uskovaisena vähän arveluttaa.

Ja monia asioita, joita me inhimillisesti katsommekin, niin meillä saattaa olla niihin joku mielipide.

Mutta kun me tarkastelemme uskon asioita, niin silloin ei ole kyse kenenkään yksittäisen ihmisen omasta mielipiteestä tai ajatuksesta.

Vaan meidän on aina tärkeää tutkia ja tarkastella yhdessä, mitä Jumalan sana kustakin asiasta opettaa.

Me saamme yhdessä kokoontua ja rukoilla Pyhän Hengen johdatusta ja viisautta. Ja sitä kautta olla tarkastelemassa uskomme perustaa.

Tästä Jumalan valtakunnasta, kristillisestä seurakunnasta, se koostuu sydämestään uskovaisista ihmisistä.

Augsburgin tunnustuksessa kuvataan tuota Pyhää Kristuksen seurakuntaa, kuinka se on uskovien yhteisö, jonka keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.

Kun me katselemme itseämme, me emme löydä itsestämme hyvää, emmekä me koe itseämme pyhäksi.

Tämä Pyhä yhteisö, Jumalan seurakunta, se koostuu syntisistä ihmisistä, mutta armahdetuista syntisistä, niistä ihmisistä, jotka ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset täällä maan päällä, mutta ovat saaneet käsittää tuon uskon salaisuuden, josta Paavali kirjoittaa.

Ovat saaneet uskomisen lahjan. Ovat armosta saaneet uskoa, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä. Vain yksin Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Tuo rakkaus onkin täällä Jumalan valtakunnassa uskovaisten tuntomerkki.

Me olemme itse saaneet niin paljon kokea ansiotonta rakkautta, että haluamme olla tuota Jumalan rakkautta välittämässä myös toisiamme kohtaan. Kaikkia maailman ihmisiä kohtaan.

Jumalan valtakunta on täällä maan päällä. Jeesus sanoi kyselijöille, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne, eli uskovaisissa ihmisissä.

Tämä Jumalan valtakunta on armon valtakuntana täällä maan päällä. Ja se on Jumalan valtakunta taivaassa on kunnian valtakuntana.

Ja vain täältä maan päällä olevasta armon valtakunnasta käy tie taivaaseen kunnian valtakuntaan.

Siksi on niin tärkeä asia, että ihminen löytää Jumalan valtakunnan.

Ihmiselämän kaikkein tärkein asia on Jumalan ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Se on ihmiselämän kaikkein tärkein asia.

Paavali tässä Timoteokselle kirjoitti siis, että tästä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus, josta pitää olla jokainen koko juhla, koko Jumalan seurakunta, joka on totuuden pylväs ja perustus.

Siis, tämä Jumalan seurakunta on totuuden pylväs ja perustus.

Tuo Biblia, vanha käännös, sanoo, että Jumala on totuus, ja Jumala on perustus.

Siis, tämä yhteisö, pyhien yhteisö, on pylväs, totuuden pylväs.

Mikä on totuus? Totuus on Jeesus.

Jeesus sanoi, että Jumala on totuus, ja Jumala on elämä.

Ja nyt tuo totuus, eli Jeesus, on täällä Jumalan seurakunnassa. On tämän seurakunnan kuningas ja pää.

Ja tämä seurakunta, joka on pylväs, pitää esillä totuutta, eli Jeesusta.

Ja jos sitä pylvästä ei ole, sitä totuutta, ei ole Jeesusta, niin eihän sitä tarvita sitä pylvästäkään.

Se pylväs on silloin mitätön, aivan arvoton.

Ja taas, jos ei ole sitä pylvästä, niin silloin tässä maailmassa ei Jeesus ole esillä.

Tämä Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja Jeesus Kristus, kuuluvat erottomattomasti yhteen.

Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Raamatussa sanotaan Jeesuksesta, että hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Ja tätä totuutta, eli Jeesusta, tässä valtakunnassa julistetaan.

Siksi tässä Paavali jatkaa Timoteokselle tätä kirjettä, että me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri.

Paavali tunnustaa uskoa, että uskon pyhä salaisuus on suuri.

Tämä usko on salaisuus. Se on tältä maailmalta salattu.

Ihminen ei voi ihmisviisaudella ymmärtää uskon salaisuutta.

Vain Pyhä Henki, usko, avaa tuon salaisuuden.

Sitä ei voi ymmärtää, jos ei ihmisellä ole elävää uskoa, Pyhää Henkeä sydämellä.

Mutta tuo salaisuus on suuri.

Näin meidänkin on todettava, että vaikka olemme tuon uskon pyhän lahjan armosta saaneet, niin me hyvin vähän ymmärrämme.

Emme me paljon näitä uskon asioita ymmärrä.

Mutta tämä Jumalan valtakunta, täällä ei ole suuria viisaita ja oppineita, vaan täällä on köyhiä, ymmärtämättömiä, monesti epäileviä Jumalan lapsia.

Mutta on niin turvallista luottaa ja uskoa siihen, kun Jeesus itse otti pienen lapsen uskon esikuvaksi.

Ajatelkaapa, että vaikka tämä uskon salaisuus on suuri, niin aivan pienellä lapsella on riittävä ymmärrys.

Pienellä lapsella on riittävä ymmärrys.

Me emme tarvitse siihen, emmekä voi, omalla ymmärryksellä, vaan Pyhä Henki on sen vaikuttanut.

Että me saamme olla tässä Jumalan valtakunnassa pieninä lapsina, niin me saamme rukoillakin, että me aina säilyisimme pienen lapsen paikalla tässä valtakunnassa.

Tämä taivaan tie on niin viitoitettu Jumalan sanalla, että tältä sieltä ei tyhmäkään eksy.

Siksi me saamme rukoilla, että me emme kasvaisi liian suuriksi.

Että me emme enää jaksaisi lapsen lailla luottaa Jumalan lupauksiin ja evankeliumin siunaukseen.

Emmekä me omalla voimilla voimassa, mutta evankeliumi se on Jumalan voima kaikille sen uskoville autuudeksi.

Me saamme aina turvata evankeliumiin ja saada siitä lohdutusta, vahvistusta omalle uskollemme.

Paavali, voitko nostaa näitä asioita esille?

Ja sitten me saamme käsittää ne, joita emme voi ihmisymmärryksellä käsittää.

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri.

Hän ilmestyi ihmisruumiissa.

Aivan käsittämätön asia.

Ollaan käsittämätön, että me saamme sitä tässä joulun aikana muistella.

Joulu evankeliumissa.

Kuinka Jeesus syntyi neitsyt Marjasta.

Silloin jouluyönä enkelit toivat ilosanomana paimenille: Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus Herra Daavidin kaupungissa.

Jumala syntyi jouluyönä ihmisen muodossa.

Emme voi sitä ihmismielin ymmärtää.

Uskomme pyhä salaisuus on suuri.

Tuo Jeesus syntyi ihmisen muodossa.

Jumala syntyi ihmisen muodossa tänne maailmaan.

Oli näin ihmisenä samanlainen kuin sinä ja minä.

Hän koki kipua.

Koki nälkää ja janoa.

Aivan samalla tavalla kuin me.

Jeesus koki tämän maailman houkutuksia.

Mutta sillä erotuksella meihin, että Jeesus ei langennut syntiin.

Jeesus on ainut ihminen, joka on voinut täällä maailmassa synnittömät askeleet ottaa.

On ihmismielin käsittämätön asia.

Miksi Jeesus syntyi tänne?

Miksi Jeesus syntyi tänne maailmaan?

Pienois-evankeliumissa sanotaan: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Siis Jeesus tuli tänne maailmaan sen vuoksi, että sinä ja minä pääsisimme kerran taivaaseen.

Saattaisimme ihan kaikkinen elämän taivaassa.

Jeesus tuli tänne maailmaan ja tuli ihmisen kaltaiseksi.

Ja kärsi sinun ja minun vuokseni.

Sitten tässä Paavali jatkaa: Julistettiin vanhurskaaksi hengen voimasta.

Siis Jeesus, joka syntyi ihmisenä tänne maailmaan, oli myös Jumalan poika.

Raamatussa kerrotaan, että Jumala oli Jumalan poika.

Raamatussa kerrotaan Johannes Kastajasta, joka oli siellä Jordanin rannalla.

Johanneksesta hän sanotaan, te muistatte, että hän oli Jeesuksen edellä kulkija, tien raivaaja.

Tuo Johannes oli saarnaamassa Jumalan valtakunnan evankeliumia ja oli kastamassa ihmisiä.

Niin kerran tuonne kasteelle tuli Jeesus.

Jeesus oli silloin aloittamassa julkista toimintaansa.

Tuo Johannes näkee sen saapuvan Jeesuksen.

Tuo Johannes ajallisilla silmillä näkee tavallisen miehen, tavallisen ihmisen, joka sieltä tulee.

Mutta uskon avatuilla silmillä hän näkee Jumalan pojan ja sanoo: Katso Jumalan karitsa, joka poisottaa maailman synnit.

Johannes näkee, että sinne kasteelle saapuu Jumalan poika.

Ja me muistamme sieltä, kun sitten Jeesus nousee sieltä kasteelta, niin taivaasta laskeutuu Pyhä Henki kyyhkysen muodossa.

Ja taivaasta kuuluu Jumalan ääni: Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt.

Siis Jumala siinä osoittaa, että Jumala on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt.

Ja tämä osoittaa aivan äänellisesti, että Jeesus on Jumalan poika.

Aivan samalla tavalla kuin myöhemmin siellä kirkastusvuorella, kun Jeesus on opetuslasten ja siinä Moosiksen ja Elian kanssa.

Siellä myös kuuluu taivaasta samankuuloinen, samanlainen ääni: Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt. Kuulkaa häntä.

Silti kaikki, vaikka saivat kuulla tuon äänen, Jumalan äänen, niin eivät uskoneet tai epäilivät.

Vaikka Jeesus Jumalan poikana oli fyysisesti läsnä, niin opetuslapsetkin monesti epäilivät.

Myös Johannes siellä, joka oli kastanut Jeesuksen, niin kuin oli myöhemmin vankeudessa, niin epäili siellä ja lähetti omat opetuslapsensa Jeesuksen luokse kysymään, että oletko sinä se, jota me odotamme vai pitääkö meidän jotakin muuta odottaa.

Niin Johannekselle tuotiin sinne vankeuteen Jeesuksen vastaus: Ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet. Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat. Kuolleet herätetään henkiin ja köyhille saarnataan ilosanoma.

Sitten Paavali vielä kirjoittaa tästä, että enkelit saivat hänet nähdä.

Raamatussa kerrotaan, kuinka enkelit saivat nähdä Jeesuksen hänen tämän julkisen toimintansa aikana ja myös sen jälkeen, kun hän oli sieltä kuolleista noussut.

Siellä autiomaassa, kun Jeesus oli kiusattavana.

Jeesus oli siellä nälissään ja janoissaan.

Sielun vihollinen kiusasi Jeesusta.

Ja Jeesus torjui nuo sielun vihollisen houkutukset ja kiusaukset Jumalan sanalla.

Ja Raamattu kertoo, että sen jälkeen Herran enkelit tulivat ja palvelivat Jeesusta.

Ja samalla tavalla siellä Ketsemanin puutarhassa opetuslapset nukkuivat ja Jeesus oli tuskissaan, mutta halusi tehdä Isänsä tahdon ja suorittaa sen saamansa tehtävän loppuun saakka.

Niin kerrotaan, kuinka enkelit sielläkin tulivat ja palvelivat hänet.

Sitten tässä kerrotaan, että hänestä saarnattiin kansoille ja häneen uskottiin maailmassa.

Tätä Jumalan valtakunnan uskon saarnaa on saarnattu aikojen alusta asti.

Silloin apostolit alkoivat saarnaamaan, saivat Jeesukselta käskyn, lähetyskäskyn, joka myös meitä velvoittaa.

Tätä samaa uskon saarnaa viemään eteenpäin.

Sitä on saarnattu meidän päiviimme saakka.

Tuo uskon saarna menee ihmisen sydämestä sydämeen.

Ajatelkaapa, se menee vain sydämestä sydämeen.

Siellä Syyrin kaivolla Jeesus kertoo ajallisesta vedestä, mutta kertoo myös siitä vedestä, mitä hän antaa ihmisille.

Ja kun ihminen saa sitä vettä, eli evankeliumia, mitä Jeesus antaa, niin Jeesus kertoo, että tuo ihminen tulee itse sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään.

Eli jos ihminen saa evankeliumia, niin hän tulee itse sen lähteeksi ja voi antaa tuota elävää vettä toiselle ihmiselle.

Tällainen on Jumalan armojärjestys.

Eli aina ennen uskoneet voivat saarnata evankeliumia.

Ihminen ei voi saada suoraan syntejään anteeksi Jumalalta.

Evankeliumi on täällä maan päällä uskovaisilla ihmisillä, täällä hänen valtakunnassaan.

Ja täällä tuota evankeliumia saarnataan.

Ja jos silloin lukittujen ovien sisäpuolella niille omilleen sanoo, että ottakaa Pyhä Henki, joille sinne anteeksi annatte maan päällä, niille ne on anteeksi annettu taivaassa.

Taivaassa.

Tämä anteeksiantamus on totta ja voimassa myös tänä päivänä.

Sinulle rakas ystävä, joka ehkä monesti epäilet, koet uskon heikkoutta, niin kuin minäkin, niin tuo evankeliumi on Jumalan voima.

Ja kun sinä siihen turvaat, niin sinä säilyt uskomassa ja pääset kerran taivaaseen.

Saat tälläkin hetkellä uskoa kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saat olla turvattuna ja siunattuna.

Ja sinullekin rakas ystävä, joka kuuntelet tätä puhetta siellä Internetin äärellä, jos sinä kaipaat sydämellesi rauhaa, haluat tähän Jumalan valtakuntaan ja iankaikkisen elämän toivoon, niin sinäkin saat uskoa.

Epäuskon ja kaikki synnit anteeksi.

Saat tulla tänne Isän kotiin.

Samoin kuin sinä veljeni ja sisareni, joka kaipaat uskollesi vahvistusta.

Sinäkin saat uskoa tämän evankeliumin.

Siitä saat lohdutusta ja virvoitusta.

Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tässä vielä lopuksi Paavali kirjoittaa, että häneen uskottiin maailmassa.

Hänen korotettiin kirkkauteen.

Tässä vielä Paavali nostaa uskon salaisuuden ihmeen esille.

Tämän helatorstain ihmeen, kuinka Jeesus astui ylös taivaaseen.

Sitä kerrotaan, kuinka Jeesuksen opetuslapset olivat lähellä Betaniaa Jeesuksen kanssa.

Jeesus siunasi opetuslapsia, nosti kätensä ja siunasi opetuslapsia.

Ja siunatessaan erkani heistä.

Oi, kuinka oli opetuslasten hyvä jäädä siihen Jeesuksen siunaavan käden alle.

Näin mekin saamme nyt jäädä Jeesuksen siunaavan käden alle.

Saamme olla turvattuina ja siunattuina.

Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä.

Saanko minäkin uskoa?

Minäkin tahdon jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne.

Jäämme näin Jumalan ja hänen armosanaan siunattuun haltuun.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isään ja pojaan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.