Suviseurat Pudasjärvellä/Seurapuhe 28.06.2024 19.00

Armo olkoon teille meidän isältämme ja meidän herraltamme Jeesukselta Kristukselta, joka oli, joka on ja joka kerran tuleva on.

Hiljennymme kuuntelemaan Jumalan sanaa, joka on kirjoitettuna täällä toisessa epistolassa Timoteukselle sen ensimmäisessä luvussa. Ja luen siitä jakeesta kuusi, jakeeseen yhdeksän ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Jumalan lahja, Jumalan lahja, Jumalan lahja, Jumalan sanaa selittää, ja että kaikki tapahtuisi taivaallisen isän kunniaksi. Siksi minä aivan aluksi haluan teiltä, rakkaat matkaystävät, kysyä, että onko minulla lupa uskoa epäilykset ja synnit anteeksi. Minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssa.

Ja varmasti te veljet ja sisaret, kun olette tulleet sanan äärelle täällä seurateltassa tai siellä kentällä viestimien äärellä, olette rukoilleet, että tässäkin seuratilaisuudessa saisi kaikua se hyvän vaimenen ääni, joka on nostamassa. Se on virvoittamassa ja vahvistamassa. Mutta että tässä hyvän vaimenen äänessä myöskin kuuluisi se kutsuva sana niille, jotka ovat ulkona tästä armovaltakunnasta.

Kun apostoli Paavali kirjoitti tämän kirjeen, jonka me kuulimme siitä katkelman, niin Paavali kirjoitti tämän Jumalan sanan kohdan vankilasta. Ja kun sanan kuulossa on teitä rakkaita lapsia ja nuoria, niin te saatatte ajatella, että miksi tuo uskovainen mies, sananpalvelija, oli sitten joutunut sinne vankeuteen.

Ja sillä ajalla, kun apostoli teki työtä, niin ei ollut näin hyvä aika kuin meillä, että me saamme kokoontua lainsuojaamina Jumalan sanan äärelle. Kun apostoli Paavali oli julistanut Jumalan valtakunnan evankeliumia ja oli kehottanut ihmisiä parannukseen synnistä, niin ihmiset närkästyivät siitä ja veivät Paavalin vankilaan.

Vaikka apostolit elivät tällaista aikaa, että esivalta ei suojannut, niin apostoli Paavali kuitenkin nuorelle Timoteukselle kirjoittaa ja neuvoo Timoteusta, että pidettäisiin rukoukset ja anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkien ihmisten edestä. Ja heidät kutsuivat kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme ja kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Ja rukoili vielä sitä, että he totuuden tuntoon tulisivat.

Tämä rukous on meilläkin, veljet ja sisaret, tänä päivänä, että kaikki ihmiset kaikkialla pääsisivät elävän uskon ja pääsisivät sisälle Jumalan valtakuntaan. Usko on elämän tärkein ja kallein asia, niin kuin siitä Luther meille opettaa.

Ja kun apostoli Paavali katseli tuon nuoren Timoteuksen uskoa, niin se ihasteli sitä ja sanoi, että kun minun mieleeni tulee se vilpitöin usko, joka sinussa on, joka ennen sinun isossa äidissä Loidassa myös asui, ja minä sinun äidissäsi Eunikassa, ja kuin minä totisesti tiedän, sinussakin.

Tuo apostoli Paavali, kun katseli tuon nuoren Timoteuksen uskoa, niin että tämä Timoteus omisti tämän elävän uskon sydämessä ja sanoi, että se vilpitöin usko, joka on sinussa. Ja se oli se, että se vilpitöin usko, joka on sinussa. Ja tämä kohtainen usko saisi säilyä siellä teidän sydämessänne elämän loppuun saakka.

Me tiedämme sen, että kuinka suuri murhe ja kipu on isällä ja äidillä, ja on siellä mummulla ja papallakin, kun joku oma rakas lapsi tai lastenlapsi kieltää elämää. Ja kuinka suuri murhe ja kipu on isällä ja äidillä, ja on siellä mummulla ja äidillä, ja on siellä mumma ja lapsi kieltää elämän loppuun saakka.

Kuinka Jumala loi tämän maailman ja se aivan aluksi sanoi, että Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi, että tulkoon valkeus ja valkeus tuli. Jumalan tulet ovat siis palanneet maailman alusta saakka.

Ja tämän osallisuuteen ja yhteyteen sitten sai ensimmäinen ihmispari syntyä, jonka Jumala loi. Ensin Aadamin ja sitten Eevan. Mutta me muistamme sen, että siellä paratiisissa oli käärme, joka sielun vihollinen käärmeen muodossa tuli sille ensimmäiselle ihmisparille.

Ja se oli se, että se oli se, että se oli se, että se oli se. Ja se oli se, että se oli se, että se oli se. Ja se oli se, että se oli se, että se oli se.

Ja kun me olemme kaksi osaisena tekemässä matkaa, niin sielun vihollinen kyllä tietää, missä meillä on heikko kohta. Ja se käy sitä pommittamaan.

Jos meille nousee kysymyksiä, veljet ja sisaret, niin kannattaa aina mennä rakkaan matkaystävän luokse ja keskustella elämän kysymyksistä ja asioista, mitä sielun vihollinen nostaa, niin Jumalan valtakunnassa on armoneuvot.

Ja me muistamme sen, kun sitten se ensimmäinen maailma, kun se jatkui ja ihmiset lisääntyivät, niin Jumala katui ihmisen valmistamista. Siihen oli syyt. Synti oli saanut vallan.

Ja minulle nousi tämä tässä mieleen, ja ajattelin, että muutamalla ajatuksella myöskin käyn sitä läpi. Me muistamme, kun ihmiset lisääntyivät ja raamattu kertoo, että Jumalan pojat alkoivat ottamaan epäuskoisia puolisoksi. Niin me näimme siinä, kuinka synti alkoi elämään. Ja ihmiset luopuivat elävästä uskosta. Ja tuli väkivalta ja monet synnin muodot.

Kun Jumala katsoi taivaasta, niin hän murehti ja lopuksi katui sitä, että hän on ihmisen valmistanut. Mutta muistamme sen, että Noa sai armon Jumalan edessä. Ja antoi Noalle valtavan tehtävän.

Tekin rakkaat nuoret sieltä pyhäkoulusta ja päiväkerhosta muistatte sen Noan arkin rakentamisen. Siinä on kuva Jumalan valtakunnasta, kuinka Jumala Noan kautta saarnautti lupauksen sanaa, joka siellä paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen annettiin.

Ensinnäkin Jumala puki nahkaisella vaatteella ensimmäisen ihmisparin, jossa oli kuva Kristuksen vanhurskaudesta. Ja sitten antoi lupauksen Kristuksesta ja sanoi, että on tuleva se, joka on rikki polkevaa käärmeenpään, ja se on pistävä häntä kantapäähän.

Ja kun Jumala teki Noan kanssa liiton, niin muistamme, että Jumala antoi ajan, että on aikaa 120 vuotta Noalla saarnata parannussaarnaa. Rakentaa valtava arkki. Se oli 150 metriä pitkä ja 25 metriä leveä ja 15 metriä korkea.

Ja minä ajattelen, että kun Noa ja hänen puolisonsa, kolme poikaa ja heidän vaimonsa, kahdeksan uskovaista, meni siihen arkkityömaalle, niin Noa alkaa saarnaamaan Jumalan valtakunnasta, niin kuin on näissäkin seuroissa saarnattu ja kutsuttu ihmisiä parannukseen.

Ja kun Noa alkaa saarnaamaan, niin minä ajattelen, että niin kuin tänäkin päivänä kun me saarnaamme, niin kävi siinä monet ihmiset kuuntelemassa. Niin kuin varmasti näitäkin suviseuroja monet kuuntelevat.

Ja kun he kuulevat tämän Jumalan valtakunnan saarnan, niin ajattelevat, että se saattaa olla todella noin tuo asia, kun täältä on saarnattu ja puhuttu. Monet saattavat nauraa niin kuin Noan aikana, että niin kuin Noa saarnasi, että tulee veden paisumus ja hävittää kaikki, niin ihmiset järkensä kautta katsoivat vuoria ja puita, että onko todella niin, että vesi peittää kaiken.

Mutta saattoi siellä olla sellaisiakin ihmisiä, jotka tulivat siihen sanaan kuuloon, niin kuin on tänäkin päivänä saattanut olla, että jos minä teen parannuksen niin kuin on täältä saarnattu, niin mitä minun ystäväni sanovat, mitä minun puoliso sanoo, mitä minun kotiväki sanoo, ja minun läheiseni kaikki, mitä ne sanovat.

Mutta on saattanut kuulla näitä sanoja myöskin sellaiset, jotka ovat muistaneet suviseurojen lämmön, kun ovat täällä olleet. On isän kotiin lämpö tullut mieleen, ja se, että silloin kun olin Jumalan lapsi, niin oli hyvä ja turvallinen ollut.

Jos tällaiset ajatukset ovat olleet sanan kuulijalle, niin taivaan isä on sinussa työnsä aloittanut, se on herättänyt sinun tunnon.

Jumalan sana kehoittaa, että ole ahkera ja tee parannus, ja usko tämä evankeliumi. Tämä elävä usko on, se on meille Jumalan lapsille, niin se on elämän tärkein ja arvokkain asia.

Ja tämä usko, josta myöskin hebrealaiskirje aivan sen määrittelee, se sanoo niin, että usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Usko ei epäile.

Mutta veljet ja sisaret, niin kun te ajattelette omaa elämää ja uskon kilvoitusta, niin onko ollut monesti epäilyksiä? Me sanomme, että kyllä niitä on ollut aivan riittämiin asti, mutta me olemme täältä Jumalan valtakunnasta aina saaneet kuulla sen hyvän sanoman Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, että epäonnistuneille ja syntiin joutuneille on aina kuullut se armo evankeliumi, ja me olemme sitä saaneet omalla kohdalla omistaa ja uskoa niin usein, kun me olemme sitä tarvinneet.

Pietari kysyi Jeesukselta, että onko seitsemässä kerrassa kyllin? Niin minä, rakkaat matkaystävät, kysyn, että jos se uskon mitta olisi ollut siinä, niin kuinka moni meistä olisi täällä Jumalan sanan kuulossa?

Mutta se elämän Herra Jeesus sanoi, että ei ainoasti seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Tämä elävä usko on sellaista lapsenomaista ja lapsen kaltaista uskoa. Niin kuin me tuossa alussa jo muistelimme, että se on tärkeä asia, että te vanhemmat tuotte näitä pieniä tyttöjä ja poikia tänne Jumalan sanan kuuloon. Ei se haittaa, vaikka välillä on vähän elämää ja ääntä.

Kun elämän Herra Jeesus piti seuroja, niin me muistamme, kuinka vanhemmat toivat näitä pieniä lapsia sinne Jeesuksen siunattavaksi. Niin muistamme, kuinka opetuslapset estelivät. Ne ajattelivat niin, että niistä on häiriöksi.

Niin Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla minuun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Minä ajattelen niin, että tuossa elämän Herran Jeesuksen Kristuksen sanassa, mitä se opetuslapsille opetti, niin siinä on rakkaat kaksi viestiä. Minusta siinä on myöskin sellainen viesti, että me haluamme nämä pienet tytöt ja pojat, jotka Jumala on antanut suurena lahjana meille elämän ihmeenä, että me otamme ne vastaan ja pyydämme Jumalalta voimia, että me jaksamme niitä hoitaa, kasvattaa ja tuoda seuroihin Jumalan sanan kuuloon.

Mutta myöskin siinä, että me saamme tätä evankeliumia kuulla omalle kohdalle ja tulemme Jumalan sanan kuuloon.

Meille roomalaiskirje siitä sanoo, että siis usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Kun apostoli Paavali katseli tuon nuoren Timoteuksen elämää ja mitä hän siellä omassa elämässään teki ja miten hän eli, niin Paavali katseli sitä, että Timoteus eli Jumalan sanan mukaan.

Ja ajatelkaapa tekin lapset ja nuoret, jotka olette sanan kuulossa, niin tämä Timoteus-poika. Niin Paavali siitä kirjoittaa, että se Timoteus oli Jumalan sanan eli raamatun taitanut nuoruudesta asti, lapsuudesta asti.

Ja me voimme aivan kuin kysyä, että mitä hyötyä siitä, veljet ja sisaret, on, että me luemme Jumalan sanaa. Apostoli Paavali sanoi, että se Jumalan sana taitaa autuuteen neuvostoon.

Jesaja sanoo, että ruoho kuivuu ja kukka lakaastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti. Ja taivas ja maa katoavat, mutta minun sanaani eivät katoa, sanoo Jeesus.

Tämä Jumalan sana on myöskin voimallinen. Niin kuin siitä hebrealaiskirje kirjoittaa, että Jumalan sana on elävä ja väkevä. Ja se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen nivelet ja luiden ytimet. Se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.

Tällainen on Jumalan sana. Ja me tätä Jumalan sanaa haluamme kuulla ja lukea.

Ja tällekin seuroissa ja sanan kuulossa varmasti on teitä nuoria. Ja teitä nuoria paria, jotka olette hiljan menneet avioliittoon, niin te olette saaneet lahjaksi vihkiraamatun. Raamattu on arvokas kirja.

Mutta minä olen aina iloinnut siitä, että jos minä olen näkynä nyt jossakin uskovaisessa kodissa raamatun siellä kirjahyllyssä. Ja se on kuluneennäköinen. Sitä kuulkaa kannattaa lukea. Ja Jumalan sanaa.

Niinkuin siitä Salmin kirjoittaja sanoo, että se on valkeus teillämme ja se on jalkaimme kynttilä. Se kannattaa se raamattu ottaa sieltä kirjahyllystä ja laittaa sinne yöpöydälle ja lukea siitä. Se on meille sellainen opas tällä taivastiellä.

Tässä Jumalan valtakunnan matkasaatossa tämä sydämen usko on meille elämän tärkein asia.

Ja kun minä aikanaan sain rippikoulun mennessä omalta isältä aivan ikioman raamatun, niin isäni kirjoitti sinne ensimmäiselle lehdelle apostoli Paavalin kirjeestä yhden jakeen. Ja se on minulle ollut aivan kuin sieltä nuorenakin sellainen aivan kuin löytö, kun siinä sanotaan näin, että pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, jotka sinä minulta kuullut olet uskossa ja rakkaudessa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.

Eli pysyä niiden terveellisten sanain muodossa. Siellä nuorena kun oli monien valinnassa. Ja sitten kun olin jäänyt jääntä tilanteitten edessä niin kuin on nykyäänkin, niin tämä Jumalan sanan kohta minulle nousee mieleen. Että valitan niitä oikeita valintoja, Jumalan sanan mukaisia valintoja. Niitähän me haluamme omassa elämässämme tehdä.

Kun apostoli Paavali myöskin tässä sitten jatkaa ja sanoo näin, että sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.

Ei meidän tänä aikana, vaikka ovat monet uhkakuvat, niin meidän veljet ja sisaret, niin meidän ei tarvitse pelätä. Ei teidän nuortenkaan tarvitse pelätä, vaikka monia asioita nostetaan esille on ilmastonmuutokset ja monet muut uhkakuvat.

Jos ne nostetaan esille, niin taivaan isä johtaa koko maailmaa. Ja se johtaa meidän uskovaisten ja kristittyjen elämää. Ei meidän tarvitse pelätä mitään.

Kyllä Jumala on eri elämäntilanteissa ja vaiheissa meidän jokaisen keskellä.

Teillekin rakkaat nuoret veljet ja sisaret niin Raamatussa on monia esimerkkejä kuinka uskovaiset nuoret, ne ovat säilyneet Jumalan lapsina kun he ovat halunneet kulkea hyvällä ja loukkaamattomalla omalla tunnolla ja vielä niin, että se oma tunto se on sidottu elävään ja hukkumattomaan Jumalan sanaan.

Kyllä me, jos me muistamme sieltä vaikka Joosefia, niin Joosef oli onnellinen mies, se oli uskovainen. Luotti Jumalan johdatukseen.

Ja sitten jos me muistelemme sitä kuinka Nebukadnessari, kun se piiritti Jerusalemin ja vei sieltä Paavalin vankina niitä uskovaisia nuoria, niin ne kolme poikaakin jotka olivat siellä ja kuningas antoi sellaisen määräyksen, että kun se rakensi 30 metriä korkean kultaisen kuvan ja kolme metriä leveän, ja se sanoi sitten, että antoi sellaisen määräyksen, että jos tätä kuninkaan kuvaa ei kumarra, niin ne heitetään tuliseen päksi.

Ja kun sitten piti, soittimet soivat ja oli kuningas antanut määräyksen, että kaikkien piti kumartaa sitä kultaista kuvaa, ja ne löyti nämä uskovaiset pojat, ja nehän ei sitä kultaista kuvaa kumartanut.

Ei ole varmasti outoa tänäkään päivänä, kuinka sielun vihollinen laittaisi kumartamaan tämän maailman epäjumalia, mutta nämä uskovaiset pojat eivät tahtoneet vaan ne halusivat Jumalaa rukoilla.

Ja me muistamme kuinka nämä pojat otettiin kiinni ja patsastettiin, ja patsas oli lämmitetty seitsemän kertaa kuumemmaksi. Oliko kuninkaan ajatus se, että jos nuo pojat ei sittenkään palaa kun ovat uskovaisia.

Mutta kun kuninkaan miehet ottivat pojista kiinni, veivät sinne patsaan suulle, ja patsas oli niin kuuma, että ne heittäjät paloivat siinä, ja pojat heitettiin sinne patsaan pohjalle kuumaan.

Ja näki kolme poikaa, kuningas meni ja katsoi, että miten pojille on käynyt. Se sieltä patsaan suulta katselee alas ja näkee siellä kolme poikaa käyskentelevän tulen keskellä eikä tuli heihin tartu.

Ja se näki lisäksi, se näki neljännen siellä, ja siellä käyskenteli ihmisen pojan muoto.

Ajatelkaapa poikiaan, että heillä on kolme poikaa, veljet ja sisaret.

Jos me joskus ajattelemme siellä yksinäiselläkin vartiopaikalla, että näkeeköhän se taivaan isä, ja te rakkaat nuoret saatatte olla hyvinkin kiusattuna sielun vihollisen piiritettynä ja ajattelette, että yksin joudun tarpomaan, että näkeeköhän se taivaan isä miljardien ihmisten joukosta juuri minut, joka olen niin ahtaalla ja kiusattuna.

Niin se kuulkaa näkee. Jumala on kaikki valtias ja se on kaikki luonut, ja siksi se tahtoo omiansa muistaa ja auttaa.

Ja joka aamu ja ilta kun me menemme maat ja sen yönkin, se meitä muistaa ja se näkee meidät jokaiset.

Ja ajatelkaapa, me missä me liikumme ja kuljemme, niin se taivaan isä näkee. Se ei ole Jumalan lapselle sellainen aivan kuin pelon paikka, että me olemme julkia paljaat Jumalan edessä, ei vaan se on sellainen turvallinen olo, että taivaan isä tietää ja näkee meidät.

Se on myöskin, kun me ajattelemme Moosesta, josta hebrealaiskirje kirjoittaa, niin kyllä siellä vaara on hovissa, kyllä siellä olisi ollut kaikki mitä ajallisesti ihminen voi ajatella, että mitä voisi olla ja kaikki ajalliset nautinnot ja syntielämä, maailman ilot.

Niinkuin me muistamme, kuinka se Mooses siellä yksinäisellä vartiopaikalla se katseli palkanmaksua, se ei tahtonut niitä Egyptin tavaroita vaan halusi katsoa palkanmaksua.

Ja taivaallinen isä näkee meidät ja taivaallinen isä oli myöskin hänen kanssaan siellä.

Ei meidän tarvitse, veljet ja sisaret, mitään pelätä vaan me saamme luottaa taivaallisen isän hyvään huolenpitoon.

Ja niin kuin tässä apostoli kirjoittaa siitä, että ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.

Paavali kirjoittaa tästä rakkaudesta. Mehän olemme näissä seurassa saaneet kuulla, että tämä rakkaus on se, josta meidät tämän maailman keskellä tunnetaan. Se on tuntomerkki.

Ja tämä rakkaus on lähtöisin taivaasta, ja siitä myöskin Johannes sanoo kirjoittaa, että jokainen jolla on tämä toivo hänen tykönsä, hän puhdistaa itsensä niin kuin hänkin puhdas on.

Ja tässä puhutaan elämän Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Me muistamme kuinka elämän Herra Jeesus jätti omille opetuslapsille esikuvan siellä kiirastorstai-iltana, kun ne olivat siellä yläsalissa nauttineet sen vanhan liiton pääsiäisaterian.

Sen jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen.

Ehtoolliselta noustessaan Jeesus otti vesimaljan ja liinan vyötäisille ja alkoi pesemään opetuslasten jalkoja.

Me muistamme kuinka Pietari estelee siinä, että et sinä pese minun jalkojani.

Niin Jeesus sanoi, että ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole mitään osaa kanssani.

Niin silloin Pietari sanoi Jeesukselle, että ei ainoasti jalat, mutta myöskin kädet ja pää.

Niin se ei Jeesukselle käynyt, sillä Jeesus sanoi, että joka on pesty, se on puhdas, riittää, että jalat pestään.

Ei tarvitse, kun synti tarttuu rakkaudella.

Rakkaat veljet ja sisaret, niin meidän ei tarvitse tehdä parannusta epäuskosta, vaan me saamme ne matkan viat ja virheet uskoa anteeksi.

Ja siinä on sitten myös siinä lopussa, kun Jeesus aina, kun se pesi nämä opetuslasten jalat, niin se kuivasi ne jalat sillä liinaisella vaatteella.

Siinä on kuva siitä unohduksen liinasta, että kun synnit on anteeksi saatu, niin niitä ei sen enempää muistella.

Ja sitten Jeesus sanoi opetuslapsille ja meille, nyt kun minä olen näin tehnyt teille, niin tehkää tekin toinen toisillenne.

Rakkaat veljet ja sisaret siellä aivan kotielämän keskellä, siunatkaa toinen toisianne.

Sielun vihollinen ei antaisi tätä evankeliumia käyttää siellä omaan kodinne.

Ja minä sanon teille rakkaat nuoret veljet ja sisaret, kun siellä elämässä tulee toisten nuorten kanssa huonoja sanoja ja tulee varmasti vihastumisia, niin edespäin tulee siis syntiä.

Niin saarnatkaa toinen toisillenne ne synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Helposti sielun vihollinen.

Tämä Herran Jeesuksen Kristuksen veri se puhdistaa ja pesee kaikista synnistä ja se pitää myöskin.

Minä sanoisin teille isät ja äidit, niin se on ainut kokoava voima uskovaisen kodin keskellä.

Ei tarvitse kenenkään sieltä lähteä omasta kodista. Eikä äidin.

Jos se armoalttari on siellä käytössä ja evankeliumi saa pestä ja puhdistaa, niin minä ajattelen, että silloin kun on menty sinne kävelty kirkon käytävää ja on sanottu yhdessä, että tahdomme.

Kun tämä evankeliumin vesi saa pestä ja puhdistaa, niin se rakkaus säilyy. Se aviorakkaus ja se Jumalan lasten keskinäisyys. Näininen rakkaus.

Ja sellaisessa kodissa, rakkaat matkaystävät, on turvallista lasten kasvaa ja tuntea sitä armollisuutta ja Jumalan rakkautta, jonka hän on pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa meille lahjoittanut.

Sitten täällä viimeisessä jakeessa, jonka luimme, niin apostoli sanoo, että joka meitä on autuaaksi tehnyt ja pyhällä kutsumisella. Kutsumisella.

Ei meidän töidemme perästä vaan aivoituksensa ja armonsa jälkeen, joka on meille Jeesuksessa Kristuksessa ennen iankaikkisia aikoja annettu on.

Apostoli muistuttaa vielä Timoteusta uskon perustuksesta, että yksin Kristuksessa on tämä meidän uskon perustus. Ei ole muuta perustusta pantu, joka pantu on. Ja se on Jeesus Kristus.

Rakkaat veljet ja sisaret, niin tämän puheen päätteeksi sieltä haluan tuoda terveisiä sieltä taivaan isän sydämeltä, että epäonnistuneet ja köyhät Jumalan lapset, niin tämä köyhien evankeliumi se ruokkii ja virvoittaa meitä, niin saatte jäädä uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä Jeesuksen nimessä.

Ja veressä on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä.

Veljet ja sisaret on lupaa uskoa synnit anteeksi.

Ja minä haluan aivan teille rakkaat nuoret veljet ja lapset, saartaa myöskin te omalle istuimelle ja teillekin, jotka ette rohkene pyytää, mutta kuiva sydän kaipaa tätä evankeliumiin.

Usko sinne omalle istuimelle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja aivan lopuksi haluan muistaa teitä, jotka olette siellä kotona tai olette siellä sairasvuoteella.

Ja teillä on ollut halu lähteä näihin seuroihin, mutta ette ole päässeet tänne. On ollut sairautta, voi olla hyvinkin vakavaa sairautta ja kaipaatte.

Olette monien epäilysten tuttuja, niin kuulkaa, se elämän Herra Jeesus tahtoo sinua lohduttaa.

Hän oli kipujen mies ja hän oli sairauden tuttu. Hän tietää kaikki kivut ja särjyt, joita monesti tuntuu, että onko kukaan muu tällaista kokenut.

Niin on elämän Herra Jeesus ja siksi se tahtoo auttaa.

Ja tekin saatte sinne omalle vartiopaikalle uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimeen ja aina siunaavaan nimeen. Aamen.