Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 17.08.2025 18.00

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aloitamme nämä iltaseurat yhteisellä rukouksella.

Pyhä Jumala, kaikki mitä meillä on, on sinun antamaasi. Elämämme, omaisuutemme ja tehtävämme. Sinulle meidän on tehtävä tili kaikesta, mitä olemme saaneet. Auta meitä olemaan luotettavia palvelijoita, vähässä uskollisia. Varjele, ettemme tuhlaisi, emmekä käyttäisi väärin antamiasi lahjoja. Kiitos siitä, että sinä osoitat, mikä on paikkamme ja vastuumme. Anna meille toivo, että kutsut meidät kerran taivaan ilojuhlaan. Tätä rukoilemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Kiitos. Tälle sunnuntaille on annettu sellainen aihe kuin uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Ja nyt luettava teksti on tästä pyhästä Raamatusta vanhasta testamentista. Se on ensimmäinen lukukappale tänne sunnuntaille osoitettu teksti. Ja ne on toisesta aikakirjasta, ensimmäisestä luvusta jakeet seitsemännestä kahteentoista. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Pyydä mitä haluat, niin annan sen sinulle." Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi isälleni Daavidille, ja sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. Herra Jumala, pidä voimassa lupauksesi, jonka annoit isälleni Daavidille. Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa. Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?"

Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa. Ja lisäksi annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa enemmän kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua ja tulee olemaan sinun jälkeesi." Aamen.

Kiitos. Mietimme, että mitä jos saisi niin paljon rahaa, kun vaan osaisi pyytää. Niin paljonko sitä pyytäisi? Ajattelin, että jos saisi miljoonan, se varmaan riittäisi. Mutta sitten tuli heti mieleen, että jos kerran saisi pyytää, niin voisi sitä useamman miljoonan ottaa. Ja sitten heti, että no, kai sitä voisi kymmeniäkin miljoonia ottaa. Eihän siitä mitään haittaa olisi.

Ja nyt, jos kuuntelit tarkkaan tämän tekstin, niin puhui Salomosta, joka pääsi tällaiseen tilanteeseen, että yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi, että pyydä mitä haluat, niin minä annan sinulle. Harva pääsee elämässään tällaiseen tilanteeseen. Saa mitä haluaa. Joskus siinä Aladin taikalamppu. Jos olet kuunnellut sellaista satua, niin siinä sai esittää toivomuksia. Mutta se oli satua. Tämä on totta.

Nimittäin tämä Salomo, josta puhutaan, niin on ollut aikoinaan Israelin kuninkaana. Siitä on arkeologi tehnyt kaivauksia, löytänyt tällaisen mahtavan hallitsijan Salomon rakennuttaman temppelin ja paljon todisteita. Salomo eli Israelin kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen. Ja tämä Salomo tulee hebreankielisestä sanasta Salom, ja se tarkoittaa rauhaa, rauhan mies.

Ja nyt Salomo sai toivoa mitä haluaa. No mitä Salomo toivoi? Salomo ei toivonut rikkauksia, mutta hän toivoi viisautta ja taitoa. Ja toinen käännös puhuu ymmärrystä hallita oikein. Ja tämä pyyntö oli Jumalalle mieleen, ja Jumala siunasi runsain mitoin Salomon.

Salomon isä Daavid aikoinaan kun tuli kuninkaaksi. Muistat kun sellainen tapahtuma, kun siellä käytiin israelaiset ja filistealaiset kovaa taistelua, ja tuli tällainen kolmemetrinen kaveri Kolja haastamaan. Ja hän sanoi, että kuka vaan tulisi minua vastaan taistelemaan, niin turha meidän muisten on sotia. Että sovitaan, että voittaja joka minut voittaa, on voittaja. Ja jos minä voitan, niin me voitamme.

Ja haettiin miestä sinne. Ja niin Daavid, joka oli katsellut tätä taistelua ja näki tuon puolesta, lupasi, että minä voin lähteä. Ja muistatte varmaan miten siinä kävi. Daavid, jolla ei ollut ulkonaisia puitteita, nuori mies, kutsuttiin kuninkaaksi. Ensin ehdotettiin, että jokaista hänen veljeään, että eikö se tämä ollut. Mutta Jumala oli valinnut, uskoi lahjan, tehtävän Daavidille. Ja Daavid otti tämän epäilemättä kutsun vastaan. Se oli Jumalan antama tehtävä ryhtyä hallitsemaan kansaa.

Daavid oli omalta puoleltaan vähäinen kuninkaaksi, mutta Daavid osoittautui, että hän hoiti sitä tehtävää uskollisesti. Toinen kuningas Saul, joka oli itsekäs ja ahne, otti itselleen kaiken mahdollisen ja oli kateellinen Daavidille, halusi hänen henkensä. Mutta Daavid, jolla olisi ollut mahdollisuus kerran kostaa ja tappaa tuo paha kuningas Saul, joka yritti häneltä riistää henkeä, säästi Saulin hengen. Ei maksanut pahaa pahalla, ei kostanut. Hän toimi oikein, ja Jumala siunasi tuota Daavidia.

Ja Daavid sai ajallisen siunauksen, mutta mikä tärkeämpää, Daavid sai säilyttää uskon. Muitakin uskon esikuvia on tuolla vanhassa testamentissa. Joosef oli siellä veljensä kanssa, ja veljet olivat kateellisia tälle Joosefille, kun hän sai isältään suosioon. Isä oli vähän ehkä puolueellinen ja suosi tätä Joosefia. Sai hänet lahjan. Joosef sai lahjaksi tällaisen kauniin puvun, ja veljet olivat kateellisia, jopa niin julmasti kiusasivat tuota Joosefia, että he heittivät hänet kaivoon ja kertoivat isälle, että Joosef on kuollut.

Ja Joosefia vietiin pyytiin orjaksi sinne. Raamattu kertoo, että Herra oli Joosefin kanssa. Joosef oli onnellinen mies, kiusaamisen kohteeksi joutunut Joosef. Joosef porjaksi myytiin, joutui olemaan pankilassa, mutta Joosef kun säilytti uskonsa, Joosef oli onnellinen mies. Älä sinäkään koskaan heitä pois uskoasi. Nimittäin se on sellainen asia elämässä, vaikka kaikki muut asiat katoisivat, niin jos sen saa säilyttää uskon sydämellä, niin silloin saa olla onnellinen.

Mikä muu voisi tuottaa todellista onnea kuin kallis uskon lahja. Kerrotaan myös Mooseksesta, kuinka koska Mooses uskoi, niin aikuiseksi vartuttuaan Mooses kieltäytyi kutsumasta itseään Faaraon tyttären pojaksi, koska Mooses mieluummin kärsi Jumalan joukon kanssa kuin hän olisi ottanut tällaista omaisuutta ja kunniaa. Sanotaan, että kuin olisi ajallista tarvetta synnissä nauttinut. Niin hän halusi ottaa tuon Jumalan lapsen osan, koska hän tiesi, että tästä joukosta kerran pääsee taivaan kotiin.

Lyhyen elämän jälkeen, kun saa säilyttää uskon, tuon halvan joukon kanssa kun vaeltaa, niin käy hyvin. Ja kerrotaan, muistatte kun Mooses vaelsi siellä autiomaassa Israelin kansaa johdattaen, vähän niin kuin tämä Salomo, josta teksti puhui, niin sai tehtäväksi hallita tuota kansaa. Ja kun Jumala oli tehnyt liiton kansan kanssa: "Tämä on minun kansani." Ja Mooses toimi johtajana siellä.

Ja kun Mooseksen tuli nälkää, jano, kansan tuli nälkää, jano, vesi alkoi loppumaan, kansa napisi siellä, sanotaan että valitti, niin mikä oli lääke tuohon kurjaan tilanteeseen? Jumala sanoi Moosekselle: "Ota se salla ja lyö kallioon, ja sieltä tulee vettä." Ja niin Mooses totteli ja löi kallioon sallalla, ja sieltä tuli raikasta vettä.

Ja Paavali kirjoittaa myöhemmin, tuo kallio, se oli Kristus. Ja sieltä kun kalliosta, Kristus-kallio, se oli hengellinen kuva, ojensi siihen matkasallansa ja evankeliumin elävän veden virran, kristallinkirkkaan veden, tuotiin sinne rutikuivaan maaperään ja taas antoi voimaa matkalle. Ja matka jatkui.

Ja tällaista valtavaa kansan joukkoa kutsuttiin Salomoa johtamaan. Ja Salomo pyysi Jumalalta, että saisi ymmärrystä, viisautta ja taitoa oikein johtaa. Salomon aikaan rakennettiin Jerusalemin Salomon rakentama valtava tällainen temppeli. Ja tuo Jumala kuvainnollisesti kulki Israelin mukana, israelilaisten mukana tuolla autiomaassa, silloin kun Mooses johdatti, niin tällaisen liiton arvossa.

Ja kun Daavid oli sitten myöhemmin asettunut sinne aloilleen, hän lupasi, että Jumala saa oman temppelin, ei tarvi enää olla väliaikaisessa asunnossa. Ja sinne rakennettiin valtava, kaunis ja semmoinen yltäkylläinen temppeli. Niin Salomo haetti sellaista Lipanonin setripuuta, kultaa ja jalokiviä ympäri maailmaa tuotiin. Ja Jumala täytti tuo lupauksensa, kun Salomo pyysi nöyrästi viisautta ja ymmärtäväisyyttä, niin hän sai myös tuota rikkautta, mainetta ja kunniaa.

Tuossa on sellainen kuva ja opetus siinä, että kun me rukoilemme, niin ensinnäkin se, että jos meillä on mielessä jotakin sellaisia itsekäitä pyyteitä, että sais lisää mainetta, kunniaa, omaisuutta, niin Jeesus opetti, että pyytäkää ja tapahtukoon isä sinun tahtosi. Jumala tietää parhaiten, mitä me tarvitsemme.

Jeesus opetti, että ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Sellainen opetus on jäänyt mieleen, että Jeesus pani merkille, että kun juhlia järjestettiin, niin monet kutsuvieraat, jotka osallistuivat siihen juhlaan, tulivat siihen eteen parhaille paikoille. Jeesus opetti, että ei kuulkaa näin. Kannattaa mieluummin tehdä sillä, että kun tuut sinne, niin jäät vähän sivuun sinne tai menet vähän taakse. Ja sitten kun isäntä huomaa, että hetkinen, tuollahan noin, tulkaapa sitten sieltä, niin tulkaa tänne eteen, että täällä on tilaa. Älkää jääkö sinne sivuun tai taakse, koska jos tulee suoraan siihen parhaille paikoille, niin saattaa olla varattu muille. Ja isäntä sanoo, että hei, kuule, että nämä on varattu toisille, että voisiko siirtyä tuonne kauemmaksi. Sitten joutuu nolona nousta ja lähteä siitä.

Eli tuo oikea tärkeysjärjestys, niin se on tämä meidän tekstimme ja Jeesuksen opetusten. Nimittäin Jeesus opetti vielä, että mitä hyödyttäisi ihmistä, jos voittaisi kaikki maailman rikkaudet, mutta saisi sielulle vahingon. Ajattele, nyt puhutaan elämän ja kuoleman asioista. Mitä se hyödyttää ihmistä? Mitä se hyödyttää meitä, jos me saamme karkutettua omaisuutta, saamme muhkean saldon, maita ja kunniaa, mitä vain, jos saisimme sielulleen vahingon?

Tämä elämä, kun se on lyhyt kuin kämmenen leveys, niin ei ole yhden tekevää, miten me täällä elämme. Kun Jeesus on tullut tänne maailmaan kerran uhrattavaksi, Jumala antoi ainoan poikansa. Jumala myi kaiken, mitä omisti, ainut poika. Hän uhrasi sen, että me saisimme elää, me pääsisimme vapaaksi synnin ja kuoleman alta, ja meille järjestyisi ikuinen elämä.

Niin tartummehan tuohon lupaukseen, tuohon sovintoon, joka on kerran tehty. Jumalan viha on lepytetty. Kolkattavalla ristillä Jeesus puusi: se on täytetty. Ja näin meille aukesi taivaan koti.

Vielä tuosta, kun Paavali kirjoitti kirjeen korinttilaisille. Hän kävi siellä Korintissa ja muistutti heitä, että kuinka hän tuli sinne. Ei tullut mahtailevasti, vaan puheeni ei pyrkinyt vaikuttamaan viisailla sanoilla, vaan ilmensi Jumalan hengen voimaa.

Paavali muistutti, kuinka tämä aarre on meillä saviastioissa. Se on kätkettynä monesti halvan ulkopuoren alle, jotta nähtäisiin tuo valtavan voiman olevan Jumalasta eikä ihmisistä. Siihenkin aikaan maine pyrki nostaa päätään. Ei ollut ihmiset vapaita, vähän niin kuin nykyäänkin. Ei ollut ainoastaan se, että nykyään ihmiset pyrkivät julkisuuteen ja saamaan mainetta ja kaikkea. Se oli jo vuosituhansia sitten.

Ajatelkaa, kun se tulee lähelle uskovaisiakin, niin niinkin läheinen ja aivan kuin hyvä uskovainen. Hyvä uskovainen. Ihmiset ajattelevat, kun Jeesuksen opetuslasi Pietari vieraili siellä Antiokiassa. Siellä oli Paavali ja Pietari yhdessä. Sinne tuli tällaisia vakana kristittyjä, jotka olivat saaneet maailmasta parannuksen armon. Sitten oli tällaisia juutalaiskristittyjä, jotka olivat myös tehneet parannuksen armon, mutta he ajattelivat, että ei me noita vakana kristittyjä oikein pidetä. He olivat siellä omissa oloissaan.

Ja Pietari näki tämän, ja Pietarilla teki tiukkaa. Hänkin lankesi siihen, että hän meni syömään näiden juutalaiskristittyjen kanssa eikä puhunut näille vakana kristityille mitään. Ja Paavali näki tämän asian, että kuinka tuo Pietari voi tehdä näin. Hän erottelee kansaa. Ja Paavali nousi ja nuhteli Pietaria ja julkisesti ojensi omaa uskonveljeä, että kuule Pietari, miten sinä noin teet? Kuinka sinä olet ennen pystynyt vapaasti olla kaikkien uskovaisten kanssa erottelematta, ja nyt sinä yhtäkkiä käännätkin selkää?

Niin tällainen kiusaus saattaa olla. Nimittäin yksi pahin kiusaamisen muoto on ulkopuolelle jättäminen. Ja tähän sortui vähän niin kuin vahingossa tuo Pietari. Ja näin se on tämä synti, joka asuu meissä kaikissa. Sanotaan, että se on perisynti, joka kulkee meidän vanhassa osassa. Se ei tahdo tehdä mitään hyvää.

Paavali kirjoitti roomalaisille: "Sitä hyvää, mitä minä tahtoisin tehdä, en minä tee, mutta sitä pahaa, jota en tahtoisi tehdä, sitä minä teen. Vaan en minä, vaan synti, joka minussa asuu." Meistä elää tällainen turmeltunut luonto, joka on kääntynyt kokonaan pois Jumalasta. Ja sen takia meidän tulee olla valppaana.

Tuo Salomon, josta puhuttiin, hänen nimensä on. Tuo ensinnäkin Salomon sananlaskut ja sitten Salomon saarnaajan kirja täällä raamatussa. Niin Salomo muistuttaa: "Muista luojaasi nuoruudessa ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 'Nämä ei enää minua miellytä.'"

Hän jatkaa, että kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun, ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät. Ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalia särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteen ja ammennuspyörä särkyy ja putoaa kaipoon ja tomu palaa maahan niin kuin on ollutkin ja henki palaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja. Kaikki on turhuutta. Ajattele. Ajattele. Salomo, joka kerrotaan kirjoittaneen vanhoilla päivillä, käyskenteli siellä palatsissa. Joutui toteamaan, vaikka on ollut rikkauksia, ollut ties mitä mainetta ja kunniaa, lopulta kaikki on turhaa. Ei ole täällä mitään pysyvää.

Tänäänkin kaikki on turhaa ja vahingollista, mikä haittaa uskoa. Nykypäivänä saattaa olla esimerkiksi some. Sieltä tulee maailmallista sisältöä, musiikkia, viihteellistä elokuvaa. Meille tulee valinnan paikka: tykkäänkö? Tykkäänkö tästä? Jos tykkään, niin mitä se kertoo? Mitä se kertoo toisille, jotka katsovat? Esimerkin voima on valtava.

Jaha, sekin tykkäs tästä. Ei tämä voi olla niin paha, vaikka ihan selvästi kuuluu maailmallinen musiikki, viihde. On paljon kaikenlaista alastomuutta, kaikki, joka erottaa Jumalasta. Turhuuksien turhuus. Turhuus. Älä sinä koskaan lankea siihen.

Mutta niin kuin tiedämme, ihminen on heikko. Voimme sanoa jokainen omasta puolesta, että heikosti on matkanteko onnistunut. Ja jos on tullut langettua, niin muista, että tuo kallio, joka oli siellä autiomaassa Israelin kansan lähellä, sai kohottaa matkasauvan ja lyödä tuohon kallioon. Ja sieltä tuli ihmeellistä, kristallinkirkasta vettä.

Tuo Jumala, joka kulki siellä liiton arkissa ja myöhemmin tuossa Salomon rakentamassa temppelissä, siitä sanotaan, että Jumala ei asu käsin tehdyissä temppelissä. Vaikka se on hengellinen kuva, niin voimme lukea epistolakirjeestä, kuinka siellä kerrotaan, kuinka te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte samaan perheeseen kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat, ja kulmakivenä itse Kristus Jeesus.

Ja hän liittää teidätkin hengellään rakennuskivinä, niin että kasvatte Jumalan pyhään asumukseen. Ajatelkaa, me saadaan asua sellaisessa pyhässä asumuksessa, Jumalan valtakunnassa, jonka keskellä on Jumala. Hän on meidän keskellä. Hän asuu meidän sydämessämme. Toisissa ihmisissä saamme katsella Jumalan kirkkautta siinä evankeliumissa, kuinka langeneinakin saamme kohottaa kätemme.

Saamme kysyä vielä, että saanko minä vielä uskoa? Ja niin tuo elävä vesi, joka virtasi siellä autiomaassa, niin edelleen virvoistaa köyhät sydämet, kuivat sydämet ja poistaa synnin esteet. Se, minkä Jeesus kerran täytti, kantoi syntivelkamme, niin edelleen tuo Jeesuksen veri pesee ja puhdistaa, niin että saamme katsella sitä päämäärää.

Mooseskin, kun hän valitsi tuon uskovaisten Jumalan joukossa mukana kulkemisen, joka oli tärkeämpi kaikkia ajallista tarvetta synnissä nauttia, niin sanotaan, että kun hän katsoi palkanmaksua, meille on tuo sama palkanmaksu luvattu. Se on edessä. Kerran on kaikesta tehtävä tili.

Niiden tähden, ylennä sinäkin sydämesi uskomaan tällä hetkellä. Saat uskoa, aivan armosta, juuri sellaisena kuin itsesi tunnet. Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat olla siunattuna ja turvattuna.

Näin kun haluat uskoa, niin hyvä on edessäpäin. Saat kulkea ja olla osa tätä Jumalan asumusta, pyhää temppeliä. Ja raamattuun on myös kirjoitettu, kuinka tuo Salomo, vaikka hän oli viisas ja hän sai paljon omaisuutta, niin hänkään ei pysynyt uskomassa sillä, että hän oli kerran saanut Jumalan suosion.

Vaan Salomo ei malttanut, ei pannut syntiä pois. Se on aivan kuin varoitukseksi kerrottu meillekin, että Salomo oli naisten mies. Naiset houkuttelivat Salomon. Ulkomailta tuotiin kauniita naisia, ja Salomo halusi ne kaikki itselleen. Hän keräsi ympärilleen valtavan naishaaremin. Vaimoja tuotiin joka paikasta, ja nuo naiset puhrasivat epäjumalia ja houkuttelivat Salomonkin.

Ja vanha Salomo, vaikka olisi pitänyt kilvoitella uskossa, niin sieluvihollinen sai voiton. Salomo ei jaksanut uskoa, vaan kiintyi tähän maailmaan. Menetti tuon kalliin voiton kruunun seppelen, joka olisi häntäkin odottanut tuolla kunnian rannalla.

Älä sinä koskaan hylkää tätä armoa, kun olet saanut tämän kalliin aarteen omistaa. Älä jätä sitä minkään syyn takia. Jätä mieluummin synti pois. Kun synti tarttuu, käy vesilähteiden luokse. Käy kysymässä tuota vettä, joka virvoittaa, jota nytkin saat.

Tällä hetkellä vielä minä haluan sinulle aivan henkilökohtaisesti saarnata. Saat uskoa aivan kaikki synnit anteeksi armosta Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko vapaasti. Ja tuo evankeliumi, se on niin hyvää tavaraa, niin sitä ei tarvitse jättää tänne rauha-yhdistykselle, vaan sen saa viedä myös mukana sinne kotiin.

Kun menet kämpälle, minne menetkin täältä, niin pidä se mukana arjessa. Kun kokoonnutte yhteisiin kyliin, niin ottakaa keskusteluun myös uskoasiat. Ajallisesti asioissa tulee varmasti juteltua paljon, ja ne onkin tärkeitä, mutta puukaa välillä, vaikka vähäsenkin, niin sitä, mikä on kaikkein kalleinta, kaikkein arvokkainta.

Joku saattaa kuulla ja saada aivan kuin sytykkeen sydämeensä, että noinhan minunkin kuuluisi uskoa. Noin minäkin haluaisin uskoa. Me olemme kuin avoimia lähetyskirjeitä. Siitä on sanottu, että ei kynttilää sytytetä ja laiteta sitä piiloon, vakanalle, vaan lampun jalkaan se laitetaan, niin että se loistaisi.

Ja Jeesus sanoi, että minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Ja tuo sama elämän valo saisi loistaa meistä. Ja tuota valoa saisimme tartuttaa myös muille. Meillä on täysi lupa ja oikeus.

Kun itse olemme saaneet syntimme anteeksi, saa antaa sitä muille. Kun käymme yövuoteelle, niin saamme laittaa tunnolta asioita pois ja siunattuina käydä levolle. Sitä päivää ei tiedä kukaan, milloin täältä tulee lähtö. Ja jokaiselle se tulee, se henkilökohtainen lähtö, sitten kun Jumala, niin kuin tässä laulussakin lauloimme, että hopealanka katkeaa, myllyn ääni vaikenee.

Se etsikon aika, se milloin vielä on mahdollisuus tehdä parannus. Sanotaan, että etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, ja huutakaa häntä avuksi silloin, kun hän on läsnä. Jos sinä tunnet, että sinulla ei tuota rauhaa ole vielä, tuota valoa, uskon valoa sydämessä, niin sinä niin kuin sana kuuluu, etsikää Herraa, huutakaa häntä avuksi silloin, kun hän on läsnä.

Niin nyt Herra on läsnä. Hän puhuu valtakuntansa keskeltä. Pyhä henkensä kautta hän kutsuu sinuakin. Tuo sama evankeliumi on tarjolla tänään sinulle. Ruokapöytä on katettu. Sinun puolestasi on jatkuva. On Jeesus, Jumalan poika, antanut henkensä, ja sinullakin olisi paikka hänen valtakunnassaan.

Tartu tähän Jumalan lupaukseen. Ota tämä usko vastaan ilmaiseksi. Saat näistä sanoista, jotka kuulet, toivon palvelijan kautta uskoa. Usko synnit. Usko epäusko. Usko kaikki synnit anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ja lähde näin seuraamaan, niin kuin Paavali kirjoitti Tessalonikkalaisille: "Antoi hyvän todistuksen. Te olette meitä ja Herraa seuraavaan ruvenneet ja sanan monessa vaivassa, ilolla pyhässä hengessä ottaneet vastaan."

Ota vastaan tuo sana ja pidä sitä kiinni. Älä koskaan heitä pois. Kallista ja lahti. Ja lahti. Minäkin tahtoisin kuulla tuon saman sanoman: Saanko uskoa vielä synnit anteeksi? Saanko uskoa vielä synnit anteeksi? Tahdon uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Näin me saamme täältä lähteä turvattuna ja siunattuna. Jatkan matkaa. Saamme sanoa näin Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdymme vielä loppusiunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvon ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puolemme ja anna meille rauha. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi. Aamen.