Talvipäivät/Alustus Oulun RY:llä 22.02.2025 18.00

Hiljennymme Herran rukoukseen.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Äläkä päästä meitä pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret. Meidän oli turvallista aloittaa tällä tutulla Herran rukouksella tämä ilta. Iltamme aihe, rohkaiskaa toisiamme uskomaan, koskettaa meitä kaikkia. Emme ole vain rohkaisemassa, mutta myöskin vastaanottamassa rohkaisemme. Ennen kuin aloitan, tarvitsen sitä itsekin. Saanko uskoa syntini anteeksi? Näin tahdon.

Tämä on iltan alustus. Jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisenä uskon lahja. Toisena rohkaisu uskon kilvoitukseen. Ja kolmantena Jumalan aika.

Alustuksessani käytän Katekismus 1948, Raamattua, SRK:n kirjoista lainauksia ja Sionin laulun sanoja. Ja jos sitten muuta tulee, niin se voi olla myöhemmän ajan asiaa. Katsotaan kuinka aika etenee. Meillä on ilmoitettu, että 18.45 on kahvitauko. Ja pyrin sitten seuraamaan ajan kulkua.

Uskon lahja. Se on todella lahjaa. Ja se on Jumalan lahjaa. Meillä saattaa olla vaikeuksia löytää sanoja. Jos joku meiltä tuolla kadulla kyselee, että kuvailepa sinun uskoasi. Miten sinä uskot? Katekismus 1948 sanoittaa sitä näin: Jumala on salattu. Emme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksillamme. Ja käyttää sitten Jesaja 45:15: Totisesti, sinä olet salattu Jumala.

Edelleen tämä kristinoppi sanoittaa uskoa näin: Jumala. Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa. Uskon lahja ja Jumala ilmoittaa itsensä meille.

Toki Raamattu meille kehoittaa, että etsikää Herraa, kun hänet taidetaan löytää, ja rukoilkaa häntä, kun hän läsnä on. Mutta ellei Jumala avaa ja ilmoita itseään ja avaa uskoa, me olemme ymmärtämättömiä.

Jumala kyllä puhuu meille. Kristinoppimme mukaan monin tavoin. Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassa tunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmoittaa. Hän puhuu meille omassa tunnossamme. Ja kansojen vaiheet ovat tunkeutumassa joka päivä meidän silmillemme ja korvillemme tietoisuuteemme. Tuskin kukaan voi ohittaa näinä aikoina kansojen vaiheita.

Jumala voimakkaasti puhuu. Ja pieni ihminen toivottavasti pysähtyy kuuntelemaan, mitä sinä Jumala tahdot tällä kaikella meille olla puhumassa. Näemmekö? Tunnemmeko sydämessämme? Kuulemmeko Jumalan puhetta? Ei hänet. Tämän Jumalan ilmoitus menee vain meidän ohitsemme.

Jumala kyllä itse, kaikki valtiaana, avaa meidän sydämemme. Sitäkään me emme oikein itse osaa avata, ellei Jumala sitä avaa. Avaa opetuslapsen korvat ja avaa silmämme näkemään. Jumala tahtoo pelastaa ihmisen.

Paavali Efesolaiskirjeessä sanoo: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Sen, jonka Jumala on pelastanut ja jolle hän on itsensä ilmoittanut, tuntee kyllä sydämessään, että minä olen löytänyt armollisen Jumalan. Näinhän Filippuskin Natanaelille sanoo: Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat. Hän on Jeesus, Joosefin poika, Nasaretista.

Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkia, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jumala lähestyy valtakuntansa kautta. Pietari kirjoittaa: Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Tämä oli Korinttilaiskirjeestä.

Pietari kirjoittaa: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valonsa.

Opetuslasten, ja siis meidän Jumalan lasten tehtävä on julistaa Jumalan suuria tekoja. Emmehän me julista sanomaa itsestämme, vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesus on Herra. Hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.

Kukuhuoneessa olen lukenut puhelimeen tulleet viestit. Ystävät kysyivät, tulenko? Ehdottavat tapaamista. En vastaa mitään. Pysähdyn neljäntien risteykseen. Istun hautausmaan penkillä, kännykkä kädessäni. Kyynelet valuvat pitkin poskia. Kuulen kaukaa kantautuvan laulun.

Edellisenä iltana olin vieraillut ensimmäisen kerran opistoseuroissa. Ystävät olivat pyytäneet mukaan. Olin kutsusta hämmästynyt, mutta päätin kuitenkin lähteä. Suljen silmäni ja voin päästä edelliseen iltaan. Tulen tuonne kilometrin kaaden taakse. Se oli jotain erityistä. Koin ympärilläni rauhaa, turvaa, iloa ja vapautta.

Tuntuu, kuin sydän alaa painaisi raskas kivi. En ole vapaa, niin kuin nuo toiset. Mutta haluaisinko olla? Voisinko minäkin löytää saman? Kelpaisinko minä?

Hetki sitten olin lähettänyt kavereilleni viestin, etten voi tulla heidän luokseen opistoseuroihin. En, vaikka haluaisin. En, en vain voi.

Ote kirjoituksesta Lahjaksi saatu. Eriä Koskela. SRK:n kirjasta Takaisin isän kotiin.

Kuulithan tuon kertomuksen? Keneen sinä? Skiiỽú. Voi. Noihinko ystäviin, jotka lähettivät viestin ja pyysivät ystävää tulemaan opistoseuroihin? Vai siihen, joka oli käynyt yhden kerran ja johonka seurat olivat tehneet vaihtotuksen? Kertokaa, miksi hän ei ehkä voinut lähteä? Ja kertokaa, mitä näiden viestin lähettäjien pitäisi tästä eteenpäin tehdä.

Rohkaistu uskon kilvoitukseen. Kristinoppi edelleen pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa. Kristittyjen tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa, Herran pyhä ehtoollista, rukousta ja keskinäistä yhteyttä. Siis neljä asiaa tämä kristinoppi luettelee pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa: Jumalan sana.

Onko totta sinunkin kohdallasi, että elämään tulee paljon ajan tuomia huolia, ajatuksia, hätäilyä, luettelo-omaisuutta? On pitkä. Isossa perheessä saatetaan ajatella, montakohan lasta vielä syntyy. Tai syntyykö yhtään lasta. Joku saattaa seuroihin tullessa ajatella, onkohan minulla siellä kaveria. Joku miettii, miten rahat riittää. Mitä he riittävät. Osuuko mikään näistä kohdallesi?

Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi, jos kerran olet Jumalan poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi. Siis Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja hänelle tuli vihdoin nälkä. Voimme ajatella, kuinka valtava se täytyy olla.

Jeesus ei käy toteuttamaan vihollisen neuvoa, vaan sanoo: On kirjoitettu, ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta.

Mitenkä Herran sana on esillä kodeissamme? Usko ja elämä liittyy kodeissakin yhteen. Siellä ahkeroidaan elää niin kuin uskotaan Jumalan lapsina. Siellä saatetaan välillä, nyt minä jälleen herättelen teitä, pitää pieniä kotiseuroja. Joskus ne ovat niinkin pieniä, joissa Herra Jeesus lupasi olla, missä kaksi tai kolme kokoutuu minuun. Nimessäni siellä minä olen heidän keskellänsä.

Onhan meidän kodeissamme ollut Herra Jeesus. Onhan hänen nimessään ja veressään saarnattu syntejä anteeksi, pidetty kotiseuroja.

Nyt ihan pieni, aivan pieni kädennosto. Kukas on silmäillyt tämän viikon Päivämiehen? No niin, onhan näitä. Mitäs mieltä te olette siitä? Se oli minusta jälleen äärettömän hyvä. Se oli hyvää luettavaa nuorille. Se oli ajankohtainen. Se oli kristillisyyden lehti. Siinä oli niitä asioita, jotka Jumalan valtakunnassa ovat esillä. Uskon asioita.

Ja jos nyt sattuisi olemaan niin, että jollakin on jäänyt tämä Päivämiehen tilaus uusimatta tai tekemättä, niin minä sanoisin, että kannattaa kyllä tehdä. Nimittäin te saatte, ja me saamme siinä Jumalan sanan kotiin toimitettuna, ymmärrettävänä, arkielämää ruokkivana ja valaisevana kristillisyyden lehtenä.

Ja myöskin nuo kirjat, joista äsken otin yhden otteen, ovat niitä.

Miten sinä esittäisit kutsua Jumalan valtakuntaan? Siitäkin oli Päivämiehessä. Siellä taisipa olla viime sivulla kertomuksia.

Siirrymme tässä Herran pyhän ehtoolliseen. Ehtoolliseen viettoon kannattaa osallistua, kun siihen on tilaisuus. Usein koemme tarvitsevamme evankeliumin kirjoituksen ja keskinäistä sielunhoitoa jo ennen ehtoollista.

Luen jälleen erään kertomuksen. Onkohan tässä kenellekään tuttua? Et tainnut ehtiä siellä ehtoollisella käymään vaarikysäiseen. Ei kukaan lähtenyt kaveriksi. Roni murahtaa ja on tutkivinaan puhelinta. Ja menivät mieluummin pitsalle. Vaari nyökkää. Se on kuule sellaista joskus. Mutta saat sinä mennä turvallisesti yksinkin.

Uskoa kannattaa hoitaa. Ja ehtoollinen on annettu juuri sitä varten. Se on niin, että Jumala antaa sinulle henkilökohtaisesti voiman jokaiseen hetkeen, kun vain haluat pysyä uskomassa. Ja sinähän haluat.

Vaarin kysyvä katse osuu kohti. Ja Roni nyökkää päätään. Roni astelee hitain askelin jonon mukana eteenpäin. Siirtyy valkean teltan oviaukosta sisään. Ja saa puolelle. Silloin se humahtaa. Kuin saapuisi kylmästä kotiin.

Teltta on tupaten täynnä ihmisiä. Osa kävelee jonojen mukana kohti teltan etuosaa. Toiset istuvat penkillä levollisina ilman mitään kiirettä. Ja sitten alkavat urut soida. Roni astelee. Huomaamattaan Roni alkaa laulaa mukana.

Siinä laulaessaan hän muistaa, miten vaari on nostanut kätensä ja siunannut häntä evankeliumilla. Tutulla ja turvallisella. Ja hänkin on siunannut vaaria.

Omalla vuorollaan Roni polvistuu. Saa leivän ja viinin. Sinun edestäsi annettua. Sinun edestäsi vuodatettua.

Otteita Anne Lindforsin kirjoituksista valinta. SRK:n kirjasta Heidän kanssaan kulje.

Rakas nuori tai varttuneempi. Löysitkö tuttua? Mitä tämä kertomus Ronista ja vaarin kohtaamisesta voisi meille avata?

Palaamme vielä vaarin sanoihin hiukan laajennettuna. Uskoa kannattaa hoitaa. Ja ehtoollinen on annettu juuri sitä varten.

Jumala ei pakota ketään uskomaan, mutta antaa mahdollisuuden. Ja siitä kannattaa pitää kiinni. Se on sinun kallein aarteesi, jonka olet lahjaksi saanut.

Siirrymme kohtaan rukous. Se on nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa.

Edelleen Kristinoppi 48. Milloin se iltarukous opetellaan? Minun täytyy jälleen kertoa se meidän ensimmäinen iltarukouksen opettelu, kun olimme saaneet vanhimman lapsen. Ja minä ajattelin, että pitäisihän se... Tulle pojalle. Kohta varmaan iltarukous opettaa. Hän oli vielä ihan pieni.

Sitten minä kysyin vaimolta, että milloin se iltarukous opetetaan. On siinäkin puhuja. Hän sanoi... that I am. And I have prayed.

Te äidit... Tähdätte olla... Lähempänä tätä pientä lasta kuin me isät. Onhan se ollut... Teidän povestanne yhdeksän kuukautta.

Rakkaat... Isät ja äidit... Rohkaisuuskomisen... Alkaa jo lapsena. Pienenä. Onhan meillä aikaa... Ja mahdollisuutta... Ja voimia...

Mennään lapsenvuoteen äärelle. Saattaa nimittäin olla... Melko varmasti onkin niin... Että jos me kovin monta vuotta odottelemme, että milloin me aloitamme iltarukouksen, niin se on yhä vaikeampaa. Mutta se on edelleen... Tarpeellista. Edelleen... Mahdollista.

Se saattaa olla myöskin niin... Että se... Lapsena opittu iltarukous kulkee vuosikymmenet lapsen mukana. Kulkee myöskin muista siunauksesta.

Meidän Herramme opetti opetuslapsilleen rukouksen, jolla aloitimme. Tämän Herran rukous. Kuinka turvallisesti se alkaakaan. Isä meidän.

Kun meillä saattaa olla puutetta sanoista, miten me rukoilemme niin kuin opetuslapsillakin, niin voimme liittyä tuohon Herran opettamaan rukoukseen.

Rukous. Rukous on Jumalan antama lahja. Herra Jeesus oli itse esimerkkinä. Hän rukoili Isänsä. Hän rukoili opetuslastensa puolesta. Hän kiitti ja rukoili.

Onko tämä filippiläiskirjeen kohta... Tälle ajallekin hyvä rukousaihe: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen ja anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Keskinäinen yhteys. Sain lahjaksi hyvän ja arvokkaan lahjan, nimittäin Martti Lutherin isokatekismuksen. Hän on hyvin runsas sanainen tuossa isokatekismuksessa. Mutta olen ottanut tästä kuitenkin tähän yhteyteen liittyvänä tämän kohdan:

Minä uskon pyhään henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhien yhteyteen, syntien anteeksiantamukseen, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

Kuten huomasitte, sananmuoto oli liiankin vanhempi. Ja sitten Luther selittää, mitä se tarkoittaa:

Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä pieni joukko ja seurakunta, yhden ainoan pään Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä. Sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaus. Ja se on yksimielinen rakkaus.

Kristillisyyden laaja sekä julkaisutyö, mutta radiotyö. Monille se on. Niillekin, jotka eivät kulje kristillisyytemme tilaisuuksissa muuten, se saattaa olla erittäin odotettu ja toivottu lähetys.

Luen kolme lainausta. Kaksi selkeästi. Näyttää olevan, että he eivät normaalisti kulje uskovaisten tilaisuuksissa.

Kiitos hienosta Suviseuran radiosta, jota olen kuunnellut ilolla joka päivä. En itse ole lestadiolainen, mutta kävin muutama vuosi sitten Suviseuroissa ja se jätti pysyvän jäljen. Olenkin siitä saakka kuunnellut Suviseuroja joka kesä radiosta.

Toinen lainaus: Kuinka hoitavaa se on, kun teidän upeaääniset kanttorit ja urkurit vievät kymmenissä tuhansissa olevaa laulajajoukkoa eteenpäin. Veisuuta ja laulua kuunnellessa laitoin mökillä radioon volyymiä lisää, jotta laulu täyttäisi tilan kaikkialla. Taisivat läheisen kylätien kävelijätkin saada osaamista.

Mutta tämä kesäseuraradio on tosi kaivattu ja toivottu myöskin niille veljille ja sisarille, jotka ovat eri syistä estyneet tulemasta seuroihin.

Siitä lainaus: Tämä kesä on kohdallani mennyt niin, etten päässyt yksikään kesän isoista seuroista. Kesäseuraradio on tullut tarpeeseen.

Uskon kamppailua käydään usein pitkään. Ehkä odottaen, että joku kysyy, mitä sinulle kuuluu. Millaista lähestymistä sinä toivot? Me tarvitsemme myöskin luotettavia ystäviä, joille voimme purkaa. Mutta meidän pitäisi saada ystäviä, jotka voivat tukea sydäntämme.

Rippi on lahja, jota Jumalan lapsi saa käyttää vapaasti. Rippi-esseelle voi kertoa sellaiset synnit, jotka painavat omaa tuntoa. Rippisalaisuus on ehdoton. Jumalan armo neuvoo sopimaan lähimmäisen kanssa ne rikkomukset, joita on tehty heitä vastaan.

Rippilahja vakuuttaa meille, että Jumala antaa anteeksi läheisille. Tämä on jokainen rikkomus. Ja Erkki Piri päättää tämän kirjoituksensa Hyvää omatuntoon taivas maan päällä. Lainauskirjasta Minä uskon Jumalan. Erkki Pirin toimittama, SRK:n julkaisema 2009.

Aiheemme Rohkaiskaa toisiamme uskomaan kuvaa vuorovaikutuksessa olevia. Se merkitsee tasa-arvoisuutta ja nöyryyttä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä. Antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Jumalan lasten tuntomerkki Herramme opetuksen mukaan on rakkaus. Sitä korinttilaiskirjasta tuttu rakkauden ylistyslaulu sanoo: se rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Herra Jeesus esirukouksessaan pyytää heitä totuudessaan. Totuudessa sinun sanasi on totuus. Hän itse oli puhunut opetuslapsilleen: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isään luo muuten kuin minun kauttani.

Kysynkin, mitä rakkaus yhdessä totuuden kanssa merkitsee keskinäisessä kanssakäymisessä?

Äsken laulettiin tuo kaunis laulu: Anna Herra herkkämieli lähestyä horjuvaa, totuuden ja taidon kieli puhutella torjuvaa, että sanat sieluun asti yltäisivät kutsuvasti.

Muistan hyvin erään rippikoulun. Olen siirtymässä kolmanteen ja viimeiseen osioon Jumalan aika.

Rippikoulunuoret miettivät konfirmaatiolaulua. Siitä on varmaan runsas kymmenen vuotta tästä rippikoulusta ja he päätyivät tähän Sionin lauluun 190:

Niin levoton on tänään maailmamme. Nyt kansa ahdistuen kyselee, kun uudet uhkat ovat edessämme maan piirin kaiken, mikä kohdannee. On lyhyt hauras elämä maan päällä, ei pysyväistä sijaa ole täällä.

Muistan, kuinka vahvasti he lauloivat.

Aikamme, nyt tämä vasta onkin levoton. Pelottaako sinua? Joko sinä olet hätääntynyt näiden uutisten keskelle, jotka tuntuvat toistuvan ja toistuvan samanlaisina luoden uhkakuvia?

Minä kysyn itseltäni ja sinulta: Uskotko sinä, että Jumalalla on kaikki valta? Jumalalla on kaikki valta. Eihän muuten ole mahdollista, että ihmiskunta selviytyisi, jos ei Jumalalla olisi kaikki valta. Hän näkee kaikki tulevat vaiheet.

600 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jeremia kirjoitti tutut sanat: Pakkosiirto.

Jumala on kaikki valta. Jumala on kaikki valta. Jumala on kaikki valta.

Usein kärsimys on synnin seurausta, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.

Luen alustukseni lopuksi vielä kaksi raamatun kohtaa:

Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat minua ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Psalmi 31:4.

Ja sitten Hosean kirjasta: Kylväkää oikeudenmukaisuutta. Korjatkaa uskollisuutta. Raivatkaa itsellenne uutispelto. Nyt on aika etsiä minua, Herraa. Minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen.

Rakkaat matkaystävät, tässä tämä alustukseni. Puheenjohtaja veli sitten kertoo kysymykset en niihin tässä nyt enempää. Aika on jo kulunut, mutta ei ole koskaan niin aika kulunut, ettei köyhälle ja itsessään heikolle ehdi julistaa evankeliumia.

Ja sinä saat, rakas Jumalan lapsi, sekä rohkaisijana että rohkaison vastaanottajana niin heikkoutta tunteva, sinä saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ole hyvässä turvassa. Jumala pitää meistä huolen. Hän antaa meille sanoja. Ja hän antaa meille taitoa. Ja ennen kaikkea hän antaa meille tulevaisuutta. Ja tulevaisuuden, josta paras on taivaan kodissa.

Kiitos.