Pyhäkouluseurat/Pyhäkoulu Nurmijärven RY:llä 30.03.2025 15.00

Hyvää Jumalaa! Niin, sieltä nyt näkyykin meidän tämän päivän pyhäkoulun aihe, Daavidin ja Joonatanin ystävyys. Varmaan teillekin lapselle ainakin tämä Daavid on ehkä tuttu henkilö. Nostakapa käsi, kuinka moni on joskus kuullut tämmöisestä Daavidista puhuttavan. No niin, kyllä minä arvasin, että se on teille tuttu. No entäs sitten, kuka on kuullut joskus Joonatanista? No siitäkin on kuultu. Hieno homma.

Nämä Daavid ja Joonatan olivat tämmöisiä nuoria miehiä, tai nuorukaisia oikeastaan vielä. Ja ne olivat uskovaisia poikia. Ja jos tuosta Daavidista ensin vähän taustaa kerron, niin hänhän oli tämmöinen paimenpoika. Ja hänet nuorella iällä jo nimitettiin seuraavaksi kuninkaaksi. Mutta mistä se Daavid erityisesti ehkä on tuttu, joka liittyy myöskin tähän meidän tämän päivän aiheeseen, niin kuningas Saul kävi sotaa semmoista kansaa, filistealaisia vastaan. Ja siellä filistealaisten leirissä asui yksi sellainen soturi, joka oli erittäin iso. Ja se on semmoinen, joka on ollut erittäin iso. Raamatussa sanotaan, että sen pituus oli kuusi kyynärää ja vaaksa. Kyynärä, se on vanha mitta, niin se on tämä mitta kyynärpäästä sormien päähän. Ja jos ajatellaan, että se on noin puoli metriä. Ja vaaksa on parikymmentä senttiä tai vähän vajaa. Niin sen laskuopin mukaan se iso mies oli yli kolme metriä pitkä. Ja jos ajatellaan, että minä olen vajaa sata kahdeksankymmentä senttiä, niin se oli minua reilusti yli metrin pitempi vielä. Tuosta saliovesta, jos se olisi tullut, niin se olisi kyykistynyt pikkusen, että olisi mahtunut sisään.

Muistako joku, mikä oli tämän oikein ison miehen nimi, jota vastaan Daavid silloin taisteli? Siellä nousi käsi hyvin reippaasti. Goljat. Kyllä, Goljat oli tämä mies. No muistako joku, minkälaisella aseella se Daavid sitä Goljattia vastaan taisteli? Sieltä nousi ensimmäisenä. Lingolla. Lingolla. Eli tuossa... Kun minä tätä pyhäkoulua valmistelin, niin siellä oli yksi sellainen kuva, missä oliko se edellisen pyhäkoulun aihe, niin siinä oli sellainen kuva Daavidista sen lingon kanssa. Siihen linkoon laitettiin sellainen kivi, jonka Daavid sitten linkosi sitä, eli heitti sitä Goljattia vastaan. Ja Raamatussa sanotaan, että se osui semmoiseen paikkaan otsaan, että se Goljat kaatoi sitten kuolleena maahan. Ja Daavid, nuori mies, voitti suuren soturin Goljatin. Mutta me tiedämme uskovaisena, että Daavidia auttoi Jumala siinä taistelussa. Ja Jumala antoi rohkeuden ja voiman Daavidille.

No sitten Raamatussa kerrottiin myöskin siitä, että tuo Daavid ei sitten sieltä taistelukentältä päässytkään pois, vaan hän jäi sinne ja osallistui niihin taisteluihin. Ja menestyi. Jumala oli Daavidin kanssa niissä taisteluissa. Ja Daavid menestyi niissä taisteluissa hyvin. Niin tämä kuningas Saul alkoi kadehtimaan Daavidia ja myöskin vihaamaan. Ja suunnitteli Daavidin surmaamista.

No sitten tullaan oikeastaan tähän tämän päivän aiheeseen. Tämä Joonatan oli tämän kuningas Saulin poika. Ja näin näistä kahdesta nuoresta miehestä tuli ystäviä. Tämä Joonatan alkoi suojelemaan. Ja oikeastaan voisi sanoa, varmaan kertoi viestejä sieltä Daavidille, että mitä isä Saul aikoo tai suunnittelee. Ja tietenkin niissä kaikissa oli Jumala hyvin vahvasti läsnä.

Ja minäpä luen tästä pätkän tästä Raamatusta. Että mitä täällä sanotaan. Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: "Herra kostakoon Daavidille vihollisille, Daavidin vihollisille." Ja Joonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta. Sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.

Daavidin ja Joonatanin ystävyys oli siis näin lujaa, että Joonatan pyysi Daavidiakin vannomaan sen ystävyyden, koska hän rakasti Daavidia kuin omaa henkeään. Varmaan teilläkin jokaisella on tosi hyviä ystäviä. Niin ystävyyshän on juuri näin lujaa, että ollaan valmiita sen ystävän puolesta toimimaan ja suojelemaan ja varjelemaan sitä ystävää. Ja olemaan aina hänen puolellaan.

No sitten tapahtui semmoisia, että tämä Joonatan tuli Daavidin luokse ja kertoi, että huomenna on uuden kuun päivä. Ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä. Ja sitten, että ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin.

Tässä sitten kerrottiin tässä Raamatussa, että Joonatan suunnitteli, millä tavalla hän ilmoittaa Daavidille, että onko hänen turvallista tulla sinne. Kun tämän uuden kuun päivänä syötiin tällainen ateria, jonka tämä kuningas Saul järjesti. Että onko Daavidin turvallista tulla sinne, niin kuunnelkaapa, minä luen:

"Tulee silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin. Ja istu tuon kivikasan luona." Sen vois sen seuraavan kuvaan pistää nyt. "Minä ammun kolme nuolta sinne päin, niin kuin ampuisin maaliin. Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle, 'nuoli on tännempänä, ota se siitä', voit tulla esille. Sillä kaikki on hyvin. Ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää."

Eli Joonatan. Aiko. Eli niillä oli tämmöinen ovelan merkki näillä pojilla keskenään, että Joonatan ampuu nuolia ja lähettää semmoisen pojan hakemaan niitä nuolia. Ja jos hän huutaa sille pojalle, että "nuoli on lähempänä", niin silloin Daavidin on turvallista tulla sieltä kiven takaa piilosta. Mutta sitten, jos huudan pojalle, "nuoli on kauempana", lähde silloin pakoon. Herra lähettää sinut matkaan. Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana.

Jäiköhän tämä mieleen? Mitä se Joonatan, millä tavalla se Joonatan voi antaa merkkiä siitä, että onko Daavidin turvallista tulla? Mitä Joonatan ampui? Nuolia. Kyllä. No, eikä Joonatan ampunut nuolia. No mistä se? No. Daavid tiesi, että onko hänen turvallista tulla. Sieltä nousi reippaasti ensimmäisenä. Jos hän nousi sille pojalle, että "nuoli on tännempänä". Joo. Silloin oli turvallista tulla. Eli se oli sellainen merkki, että voit tulla, kun se nuoli on lähempänä.

No entäpä sitten, jos olisikin se viesti ollut, että ei ole turvallista tulla. Mitä silloin sovittiin? Otetaanpa välillä täältä toisellakin puolelta. Siellä on ainakin käsi pystyssä. Kun se sanoo, että se nuoli on kauempana. Näin meni. Eli jos nuoli, taikka jos Joonatan sanoi, että nyt se nuoli on kauempana, no niin se oli sitten merkki, että nyt ei ole turvallista tulla. Että pysyy siellä piilossa. Ja tämä oli näiden poikien yhteinen sopimus. Mutta niin kuin tässä sanottiin, että mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana. Eli se oli myöskin Jumalan mukainen suunnitelma, että tällä tavalla Joonatan suojelee Daavidia.

No sitten tämä, mä taas luen vähän matkaa Raamattua, antapa tuon kuvaan vielä olla tuossa jonkun aikaa. Aamulla Joonatan lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan Daavidia, niin kuin he olivat sopineet, ja otti mukaansa pienen palveluspojan. Perille päästyään Joonatan sanoi pojalle: "Juokse etsimään nuolia, jotka minä ammun." Poika lähti juoksemaan, ja Joonatan ampoi nuolen hänen ylitseen. Kun poika oli tulossa Joonatanin nuolen luo, Joonatan huusi hänelle: "Nuoli on kauempana." Sitten hän vielä huusi pojalle: "Pidä kiirettä nopeasti. Älä viivyttele siellä." Joonatanin palvelija otti nuolen maasta ja palasi isäntänsä luo. Poika ei osannut epäillä mitään, sillä vain Joonatan ja Daavid tiesivät, mitä sanat tarkoittivat.

Oliko turvallista tulla sieltä kivien takaa? Ei. No miksi ei? Koska sanotaan, että nuoli on kauempana. Joo, poikien tämä sopimus näistä asioista piti. Eli Joonatan oli saanut jotakin sellaista tietoon, että Daavidin ei ole turvallista tulla. Ja minulla kävi mielessä, kun tässä vielä sattui näin, että "pidä kiirettä nopeasti, älä viivyttele", että se oli erityisen vaarallista olisi ollut Daavidille tulla.

Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa, me olemme vannuneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä, niin kuin silloin lausuimme, Herra on oleva liiton ikuisena todistajana sekä meidän että meidän jälkeläistemme välillä." Ja Joonatan tällä tavalla halusi pelastaa ystävänsä, uskon ystävänsä, isänsä ovelilta juonilta, isänsä Saulin vihalta.

Ajatelkaa, että kateus. Kuninkaan kateus nuorta poikaa kohtaan oli mennyt niin julmaksi, että nämä nuoret miehet neuvokkaina ja Jumalan avulla tällä tavalla selvisivät siitä, että Daavid säästyi niiltä julmuuksilta. Näin suuri merkitys on ystävällä, ystävillä. Ja eikö niin, että mekin haluamme pitää ystävistämme hyvää huolta. Emme jätä ketään yksin. Emmekä kiusaa, vaan aina haluamme puolustaa toinen toistamme.

Voi joskus olla sellainen ystävienkin tilanne, että ystävienkin kesken tulee vaikkapa kateutta. Vähän niin kuin täällä kuningas Saulilla tuli tätä Daavidia kohtaan. Mikähän asia voisi aiheuttaa sellaista kateutta ystävien välille? Tuleeko teillä mieleen, että mikä voisi aiheuttaa kateutta ystävien välille? Jos vaikka joku kiusaa, ja sitten toinen päästää, niin sitä alkaa kadustaa. Kyllä. Entä sitten, onko koskaan käynyt sellainen mielessä, kun joku saa vaikka uuden hienon pyörän, ja sinulla ei ihan niin uusi ole, niin voisiko sellainen aiheuttaa kateutta? Ei. Varmaankin voisi.

No tuleeko vielä jotakin mieleen, mikä voisi aiheuttaa kateutta? Täällä oli ainakin käsi pystyssä. Onko? Eikä ollut mitään. On erilaisia tilanteita, mutta semmoinen asia, että vaikka tämä on niin kuin pyhäkoulu, niin minä luulen, että meillä vanhemmillakin on ihan yhtä lailla vaarana joskus kadehtia toinen toistamme. Se on semmoinen asia, josta pitäisi pystyä vaikka keskustelemaan sen kanssa, jota kadehdit, koska se kateus on sellainen tauti, että se aina pahenee. Ja se saattaa aiheuttaa semmoisen asian hyvienkin ystävien välille, että siinä alkaa tulla mieleen monia, taikka sanotaanko näin, että helposti alkaa jopa pikkusen muun totuutta puhumaan siitä ystävästä, ihan sen vuoksi, että on katehtinut eikä ole jaksanut siitä asiasta keskustella.

Voi käydä niin, että jos ajatellaan tätä kuningas Saulia, hänhän oli aikuinen ihminen ja Daavid oli lapsi tai nuori. Niin kuitenkin tämä kuningas alkoi kadehtimaan sitä Daavidin menestystä. Ja voisi olla teillä lapsilla koululaiset esimerkiksi, että joku koulussa menestyy erityisen hyvin ja toinen saattaa sitä kadehtia, tai meillä aikuisilla, että joku vaikkapa työelämässä pärjää erityisen hyvin ja itse tuntuu, että ei tahdo pärjätä vaikka kuinka yrittää. Voi tulla, ja se voisi lisäksi vähän näyttää siltä, että tuo vielä pääsee niin helpolla tuossa hommassaan.

Mutta mikähän se voisi auttaa sitten siinä, jos on mielensä pahoittanut esimerkiksi tämmöisen kadehtimisen myötä, niin millä siitä asiasta pääsee, millä niitä asioita voi sopia sen ystävän kanssa? No niin, täällä tuli pyytää anteeksi. Näin on, että evankeliumi on se, mikä korjaa niitä rikkimenneitä välejä. Onpa sen rikkimennen, tai onpa se rikkoutumisen syy, mikä vain, niin evankeliumi voi auttaa. Ja evankeliumi auttaa. Ja sen lisäksi varmasti olisi hyvä myöskin keskustella ihan, että ei uudestaan tulisi samanlainen asia esille. Mutta tuo evankeliumi on semmoinen, että sitä saa käyttää aina.

Ja vaikka monestikin se Jeesuksen opetus siitä opetuslapsille oli, että kun ne kysyivät, että jos joku tulee ja seitsemän kertaa päivässä pyytää anteeksi, niin onko se riittävästi, tai voiko enemmänkin antaa anteeksi, niin Jeesus ei pannut mitään määrää sille. Hän sanoi, että vaikka vanha käännös sanotaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin usein, eli lisää siihen lopputa niin usein, kun veljesi tulee ja katuu, anna hänelle anteeksi. Ja kyllä meillä ystävien kesken on hyvä käyttää evankeliumia. Tekin lapset keskenänne ja siellä kodeissa vanhemmat keskenään ja lapset ja vanhemmat keskenään. Ja se sama evankeliumi on myöskin tässä pyhäkouluissa tarjolla.

Ja te lapset saatte uskoa kaikki tottelemattomuudet ja nekin kadehtimiset ja riitelyt anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja myöskin sitten te isät ja äidit ja mummut ja papat ja me kaikki. Tämä evankeliumi kuuluu kaikille. Saa ylentää sydämesi uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoverestä. Ja se tämä evankeliumi on myöskin minun turva, niin minäkin haluaisin kuulla, että saanko minä uskoa omat synnit anteeksi. Näin minulla on sydämeen halu uskoa yhdessä teidän kaikkien kanssa.

Tässä pyhäkoulussa oli tämmöisiä ehdokkaita muistolauseksi. Minä tuosta semmoisen ajattelin esittää, kun ystävät luottavat toisiinsa. Elikkä ystävät luottavat toisiinsa. Ja sanotaan se kerran yhdessä: Ystävät luottavat toisiinsa. Tällä tämä on semmoinen hyvä muistolause meille kaikille. Se on myöskin turva. Silloin kun tämä muistolause toimii oikein: Ystävät luottavat toisiinsa. Se on meille myöskin turva.

Nyt sitten hiljenemme pyhäkoulun lopuksi rukoukseen. Herra Jeesus, paras ystävämme. Sinä annoit henkäsi meidänkin edestä. Anna meidän jokaisen elämään ystäviä. Rohkaisemme meitä olemaan luotettavia ystäviä. Siunaa meitä kaikkiin. Ja valaise sielujamme valollasi. Aamen.