Venetsialaiset/Puheenvuoro Tikkakosken RY:llä 30.08.2025 19.59

Älkää mukautuko maailmaan. Lapset, teillä on koulussa tällä hetkellä sellainen tilanne, että teitä yritetään mukauttaa elämään koulussa ilman kännyköitä. Se vaatii mukautumista.

Tiesittekö, että ihminen vilkaisee kännykkää keskimäärin 220 kertaa vuorokautessa? Jos valvonilla on ollut aikaa 16 tuntia, kymmenen kertaa tunnissa. Siis vilkaisee. Niin on mukaututtu tähän somemaailmaan. Muistatko, mitä katsoit? Olemme niin mukautuneet tuon somen käyttöön, että emme tule edes ajatelleeksi. Se on mukautumista. Se on niin osa meidän elämäämme.

Kuinka monta kertaa sinä vilkaiset tahtomattasi rutiininomaisesti omaa älylaidettasi? Se on maailman mukautumista. Maailma on nyt sellainen, että meillä on kännykät ja somet ja muut. Mutta sitten... Onko se kaikki vaarallista? Sen minä jätän teidän harkittavaksenne.

Nämä sanat, älkää mukautuko maailmaan, on Paavalin kirjeistä roomalaisille. Ja luetaanpa tämä koko jae. Älkää mukautuko tämän maailman menoon. Vaan muuttukaa. Uudistukaa mieleltänne. Niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto. Mikä on hyvää. Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Nyt on kysyttävä. Mikä se tilanne siellä Roomassa oli? Mikä se tilanne siellä Roomassa oli? Miksi Paavali varoittaa? Siis Paavali ei ollut edes käynyt Roomassa vielä itse. Siellä oli muutamia uskovaisia. Mutta kyllähän tiesi, minkälaista se elämä siellä oli.

Muutamia asioita sen ajan Roomasta. Kuunnelkaapa. Silloin Roomassa merkitsi asema. Raha. Ja vaikutusvalta määrittivät ihmisten arvon. Sen aikainen elämäntyyli, siis siellä Roomassa, missä oli nämä muutamat uskovaiset, korosti nautintoja, seksuaalista moraalittomuutta ja ylellisyyttä. Uskottiin moniin jumaliin ja keisari oli jumalallinen hahmo. Ja sitten filosofit korostivat ihmisen omavaraisuutta ja järkeä. Moraali oli hyvin tilannessidonnaista. Synti ei enää herättänyt ihmisissä katumusta.

Ja Paavali näki vaaran, että ihminen korotetaan Jumalan sijaan. Palvotaan. Enemmän luotua kuin luojaa. Huomasitteko yhtymäkohtia tähän aikaan? Me elämme samanlaista aikaa. Siksikin tuo Paavalin kirjan kohta sopii hyvin meille.

Mutta mukautumiskyvystä. Mutta. Siitä sanotaan, että se on myöskin hyvä. Siis sellainen ihminen, joka mukautuu erilaisiin tilanteisiin, niin se kertoo viisaudesta, nöyryydestä ja kasvuhaluista. On hyvä, jos me muutamme vaikkapa muualle, niin me mukaudumme uuteen maahan, sen uuteen kulttuuriin, uuteen kaupunkiin.

Me maalla syntyneet ja maalla asuneet, minä ja Mirja olemme nyt mukautuneet hyvin omasta mielestämme Jyväskylän keskustassa asumiseen. On hyvä, jos mukautuu oman aviopuolisoon. Siis mukautuu. Yksin elämiseen puolisoon kuoltua. Tai elämään ilman autoa. Sekin vaatii mukautumista.

Mutta sitten on hyvä myös mukautua toisten mielipiteisiin. Vaikka olisikin vähän eri mieltä. Sekin vaatii mukautumista. Uudenlaiseen ajatteluun.

Miksi minä nämä sanon? Minä sanon siksi, että ei mukautuminen ole pelkästään kielteinen asia. On myös asioita, joihin meidän on hyvä mukautua myöskin tässä ajassa.

Mutta miksi Paavali näki sitten tarpeelliseksi varoittaa mukautumisesta? Paavali uskovaisena miehenä tiesi, että Jumalan lapset elävät täällä ajassa kahden maailman kansalaisena. Kahden maan kansalaisena. Ihmisiä ohjaa ajanhenki. Toisia. Ja toisia ohjaa pyhä henki.

Olette varmaan joskus nähneet sellaisen kuvan, että tällä puolella istuu paholainen ja kuiskuttelee jotakin. Antaa omat neuvonsa. Ja tällä puolella istuu valkoinen enkeli, joka neuvoo omia asioitaan. Kummallakin on oma päämääränsä. Kumpaan mukautut?

Yksi merkittävä asia on se, että nyt kun on puhuttu paljon Natosta ja liittoutumisesta Natoon, niin oletteko tulleet ajatelleeksi, että meidän lihamme on liittolainen. Ja meidän lihamme kanssa liitossa on paholainen. Tämä maailma, sieluvihollinen ja meidän lihamme, muodostavat keskenään liittouman. Ja tämän liittoutuman perimmäinen tavoite on, että se kuolematon sielu, joka sinussa asuu, ei koskaan tavoittaisi kunniaa. Kunnian taivasta. Se on sen liittouman päämäärä.

Ja Paavali tietysti tämän, hän sanoi, että sitä hyvää, jota minä tahdon, minä en tee. Mutta sitä pahaa, jota minä en tahdo, minä teen, en kuitenkaan silleen minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Mitä pojat? Kalatalaiskirjassa Paavali sanoi, että kun meissä on liha ja henki, niin ne on sadassa keskenään koko ajan keskenään. Liha haluaa toista kuin henki, ja henki toista kuin liha. Kyllä nämä kaksi vaikutusvaltaa hakevat otetta, että saisivat toisen osapuolen mukautettua omien päämääriensä saavuttamiseksi.

No näitä mukautumisasioita uskovaistenkin keskuudessa on ollut sellaisia asioita, joita on pitänyt. Ne on pidetty syntinä, mutta jotka sitten ajan myötä ovat osoittautuneet. No. Kyllä se passakin. Kaikki tietää sen, että 60- ja 70-luvulla, mitä sanottiin televisiosta, ja oli hyvä, että sanottiin silloin niin televisiosta. Se oli suuri Jumalan varjelus, että Jumala varjeli uskovaiset perheet televisioon tulon niiltä ensimmäisiltä aalloilta.

Nyt eletään toista aikaa. Te istutte siellä penkillä, niin teillä on jokaisella taskussa televisio.

Esimerkiksi 1900-luvun alussa opiskelua pidettiin tyhjänpäiväisenä. Jos ei jopa nyt ihan syntinä, tarpeettomana. Esimerkiksi maaseudulla arvostettiin, että arvostettiin enemmän kykyä tehdä töitä kuin lukutaitoa tai akateemista oppia. Oli tällainen asenne. Koulu ei opeta elämää. Ja nyt olemme mukautuneet yhteiskuntaan, jolloin opiskelulla on aivan valtavan iso merkitys ihmisen elämällä.

No sitten 1800-luvulta 1950-luvulle saakka toisen ihmisen kehuminen ei ollut sopiva. Sopiva. Tällaisessa akraariyhteiskunnassa vaatimattomuus oli tällainen hyve, että jos nyt joku kehui jotakin tai kehui itseään, niin se pidettiin vähän ylpäänä, omaa hyväisenä. Varsinkaan lapsia ei saanut kehua.

Minulla oli rakas isä. Siis todella rakas isä. 1950-luvulla, 60-luvulla. Eihän koskaan minua kehunut. Ei isä koskaan minulle puhunut ainoastaan silloin, jos käski jonnekin tai kiersi jonnekin. Se oli sen aikainen tapa. Nyt jos on sellainen isä, niin sitä pidetään aika meliskulmaisena isänä. Ja minä vielä sanon, että minulla oli rakas isä. Mutta se oli sen aikainen tapa.

Kehuminen saatettiin nähdä uhkana yhteisön tasapainolla. Ihan aivan tällainen luterilaisen kasvatus, eli mukaan lapsia kasvatettiin kurilla ja kehumista vältettiin. Jos jossakin kehuttiin lapsia, niin sitä pidettiin vähän pahana. Eikö ole hyvä, että on mukaututtu isät ja äidit, isovanhemmat, kehukaa lapsia.

1900-luvun alussa autot oli yksi pahennuksen lähde. Kasvattivat eriarvoisuuteen. 1800-luvun lopulla 1900-luvun alkuun, niin polkupyörä oli naisille sopimaton. No, se on mukautettu. Nyt kannustetaan pyöräilemään.

Oli jopa sellainen ajattelu, kun pyörän, että miten pyörä pysyy pystyssä, niin sitä ihmeteltiin ja hammasteltiin. Tultiin lopulta sellaisen tuloksen, että paholainen pitäisi pystyssä. Ja nyt kun tieto on lisääntynyt, niin on myös mukautuminen lisääntynyt. Minusta pyöräileminen on tosi mukava.

Mutta se kertoo siitä, että me mukaudumme asioihin, mutta sellaisiin asioihin, jotka eivät tule meille uskomisen esteeksi.

Varmaan tiedätte, että radio, vaikkapa nyt uskovaisissa perheissä, koittiin huonoksi asiaksi 1920-30-luvulla. Se turmelee nuorison yksityisyyden, menetetään ja niin edelleen.

Uskovaiset perheet olivat eräällä leirintäalueella, talvella, kokoontuneet asuntovaunuilla ja autoillaan sinne. Sitten veljet olivat kokoontuneet yhteen asuntoautoon viettämään iltaa sinne ja siinä istui pikku poikiakin mukana. Ja siinä leirintäalueen laidalla oli talvella tällainen pilkkikilpailu sunnuntaina. Ja ne veljet miettivät, että lähdettäisikö pilkkikilpailua huomenna sunnuntaina. Ja siellä oli vielä hyvä palkintokin ymiten kalan saaneille.

Ja siinä seurassa istui yksi viisivuotias poika, ja se kuunteli sitä veljien keskustelua, puuttui siihen viimein ja sanoi, että eikös Raamatussa sanota niin, että emme istu siellä, missä pilkkijät istuvat. Veljet olivat päättäneet, että emme lähde.

Minä tein kyselyn, kun minä kristillisin sun rikassa. Minä lähetin aikamoisen vivaikan eri ystäville kysymyksiä ympäri Suomen ja ulkomaillekin. Minulla oli kaksi kysymystä heille. Onko puhuminen mukautumisen vaaroista? Onko se ajankohtaista? Ja sitten, jos on, minkälaisia vaaroja näet? Ja minä sain runsaasti vastauksia.

Ja minä tiedän, että siellä saattaa jotkut vastauksen antaneista kuunnella tätä laajempaa. Kiitoksia vielä teille, jotka osallistuitte tämän puheenvuoron tekemiseen. Minä en tietenkään voi niitä kaikkia lukea, kun niitä on niin paljon. Minä joudun karsimaan niistä paljon pois. Mutta minä luen teille, näitä on sittenkin vielä paljon. Minä luen nämä siitä syystä, että saisitte niistä ajattelemisen aihetta. Voitteko yhtyä näiden uskovaisten ihmisten käsitykseen siitä, että nuo ovat ihan oikeasti vaaroja, joihin ei kannata mukautua.

No niin minä luen. Luovumme lepopäivän arvosta ja merkityksestä. Lepopäivä on päivä muiden päivien joukossa. Pidämme lestaariolaisuutta vain hovikelpoisena herätysliikkeenä. Ajattelemme elävän kristillisyyden olevan vain sovinnollista lestaariolaisuutta. Mukaudumme rakkauden vuoksi hyväksymään kaiken mahdollisen. Kadotamme avioliiton pyhyyden ja palvomme ylikorostunutta seksuaalisuutta.

Niin kuin huomaatte, nämä eivät ole missään järjestyksessä. Ne on vaan tänne kirjattu. Eksimme tavoittelemaan nautintoa ja helppoa länsimaista elämäntapaa. Puheen jumalan valtakunnassa tulee ilmi vain puhujien saarnoissa. Ei muussa julkisessa puheessa.

Mukaudumme uskosta luopuneiden, mutta liikkeeseen jääneiden ajatteluun. Mukaudumme ajatteluun. Ajatteluun, että uskovaisten joukko on vain tapa verkostoitua. Seuroissa käyntimme on vain yksi tapa toisten rinnalla vaalia yhteyttä omiin ystäviin.

Ymmärryksemme hämärtyy salakavallasti omakohtaisen sydämen uskon vaalimisesta. Hyväksymme empaattisuudessamme synnin sokeudun muodostamisen suvaitsevaisuuteen. Asetumme heikompien puolelle väärällä tavalla ja luovumme Jumalan sanasta.

Hyvät viihdeohjelmat ja viihteellisyys sokaisevat näkemästä synninvaarat. Kaikkihan näin ajattelevat. Ajattelu hukuttaa alleen omat kristilliset arvomme. Emme huomaa, että musiikilla on kyky vaikuttaa mieleemme. Sallimme sen tehdä niin.

Korkeakulttuuriin ja niin sanottuun hyvään musiikkiin liittyvään henkilöpalvontaan. Koska kristillisyydestä on noussut monia huippumuusikoita, uusi henkisyys valtaa alaa. Suomalaisista enää 19 prosenttia uskoo enää kristinuskon Jumalaan. Henkisyyden kokee uskonnolliseksi identiteetiksi 42 prosenttia.

Personallinen Jumala muuttuu persoonattomaksi jumaluudeksi, yliluonnolliseksi. Usko Jumalaan muuttuu oman itsensä henkiseksi kehittämiseksi. Valaistumiseksi.

Osallistumme repivään syyttelyyn mukaan kristillisten arvojen puolesta. Välinpitämättä myös lasten ja nuorten somekäyttäytymisen ongelmissa.

Nämä olivat siis näiden ihmisten mielipiteitä. Ja jos mistä jäi jotakin mietittävää.

Lauletaan. Tuosta äskeisestä laulusta lauletaan neljä viimeistä. Katsotaanpa vielä tuota tekstikokonaisuutta. Se ei siis ole arviota meistä luostariin irtielämästä. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi mukautua kaikessa tässä maailmassa.

Kuulekaapa mitä sinne sanotaan. Muuttukaa. Uudistukaa mieleltänne. Niin että osaatte arvioida mikä on Jumalan tahto. Mikä on hyvää. Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Siis mikä on Jumalan tahto? Mistä Jumala sanoo tahtonsa? Pyhän hengen kautta omassa seurakunnassaan. Pyhän hengen kautta. Pyhän hengen kautta.

Olette varmaan kuulleet tällaisia sanontoja, että kyllä vanhoilles lestaariolaisuudessa pitäisi luopua sellaisista ja sellaisista ja sellaisista käsityksistä. Annetaan Jumalan johtaa. Kuunnellaan mitä Jumala sanoo. Mitä miltä isä on? Jumala varjelkoon meitä sellaiselta. Yltiöpäiseltä rohkeudelta uudistaa.

Mukautua tähän maailmaan sellaisissa asioissa, jotka eivät ole uskovaiselle sopivia.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjassa on tuohon lauluun liittyvät sanat. Älkää maailmaa rakastako.

Kauan kauan sitten minä eräässä seurapuheessani koskettelin sellaista asiaa, että kun uskovaisten keskuudessa ihmeteltiin, kun uskovaisille sisarille oli alkanut tulla meikkiä. Minultakin oli kysytty, että mihinkä tämä johtaa, että kun uskovaisilla sisarilla on värjätyt hiukset, minä en ottanut kantaa siinä puheessani syntiin tai ei. Sitä vain ihmeteltiin, että tällainen maailmallinen piirre oli tullut uskovaisten keskuuteen.

Minulle soitti eräs ihminen, joka oli sydänjuuria myöten loukkaantunut siihen minun saarnaani. Ja minä yritin hänelle avata omaa tarkoitustani. Keskustelu jatkui uskovaisten keskuudessa. Useita viikkoja sähköpostien ja puhelimen välityksellä.

Ja sitten tuli viimein soitto. Tuomas, minä olen saanut, siis se sisar sanoi, että minä olen saanut parannuksen armon maailman rakkaudesta. Minä sanon, että onnittelen.

Ja minä nytkään, aion ruveta puhumaan meikkaamisesta ja hiusten värjäämisestä. Mutta ne ovat asioita, jotka liittyvät maailmanrakkauteen. Älkää maailmaa rakastako. Älkää mitään, mikä maailmassa on.

Sitten Johannes ei jätä tätä aivan kuin tyhjän päälle, että mitä se maailma on, mitä meidän ei tule rakastaa. Hän sanoo kolme määritettä maailmasta. Eräs puhuja kerran vertasi sitä, että se, joulun vihollinen kalastaa, saavuttaa kolmella verkolla, joissa kaikissa on eri silmäkoko.

Ja Johannes sanoo, mitä maailmassa on. Ruumiin halut. Eli lihanhimot. Silmien pyyteet. Eli silmien himot. Ja sitten elämän korskeus.

Ja ne ovat sellaisia asioita, jotka eivät koskaan muutu. Kautta aikojen nämä samat asiat ovat olleet maailmassa ja tulevat olemaan.

Ja minä nyt varmaan kovin paljon väärin arvaan, jos minä sanon niin, että tässä kuulijakunnassa jokainen tietää, mitä tarkoittaa lihanhimo. Jokainen tietää, mitä tarkoittaa silmien pyyteet. Oletteko kuulleet nuorten ulkonäköpaineista? Rippikoulussa niistä puhuttiin. On niitä aikuisillakin.

Ja sitten mahtaileva elämä. Olla jotakin. Omistaa jotakin. Ja nämä ovat sellaisia asioita, johon ihminen rakastuu ja menettää elävän uskon.

Ja nyt lopuksi. Miten tästä selvitään? Kuka auttaa meidät? Paavali huudahtaa, kun hän sanoo sen, että sitä pahaa, jota minä tahdon, minä en tee ja sitä hyvää, jota minä tahdon, minä en tee.

Niin Paavali sanoo, että kuka pelastaa minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista? Jumala.

Veljet ja sisaret. Me ollaan armon koulussa ja armon koulun opetussuunnitelma, mitä armo opettaa. Kuulekaa vaan.

Se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Se on ensimmäinen kohta.

Toinen. Elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittain tässä maailmassa.

Ja kolmas opetussuunnitelman kohta on odottamaan autuaan toivomme toteutumista vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

Ollaan eka luokalla ja tässä on opetussuunnitelma. Jos Jumalan lapsi varjeltuu tämän opetussuunnitelman puitteissa, koulun päättämisen saakka, niin se ei saa valkolakkia, ei tietenkään, vaan se saa kunnian kuolemattoman seppeleen ja kaksin käsin onnitellaan tervetuloa taivaaseen.

Hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Elämään hillitysti, oikeamielisesti Jumalaa kunnioittaen ja odottamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

Eikö ole muuten hyvä opetussuunnitelma? Ja kaikki on eka luokalla. Kukaan ei pääse toiselle luokalle, kun ei ole kuin tämä yksi luokka.

Minä olen joskus puhutellut sananpalvelijana, kun minä katson Jumalan seurakuntaa, kuulijakuntaa, niin siellä istuu professorit, insinöörit, teknikot, tohtorit, lääkärit, kirvesmiehet. Heistä kaikki istuvat ja opetellaan ja opiskelevat samalla tavalla ensimmäisellä luokalla armon oppilaina.

Nytkin, veljet ja sisaret, saatte jäädä ensimmäisellä luokalla jatkamaan opiskelua. Ja parasta, mitä tuossa koulussa, armon koulussa, aina julistetaan, huonot ja epäonnistuneet oppilaat saavat ehdottomasti kaikki anteeksi. Ehdottomasti kaikki anteeksi.

Maailmanrakkauden mukautumiset sellaisiin asioihin, jotka eivät ole uskovaisille sopivia. Niin, jos siinä istut ja kuuntelet ja tunnet sellaista syyllisyyttä, että no on se kyllä vähän tarttunut, niin Jumala tietää kyllä sinun sydämentilasi. Hän haluaa lähettää sulle evankeliumin, niin saat uskoa anteeksi. Saat uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jättää ne tänne taakse, koska rauhanyhdistykselliset asiat, etkä ota niitä enää mukaasi. Uskokaa veljet ja sisaret, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin jäämme uskomaan. Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjelee meitä. Kirjasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Käännä pyhät kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.