Aviopuolisoilta/Alustus Jyväskylän RY:llä 18.01.2025 18.00

Rakkaat veljet ja sisaret, tämän yhteisen illan aluksi pyydymme kiitokseen ja rukoukseen. Taivaallinen Isä, kiitos suurimmasta rakkaudesta, jota olet osoittanut meitä kohtaan, antamalla täydellisen sovituksen ja täydellisen armon. Kiitos myös, että rakkaudessasi olet asettanut avioliiton ja kutsunut puolisot elämään sanasi mukaan. Auta meitä, puolisoita, rakastamaan toisiamme niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa. Auta pitämään avioliitto pyhänä. Siunaa tämä iltamme, keskustelumme, avaa lukkoja ja sydämiä. Tee sanasi eläväksi. Ole pyhän henkesi kautta läsnä. Siunaa tämä iltamme nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi. Vie meidät kaikki kerran suurempaan hääjuhlaasi taivaassa. Kuule meitä hyvyytesi tähden.

No niin. Lyyt esittely, eli siis olen Ilkka Majuria. Olen saanut olla avioliitossa jo 34 vuotta. Minullakin on rikas elämänvaihe takana. 12 lasta ja 7 lastenlastaa. Siis siellä on neljä avioparia omissa ja vielä kaksi seurustelejakin. Elämä on ollut siis vaiherikasta. Paljon haasteita. Mutta enimmäkseen sitä ihmettelee, että miten suuri rikkaus tämän myötä ympäröi. Miten suuresta lahjasta tänään puhummekaan. Miten valtava siunaus, että sinä, kuulijani, rakas veli ja sisar, olet saanut uskovaisen puolison. Oletko muistanut kiittää siitä? Me olemme nyt tänä iltana kokoontuneet oikeastaan ihastelemaan juuri tätä asiaa. Me tätä suuresti saamme riemuiten ylistää tätä asiaa. Toki niinkin, että tämä on meidän kutsumuksemme, eikä se yksinäisen osa ole huonompi. Ihan yhtä arvokas on hänen elämä. Jumala on luonut ihmisen iankaikkisuutta varten ja hänen tahtonsa on iankaikkinen elämä. Se ei ole sidoksissa tähän meidän perheeseen tai meidän avioliikkeeseen.

Meidän tehtävämme on pitää tästä käsittämättömän hienosta ja suuresta lahjasta huolta. Siksi on niin hienoa, että teitä on suurin joukoin tullut tänne Jyväskylän rauhanyhdistykselle tätä asiaa miettimään. Ja kysymys kuuluu tähän iltaan: miten minä voisin pitää parasta huolta siitä aviopuolisostani, minkä olen saanut? Nuorten ajatukset ovat raikkaita. Niitä kannattaa kuulla tässäkin asiassa. 16-vuotias tyttö tuolla keskusteluillassa sanoi, että miten ihailtavaa ja ihmeellistä on se, kun näkee, että isä ja äiti tykkäävät toisistaan ja isäkin sen näyttää, niin tulee ihan semmoinen lämmin läikähdys ja kiitollinen olo, että meillä on näin hyvin. Ja samassa illassa toinen nuori halusi kertoa itkien, että meidän kotona on sellainen raskas asia, että isä ja äiti ovat eronneet. Ja näitä kertomuksia, nuorten kertomuksia, olen vuosittain kuullut liian, liian monta.

Eli me emme ole turhaa tässä illassa. Me ihmettelemme sitä itse, miten on mahdollista, että avioliitto on syntynyt. Miten kaksi inhimillistä, raadollista ihmistä ovat löytäneet toisensa yhtä aikaa ja yhtä aikaa sitten vielä ihastuneet. Ja sitten vielä rakastuneet. Ja miten Jumala on tuon liiton antanut kestää vuosikymmenten. Miten se tapahtuu? Sitä meidän on syytä tässä yhdessä pohtia.

Sitten otetaan seuraava dia. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako? Avioliitto on siis pyhä. Se on elämänmittainen matka. Jumalan asettama liitto. Se perustuu Jumalan tahtoon. Ja nyt tuo lause, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Sen Jeesus sanoi sen jälkeen, kun variseukset väittivät Jeesukselle, että Mooses salli erokirjan. Jeesus vastasi, että teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli. Mutta näin ei ollut luomisen alusta. Ja hän vahvisti sitten, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Ja Jumala alun alkaen tahtoi hyvää. Ihmisen taipumus on tätä asiaa vääristellä. Ja opetuslapsetkin tulivat toistamiseen kysymään sitä asiaa. Ja sitten Jeesus joutui tämän vastaamaan. Eli ei se ihme, että sitä tänäkin aikana vielä vääristellään ja paljon kysellään. Mutta kyllä Jumalan sana on tässä yksiselitteisen selvä.

Otetaan seuraava. Avioliitto Jumalan luomistyönä. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimonsa. Ja heistä tulee yksi liha. He siis jatkavat elämäänsä ja tulevat toistensa elämänkumppaneiksi saattajiksi taivaan tiellä. Kun puhutaan aviopuolisosta, on oikeastaan aika hyvä, eräs veli sanoi tämän juuri minulle, että siinähän on puolikas, kaksipuolikasta. Ja tuo kuva tuossa, vastinparit kasvavat yhdessä. Erilaisina, mutta toisiaan täydentävänä vastinparina. Ja huomaatte, siinä kasvulla on mutkia ja matkalla erilaisia kiemuroita, mutta siinä ne kasvavat. Koska Jumala on tahtonut näin. Ja kaksi asiaa: että olisi hyvä olla, että ihmisen olisi hyvä olla. Jumalan tahto on aina hyvä. Ja sitten, että he veisivät luomistyötä eteenpäin ja lisääntyisivät.

Sitten otetaan seuraava dia. Pyhyydestä ja pysyvyydestä. Minä olen tähän alustukseen kerännyt paljon ajatuksia. Kokeneemmalta ja keskustellut eri ihmisten kanssa, oman puolisoni ja lisäksi kokeneempien veljien kanssa ja nuorempien kanssa. Ja sitten kerännyt totta kai Sionin erilaisista materiaaleista, kristillisyyden materiaaleista ja Raamatusta. Mutta tässä yksi ajatus. Jo varmaan 50 vuotta avioliitossa ollut sanoi näin: Koska Jumala on luonut näin, niin uskaltaisinko minä ajatella toisin? Mitä siitä seuraisi, jos Jumala kerran on nähnyt hyväksi yhdistää meidät toisiimme? Millä perusteella erottaisin itseni puolisostani? Ajatelkaa, millä argumenteilla minulla olisi varaa ajatella noin? Ja Jumala tahtoi. Se olisi elinikäinen yhteys, kunnes kuolema erottaa. Jumala on tässä Pyhässä Liitossa läsnä. Hän on toimija ja hän on siunaamassa.

Näin. Otetaan seuraava dia. Me olemme siis osana Jumalan suunnitelmaa. Suurempaa suunnitelmaa. Mooses sanoo, että ihminen ja nainen lisääntyisivät ja täyttäisivät maan. Tässä on siis kysymyksessä elämän luominen. Jumalan tahto on iankaikkinen elämä. Ja tässä liitossa Jumalan tahdon mukainen palvelu tapahtuu arjessa. Siinä avioliitossa voidaan ajatella, kun sinä olet uskovainen, niin siinä on Jumalan valtakuntaa pienoiskoossa palanen, joka liittyy Jumalan valtakunnan suurempaan perheeseen. Se on niin pyhä, että sitä katolisessa kirkossa pidetään sakramenttina. Ja se liittyy siihen Efesolaiskirjeen kohtaan, joka sanoo, että siitä puhutaan. Tätä avioliittoa pidetään esikuvana Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta, joka on rakkaudellinen, itseuhrautuva ja pysyvä. Eli tämä tukee ajatusta siitä, että sitä ei tulisi erottaa. Siis voidaan ajatella, että tuo sakramentaalisuus kutsuu ihmistä näkemään juuri pyhän ja Jumalan toiminnan kaikessa elämässä, jokapäiväisessä elämässä. Se on kaunis kuva Kristuksesta ja seurakunnasta. Pää ja ruumis yhdistyvät. Ne yhdistyvät verenkierron kautta. Siis puhutaan todella isosta asiasta, kun aviopuolisot ovat yhdessä.

Otetaan seuraava. Suurin on rakkaus. Rakkaus on Jumalasta. Siis se kaikkein suurin rakkaus, se pyyteetön palveleva rakkaus, yli ihmisymmärryksen käyvä rakkaus. Niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa antamalla henkensä seurakunnan puolesta, niin meidänkin tulisi toisiamme rakastaa. Kaikki käskyt suojaavat avioliittoa. Kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky ovat juuri keskiössä. Avioliitto on luotu rakastavaksi liitoksi. Ja Luther sanoo näin: Rakkaus avioliitossa ei ole vain tunteita, vaan se on myös jatkuvaa huolenpitoa ja palvelua. No onko tässä mestareita? Taitaa kaikilla pääpainua alas.

Otetaan seuraava. Pakko on tästäkin asiasta hieman puhua, eli avioerosta Raamatun mukaan. Aika selkeää tekstiä sanoo Malakia myös jo ennen, paljon ennen Kristusta: Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Eli näin väkevä, vakava asia on ero. Raamatun opetus on siis selvä. Avioliiton mahdolliset erottavat tekijät tulisi käsitellä varovaisuudella ja vakavuudella. Tuossa kuvassa keskellä on lapsi. Ja tiedätte, että lapsi tästä ei heidän kärsiä. Kuka mittaa lasten kärsimykset? Parikymmentä vuotta sitten eräs kollegani tuolla koulumaailmassa totesi, että aina kun hän kuulee, että jossakin on ero, niin hänellä tulee äärimmäisen murheellinen mieli, varsinkin lasten vuoksi. Samoin olen opettajan työssä aikaisemmin monen monta kertaa surrut sitä. On joku poika käynyt psykiatrisella osastolla huilaamassa sitä pahaa oloa.

Voimme ajatella, että kun talvia jatkosodassa kirkot olivat täynnä surevia omaisia ja itkettiin sitä, kun oli sankarivainajia ja uhreja isänmaan puolesta. Sitä asiat kyllä käsiteltiin, mutta monesti mietin, että kenen kanssa tuo lapsi käsittelee, kun ei oikein voi äidin eikä isän kanssa käsitellä. Niin, tästä varmaan voisitte kertoa lisää. Tämä asia koskettaa liian paljon yhteiskunnassamme. Mutta kyllä meidän täytyy aina tarjota armoa sovituksen mahdollisuutta niille, jotka ovat kokeneet vaikeuksia avioliitossaan. Ja siksi me juuri tätäkin iltaa tässä vietämme. Tämä on se, mitä me teemme.

Tämän alustuksen toinen osa käsittelee juuri sitä, minulta pyydettiin sitä avioliiton hoitoa. Menemme siihen kohta, mutta yksi dia ennen sitä. Eli onnellinen liitto kyllä kestää. Se kestää Jumalan siunaamana, kun siellä on evankeliumi läsnä. Ei lasten tarvitse huolehtia eikä pelätä, että äiti ja isä eroavat. Kun siellä on anteeksiantamus. Koska armon voima on niin väkevä. Ja se opettaa meitä kaikessa. Siihen me saamme luottaa. Ja tuo Luther sanoo tuonkin, että avioliitto on yhteinen matka Jumalan kanssa. Eipä meidän omalla viisaudella eikä viisastelulla. Eikä meidän taidoilla, vaan Jumalan kanssa. Mutta kun se toimii. Mutta kun se toimii.

Jos sanotaan näin, kuten Luther sanoo: On totta, että avioliitolla on puutteensa. Joskus se tuntuu vaivalloiselta. Joskus yksitoikkoiselta. Toisinaan raivostuttavalta. Ja jopa toivottomalta. Mutta ajatelkaa, miten Luther jatkaa kauniisti. Otin sen tuohon diaan ylös: Mutta kun se toimii. Se on seikkailua. Se on intohimoa. Se on tyyntä, iloa, kumppanuutta ja syvää rakkautta. Niille kaikille ei mikään. Niille hetkille ei mikään vedä vertoja.

Ja eräs veli kirjoitti. Jo kohta 60 vuotta naimisissa ollut kirjoitti minulle näin: Jos me ymmärryksen kautta lähestymme me näitä asioita. Kuka uskaltaa ajatellakaan avioliiton solmimista? Mutta kun tämä on Jumalan asettama elämänjärjestys. Saamme luottaa, että avioliiton asettaja antaa voimia, taitoa ja viisautta selvitä kunnialla omassa avioliitossa.

Ja nyt laulamme tämän laulun. Ja saamme näkyvän säästyksenkin siihen. Kaksi säkeistöä. Itse asiassa koko virsi. Noin.

Ja seuraavassa diassa. Avioliiton hoitaminen. Siinä keskiössä on siis kohtaaminen, kommunikaatio, viestintä ja kasvu keskinäiseen yhteyteen. Parhaimmillaan se tarjoaa syvää rakkautta ja hoitoa. Jos kysytään, että mikä on avioliitossa tärkeintä, ja laitetaan neljä asiaa: hellyys, rehellisyys, anteeksiantamus ja viestintä. Siis toistan: hellyys, rehellisyys, anteeksiantamus ja viestintä. Niin minkä mielessäsi laittaisit ensimmäiseksi? Helposti laittaisin anteeksiantamus. Ehkä. Mutta ajatelkaa: jos viestintä toimii, toimii rehellisyys, toimii hellyys ja anteeksiantamuskin on helpompaa. Mutta jos viestintä ei toimi, ei toimi hellyys, ei toimi rehellisyys, ja anteeksiantamuksesta uhkaa tulla vain kulissi.

Jeesus oli viestinnän ja kohtaamisen myötä. Se on Kristus. Se on Kristus. Se on Kristus. Mitä kaikkea se voisi tarkoittaa? Otan muutamia tällaisia arjen asioita. Minusta olisi tärkeää, että te pääsitte keskustelemaan. Aktiivinen ja läsnä oleva kuuntelu on seuraava. Kuuntele tarkasti ja osallistu. Tämä on juuri minulle itselle hyvä dia. Siksi tätä varmaan tässä julistan nyt. Eli laita kännykkä pois ja keskitä huomiosi puolisoosi.

Ja sitten mietin, että mitkä ovat sudenkuoppia tässä, varsinkin kokeneilla pareilla. Me helposti oletamme. Me helposti tulkitsemme. Olisi tärkeää esittää avoimia kysymyksiä: Mitä minä voisin tehdä, että sinä tuntisit itsesi kuulluksi ja ymmärretyksi? Mitä sinä voisit tehdä, että sinä tuntisit itsesi kuulluksi ja ymmärretyksi? Miten sinä todella koet tämän? Näin.

Mennään eteenpäin. Ja siellä on semmoinen, mitä voisi aikatauluttaa yhdessä. No se voisi olla esimerkiksi: Mä tiedän, että pienten lasten kanssa kaikki nämä tuntuu välillä aivan mahdottomalle. Mutta siitä huolimatta voi sitä haaveilla. Viikoittainen tekeminen, tapaaminen tai hetki keskustelulle ilman häiriöitä. Yhteinen illallinen, kävely luontopolulla, aviopuolisoilta tai aviopuoliso leiri tai vaikkapa yhdessä kokkailu. Ja yrkkisääntönä on se, että kyllä se niin on, että sille, mille aikaasi annat, sitähän sinä arvostat ja rakastat.

Otetaan seuraava. Fyysinen läheisyys ja kosketus. Se voi olla halauksia ja saisi olla erityisesti näin: kädessä pitämistä tai läheisyyttä arkisissa tilanteissa. Seksuaalisuus on tärkeä, kaunis lahja avioliitossa. Ja tässäkin on se, että puolisoiden keskinäinen avoimuus, avoimuus, kunnioitus ja keskustelu ne ovat äärimmäisen tärkeitä. Ja joskus se, että tämä asia himmenee tai heikkenee, jos ei sitä keskustella, niin se voi johtaa toista puolisoa vieraille, oudoille asioille.

Sitten. Rakkauden ilmaiseminen sanoin ja teoilla. Tuossa on isä ottanut muutaman lapsen kanssa hieman vastuuta. Rakastan sinua ovat tärkeitä sanoja, mutta vielä tärkeämpää on, että osoitat rakkauden teoilla ja totuudessa. Kuvitteellinen tilanne: äiti on sairaiden lasten kanssa ollut päivän kotona ja valvonut yön. Isä tulee kotiin ja käärii hihansa ja päästää äidin päiväunille. Elämä voittaa. Se voittaa sittenkin.

Mennään seuraamaan tunteiden jakamista ja avoimuutta. Tämä on tärkeää miettiä, että minkälainen asioiden jakaminen rakentaa, ja mikä on kertaa. Maailmassa repostellaan seksikokemuksilla, ja ehkä saatetaan dissata, vähätellä sitä omaa puolisoa. Se ei kuulu kristillisyyteen sellainen. Ja tuo tunne... Mulla on... Mulla on tullut opistolla töissä, ja saan opettaa sitä lukion psykologiaa. Tuo tunne on siellä aina keskiössä. Keskiössä, ja... Ja tota... Se on äärimmäisen tärkeä asia. Että hyväksytään se, että me tunnetaan. Raamattu sanoo: vihastu, mutta älä syntiä, tee vaikea laji. Mutta kuitenkin, että tunteet eivät lähtökohtaisesti ole syntiä. Tunnistan ne, ja tunnusta. Ja keskustelen niistä. Ja tässäkin turvallisuuden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Tuossa on pari käytännön virkettä: Ole halukas jakamaan tunteitasi ja kuuntelemaan niitä. Jos jokin painaa, puhu siitä. Väärentämättömästi, mutta kunnioittavasti. Esimerkiksi tällä hetkellä tunnen itseni väsyneeksi. Ja se vaikuttaa meidän yhteisiin hetkiin, mutta haluaisin meidän silti löytävän aikaa toisillemme.

Ja olen nähnyt tässä kaksi äärimmäisen lohdullista asiaa. Tunteitahan aiheuttaa meidän ajatukset. Niitä ajatuksia voi muuttaa, se on lohdullista. Meidän ajatukset voivat tuoda vääränlaista katkeruutta pidemmällä ajalla ja niin edelleen. Se on lohdullista, niihin voidaan muuttaa. Ja siihen kristillisyys antaa hyviä eväitä. Ja sitten meidän ajatukset. Aivot ovat plastiset, joustavat. Se on toinen lohdullinen ajatus. Myös vanhempikin ihminen voi oppia.

Otin tuohon nyt vähän tuommoista pikkusen... Kun tämä vaikuttaa avioliittoon, nämä tunnelukot, mistä Takanen puhuu, niin ne tavallaan kaikki joskus saatetaan näihin ja ne jumiin. Ja ne vaikuttaa sinne liitossa, näitä olisi hyvä avata. Otin ihan luettelomaisesti tuon muutaman. Hän puhuu hylkäämisen lukosta, pelotuksesta, että muut jättävät tai torjuvat, ikään kuin yksinäisyys. Vaativuuden lukko: tarve suorittaa ja täyttää korkeat odotukset. Se tulee sieltä sodan sukupolvien jälkeen. Riittämättömyyden lukko: tunne, että ei ole tarpeeksi hyvä. Vieläkin jäi tekemättä. Ja se tulee semmoinen armottomuuden kova kehä, että minun pitäisi ja muidenkin pitäisi. Ehkä. Uhriuden lukko: tunne, että joutuu jatkuvasti kärsimään muiden takia. Niin. Ei ole hyvä tuokaan. Tai alistumisen lukko: omien tarpeiden syrjäyttäminen toisten hyväksi.

Näitä voisi tunnistaa ja näistä keskustella. Joskus ne ovat todellakin siis tässä mukana ja ne voi olla yksilöllisiä ja ilmetä eri ihmisillä eri tavoin. Ne eivät kuitenkaan anna lupaa toimia väärin äärin toista kohtaan. Ei mitkään traumat eikä mikään anna siihen lupaa. Ja aina on muistettava, että jos väkivaltaa tulee, niin se väkivallan uhri ja tekijä tarvitsevat aina apua. Siitä huolimatta, että evankeliumia on käytetty. Ja todellakin toistan sen, että tunteista puhuminen edellyttää ehdotonta turvallisuutta. Ja sen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Sitten joskus voisit aina sanoa tämänkin: terapia on tosi tärkeä ja hyvä asia monta kertaa. Mutta siellä ei voisi saada syntejä anteeksi. Eli kyllä se on hyvä muistaa, että tämä kristillisyyden tuoma armo ja sovitus on äärimmäisen tärkeä asia. Sillä me säästämme. Säilymme uskomassa.

No niin. Mennäänpä eteenpäin. Kiitollisuuden ja arvostuksen osoittaminen. Ja nyt mä ajattelin sillä lailla, että mä aktivoin vähän. Kaksi-kolme minuuttia siinä löydät oman puolisosi ja otat taas sen kainaloon ja sanoa asioita, joita arvostat hänessä. Ja katson kellosta, ettei nyt ihan hirveästi. Tässä vaiheessa jäädään juttelemaan, mutta antakaa mennä. Mitä arvostat puolisossasi? Luettelo on varmaan pitkä, mutta kunhan nyt alkuun pääsee.

Niin, wilpi Tuun rauhaan strangers. Jewel ja vaker kallio pridamos. Iso s已 vaarica, Duat ur muusta! Ico, V wenig, Espanjo, Hyvä puheen suorina kuuluu. Ja me varmaan jatkamme ja jätämme kotiläksyksi loput arvostamisen aiheet. Näitä oikeasti kannattaa miettiä ja sanoa ääneen. Ja lisäksi kotiläksynä voisi pohtia, mitä olen oppinut avioliitossamme ja mitä haluan vielä oppia. Se ei ole väärin näitä miettiä.

Ja tässä on tällainen käytännön vinkki vielä otettuna tähän, että kiitä puolisoasi usein kaikista niistä asioista, jotka tekevät elämästä yhteistä ja parempaa. Yhteistä ja parempaa. Aidon kiitoksen antaminen pienissäkin asioissa on siis tärkeää. Yhteiset tavoitteet ja unelmat, aseta niitä, kuten matka, yhteiset projektit tai yhteinen harrastus. Näitä te varmaan kerrotte. Voitte myös miettiä, mitä haluatte saavuttaa yhdessä tulevaisuudessa. Näistä kannattaa säännöllisesti puhua. Mitä unelmia on? Ja kuinka voitte edistää toistenne tavoitteita?

Otetaanpa seuraava. No niin, kuten puhuin, niin ihminen on virheiden tekemisen mestari. Ja ei semmoista liittoa varmasti olekaan, missä ei virheitä tule eikä konflikteja. Mutta on hyvä miettiä ja niitä ratkaisukeinoja, strategioita. Ja käytännön vinkki on tässä esimerkiksi: Kun tällainen ristiriita nousee, pyri kuuntelemaan ja olemaan rauhallinen. Vähemmän syyttelyä, enemmän ymmärrystä ja kompromissia. Se voi olla myös niin, että teette yhteisiä sopimuksia siitä, miten väittelyä hoidetaan, kuten ei huutamista, ei nimittelyä tai aina sanan ja yleistämisen välttämistä. Siis kyllä noikin voi pahimmillaan olla pitkät mykkäkoulut ja sanoittaminen väkivaltaa, henkistä sellaista. Eli kyllä se on oikeasti tärkeää, että päästäisiin sopuun ja kertoa se, että miten minä koen. Miten minä koen. Minä koen tämän tilanteen pelottavana tai uhkaavana. Silloin se on totisinta totta. Ei voi väittää, että ei tässä ollut mitään. Jos toinen niin kokee, niin tasavertaisena näin tulee sitten siitä keskustella.

Ja muistetaan se, että kuten edäs veli kirjoitti, rakkaus kestää riitojakin, mutta huonosti anteeksi antamattomuutta. Rakkaus ohjaa siihen, että minä menen peilin eteen ja kysyn, toiminko minä itse oikein. Armo opettaa pyytämään ja antamaan anteeksi sydämestä. Ja vain sellaisessa tilanteessa, ajatelkaa, kaksi virheellistä inhimillistä ihmistä. Eihän ne voi antaa anteeksi oikeasti, jos ei siellä ole pyhää henkeä. Siellä juuri tarvitaan tuo uskovien yhteys.

Mennäänpä sitten uskonelämän hoito ja hengellinen yhteys diaan. Uskovaisille aviopuolisoille siis Jumalan sana, rukous, pyhien yhteys ne vahvistaa uskoa. Ja perheessä saisi aina olla aikaa Jumalan sanalle, iltasiunaukselle ja myös rukoukselle yhdessä. Aina voi mennä. Me voimme kiittää Jumalaa yhteisistä hetkistä ja pyytää Jumalan johdatusta elämäämme. Jumalan voimaan voimme aina luottaa ja siitä, että hän haluaa meille hyvää.

Ja seuraavassa vielä armosta ja anteeksiannosta pari sanaa. Kun on jotakin sattunut, niin on tärkeää, että me olemme yhdessä. Kun on jotakin sattunut, niin on tärkeää, että me olemme yhdessä. Ja seuraavassa vielä armosta ja anteeksiannosta pari sanaa. Ja seuraavassa vielä armosta ja anteeksiannosta pari sanaa. Ja seuraavassa vielä armosta ja anteeksiannosta pari sanaa.

Sielun vihollinen haluaa, että perheet hajaantuisivat, että siellä olisi riitaa ja toraa ja mykkäkoulua. Jumalan tahto on toinen. Onneksi on evankeliumi. Armo nostaa, se kantaa, se tukee, se antaa. Ja kun virheitä tapahtuu, älkää me jääkö niihin jumiin, vaan pyytäkäämme anteeksi ja antakaamme anteeksi. Ja kun virheitä tapahtuu, älkää me jääkö niihin jumiin, vaan pyytäkäämme anteeksi ja antakaa me anteeksi. Pienet riidat voivat muuttua suuriin haasteisiin, jos anteeksianto jää käyttämättä.

Vielä tulee dia, mutta kohta tämä loppuu. Avioliitto on kuin puutarha, joka tarvitsee jatkuvasti huolenpitoa ja hoitoa. Ja vielä niin kuin yhteenvetona, kohtaaminen on sen ytimestä ja se voi ilmetä kuunteluna, jakamisena, arjen tekoina ja yhteisinä tavoitteina. Kun molemmat osapuolet tekevät työtä yhteyden ja ymmärryksen eteen, avioliitto voi olla vahva ja elinvoimainen.

Kohtaaminen on toisenlaista. Sen kanssa on rakkauden ja kunnioituksen osoittamista joka päivä, ei vain sanoilla, vaan myös teoilla. Ja viestintä on siis sen keskiössä ja kärjessä. Kysymys kuuluu, miten minä viestin. Tuliko sanomani ymmärretyksi? Kannattaa joskus vaikka kysyä, että miten sinä ymmärsit sanomani.

Seuraavassa pari raamatun lausetta. Tässä on vieläkin tuosta tässä on paljon sanottavaa tässä kolossalaiskirjassa, mutta luetaan toi tummennettu alla viivattu: Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaikkein kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Ajatelkaa ne fiatit ja virheet, kun ne on pyyhitty pois. Niitä ei muistella. Ja sitten, en minä häpeä Kristuksen evankeliumia. Se on Jumalan voima. Se on. Se on voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Dynamiikka räjäyttää lian pois, mutta myös siinä on ylösnousemuksen voittovoima.

Kun olen vihkinyt parin, niin mielellään ennen loppumarssia, ennen häämarssia, annan tämän filippiläiskirjeen neljännestä luvusta näitä jakeita: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä teette, rukoillen ja anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja siis tälläkin hetkellä, sinä rakas kuulijani, siellä ehkä kotona ja täällä, että evankeliumi on sinulle omakohtaisesti voima. Saat ottaa tuosta turvasta kiinni. Se tekee puhdasta jälkeä. Mitään ei jää, kun uskotaan synnit anteeksi. Avioliitot kestävät, kun Jumala siunaa evankeliumin suojassa.

Jos täällä ja siellä kuulolla on yksikin juuri sellainen epäonnistuneen tuntoinen, kurjimman tuntoinen, epäilevä isä tai äiti tai puoliso, ylennä sydämesi. Sinulla on lupa uskoa. Sinulla on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Oman vapahtajasi turvana ja pelastajana saat näin uskoa. Saanko minäkin uskoa omat syntini anteeksi? Näin tahdon uskoa.

Ja kun me näin uskomme, saamme luottaa siihen, että tuo Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksensä, varjelee meidän sydämen. Ja näin me pysymme tuossa uskovien joukossa Jeesuksessa Kristuksessa. Ja näin, jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meistä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

Nyt ajattelin, että ihan... Luen nämä keskustelukysymykset, jotta siellä kotona tai lankojen päässä voidaan myöskin niitä kuunnella. Eli varmaan sieltä heijastetaan keskustelukysymykset saman tien. Mutta luen nekin läpi.

Eli ykkönen: Miten avioliiton siunaus ja onni näkyvät arjessa? Mitä tarkoittaa kaksi: Älkää me rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Kolmonen: Minkälaiset toimintamallit ovat oivallisia avioliiton ristiriitatilanteissa? Nelonen: Keskinäinen viestintä, kommunikaatio ja vuorovaikutus. Mikä toimii ja mikä ei? Tunteista ja vaikeista asioista puhuminen. Viitonen: Lähisuhdeväkivalta. Miten menetellä, jos puoliso uhkailee, lyö sanoin tai kämmenenä tai painostavalla mykkäkoululla? Henkinen väkivalta suluis. Näin yleisellä tasolla kenenkään tilannetta repostelematta. Mitä tarkoittaa avioliitossa? Koti on Jumalan valtakunta pienoiskoossa. Seitsemän: Miten tuomme uskoa ja toivoa nuorille aviopareille? Kahdeksan: Mitä muuta arjen vinkkiä voi tuoda tähän avioliiton hoitamiseen?

Näillä miettein lähdemme keskustelemaan ja pyydämme nöyrästi, että Jumala siunaa keskustelumme. Kiitos.