Seurapuhe Kajaanin RY:llä 15.06.2025 17.30

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jatkamme seuria ja luen tekstin, joka ei ole tämän sunnuntain teksti, vaan se on viime sunnuntain teksti. Mutta en sitäkään lue kokonaisuudessaan, luen muutamia jakeita. Ja tämä teksti on Johanneksen evankeliumissa luvussa 14 ja sieltä luen kolme jaetta, jotka kuuluvat seuraavasti.

Mutta puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikista, minkä minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille. Minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö. Te kuulitte minun sanovan teille: Minä menen pois ja palaajan jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloittisitte siitä, että minä menen Isään tyköön, sillä Isä on minua suurempi. Kiitos.

Viime tai äskeisessä puheessa emme päässeet paikalle. Meillä oli rippijuhlat, mutta kuuntelin nettiradiosta Heikin, Heikki Veljan puheen alun ja tuon tekstin. Ja Heikki puhui jo tästä tämän sunnuntain aiheesta, eli nyt on Pyhän Kolminaisuuden päivä, joka tarkoittaa sitä, että nyt muistelemme erityisesti Kolminaisuutta, eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Tässä pääsiäisen jälkeen ollaan oikeastaan kaikki nämä Kolminaisuuden aiheet käyty läpi. Pääsiäisenä puhutaan Pojasta, Kristuksen uhrikuolemasta. Ja sitten tullaan... Ennen helluntaita tulee kirkkuvuoden tekstejä, jotka puhuvat Isästä. Ja sitten tässä muutaman sunnuntain aikana puhutaan Pyhästä Hengestä. Ja tämäkin teksti, jonka luin, puhuu tästä Pyhästä Hengestä.

Mutta ennen kuin lähden käymään tuota tekstiä läpi, niin haluan tuoda terveisiä rippikoululeiriltä. Minä olin opettajana Ranuan opistossa. Siellä oli kaksi leiriä rinnakkain. Ja meidänkin uurimmanne Hilla oli sillä toisella leirillä, luontoleirillä, ja minä olin sillä toisella opettajana. Siellä on myöskin moni muu. Siioni asukas on ollut. Esaankas jutteli. Siellä on Kalliossa ollut myöskin Kajainen rauhoituksen sisar ja veliä tekemässä samanlaista työtä. Ja muuallakin, muillakin paikoilla leirikeskuksessa ollaan oltu rippikoulua pitämässä.

Minä varmaan ajattelen, että moni... Ehkä näin voisi sanoa, että moni vanhempi ihminen saattaa ajatella, että ne ollaan vähän huolissakin nuorisosta. Mitä kuuluu uskovaiselle nuorille? Varmaan moni ajattelee, että nuoria näkyy vähemmän seuroissa. Saattaa surra sitä. Mutta minulle tuo leiri oli kyllä jälleen kerran pysäyttävä kokemus. Jotenkin voin vakuuttaa teille kaikille, teille vanhemmallekin väelle, että meillä on ihanaa nuorisoa keskuudessamme. Enkä sano tätä pelkästään porulauseena, vaan sanon tämän ihan sydämestäni.

Se on ihana nähdä, kun kymmeniä nuoria laulaa piano ääressä. Siirry laulajat. Ja tulee semmoinen olo, että meillä on ihania uskovaisia nuoria, jotka kääntyvät myöskin pääosin todella hyvin.

On varmaan totta se, että nuoret elävät nyt vaikeassa ajassa. Mutta niin sitä on ennenkin eletty. Mä tässä olen näiden juhlien aikana, rippikoulun aikana, jutellut eri-ikäisten ihmisten kanssa. Mä muistelen omaa nuoruuttani. Minä kävin rippikoululeirin 80-luvulla. Niin kyllä sitä oli nuorissa silloinkin vauhtia ja menoa. Vähän. Eli liikaakin. Ja oli monenlaisia vaikeuksia leireillä.

Mutta sen voi sanoa, että nykyään tässä leirityössä todella paljon kiinnitetään huomiota nuorten käyttäytymiseen ja laitetaan myöskin hyvällä tavalla rajoja siihen. Että minusta tässä rauhanyhdistysten eli SRK-leireissä on älyttömän hyvin tämä työ organisoitu. Ja on annettu hyvät hoitteet ja yhteiset säännöt ja toimintaperiaatteet.

Mutta mua pysäytti sekin, että minä juttelin erään vanhuksen kanssa, joka kertoi leiristä 50-luvulla. Ja sanoi, että kyllä silloinkin saattoi nuoriso käyttäytyä rippikoululeireillä niin todella huonosti. Mutta sitten taas tuli tilanteita, että käyttäytyi tosi hyvin. Eli nuoriso on aina jäänyt sellaisessa murrosvaiheessa, että siellä jollakin tavalla haastetaan niitä vanhempia ihmisiä.

Ja jotenkin sekin myöskin minua pysäytti, kun mä tässä viime talvena luin Lutherin aikaisia tekstejä, niin silloinkin 1500-luvulla mä uskon puhdistaa, että oli hyvin huolissaan nuorisosta. Että kun nuoriso ei käyttäydy enää samalla tavalla kuin heidän nuoruudessaan. Se tuo meille semmoisen ajatuksen, että ehkä se kuuluu tähän meidän ihmisyhteisöihin ja meidänkin talousteluun se asia, että aina ollaan vähän huolissaan nuorisosta.

Minä en sano sitä, etteikö olisi aihettakin. Ja ajattelen sillä tavalla, että kyllä sieluvihollinen ei ole jouten. Ja ehkä voisin sanoa niinkin, että juuri tässä ajassa sieluvihollisen keinot ovat monimutkaisemmat ja hienosyisemmät, mitä ne on joskus ja aikaisemmin ollut. Että nuorilla on paljon oheiskasvattajia, jotka löytyvät tuolta netistä. Järjestään kaikilla nuorilla on kännykät. Onhan se tilanne sama meillä vanhemmillakin ja jopa lapsilla.

Ja kun ne on uppoutuneet niihin puhelimiin, niin monesti me kasvattajat emme tiedä, missä nuoret käyvät. Ennen vanhaa, kun nuoriso lähti kylille, kaikki nähtiin minne he menevät. Mutta nyt kun vaatteet tuolla yksinäisyydessä ja peiton alla ja missä lie, niin me emme tiedä, missä nuoret käyvät.

Eikä siinä auta mikään muu kuin että me puhumme näistä asioista ja keskustelemme ja ennen kaikkea rukoilemme nuorison puolesta, että heillä säilyisi elävä usko ja että he juurtuisivat Jumalan valtakuntaan.

Mutta tuo minun kokemus tuolla rippikoulun leirillä antoi minuakin pysähtyä. Kyllä sitä itsellekin tulee, kun nuorisotyössä on ollut. Niin kyllä välillä on tullut sellainen olo, että taisi olla viimeinen kerta. Semmoinen jurriolo tullut. Että nyt on muitten vuoro. Ja tällekin leirille lähdin sillä mielellä, että minä nyt kerran vielä kokeilen, että vieläkö minä jatkan nuorten kanssa olla.

Mutta ihania oppituntia siellä oli ja ihania nuoria. Se muutos, mikä on nuorisossa tapahtunut ja lapsissa, niin se on kyllä sanottava. Minä opin ainakin sen, pystyn lähetä sanomaan ja seuraamaan. Ja minunkin aikana on tapahtunut, että nuorison keskittymiskyky on heikentynyt. Se on ehkä sellainen yleinen havainto. Ja se koskee kaikkia nuoria. Ja varmaan voisi sanoa, että kaikkialla maailmassa. Että nuoret ovat lyhytjänteisempiä.

Mutta ei sellaisia pitkiä luentoja. Ja voi olla, että vaikka pitkiä seurapuheita ja saarnoja, osaalla nuorista on vaikea keskittyä kuuntelemaan. No, sitten pitää miettiä keinoja. Me emme mahda sille tilanteelle mitään. Se näkyy myöskin koulussa. Meidän pitää miettiä uudenlaisia keinoja, että miten nuorisoa saadaan tekemään. Ehkä se pitää välillä ottaa keskusteluja ja jotakin työpistetyöskentelyjä, kiertoratoja, että nuoret ovat mukana.

Mutta kyllä minä yllätyin siitäkin, että välillä kyllä nuoriso pystyi 45 minuuttia täysin hiljaisesti kuuntelemaan myöskin ihan semmoista normaalia oppituntia.

Mutta vielä tästä nuorisosta haluan sanoa, että tuolta on myöskin moni ongelma poistunut. Kun minä aloitin rippikoulutyön, niin oli suuri ongelma tupakan polttua. Ja se oli jo silloin lain mukaan kielletty. Rippikoululeireillä ei saanut polttaa tupakkaa. Nyt sitä ei oikeastaan enää ole. Jos te olette suviseuroissa näkemässä nuorisoa, niin tupakan poltto on vähentynyt.

Eihän sitä synniksiä ole saarnattu, mutta kaikki ymmärtävät, että se on ollut tapa, jota on ollut äärettömän vaikea kitkeä senkin jälkeen, kun on ymmärretty sen tupakan vaarallisuus.

Ja nyt on myöskin se tilanne, että yöjuoksija, varmaan moni tietää, mitä tarkoittaa yöjuoksu. Ja nuoriso siellä riekkuu yöllä. Niin sekin on melkein kokonaan poistunut. Jonkun verran sitä kyllä on, mutta siihen on auttanut nämä yhteiset periaatteet ja pelisäännöt, mitä on SRK-taholta tullut.

Tällaisia terveisiä minä haluan teille tuoda tuolta nuorisopuolelta ja nuorisotyöstä, että meillä on ihana nuoriso ja on aivan mahtavaa tehdä sitä työtä siellä. Ja Jumala antakoon voimia meillekin, jotka joskus koemme sen raskaana.

Ja täällä Kajaanin Sionissa, niin minä olen viime vuosina sen nähnyt, miten nuorten toiminta on vilkastunut ja lisääntynyt ja miten nämä yhteiset raamatuluokatkin täällä, niin täällä saattoi olla, minä en nyt muista kuinka paljon niitä oli, mutta saattoi olla 780 nuorta täällä yhtä aikaa koolla, lapsia ja nuoria. Että siitä kiitos taivaan Isälle ja niille uutterille miehille ja naisille, jotka jaksavat järjestää tämän nuorisotoiminnan. Se on kantanut hedelmää.

Mutta sitten kun me mietitään, että ja tämän tekstinkin johdolla, että minkä takia me teemme tätä nuorisotyötä? Se on vähän huono sana tehdä nuorisotyötä, mutta ei siihen oikein parempaakaan sanaa löydy. Ei se oikeastaan työtä ole, mutta se on nuorten kanssa olemista ja nuorten kasvattamista.

Niin sehän lähtee siitä, että me haluamme tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Me haluamme, että nuoret säilyisivät uskomassa. Että nuoret eivät luopuisi ja menisi maailmaan, vaan kokisivat uskomisen asian elämän tärkeimpinä asioina.

Nuoret ovat siinä vaiheessa, että heitä on monesti vaikeaa saada keskustelemaan, ainakin rippikoulunuoria. Mutta tuolla leirillä me teimme sellaisia esirukouspyyntöjä. Ja nuoret saivat kirjoittaa hiljaisesti esirukouspyyntöjä. Ja se oli semmoinen noin 6-7 minuutin aika, minkä aikana heidän piti kirjoittaa ne esirukouspyynnöt. Ja sitten aina tuli uusi ryhmä.

Ja monen ryhmän kohdalla kävi niin, että sinne jäi nurkkiin nuoria kirjoittamaan hirveällä kiireellä niitä esirukouspyyntöjä. Ja minähän ihmettelin, että mitähän piirteleekö ne sinne papereihin vai mitähän ne sinne kirjoittelee? Ja sitten kun minä kokosin ne laput ja kirjoitin ne papille konfirmatiota varten, pappi luki sitten ne esirukouspyynnöt, niin kyllä minulla itku tuli.

Sitten nuorten esirukouspyyntöjen kohdalla. Että jotenkin niistä tuli se, että nuoret rukoilivat omalle uskon elämälleen voimia. Että he säilyisivät uskomassa. Että heidän veljensä ja siskonsa säilyisivät uskomassa. Ja että heidän omat henkisen jaksamisen ongelmat ja pelot ja ahdistukset poistuisivat.

Jotenkin se tuli sellainen olo, että tämä aika on jollakin tavalla äärettömän vaikeaa tässä mielessä. Ja sitten, mikä myöskin erityisesti pysäytti, niin oli ne perheiden puolesta luetut esirukoukset, kirjoitetut esirukoukset, että rakas taivaan Isä. Ne alkoivat yleensä näillä sanoilla: Rakas taivaan Isä.

Arjelle, että isä ja äiti pysyisivät yhdessä. Arjelle perheiden yhtenäisyyttä. Anna perheiden sopua ja rauhaa. Näytä tie, jota kulkea. Ja siellä joku oli kirjoittanut, että näytä minulle, että tie ole hukassa.

Ja varmaan jokainen ymmärtää, kun näitä kymmeniä, kymmeniä esirukouspyyntöjä lukee, niin ne tulivat nuorten sydämestä. Ja minä sanoin noille nuorille, että kirjoittakaa niitä, koska ne luetaan siellä konfirmaation Jumalan palveluksessa.

Ja sitten se, että minä olen itsekin omalla kohdalla kokenut sen, että esirukouksissa on joku salattu voima. Mitä en minä ymmärrä, eikä varmaan kukaan meistä ymmärrä, mutta niissä on joku Jumalan voima. Ainakin se auttaa ja lohduttaa niitä uskovaisia, joiden puolesta luetaan esirukouksia.

Se ei tietenkään niinkään mene, että mitä enemmän ahkerammeen rukoilemme, niin sen enemmän Jumala auttaa. Kyllä se Jumala tietää meidän tilanteemme ongelmat ja vaikeudet ilman sitäkin, että suuret massat rukoilevat.

Mutta niin kuin olette kuulleet suviseuroissa esirukouspyyntöjä, niin kyllä ihmisillä on paljon asioita, joiden takia he haluavat kääntyä Jumalan puoleen. Meillä kaikilla. Ja välillä on helpompia aikoja ja välillä sitten tulee myrskyn hetkiä ja huudetaan Jumalan puoleen.

Tämä, kun minä jo tuossa äsken vähän kyselin, että minkä takia me tehdään tämä työtä. Tehdäänkö me sen takia työtä, että me saataisiin rauhanyhdistyksen jäseniä? Tai että suviseuroissa olisi mahdollisimman paljon väkeä? Tai rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa kaikki seinät myöten pullistelisi? Onko tämä itse tarkoitus, että mahdollisimman monta nuorta säilyy tässä meidän rauhanyhdistyksen piirissä? Ei ole.

Me teemme tätä työtä sen takia, että meillä on sydämen halu uskon kautta tehdä, kasvattaa lapsia ja nuoria Jumalan valtakuntaan. Me teemme parhaamme Jumala antaa kasvun. Ja vaikka kuinka paljon ahkeroisimme, vaikka kuinka paljon me satsaisimme ja vaikka kuinka paljon päättäisimme tehdä tehokasta nuorisotyötä, niin ilman Jumalan siunausta siitä ei tule mitään. Kyllä se on Jumala.

Ja kun puolemme lopulta joudumme kääntymään ja rukoilemaan, että Jumala anna meidän siunaus ja varjelus tähänkin, tällekin työsaralle. Mutta se lähtee meillä, jotka teemme sitä, ja kaikki sionityö lähtee siitä, että meillä on elävä usko sydämessä, eli Pyhä Henki.

Pyhä Henki asuu uskovasti sydämessä ja se neuvoo, opettaa meitä. Mutta ei sillä tavalla, että me tekisimme tätä jotenkin ansion takia, vaan se jotenkin tulee sellainen, että jos minulla ei ole mitään estettä ja jos minulla on lahjoja johonkin työhön, niin minä haluan tehdä sitä, koska minä haluan olla uskovainen ihminen.

Se Jumala antaa myöskin sen työn haluun ja tekemisen innon siihen, että me haluamme tätä Jumalan valtakunnan työtä tehdä. Se on tätä Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn toteuttamista myöskin, että opettakaa ja neuvokaa heitä kaikessa, mitä minä olen teitä opettanut ja neuvonut.

Tässä tekstissä, jonka minä luin, me ehditään tätä vähän käsitellä, niin puhuttiin Pyhästä Hengestä. Tuo Pyhä Henki on ehkä aika vaikeakin asia ymmärtää, että mikä se on tuo Pyhä Henki. Siitä Johannes kirjoittaa paljon. Luvussa 14, 14, 15, 16.

Ja minä muistan, kun minä luin tätä Raamattua, varsinkin sen jälkeen, kun minut pyydettiin puhujan tehtävään, niin minä ajattelin, että tämä on kyllä niin vaikea kohta tämä. Tämä on se Jeesuksen jäähyväispuhe. Tämä on kaksi ja puoli lukua pitkä. Eikö enemmänkin? Enemmänkin se on. Se alkaa jo 13. luvun puolelta. Kolmea puoli lukua pitkä.

Kun minä luin ne, minä ajattelin, että minä en tahdo oikein ymmärtää tätä. Tämä on jotenkin vaikeaa tekstiä. Mutta sitten jollakin tavalla, kun olen kuunnellut vanhoja saarnoja, ja tietenkin näitä tämän hetkenkin seurapuheita, niin on jollakin tavalla kuitenkin tullut, että se on ehkä vähän auennut, että mitä tuo Pyhä Henki tarkoittaa.

Ja minä nyt yritän tässä vähän siitä kertoa. Kun minä olen huomannut, tai olen joutunut lukemaan jonkun verran näitä kirjoja, kirkollisia tekstejä, niin olen huomannut, että aika paljon ajatellaan sillä tavalla, että se Pyhä Henki on se kirkko. Ja paljon, jos te menette tutkimaan, mitä vaikka evankelista, muteraanikirkko kirjoittaa Pyhästä Hengestä, niin se on se kirkon henki. Pyhä Henki asuu kirkossa. Ja kirkon kautta Pyhä Henki ohjaa ja opettaa ja neuvoo kirkon jäseniä.

Ei se ihan täysin väärässäkään ole tuo näkemys. No sitten se toinen näkemys on se, että Pyhä Henki asuu ihmisessä. Että jokaista ihmistä ohjaa Pyhä Henki. Ja jokaisella ihmisellä on vähän niin kuin omaa Pyhää Henkeä. Tämäkään ei ole ihan koko totuus. Mutta siinäkin on kuitenkin osa totuus.

Nimittäin näistä Jeesuksen puheista tulee sellainen voimakkaasti esille, että Pyhä Henki asuu uskovaisessa ihmisessä. Mutta ei nimittäin niin, että kuka tahansa voisi sanoa, että minulla on Pyhä Henki ja minä uskon näin. Ja se miten minä uskon, niin siihen on nokan koputtamista. Näin vähän, jos saa sanoa näin. Vähän karkeasti.

Ja sitten monesti se Pyhä Henki samaistetaan omaan tuntoon. Että minun oma tuntoni sanoo näin, että tämä on oikein. Mutta eihän oma tunto aina kerro, mikä on oikea tapa toimia. Tuntokin voi olla väärässä. Ihmisen oma tunto voi vääristyä.

Eli aika tavallisesti ihmiset vetoavat, että usko sinä vaan niin, mutta minun oma tuntoni sanoo, että tämä on näin. Mutta ilman Jumalan sanaa, eli ilman omaa tuntoa on kompassi. Vanhemmat ihmiset tietävät, mikä on kompassi. Nuoret eivät taida enää yleisesti nähnytkään kompassia.

Mutta kun tuolla ennen suunnistettiin, niin kompassissa katsottiin suunta semmoisesta laitteesta. Mutta jos se suunta aluksi on väärä, niin se päämäärä saattaa heittää lopussa tosi paljon. Eli voidaan eksyä. Jokainen, joka on kompassilla suunnistanut, tietää sen, että jos se lähtee pikkusenkaan väärään suuntaan, se alkuperäinen suunta, niin siitä se lähtee, sitten kertautuu se virhe.

Joskus voi pyörähtää ihan täysinkin. Kompassi voi näyttää ihan väärään, jos meillä ei ole karttaa mukana. Niin silloin me eksymme. Se kartta on Jumalan sanaa. Eli Jumalan sanaa sidottu Pyhä Henki näyttää meille, mihin suuntaan meidän pitää mennä.

Tästä eräs pappi kertoi, en tiedä onko tämä kertonut. Tämä on kauan kauan sitten tämä juttu kerrottu, mutta hän kertoi tämmöisen: Tuolla Karjalassa asui siihen aikaan luovutetulla alueella, ja siellä oli tämmöinen hurskas ihminen ollut, joka oli aina pannut kädet ristiin, kun oli lähtenyt omenavarkaisiin, että rakas Jumala, anna tämä omenavarkaus onnistua.

Ja sitten kun se onnistui, niin se kiitti Jumalaa, että Jumala antoi tämän näin hienosti menestyä tämä varkaus. Mutta kaikki ymmärtävät, nyt lapsetkin ymmärtävät, että eihän tämä ole oikealta Pyhän Hengen mukaista uskoa tämmöinen. Että ihminen sanoo, että rukoilee Jumalaa väärällä tavalla.

Sen takia tämä Pyhä Henki ei ole pelkästään se, että me itse sanoisimme, että tämä on näin. Vaan niin kuin Jeesuskin täällä puhuu siitä, että täällä viinipuuvertauksessa. Täällä on muuten aika jännästi täällä Jeesuksen jäähyväispuheessa, niin luku 14 puhuu totuuden hengestä eli Pyhästä Hengestä. Ja sitten yhtäkkiä luku 15 puhuu viiniköynnöksestä.

Minä olen viinipuu. Minä muistin, kun minä ihmettelin sen, että miksi ihmeessä yhtäkkiä Jeesus puhui viinipuuvertauksen tänne väliin. Että mikä tämä liittyy tähän Pyhään Henkeen.

Mutta jos Jeesus sanoo, että minä olen totinen viinipuu. Ja minun Isäni on viinitarhuri. Niin siinä Jeesus tuo esille sen, että hän on viinipuu. Ja Jeesus kehottaa uskovaisia pysymään siinä viinipuussa elävinä oksina. Ja jos se oksa irtoaa siitä viinipuusta, niin yksittäinen oksa irtoaa, se kuolee.

Ja kun se oksa on kuollut, se kuivuu ja se heitetään pois. Ja kerätään kasaan ja poltetaan. Siksi on tärkeää, että ne oksat pysyvät tuoreina ja ne pysyvät siinä Kristuksen yhteydessä, eli viinipuussa.

Tämähän on kyllä tärkeää, että Jeesus ottaa tämän viinipuuvertauksen tähän väliin. Että tulee semmoinenkin näkemys siihen, että Pyhä Henki on sidoksissa Kristuksen seurakuntaan.

Mutta ei voi sanoa niinkään, että kun olemme siinä seurakunnassa kiinni, tai niin kuin sanotaan monesti tuolla maailman kristillisyyksissä, että olemme siinä kirkossa, että kirkko on se Pyhä Henki ja se opettaa. Ei se ihan niinkään mene, koska täällä Jeesus puhuu kuitenkin paljon siitä, että hän tulee asumaan meihin.

Minäpä luen täältä. Tässä luvussa 14 on tämmöinenkin jae. Kuunnelkaapa tarkasti, mitä täällä sanotaan: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani. Ja minun Isäni rakastaa häntä. Ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme häneen tykönsä asumaan.

Eli Isä ja Poika tulevat asumaan meihin, uskovaisiin ihmisiin. Ja sitten tässä tekstissä, jonka mä luin, tässä sanotaan näin, että puolustaja Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

Eli Pyhä Henki opettaa ja neuvoo meitä Jumalan sanaan. Ja siihen viinipuuhun sidottu Pyhä Henki tulee meihin asumaan uskovaisiin ihmisiin ja opettaa ja neuvoo. Ja neuvoo kaikki.

Eli kyllä se Pyhä Henki asuu jokaisessa yksittäisessä uskovaisessa, mutta sillä tavalla, että me olemme elävinä oksina siinä Kristuspuussa, totisessa viinipuussa.

Tämä luku 14 alkaa mielenkiintoisesti, kun Jeesus sanoo täällä sillä tavalla, että minä annan teille toisen puolustajan, joka on teidän kanssanne iankaikkisesti. Tämä puolustajan totuuden henki. Maailma ei voi henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä.

Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonnossanne ja on teissä. Eli Pyhä Henki, Jumala, Kristus antaa meille Pyhän Hengen. Maailma ei sitä Pyhää Henkeä näe.

Ja kun tuolla rippikoululeirilläkin nuoret kysyivät, että mistä me tiedämme, että me olemme uskovaisia? No eihän siihen pysty sanomaan mitään sellaista, että me sen tiedämme ihan varmasti. Mutta Pyhä Henki yhdistää uskovaisia toisiinsa.

Ja se on monesti sellainen, että vaikka ihmisiä tulee eri puolelta maata tai maailmaa, ja ei ole koskaan aikaisemmin tavattu, niin meille tulee sellainen tunne, että me olemme saman Isän lapsia. Se tulee monesti.

Se on niin. Meillä kaikilla on se yhteinen kokemus, että miten tulee sellainen olo, että me olemme niin kuin, vaikka minä menisin tuonne, vaikka Seinäjoen rauhanyhdistykseen. En ole koskaan käynyt. Mutta vaikka menisin sinne, niin samaan henkeen minä siellä aistin ja huomaan, että siellä on uskovaisia ihmisiä, jolloin samaa Pyhää Henkeä.

Ja sitten kun minä taas näen ihmisiä tuolla, tuollahan on hirvittävän mukavia ihmisiä tuolla työpaikolla ja joka paikassa. Ja sitten käydään hyviä keskusteluja. Mutta kuitenkin siinä on joku merkillinen ja joskus selittämätönkin ero, että ei ole samaa. Emme me usko samalla tavalla. Ei tule sitä Pyhän Hengen yhteyttä.

Se on tämmöinen henki, mitä maailma ei näe ja jonka me sydämessämme tunnemme. Mutta Pyhä Henki on myöskin arka henki, niin kuin siitä on sanottu, että se on niin kuin arkalintu, että se ei viihdy sellaisessa pesässä tai sellaisessa sydämessä, jossa on paikat sekaisin.

Jos on pelottava olla Pyhä Henki, lähtee helposti karkuun. Jos sinne sydämeen tulee asukkaaksi paholainen. Mutta Jeesus sitten sanoo opetuslapsille näistä: En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän, ja tekin tulette elämään. Eli Jeesus sanoi täällä opetuslapsille, ja hän puhui uudestaan täällä luvussa 16 siitä, että hän lähtee pois.

Ja Jeesus sanoo täällä vielä sillä tavalla, että teidän sydämenne on murheellinen. Murhe täyttää teidän sydämenne, koska minä lähden pois. Ja minä luulisin, että opetuslapsille tämä Jeesus ja se puhe oli jollakin tavalla järkyttävää.

Jeesus alkoi puhua, että nyt hän lähtee pois. Hän lähtee teidän keskuudestanne pois. Ja tämä kuulostaa tämä puhe teistä murheelliselta. Mutta sitten Jeesus jatkaa: Kuitenkin minä sanon teille totuuden. Teille on hyväksi, että minä menen pois, sillä ellei minä mene pois, ei puolustaja tule teidän tykönne.

Mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Nyt varmaan moni ajattelee, että tuo oli kyllä aika vaikeasti sanottu. Mutta ajatelkaa: Jos minä en mene pois, niin sitten ei tule puolustaja.

Eli on hyväksi, se on meille hyväksi, hyödyksi, että Kristus kuolee ja menee pois, sillä hän lähettää puolustajan, lohduttajan, totuuden hengen, Pyhän Hengen meidän sydämemme asumaan.

Eli se Pyhä Henki on Kristuksen henki, ylösnousseen sovittajan, Kristuksen henki meidän jokaisen sydämessä.

Moni varmaan muistaa sellaisen puhujan, josta käytettiin nimeä Paimenpoika. Kävi paljon Kajaanissakin puhumassa. Onpa täällä eräs ihminen, joka on hänen rippikoulussakin ollut. Jääkö nyt nimiä sanomatta, mutta hän istuu täällä.

Tuo Paimenpoika sanoi niin hauskasti tämä, että vaikka Jumala on ollut, niin hän on ollut. Jos nyt Jeesus eläisi, niin vaikka sillä olisi maailman nopea lentokone, avaruusraketti tai mikä vaan, niin hän ei ehtisi tänne Kajaaniin.

Jos hän on ihmisenä lihassaan siellä Palestiinassa, hän olisi siellä. Eikä hän ehtisi Helsinkiin, eikä hän ehtisi Amerikkaan, eikä Afrikkaan, eikä minnekään. Mutta Pyhä Henki ehtii.

Eikö se ole jotenkin ihan älyttömän hyvin sanottu, että Jeesus ei ehdi. Se maan päällä oleva lihaksinen Jumalan Poika ei pysty sieltä tulemaan, mutta Pyhä Henki ehtii. Se on joka paikassa. Kristus asuu yhtä aikaa joka paikassa.

Siksi tämä on niin hyvin sanottu. Jeesus sanoo tämän niin jotenkin pysäyttävästi, että teillä on hyväksi, että minä menen pois. Ellei minä mene pois, ei puolustaja tule teidän tykönne.

Mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää, että hän on hyvä. Hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.

Tämä lentokoneen vertaus oli sellainen, että se oikein itseäkin pysäytti. Näinhän se on, että Kristus nousi voittajana taivaaseen. Ja Kristus istuu Jumalan Isän oikealla puolella.

Ja hän vaikuttaa uskovaisissaan täällä maan päällä Pyhän Hengen kautta. Eikä hän oikeastaan muuten vaikutakaan. Hän vaikuttaa vain Pyhän Hengen kautta.

Vaikka kuinka joku sanoo, että Kristus hänelle ilmestyi tai hän sai Pyhän Hengen jossakin metsässä tai puun alla tai kirkossa istuessaan yksinäisyydessä, niin ei se ole Raamatun opin mukainen. Kristus tulee omien kautta. Hän asuu siis omissaan. Hän asuu uskovasti sydämessä.

Ja meillä on tämä ihmeellinen, käsittämätön oma oikeus ja valta saadaattattaa Kristuksen evankeliumia kaikilla ihmisillä, joilla tuo liekki palaa, kuten tuossa kynttilässä. Kaikilla, joilla palaa liekki sydämessä ja Pyhän Hengen liekki.

Heillä on valta, oikeus julistaa Pyhän Hengen tulta toisiin palaamattomiin kynttilöihin. Tämä on ihmeellinen asia.

No sitten vielä sellaisen asian rohkenen ottaa esille. Tätä minä olen paljon miettinyt. Ja olen vähän miettinyt, että pystynkö minä tässä seuraavassa puheessa ottamaan sitä asiaa esille.

Ja minä olen tässä muutaman puhujankin jutellut. Me ollaan todettu se asia, että se on aika tavalla salaisuus ja mysteeri. Nimittäin se, että miksi Jeesus sanoo tuolla Uuden testamentin puolella monta kertaa, että menkää sinne. Sanonko sen, että älkää lähtekö Jerusalemista, että odottakaa sitä Pyhää Henkeä.

Siellä monessa kohtaa sanotaan, että odottakaa sitä Pyhää Henkeä. Että eikö se Pyhä Henki sitä ennen ollut? Ja minulla on sellainen ymmärrys, että kyllä Pyhä Henki, Jumalan Henki on aina liikkunut maailmassa.

Jo luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumalan Henki liikkui veden päällä. Mutta tuo Uuden liiton Pyhä Henki on sellainen Pyhä Henki, jossa Kristus tulee asumaan meidän sydämiin.

Siis Uuden liiton Pyhä Henki on ylösnousseen kuoleman voittajan Henki, joka asuu meidän sydämessä, Jumalan Pojan Henki. Se on sama kuin Jumalan Henki, mutta sinne Jumala tulee poikansa sovituskuoleman kautta meidän sydämiimme.

Ja tästä on myöskin vanhan testamentin profetioita. Minäpä luen tässä helluntain, tämä oli siis helluntain teksti. Ja täällä helluntain vanhan testamentin, jossa on näitä profetioita. Ja näitä on näitä, joita minä luen tässä helluntain, tämä oli siis helluntain teksti.

Vanhan testamentin tekstikohdissa on kolme profetiaa Pyhästä Hengestä. Minä ihan lyhyesti käyn nämä läpi.

Täällä Hesekielin kirjassa luvussa 36 puhutaan siitä, että minä annan teille uuden sydämen. Tämä siis profetia tulevista ajoista. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen.

Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkini teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni ja niin edelleen.

Eli Jumala antaa elävän hengen sydämiinsä. Tätä ei pidä ymmärtää niin, etteikö ne ennen olleet uskovaisia, että niillä olisi ollut kivisydän. Mutta tässä profetoidaan siitä Kristuksen Hengestä.

Ja sitten Jeremian kirjassa, tämä on varmaan näistä profetioista tunnetuin, niin luvussa 31. Niin Jeremia kirjoittaa tällä tavalla, että tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.

Eli voimme ymmärtää, että Jumala tekee uuden liiton Israelin eli hengellisen Israelin kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni.

Ja sitten kuunnelkaa, tämä liitto minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra. Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani.

Silloin kukaan ei opeta enää toista. Veli ei opeta veljeä. Oppikaa tuntemaan Herraa, sillä kaikki he ovat minun kansani. Silloin kukaan ei opeta enää toista. Veli ei opeta veljeä. Oppikaa tuntemaan Herraa, sillä kaikki he ovat minun kansani.

Sillä kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

Se liikuttaa, miten profeetta Jeremia on 600 vuotta ennen Kristusta nähnyt tämän Jumalan tulevan Pyhän Hengen, Uuden Liiton Hengen.

Ja sitten vielä Joelin kirjassa, näitä viimeisiä profeettoja, niin kirjoitetaan näin: Tämän jälkeen, eli nyt taas puhutaan tulevista ajoista, tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.

Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profeetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne enneunia, myös orjien ja orjattarien minä vuodatan henkeni noina päivinä.

Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä ja niin edelleen. Eli Jumala antaa Pyhän Hengen kaikkiin uskovaisiin ihmisiin.

Se antaa poikiin ja tyttöihin, vanhuksiin, orjiin ja orjattariin, eli kaikista vähäisimpiinkin ihmisiin Jumala lähettää elävän Pyhän Hengen, jolloin Pyhän Hengen kautta me voimme saada sitä elävää tulta Jumalan henkeä.

Minusta nämä profetiat tuovat sen esille, että tämä Uuden liiton Pyhä Henki on Kristuksen Henki, joka on tullut asumaan meihin. Ja helluntaan nähdään, että se vuodatettiin näkyvällä tavalla sen seurakunnan niiden uskovaisten päälle.

Niiden liekit näkyivät pään päällä ja he profetoivat ja puhuivat kielillä. Ja jos joku ajattelee sillä tavalla, että olinkohan se nyt Mikan selitys ihan oikea, niin keskustellaan. Tule keskustelemaan ja jutellaan tästä.

Mutta näin minä olen ajatellut, että se on ennustettu tämä Uuden liiton Henki siellä vanhassa testamentissa. Mutta aina, kun lukee vanhaa testamenttia, niin siellä on kuitenkin aina se usko ja epäusko. On uskovaisia ja sitten on niitä, jotka eivät ole uskovaisia.

Eli niissäkin on aina asunut se Jumalan Henki, eläväksi tekevä Henki. Niin kuin muistamme sen Daavidin. Kun Daavid lankesi pahoihin synteihin, hirvittäviin synteihin, niin kyllä Daavidin puheesta ja asenteesta näki, että häneltä oli usko hävinnyt.

Kun profeetta Naatan tuli puhuttelemaan häntä, nimittäin siellä Raamatussa sanotaan, että kun Daavid salasi syntinsä ja tappoi se Uurian, niin siellä sanotaan, että Herran silmissä tämä oli paha.

Ja Herra lähetti profeetta Naatanin Daavidin luo. Ja Naatan kertoi sen taitavan vertauksen siitä köyhästä ja rikkaasta. Ja kun Daavid kuuli, miten rikas mies oli tylysti kohdellut köyhää miestä, niin hän nousi suorastaan ylös ja sanoi, että tuo mies on kuoleman oma.

Niinhän silloin Naatan sanoo, että se mies olet sinä. Ja silloin Daavid nöyrtyi ja pyytää syntejään anteeksi.

Vanhan liiton aikana saarnattiin Pyhän Hengen kautta uskosaarnaa. Daavid sai syntinsä anteeksi. Mutta niin kuin profeetta Naatan sanoi, Daavidin elämässä tästä synnistä, niin kuin me tiedämme, että synnistämme monesti meidän omien tekojemme tähden me aiheutamme myöskin seurauksia.

Ja Naatan toisen profetian mukaan Daavidin elämässä oli tästä vakavasta synnistä ankaria seurauksia. Ja hänen elämänsä, Daavidin elämä, sitten lukee 2. Samuelin kirjasta luvusta 13 eteenpäin.

Daavidin elämä oli täynnä vastusta ja murhetta. Sillä tapauksessa perhe. Ja se on myös meidän sisällä. Ehkä se lohduttaa näitä meitäkin perheitä. Siellä tapahtuu hirvittäviä asioita.

Mutta mikä tärkeintä, Daavidista jäi todistus Jumalan valtakuntaan. Hänen sielunsa kelpasi Jumalalle. Päinvastoin kuin suurin osa niistä Israelin ja Juudan kuninkaista. He sortuivat epäjumalien palvontaan. Ja heistä ei jäänyt todistusta Jumalan seurakuntaan.

Daavid vaikka sai vaikeita koettelemuksia, tai ehkä juuri sen takia, ja Jumala antoi hänelle raskaita vaiheita, niin Jumala piti lähellä ja piti Daavidia pienenä.

Ja näin se on varmaan nytkin meidän monen kuulijan, täällä läsnä olevan ja siellä netin ääressä olevan kokemus, että Jumala on kurittanut. Mutta se on, minä itse ajattelen niin, ja varmaan me kaikki ajattelemme niin, että vaikka Jumala kurittaa, tai sitä jota hän kurittaa, sitä hän rakastaa.

Ja silloin kun Jumalan koettelemukset tulevat ankarana meidän päälle, niin silloin me voimme ajatella, että se on Jumalan rakkautta. Vaikka se on vaikeaa silloin.

Minä tiedän sen. Silloin tulee pikemminkin semmoinen olo, että Jumala rankaisee minua, koska minä olin niin huono uskovainen. Minä tiedän, että hirveän moni on ajatellut sillä tavalla, että Jumala haluaa rankaista minua, koska minä olen niin huono.

Mutta se, että kun Jumala pitää, Jumala kurittaa meitä ja antaa meidän vastuunkantamista, niin hän rakastaa meitä. Niin kuin siinä kauniissa piirissäkin sanottiin.

Noniin. Nyt minä, kello on jo paljon, ja minä ajattelin väitellen lopettaa tätä puhetta. Mutta tässäkin seurapuheessa minä haluan sen tärkeimmän asian, vaikka koko puhe on saarnaa, koko puhe on evankeliumia.

Niin minä haluan sanoa teille sen ilosanoman, teille siellä etänä oleville ihmisille, missä sinä oleekin. Joku voi olla äärimmäisen vaikeassa ja ahtaassa elämäntilanteessa, voi olla keuhkoissa ja ahdistuksissa, sairaalavuoteessa.

Tai voi ajatella, että jaksaanko minä enää uskoa. Onko minulla enää yhtään uskoa. Mutta niin kuin sitten joku on sanonut, että usko on mennyt, mutta toivo on vielä jäljellä.

Eli pieni hippunen on vielä sitä toivoa, että jospa minä kuitenkin tällä mitättömän pienellä murusella kelpaisin Jumalalle.

Niin minä haluan julistaa kaikille, teille vaivatuille ja syntisille, tätä ilosanomaa evankeliumia. Saa tehdä uskomaan tänä kesäisenä sunnuntai-iltana.

Kaikki sinun epäilyksesi ja syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Saat olla onnellinen siitä, että me saamme julistaa vielä evankeliumia.

Minä muuten tässä joku viikko sitten kuuntelin erään luennon, jossa selvästi meihin uskovaisiin vihjattiin, että se on se puhe jollekin herätysliikkeellä. Se on semmoista, että siellä lopuksi vaan on se evankeliumi, että ei se niin pian ole, että se evankeliumin julistus on koko saarna.

Mutta eikö se ole meillä sillä tavalla, että vaikka se äänellinen sanan evankeliumi, vaikka se tulee siellä monesti puheen lopussa, niin koko puhe, jos se tulee Pyhän Hengen kautta, on evankeliumin saarnaa, yleistä saarnaa, josta voi uskoa sen evankeliumin omalle kohdalle.

Ja jos tätä kuuntelee joku uskosta osaton, joku sellainen joka kaipaa Jumalan puoleen, niin sinä saat samasta evankeliumista uskoa, omat syntisi ja epäuskoisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saanko minä jäädä uskomaan omat syntini anteeksi Jeesuksen nimeen? Aamen.

Pyrimme loppurukoukseen. Luen ensin valmiin kirkkorukouksen ja sitten vielä Herran siunauksen.

Rakas taivaan Isämme, kiitos Pyhän Hengen lahjasta. Kiitos, että Henkesi tekee tänäkin päivänä työtään maailmassa. Eksyneet kääntyvät omilta teiltään sinun puoleesi. Syntiset löytyvät Jeesuksen. Särkyneet tulevat ehjiksi ja sairaat paranevat.

Anna Pyhän Hengen tuoda koteihin rakkauden ja anteeksiannon mieltä. Anna meidän olla sinun käytössäsi. Kuule meitä Jeesuksen tähden.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvussamme. Antakoon meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvussamme meidän puoleemme ja antakoon meille hänen rauhansa.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Kiitos. Kiitos.