Venetsialaiset/Puheenvuoro Tikkakosken RY:llä 30.08.2025 19.59

Älkää mukautuko maailmaan.

Lapset, teillä on koulussa tällä hetkellä sellainen tilanne, että teitä yritetään mukauttaa elämään koulussa ilman kännyköitä. Se vaatii mukautumista. Tiesittekö, että ihminen vilkaisee kännykkää keskimäärin 220 kertaa vuorokaudessa? Jos valveillaoloaika on 16 tuntia, kymmenen kertaa tunnissa. Siis vilkaisee. Niin on mukaututtu tähän somemaailmaan. Muistatko, mitä katsoit? Olemme niin mukautuneet tuon somen käyttöön, että emme tule edes ajatelleeksi sitä. Se on niin osa meidän elämäämme. Kuinka monta kertaa sinä vilkaisit tahtomattasi, rutiininomaisesti omaa älylaitettasi? Se on maailmaan mukautumista. Maailma on nyt sellainen, että meillä on kännykät ja somet ja muut. Mutta sitten, onko se kaikki vaarallista? Sen minä jätän teidän harkittavaksenne.

Nämä sanat, älkää mukautuko maailmaan, on Paavalin kirjeestä roomalaisille. Ja luetaanpa tämä koko jae. "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa. Uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Nyt on kysyttävä, mikä se tilanne siellä Roomassa oli? Miksi Paavali varoittaa? Siis Paavali ei ollut edes käynyt Roomassa vielä itse. Siellä oli muutamia uskovaisia, mutta kyllä hän tiesi, minkälaista se elämä siellä oli. Muutamia asioita sen ajan Roomasta. Kuunnellaanpa. Silloin Roomassa merkitsi asema. Raha ja vaikutusvalta määrittivät ihmisten arvon. Sen aikainen elämäntyyli, siis siellä Roomassa, missä oli nämä muutamat uskovaiset, korosti nautintoja, seksuaalista moraalittomuutta ja ylellisyyttä. Uskottiin moniin jumaliin ja keisari oli jumalallinen hahmo. Ja sitten filosofit korostivat ihmisen omavaraisuutta ja järkeä. Moraali oli hyvin tilannesidonnaista. Synti ei enää herättänyt ihmisissä katumusta. Ja Paavali näki vaaran, että ihminen korotetaan Jumalan sijaan. Palvotaan enemmän luotua kuin Luojaa. Huomasitteko yhtymäkohtia tähän aikaan? Me elämme samanlaista aikaa. Siksikin tuo Paavalin kirjeen kohta sopii hyvin meille.

Mutta mukautumiskyvystä, siitä sanotaan, että se on myöskin hyve. Siis sellainen ihminen, joka mukautuu erilaisiin tilanteisiin, niin se kertoo viisaudesta, nöyryydestä ja kasvuhalusta. On hyvä, jos me muutamme vaikkapa muualle, niin me mukaudumme uuteen maahan, sen uuteen kulttuuriin, uuteen kaupunkiin. Me maalla syntyneet ja maalla asuneet, minä ja Mirja olemme nyt mukautuneet hyvin omasta mielestämme Jyväskylän keskustassa asumiseen. On hyvä, jos mukautuu omaan aviopuolisoon. Siis mukautuu yksin elämiseen puolison kuoltua tai elämään ilman autoa. Sekin vaatii mukautumista. Mutta sitten on hyvä myös mukautua toisten mielipiteisiin. Vaikka olisikin vähän eri mieltä. Sekin vaatii mukautumista uudenlaiseen ajatteluun. Miksi minä nämä sanon? Minä sanon siksi, että ei mukautuminen ole pelkästään kielteinen asia. On myös asioita, joihin meidän on hyvä mukautua myöskin tässä ajassa.

Mutta miksi Paavali näki sitten tarpeelliseksi varoittaa mukautumisesta? Paavali uskovaisena miehenä tiesi, että Jumalan lapset elävät täällä ajassa kahden maan kansalaisena. Ihmisiä ohjaa ajan henki, toisia ja toisia ohjaa Pyhä Henki. Missä on kaksi osaa, on liha ja Henki. Oletteko varmaan joskus nähneet sellaisen kuvan, että tällä puolella tai tällä puolella istuu paholainen ja kuiskuttelee jotakin, antaa omat neuvonsa ja tällä puolella istuu valkoinen enkeli, joka neuvoo omia asioitaan. Kummallakin on oma päämääränsä. Kumpaan mukaudut?

Yksi merkittävä asia on se, että nyt kun ollaan puhuttu paljon Natosta ja liittoutumisesta Natoon, niin oletteko tulleet ajatelleeksi, että meidän lihamme on liittolainen? Ja meidän lihamme kanssa liitossa on paholainen. Tämä maailma, sielunvihollinen ja meidän lihamme muodostavat keskenään liittouman, ja tämän liittouman perimmäinen tavoite on, että se kuolematon sielu, joka sinussa asuu, ei koskaan tavoittaisi kunniaa, kunnian taivasta. Se on sen liittouman päämäärä. Ja Paavali tiesi tämän. Hän sanoi, että sitä hyvää, jota minä tahdon, minä en tee, mutta sitä pahaa, jota minä en tahdo, minä teen. En kuitenkaan enää minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Mitä pojat? Galatalaiskirjeessä Paavali sanoo, että kun meissä on liha ja Henki, niin ne on sodassa keskenään koko ajan. Liha haluaa toista kuin Henki ja Henki toista kuin liha. Ja nämä kaksi vaikutusvaltaa hakevat otetta, että saisivat toisen osapuolen mukautettua omien päämääriensä saavuttamiseksi.

No, näitä mukautumisasioita uskovaistenkin keskuudessa on ollut sellaisia asioita, joita on pidetty syntinä, mutta jotka sitten ajan myötä ovat osoittautuneet, no... Kyllä se passaakin. Kaikki tietää sen, että 60- ja 70-luvuilla, mitä sanottiin televisiosta ja oli hyvä, että sanottiin silloin niin televisiosta. Se oli suuri Jumalan varjelus, että Jumala varjeli uskovaiset perheet television tulon niiltä ensimmäisiltä aalloilta. Nyt eletään toista aikaa. Te istutte siellä penkillä, niin teillä on jokaisella taskussa televisio.

Esimerkiksi 1900-luvun alussa opiskelua pidettiin tyhjänpäiväisenä, jos ei jopa nyt ihan syntinä, tarpeettomana. Esimerkiksi maaseudulla arvostettiin enemmän kykyä tehdä töitä kuin lukutaitoa tai akateemista oppia. Se oli sellainen asenne. Koulu ei opeta elämää, ja nyt olemme mukautuneet yhteiskuntaan, jolloin opiskelulla on aivan valtavan iso merkitys ihmisen elämälle.

No, sitten 1800-luvulta 1950-luvulle saakka toisen ihmisen kehuminen ei ollut sopivaa. Tällaisessa agraariyhteiskunnassa niin vaatimattomuus oli tällainen hyve, että jos nyt joku kehui jotakin tai kehui itseään, niin se pidettiin vähän niin kuin ylpeänä, omahyväisenä. Varsinkaan lapsia ei saanut kehua. Minulla oli rakas isä, siis todella rakas isä. 1950-luvulla, 60-luvulla. Ei hän koskaan minua kehunut. Ei isä koskaan minulle puhunut ainoastaan silloin, jos käski jonnekin tai kielsi jonnekin. Se oli sen aikainen tapa. Nyt jos on sellainen isä, niin sitä pidetään aika neliskulmaisena isänä. Ja minä vielä sanon, että minulla oli rakas isä, mutta se oli sen aikainen tapa. Kehuminen saatettiin nähdä uhkana yhteisön tasapainolle. Ihan aivan tällainen luterilaisen kasvatusetiikan mukaan lapsia kasvatettiin kurilla ja kehumista vältettiin. Jos jossakin kehuttiin lapsia, niin sitä pidettiin vähän pahana. Eikö ole hyvä, että on mukaututtu? Isät ja äidit, isovanhemmat, kehukaa lapsianne!

1900-luvun alussa autot oli yksi pahennuksen lähde. Kasvattivat eriarvoisuuteen. 1800-luvun lopulla 1900-luvun alkuun, niin polkupyörä oli naisille sopimaton ja siihenkin on mukaututtu. Nyt kannustetaan pyöräilemään. Oli jopa sellainen ajattelu, kun pyörän, että miten pyörä pysyy pystyssä, niin sitä ihmeteltiin ja hämmästeltiin. Tultiin lopulta sellaiseen tulokseen, että paholainen pitää sitä pystyssä. Ja nyt kun tieto on lisääntynyt, niin on myös mukautuminen lisääntynyt ja... minusta pyöräileminen on tosi mukavaa. Mutta se kertoo siitä, että me mukaudumme asioihin, mutta sellaisiin asioihin, jotka eivät tule meille uskomiselle, uskomisen esteeksi.

Varmaan tiedätte, että radio, vaikkapa nyt uskovaisissa perheissä, koettiin huonoksi asiaksi 1920–1930-luvulla. Se turmelee nuorison, yksityisyys menetetään ja niin edelleen. Uskovaiset perheet olivat eräällä leirintäalueella kokoontuneet asuntovaunuillaan ja autoillaan sinne ja sitten veljet olivat kokoontuneet yhteen asuntoautoon viettämään iltaa siinä ja siinä istui pikkupoikiakin mukana. Ja siinä leirintäalueen laidalla oli talvella tällainen pilkkikilpailu... sunnuntaina. Ja nuo veljet miettivät, että lähdettäiskö pilkkikilpailuun huomenna, sunnuntaina. Ja siellä oli vielä hyvä palkintokin eniten kalaa saaneille. Ja siinä seurueessa istui yksi viisivuotias poika, ja se kuunteli sitä veljien keskustelua, puuttui siihen viimein ja sanoi, että: "Eikös Raamatussa sanota niin, että emme istu siellä, missä pilkkijät istuvat?" Veljet olivat päättäneet, että emme lähde.

Minä tein kyselyn. Tämä kristillisyys on rikas. Minä lähetin aikamoisen nivaskan eri ystäville kysymyksiä ympäri Suomen ja ulkomaillekin. Mulla oli kaksi kysymystä heille. Onko puhuminen mukautumisen vaaroista, onko se ajankohtaista? Ja sitten jos on, minkälaisia vaaroja näet? Ja minä sain runsaasti vastauksia. Ja minä tiedän, että siellä saattaa jotkut vastauksen antaneista kuunnella tätä lähetystä, nettilähetystä. Kiitoksia vielä teille, jotka osallistuitte tämän puheenvuoron tekemiseen. Minä en tietenkään voi niitä kaikkia lukea, kun niitä on niin paljon. Minä jouduin karsimaan niistä paljon pois, mutta minä luen teille. Näitä on, on sittenkin vielä paljon. Minä luen nämä siitä syystä, että saisitte niistä ajattelemisen aihetta. Voitteko yhtyä näitten uskovaisten ihmisten käsitykseen siitä, että nuo ovat ihan oikeasti vaaroja, joihin ei kannata mukautua?

No niin, minä luen. Luovumme lepopäivän arvosta ja merkityksestä. Lepopäivä on päivä muitten päivien joukossa. Pidämme lestadiolaisuutta vain hovikelpoisena herätysliikkeenä. Ajattelemme elävän kristillisyyden olevan vain sovinnollista lestadiolaisuutta. Mukaudumme rakkauden vuoksi hyväksymään kaiken mahdollisen. Kadotamme avioliiton pyhyyden ja palvomme ylikorostunutta seksuaalisuutta. Niinku huomaatte, nämä ei ole missään järjestyksessä. Ne on vaan tänne kirjattu. Eksymme tavoittelemaan nautintoa ja helppoa länsimaista elämäntapaa. Puhe Jumalan valtakunnasta tulee ilmi vain puhujien saarnoissa, ei muussa julkisessa puheessa. Mukaudumme uskosta luopuneiden, mutta liikkeeseen jääneiden ajatteluun. Mukaudumme ajatteluun, että uskovaisten joukko on vain tapa verkostoitua. Seuroissa käyntimme on vain yksi tapa toisten rinnalla vaalia yhteyttä omiin ystäviin. Ymmärryksemme hämärtyy salakavalasti omakohtaisen sydämen uskon vaalimisesta. Hyväksymme empaattisuudessamme synnin. Sokeudumme suvaitsevaisuuteen. Asetumme heikompien puolelle väärällä tavalla ja luovumme Jumalan sanasta. Hyvät viihdeohjelmat ja viihteellisyys sokaisevat näkemästä synnin vaarat. Kaikkihan näin ajattelevat. Ajattelu hukuttaa alleen omat kristilliset arvomme. Emme huomaa, että musiikilla on kyky vaikuttaa mieleemme. Sallimme sen tehdä niin. Korkeakulttuuriin ja niin sanottuun hyvään musiikkiin liittyvään henkilöpalvontaan. Koska kristillisyydestä on noussut monia huippumuusikoita. Uushenkisyys valtaa alaa. Suomalaisista enää 19 prosenttia uskoo enää kristinuskon Jumalaan. Henkisyyden kokee uskonnolliseksi identiteetikseen 42 prosenttia. Persoonallinen Jumala muuttuu persoonattomaksi jumaluudeksi, yliluonnolliseksi. Usko Jumalaan muuttuu oman itsensä henkiseksi kehittämiseksi, valaistumiseksi. Osallistumme repivään syyttelyyn muka kristillisten arvojen puolesta. Välinpitämättömyys lasten ja nuorten somekäyttäytymisen ohjaamisessa.

Nämä olivat siis näitten ihmisten mielipiteitä. Ja jos niistä jäi jotakin mietittävää... Lauletaan. Tuosta äskeisestä laulusta lauletaan neljä viimeistä.

Katsotaanpa vielä tuota tekstikokonaisuutta. Se ei siis ohjaa meitä luostariin, irti elämästä. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi mukautua kaikessa tässä maailmassa. Kuunnelkaapa, mitä siinä sanotaan. "Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." Siis mikä on Jumalan tahto? Mistä Jumala sanoo tahtonsa? Pyhän Hengen kautta omassa seurakunnassaan. Olette varmaan kuulleet tällaisia sanontoja, että kyllä vanhoillislestadiolaisuudessa pitäisi luopua sellaisista ja sellaisista ja sellaisista käsityksistä. Annetaan Jumalan johtaa. Kuunnellaan, mitä Jumala sanoo, mitä mieltä Isä on. Jumala varjelkoon meitä sellaiselta yltiöpäiseltä rohkeudelta uudistaa, mukautua tähän maailmaan sellaisissa asioissa, jotka eivät ole uskovaiselle sopivaa.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on tuohon lauluun liittyvät sanat. "Älkää maailmaa rakastako." Kauan, kauan sitten minä eräässä seurapuheessani koskettelin sellaista asiaa, että kun uskovaisten keskuudessa ihmeteltiin... kun uskovaiselle sisarelle oli alkanut tulla meikkiä. Minultakin oli kysytty, että mihinkä tämä johtaa, että kun uskovaisilla sisarilla on värjätyt hiukset. Minä en ottanut kantaa siinä puheessani, syntiä tai ei. Sitä vain ihmeteltiin, että tällainen maailmallinen piirre oli tullut uskovaisten keskuuteen. Minulle soitti eräs ihminen, joka oli sydänjuuria myöten loukkaantunut siihen minun saarnaani, ja minä yritin hänelle avata omaa tarkoitustani. Keskustelu jatkui useita viikkoja sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Ja sitten tuli viimein soitto. "Tuomas. Minä olen saanut." Siis se sisar sanoi, että "minä olen saanut parannuksen armon maailman rakkaudesta". Minä sanon, että onnittelen! En minä nytkään aio ruveta puhumaan meikkaamisesta ja hiusten värjäämisestä, mutta ne ovat asioita, jotka liittyvät maailman rakkauteen. Älkää maailmaa rakastako, älkää mitään, mikä maailmassa on.

Sitten Johannes ei jätä tätä aivan kuin tyhjän päälle, että mitä se maailma on, mitä meidän ei tule rakastaa. Hän sanoo kolme määrettä maailmasta. Eräs puhuja kerran vertasi sitä, että sielunvihollinen kalastaa, saalistaa kolmella verkolla, joissa kaikissa on eri silmäkoko. Ja Johannes sanoo: "Mitä maailmassa on? Ruumiin halut." Eli lihan himot. "Silmien pyyteet." Eli silmäin himot. "Ja sitten elämän korskeus." Ja ne ovat sellaisia asioita, jotka eivät koskaan muutu. Kautta aikojen nämä samat asiat ovat olleet maailmassa ja tulevat olemaan. Ja en minä nyt varmaan kovin paljon väärin arvaa, jos minä sanon niin, että tässä kuulijakunnassa niin jokainen tietää, mitä tarkoittaa lihan himo. Jokainen tietää, mitä tarkoittaa silmien pyyteet. Oletteko kuulleet nuorten ulkonäköpaineista? Rippikoulussa niistä puhuttiin. On niitä aikuisillakin. Ja sitten mahtaileva elämä. Olla jotakin, omistaa jotakin. Ja nämä ovat sellaisia asioita, joihinka ihminen rakastuu ja menettää elävän uskon.

Ja nyt lopuksi. Miten tästä selvitään? Kuka auttaa meidät? Paavali huudahtaa, kun hän sanoo sen, että sitä hyvää, jota minä tahdon, minä en tee ja sitä pahaa, jota minä en tahdo, minä teen, niin Paavali sanoo, että kuka pelastaa minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista? Jumala.

Veljet ja sisaret, me ollaan armon koulussa ja armon koulun opetussuunnitelma, mitä armo opettaa. Kuulkaapa. Se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Se on ensimmäinen kohta. Toinen: elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa. Ja kolmas opetussuunnitelman kohta on odottamaan autuaan toivomme toteutumista, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Me ollaan eka luokalla ja tässä on opetussuunnitelma. Jos Jumalan lapsi varjeltuu tämän opetussuunnitelman puitteissa koulun päättymiseen saakka, niin se ei saa valkolakkia. Ei tietenkään, vaan se saa kunnian katoamattoman seppeleen ja kaksin käsin onnitellaan. Tervetuloa taivaaseen! Hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, elämään hillitysti, oikeamielisesti, Jumalaa kunnioittaen ja odottamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Eikö oo muuten hyvä opetussuunnitelma? Ja kaikki on eka luokalla. Kukaan ei pääse toiselle luokalle, kun ei ole kuin tämä yksi luokka. Minä olen joskus puhutellut sananpalvelijana, kun minä katson Jumalan seurakuntaa, kuulijakuntaa, niin siellä istuu professorit, insinöörit, teknikot, tohtorit, lääkärit, kirvesmiehet. Siis kaikki istuvat ja opiskelevat samalla tavalla ensimmäisellä luokalla armon oppilaina.

Nytkin veljet ja sisaret, ja saatte jäädä ensimmäiselle luokalle jatkamaan opiskelua. Ja parasta, mitä tuossa koulussa, armon koulussa aina julistetaan: huonot ja epäonnistuneet oppilaat saavat ehdottomasti kaikki anteeksi, ehdottomasti kaikki anteeksi. Maailman rakkauden mukautumiset sellaisiin asioihin, jotka eivät ole uskovaiselle sopivaa, niin jos siinä istut ja kuuntelet ja tunnet sellaista syyllisyyttä, että no, on se kyllä vähän tarttunut, niin Jumala tietää kyllä sinun sydämen tilasi ja hän haluaa lähettää sulle evankeliumin. Saat uskoa anteeksi. Saat uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jättää ne tänne Tikkakosken rauhanyhdistykselle ne asiat, etkä ota niitä enää mukaasi. Uskokaa, veljet ja sisaret, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Näin jäämme uskomaan.

Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Käännä pyhät kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.