Seurakuntapäivät/Alustus Lahden RY:llä 12.10.2025 12.33

Yhteinen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen yhdymme yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, kiitos, että olet tänä sunnuntaipäivänä johdattanut meidän askeleemme sinun pyhän sanasi äärelle.

Me tänään tässä tilaisuudessa käymme tarkastelua. Meidän on tarkasteltava sydämen uskon kannalta tärkeitä asioita. Muuttuvan ajan keskellä asuessamme ja toimiessamme huomaamme sen, että tämä aika haastaa monin tavoin Jumalan lapsia. Mutta siitä me tänään erityisesti...

Kiitämme, rakas taivaallinen Isä, että olet antanut pyhän sanasi tänne maan päälle, joka on muuttumaton sana. Vaikka aika muuttuu, niin sinun pyhä sanasi ei muutu. Pyhä sanasi. Kiitos, että olet nostanut taivaantien kulkijoita. Ja rukouksemme on, että tänäkin päivänä tässä Lahden rauhanyhdistyksen toimitalon tilaisuudessa tuo pyhä sanasi saisi olla nostamassa, rohkaisemassa ja virvoittamassa. Ja että sinun pyhä evankeliumisi saisi olla myöskin kaikumassa ja uskolla omistettavissa täällä meidän keskuudessamme.

Rukoilemme sinun siunaustasi tälle yhteiselle tilaisuudelle ja sitä, että alustus, keskustelu ja koko tilaisuus saisi koitua sinun pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Niin rakkaat veljet ja sisaret. Meillä on tänään aiheena sydämen usko ja johdantolauseena tämä Jeesuksen vuorisaarnan kohta Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta, jossa Jeesus muistuttaa meitä taivaallisten aarteiden tärkeydestä ja merkityksestä ja ajallisten aarteiden katoavaisuudesta. Missä on aarteesi? Siellä on sydämesi. On tuo Jeesuksen puhuma johdantolause tämän alustuksen taustalla.

Käsittelen tässä alustuksessa ensin aivan kuin sellaista ajan kuvaa, minkälaisen muuttuvan ajan keskellä me olemme elämme ja toimimme. Nostan siitä joitakin asioita esille. Ja sitten sen jälkeen pysähdymme tällaisen kysymyksen äärelle, että mikä on minulle tärkeää. Siis henkilökohtaisen kysymyksen äärelle, mikä on minulle tärkeää.

Jos me asetamme aivan kuin vaakakuppiin elämäämme liittyviä asioita, mitkä niistä ovat tärkeitä? Ja alustuksen loppupuolella puhumme siitä, että miksi Jumalan lapsena säilyminen on niin arvokas asia ja tärkeä asia. Katsomme myös sitä, että mitkä asiat ovat viemässä meitä eroon tuosta Jumalan lapsen osasta. Ja lopuksi aiheita, jotka liittyvät siihen, miten meitä Jumalan valtakunnassa hoidetaan.

Lähdemme nyt käymään läpi tätä alustusta noiden diakuvien kautta. Olen tähän ensimmäiseen diaan yrittänyt nostaa joitakin sellaisia tähän meidän aikaamme liittyviä muutosajureita tai ilmiöitä, jotka kaikki enemmän tai vähemmän puhuvat siitä, että tämä meidän aikamme ja toimintaympäristömme on valtavan nopeassa ja voimakkaassa muutoksessa.

Asioita voisi moniakin mainita, mutta otin tähän tällaisia yhteiskunnallisesti yleisiä teemoja, kuten kaupungistilanteet, koneistumiskehitys, digitalisaatio, tekoälyn kehittyminen, työn murrokset ja niin edelleen. Emme käy näihin sen tarkemmin pureutumaan, mutta mainitsemme ne vain tuossa otsikkotasolla.

Jossakin määrin alustuksessa kysytään tuolta somen vaikutusta, mikä se on meidän elämässämme. Se on iso tekijä tämän päivän yhteiskunnassa. Sosiaalisuus. Sosiaalinen media, joka edustaa tällaista joukkovoimaa monella tapaa ja monella tasolla. Se on eräänlainen uusi yhteisöllisyyden muoto, mutta samalla tällainen keinotekoinen maailmankuva ainakin osittain sen kautta muodostuu.

Olemme saaneet huomata monella rintamalla, että sosiaalisen median viestintä muokkaa ihmisten arvoja. Ja sinne sisältyy monenlaisia ilmiöitä, jopa vihapuhetta. Sitten yhteiskunnassa tiedetään, että eletään tällaista globalisaatiokautta, nationalismi, polarisaatiokehitystä. On yhteiskuntia, jotka ovat demokraattisia ja on yhteiskuntia, jotka ovat totaalisesti täydellisiä. Kaikki tämä näkyy.

Kiitos. Nämä punaisella kirjoitetut termit on oikeastaan siksi tuossa punaisella, että näitä avaan tässä alustuksessa vähän syvällisemmin. Eli puhun tuosta maalistumisilmiöstä, postmodernismista, arvoliberalismista, uushenkisyydestä tällaisena erälaisena, voisiko sanoa jopa muoti-ilmiönä tässä ajassa. Mutta myöskin jokainen sana tuosta konservatiivisesta, koska sekin eräällä tavalla nostaa päätänsä.

Eli todellakin valtavan muutoksen keskellä elämme, toimintaympäristö on muutoksessa. Mutta kuten tuossa alkurukouksessakin totesimme, niin Jumalan sana on kuitenkin kaiken tämän keskellä aina ja ikuisesti muuttumaton Jumalan sana.

Jos me ajattelemme, että Jumala on yhdessä. Jos me ajattelemme omaa elämäämme, työtämme tai opiskeluamme tai vapaa-aikaamme kotiympäristössä ja Jumalan valtakunnan työtä ja niin edelleen. Nämä kaikki osa-alueet liittyvät erilaisilla painoarvoilla ja mittasuhteilla sitten jokaisen uskovaisen elämään ja arkeen.

Ja jos me puhumme siitä, että olemme uskomassa ja kun me puhumme siitä, että haluamme olla Jumalan lapsia, niin se Jumalan lapseus ja usko koskee ihan kaikkea sitä, mikä meidän elämäämme liittyy. Se koskee yhtä lailla vapaa-aikaa kuin työtä tai opiskelua tai sitten vaikkapa tuohon Jumalan valtakunnan työhön osallistumista. Eli usko on tällainen kokonaisvaltainen tekijä meidän elämässämme.

Otin tuollaisen kuvan tuosta maalistumisilmiötä kuvaamaan. Tämä on kirkon tuoreimmasta nelivuotiskatsauksesta kopioitu graafi, joka näyttää vuosikymmenien saatossa sen muutoksen, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut. Jumalausko-käsitteen.

Eli täällä on yhä pienempi osa sellaisia suomalaisia ihmisiä, jotka sanovat uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaa. Täällä vielä 70-luvun puolivälissä puolet suomalaisista vastasivat, että he uskovat Raamatun opetuksen mukaiseen kristinuskon Jumalaan. Mutta nyt tuoreimmassa tutkimuksessa tämä osuus suomalaisista on tipahtanut jo alle 20 prosenttiin.

Eli kyllä tämä kuvaa sitä yhteiskunnan maallistumista. Tässä on sitten samanaikaisesti nähtävissä se, että tämmöinen joukko ihmisiä, jotka kyllä sanovat uskovansa Jumalaan, mutta jollakin toisella tavalla tai mistä kirkko opettaa tai vaikkapa vanhollisesta jollainen yhteisö opettaa, niin heidänkin osuus on lievästi pienenevä tässä kokonaisuudessa.

Eli maallistuminen mielestäni näkyy tuon tai selittää tuon muutoksen, mikä tuossa kuvassa on nähtävissä.

No sitten yksi tällainen termi, jolla tätä meidän aikaamme on paljon kuvattu, ehkä jo pidemmän aikaa, on todettu, että me elämme tällaista postmodernistista aikakautta. Olemme ehkä eläneet sitä jo muutamien vuosikymmenien ajan kaiken kaikkiaan.

Ja mitä sitten tällainen postmodernismi pitää sisällään? Niin tiivistäen voisi sanoa näin, että tämä käsite kuvaa tai oikeastaan selittää aika paljon sen, miksi tällainen maallistumisilmiö yhteiskunnassa tapahtuu.

Koska tämä postmodernismin ydin tai filosofian tai aatteen aivan kuin ydin on siinä, että se hylkää kaikki kristinuskon periaatteet. Se on äärimmäisen kriittinen ja jyrkän skeptinen tällaisia niin sanottuja suuria kertomuksia kohtaan. Olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Mutta esimerkiksi juuri kristinusko on yksi sellainen suuri kertomus, jonka postmoderni ihminen hylkää. He kieltävät objektiivisen tiedon ja totuuden olemassaolon ja korostavat tällaista subjektiivista, ihmislähtöistä ajattelutapaa ja toimintatapaa ja totuutta.

Ja nyt jos mietimme minkälainen tämän ajan ihminen on, niin hyvin paljolti tuo postmodernismi eräällä tavalla selittää sitä yksilökeskeistä aikaa, jota jo joidenkin vuosikymmenien ajan olemme eläneet.

Samoin se kieltää ihmisestä riippumattoman todellisuuden olemassaolon. Eli tietyllä tavalla ihminen on itse kaiken keskiössä ja oikeastaan kaiken totuuden mittatikku tällaisessa ajattelussa.

Postmoderni ihminen ajattelee, että opinkohtien paaluttaminen vaikkapa uskon tunnustuksiksi on heidän mielestään täysin moraalitonta. He kokevat kristinuskon patriarkaalisena ja oikeuksia riistävänä vallan välineenä. Ja he tulkitsevat Raamattuun olevan äärimmäisen ristiriitainen kirja.

Monet tutkijat kuvaavat tätä aikaa postmoderniksi aikakaudeksi. Ja jos nyt näillä sanoilla avaa sitä, mitä se sisältää ja mitä se tarkoittaa, niin tuo kuva on äärimmäisen kaukana siitä, miten Jumalan lapsia ristitty maailmankuva katsoo.

Mutta tällaisen ajan keskellä me elämme.

Toinen ilmiö, joka tässä ajassa on erityisesti viime vuosina ja vuosikymmeninä vahvasti vahvistunut, on tämä niin sanottu arvoliberalismi. Ja nostan siitä muutamia tällaisia ajankohtaisia esimerkkejä tässä alustuksessa aivan taustatiedoiksi.

Yksi voisi olla tuo, mikä on tuossa ensimmäisellä rivillä kuvattu, punaisella tekstillä kuvattu määritelmä siitä, että evankeliumin saarnasta on tullut tällainen sosiaalinen sanoma. Että siellä ei enää puhuta syntien anteeksiantamuksesta, vaan siellä puhutaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Siellä puhutaan rakkaudesta ja ympäristövastuusta ja niin edelleen.

Eli siitä ja niistä asioista on tullut tämän ajan ihmiselle aivan kuin evankeliumin ydin ja keskeisin sanoma.

Toki tähän arvoliberalismiin sisältyy myöskin tämä hyvin ajankohtainen keskustelu tästä sateenkaariparien kristillisestä tai kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, johon nyt kirkko on julkisestikin ottanut vahvasti kantaa bispoja myöten. Se on yksi ilmentymä tästä arvoliberalistisesta yhteiskunnasta.

Toinen tai kolmas sellainen ilmiö, joka tuohon liittyy, on se, että näyttää olevan niin, että tuossa arvoliberalismissa aivan kuin määritellään käsitteitä uudelleen. On puhuttu tällaisesta turvallisesta tilasta, ja on puhuttu yhdenvertaisuudesta, ja on puhuttu paljon rakkaudesta, mutta niillä on nyt aivan uusi merkitys ja sisältö kuin mitä esimerkiksi kristinuskon kautta näillä asioilla on tähän asti ollut.

Ne on otettu aivan kuin tällaisella, joilla ajetaan ja puolustetaan sitä arvoliberalistista ajattelutapaa, mutta käsitteiden sisältö on muuttunut siitä, mitä se on perinteisesti ollut.

Nähtävillä on myöskin se, että konservatiivien tila kapenee, nyt erityisesti kirkkokeskustelussa se on näköpiirissä tai näkyvillä. Esimerkiksi Sleön messy-yhteisökieltoja on kansanlähetyskolehtikieltoja ja niin edelleen.

Sitten näkyy myöskin tuo uushenkisyyden kasvu. Se on valtaamassa sijaa myöskin kirkollisessa toiminnassa. On lähdetty kouluttamaan ja tullut paljon tällaisia joogaohjaajia ja muita seurakuntiin, jotka sitten tuovat aivan uudenlaista toimintaa kirkkoihin.

Taustalla on tuo uushenkisyyden aate, josta tässä alustuksessakin muutaman sanan lisää myöhemmin kerron.

Eräällä tavalla tällaiset tutkijat, jotka analysoivat tätä aikaa, ovat nostaneet esiin myöskin tällaisen gnostilaisuuden kehittymisen ilmiön tässä ajassa, joka ei ole ihan uusi ilmiö, koska Raamatun aikanakin, niin noita ilmiöitä oli olemassa ja niitä epistolakirjeessä myöskin voimakkaasti sitten torjuttiin.

Mutta niihin liittyy paljon tällaisia uushenkisyyden piirteitä, kristinuskon käsitteiden kieltämistä ja hylkäämistä ja aivan toisenlaista jumalakuvaa kuin se, mitä me kristinuskossa ja elävässä kristillisyydessä olemme oppineet ja ymmärrämme.

Raamattu ei ole heille Jumalan sanaa, vaan saattaa nousta esiin ilmiöitä suoranaista raamattuvihamielisyyttä uskovaisia kohtaan. Tällaisia piirteitä on tässä meidän ajassamme nimenomaan tuon arvoliberalismin kautta.

Uushenkisyydestä toivottiin, että muutama ajatus myöskin tässä alustuksessa otettaisiin tarkasteluun. Ja olen tässä poiminut Erkki Alasaralan pitämästä alustuksesta joitakin keskeisiä kohtia, jotka käyn lyhyesti läpi parilla kalvolla.

Ja siinä on todettu se, että tämä uushenkisyys, te, jotka olette vanhempia veljiä ja sisaria, muistatte varmaan 70- ja 80-luvulta, silloisen Sarkoon puheenjohtaja Erkki Reinikaisen suviseurojen avajaispuheenvuorossa, jossa hän voimakkaastikin otti kantaa näihin New Age -ilmiöihin, jotka olivat silloin juuri muotoutumassa ja aivan kuin kasvu on lähdössä.

Eli sieltä on syntynyt tavallaan tällaiset läntisten kulttuurien aikakauteen uushenkisyyden juuret. Sinänsä näiden uushenkisyyden taustalla olevien ilmiöiden ikä on huomattavasti paljon suurempi, koska se lähtee sieltä idän uskonnoista ja jopa luonto-uskonnoista aivan kuin liikkeelle.

Taustalla on maalistumiskehitys, jota on seurannut hengellinen ja henkinen puutostila. Ihmisten elämässä tiede ja viihde eivät riitä enää sisällöksi ihmisille ja sen takia monet lähtevät etsimään ratkaisua uushenkisistä liikkeistä.

Ja ne koetaan nimenomaan vapaampina ja vähemmän muodollisina ja vähemmän opillisina kuin kristilliset kirkot. Tuo seikka on se, joka tavallaan houkuttelee ihmistä, koska siihen liittyy tällaisia vapausasteita ja ajattelua henkilökohtaisesta näkökulmasta.

Mutta sitten on todettava näin, että uushenkisyyden jumalakuva poikkeaa erittäinkin suuresti Raamatun ilmoituksesta ja kristinuskon käsityksestä.

Sen mukaan Jumala on tällaista kosmista energiaa ja se on itse asiassa sama kuin koko maailmankaikkeus eli kaikki luomakunta on jumaluutta heidän ajattelussaan.

Ja samoin tässä uushenkisyydessä ihminen on osa tätä kosmista tietoisuutta ja jumaluutta. Ja sen ajatuksen taustalla on ymmärrys siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, mutta tarvitsee vapautumista totuuden etsimiseen ja täyden potentiaalin löytämiseen.

Eli sen uushenkisyyden ajatus jo ihmisen perusolemuksestakin on Raamatun vastainen, koska Raamattu antaa ihmisestä sellaisen todistuksen ja kuvaa, että kukaan meistä ei ole hyvä, vaan me olemme kaikki syntisiä ihmisiä ja tarvitsemme Jumalan armoa ja Kristuksen ansiota omaksi, oman uskon voimaksi.

No sitten uushenkisissä piirteissä tai liikkeissä korostuu tällaiset henkiset elämykset, jotka voidaan sanoa hyödyttävät ihmistä nimenomaan tässä hetkessä ja ajassa ja elämässä, eivät suinkaan sitten kuoleman jälkeen.

Uushenkisyyden mukaan ihmisen tulee etsiä rauhaa ja totuutta ja valoa omasta sisimmästään. Ihminen pyrkii itse pelastamaan itsensä. Synnin ollessa lähinnä tietämättömyyttä omasta jumaluudesta.

Ihminen on vapaa, eikä tarvitse valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Näin ajatellaan.

Uushenkisyyden mukaan ihminen on osa jumalallista luontoa, niin kuin tuossa edellä jo aikaisemmassa diakuvassa kerrottiin.

Ja ehkä sellainen äärimuoto tai ilmiö tästä uushenkisyydestä voisi olla tuo niin sanottu ekospiritualismi, jossa ympäristöaktiivisuus, uushenkisyydestä on tullut uskonto ja luomakunnasta on tullut jumala.

Uushenkisyyden mukaan ihmiselämän tavoitteena ei ole taivas, vaan yksilön tasapaino, rauha ja mielihyvä tässä ja nyt, siis ajallisessa elämässä.

Ja voidaan sanoa, aivan kuin tiivistäen, että uushenkisyyden suurin vaara on juuri siinä, että sen kautta voi huomaamattaan omaksua itselleen vieraan täysin ei-kristillisen ajattelutavan.

Kun muistetaan, että tämän uushenkisyyden juuret ovat näissä luontouskonnoissa ja itämaisissa uskonnoissa. Sieltä aivan kuin muodostuu tuon uushenkisyyden ihmiskuva ja jumalakuva.

No sitten Jumalan sanan opetuksia tähän aihepiiriin liittyen. Tuossa on esimerkiksi Jobin kirjasta mielenkiintoinen kohta, jossa vanhan testamentin Job lausuu ääneen nuo sanat:

"Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee omaa tietänsä, niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?"

Ja sitten Job jatkaa, että jos niin on ja olen tehnyt, olen ansainnut tuomion, olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

Tällainen ymmärrys avautuu Jobille tuossa. Ja hän toteaa, että ei ole olemassa muuta elävää Jumalaa kuin taivaan Jumala, joka on kolmiyhteinen luoja, lunastaja ja pyhittäjä.

Vanhan testamentin kirjoissa varoitetaan, että älä tee itsellesi jumalakuvaa, äläkä mitään kuvaa. Älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa. Älä niistä, jotka ovat alhaalla täällä maan päällä.

Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjassa, että pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin, eivätkä Kristukseen.

Ja sitten, siis Paavolinkin aikana on ollut paineita ja voisiko sanoa kiusauksia lähteä palvomaan uushenkisyyden nimessä luonnonvoimia tai vaikkapa ihan enkeleitä sellaisenaan tai erilaisia piirteitä, jotka siihen ajattelutapaan liittyvät.

Niistä Paavolinkin aikana. Ja sitten Paavali varoittaa, että ne ovat tyhjiä ja pettäviä lupauksia.

Apostoli Johannes ohjasi uskovaisia tunnustelemaan, että onko henki Jumalasta vai ihmisestä.

Ja kirkkoisä Augustinus toteaa, että ihmisen sydän on niin kauan levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.

Eli ihmisen sydän etsii yhteyttä luojaansa ja Jumalaansa. Tämä on yksi sellainen tekijä, joka selittää sen, että maailmassa on niin valtavan paljon erilaisia uskontoja.

Ja tämä on myöskin selittävä tekijä sille, että tällaisia uushenkisyyden piirteitäkin on. Ja tämä on syntynyt aikaamme.

Mutta Augustinus alleviivaa sitä, että ihmisen sydän on kuitenkin levoton ja rauhaton niin kauan, kunnes se löytää levon elävässä Jumalassa.

Virsi kirjassa lauletaan:

"En synti turmelusta pois sielustani saa. En tuskaa, en tuskaa ahdistusta voi itse karkoittaa."

Vaan siihen tarvitaan Jumalan valtakunnan evankeliumia anteeksiantamusta ja armoa.

Eli ihminen ei voi itseään kehittämällä tai omia ominaisuuksiaan kehittämällä mitenkään ansaita pelastusta itselleen tai päästä vapaaksi synnin taakasta.

Sitten Erkki Veli otti siinä omassa alustuksessaan lopuksi vielä tällaisen näkökulman, että henkisyydestä ja niihin liittyvistä erilaisista hoitomuodoista, kuten ravinnoista tai monista ajallisista asioista voidaan ehkä ajatella eri tavoin, mutta kärjekkäitä mielipiteitä ja vastakohtaisuuksia luovaa keskustelua ei tulisi synnyttää, koska ne vahingoittavat Jumalan lasten välistä rakkautta.

Sitä rakkautta, jota Jeesus piti omiensa tärkeimpänä tuntomerkkinä, niin kuin Johanneksen evankeliumikirjan luvussa 13 sanotaan.

Tämän verran tästä uusista henkisyyksistä.

Sitten palaan vielä näihin muihin ajan ilmiöihin ja nostan vielä tässä näkyviin tavallaan sellaisen liberalismin vastavoiman, joka myöskin näyttää nostavan päätänsä tässä ajassa ja vaikkapa tästä kirkollisesta keskustelussa, jota parhaillaan käydään, on näköpiirissä.

En tiedä, onko tuo rakentavasti ilmaistu tuossa ensimmäisessä lauseessa, mutta tällaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa on nähtävissä tietynlaisia vastareaktioita, jotka torjuvat näitä woke-ilmiöitä tai DEI-ilmiöitä tai muita tällaisiin erilaisiin vaikkapa seksuaalisiin suuntautumisiin liittyviin ja oppeihin liittyviä ilmiöitä.

Yhdysvalloissa erityisen voimakkaasti on nyt nähty tällaisen, voisiko sanoa, politiikan toimenpiteitä, jolla on torjuttu näitä liberalistisia ajatuksia.

Sitten ehkä eräänlainen tällainen ilmeneminen tästä konservatiivisuuden vahvistumisesta on myöskin se kirkon nelivuotistutkimuksessa esiin nousevasta tulos, joka osoittaa, että nuoret miehet ovat lisääntyvässä määrin tavallaan tunnustamassa Raamatun mukaista jumalauskoa.

Eli siellä on tiettyä tällaista kaipausta tai etsintää kohti kristillisiä arvoja ja se näkyy tämän nelivuotistutkimuksen tuloksissa.

Sitten ehkä tähän kirkolliseen keskusteluun liittyen, niin voisi todeta myöskin, että ne toimenpiteet, jotka eivät olleet kirkon sisällä ja kirkollisessa kokouksessa käyneet keskustelut ovat ja sen jälkeen liittyvät piispojen pastoraaliset ohjeet ja muut, niin ovat sitten saaneet aikaan sen, että Suomen teologisen instituutin johdolla tällaiset konservatiiviliikkeet ovat nousseet eräällä tavalla aivan kuin parikaadeilla ja lähteneet vastustamaan näitä uusimpia kannanottoja, mitä olemme kuulleet.

Eli he vastustavat voimakkaasti sateenkaariparien vihkimistä ja monet näistä konservatiiveista myöskin vastustavat ja ovat aina vastustaneet myöskin naispappeutta kirkossa.

Mutta nyt tässä ajassa ja näiden vuosien aikana on aivan kuin tämä konservatiivileiri alkanut löytää yhteistä sanomaa ja on sitten myöskin laadittu yhteisiä kannanottoja, joihin toki vanhollislehtäviälläinen kristillisyys ei ole lähtenyt allekirjoittajaksi, mutta monet muut konservatiiviliikkeet ovat kyllä lähteneet.

Sitten on muodostunut tällaisia verkostoja, kuten Ytimeen verkosto, Kirkkokansayhteisö, Kirkon kivijalkaryhmä ja niin edelleen.

Tällainen oma havainto on se, että jossakin määrin ehkä on nähtävissä tämän keskustelun yhteydessä myöskin sitä, että uskonopillisissa kysymyksissä paine vanhollislehtäviällaista kristillisyyttä kohtaa kasvaa.

Se ei välttämättä niinkään kasva tuolta liberaalien suunnasta, vaan enemmänkin tämän konservatiivileirin suunnasta.

Mutta Jumala tietää, miten tuo kehitys menee ja se ohjaa myöskin kristillisyyden kannanottoja oikeaan suuntaan.

Kaikki tuo, mitä edellä käytiin läpi, oli aivan kuin kuvausta tästä ajan muutoksesta.

Ja nyt voisimme pysähtyä sitten tavallaan tämän alustuksen ytimen tai keskeisen viestin ja sanoman äärelle, että mikä on minulle tärkeätä henkilökohtaisesti arvioituna.

Me pistämme asioita aivan kuin vaakakoppien. Tuossa vasemmalla on elävään uskoon Jumalan valtakuntaan, syntien anteeksiantamukseen ja armoon liittyviä asioita.

Siellä on matkaystävät, veljet ja sisaret. Siellä on kotisionin yhteys. Siellä on Jumalan sanan kuulemisen tärkeys. Siellä on elävä taivastoivo. Siellä on luottamus Jumalaan. Siellä on vanhempien rukous, että lapset säilyisivät uskomassa.

Ja sinne liittyy myöskin hengen hedelmänä lähimmäisen palveleminen. Mutta joskus myöskin Kristuksen pilkan osallisuus.

Nämä ovat uskon elämään, Jumalan lapsen elämään liittyviä asioita, jotka nousivat siitä uskon arvomaailmasta ja Jumalan sanan pohjalta.

Vai onko sitten kuitenkin ehkä tärkeämpää vaikkapa ajallinen rikastuminen tai omaisuuden lisääminen tai kunnian arvostuksen tai vallan saaminen tai oman lahjakkuuden kehittäminen, maailman hyväksynnän saaminen.

Tai sitten erilaiset synnilliset nautinnot, viihde, elokuvat ja niin edelleen.

Tai sitten tuo uushenkisyys, joka mielestäni kuuluu tähän kategoriaan asioita.

Sieltä voi löytyä alkoholikysymykset, huumekysymykset, suunnitteluasiat ja niin edelleen.

Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, jotka liittyvät epäuskoon ja niihin kiusauksiin, joita maailman suunnasta myöskin uskovainen voi sisimmässään oman lihan ja veren vaikutuksena kokea.

Jumala ei kiusaa meitä näillä asioilla.

Mutta Jaakob kirjoittaa, että... Ja Paavali muistuttaa, että... Jokainen voi aivan kuin pohtia tuota vaaka-asetelmaa, että millä puolella oman arvomaailman punnukset ovat.

Tässä on nyt sitten tämän alustuksen johdantalauseen laajempi yhteys Jeesuksen vuorisaarnaan, Matteuksen evankeliumin kuudenteen lukuun, jossa Jeesus opettaa, että:

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhoja eikä varkaat murtaudu sisään ja varasta."

Ja sitten tulee tämä alustuksen tunnuslause: Mistä on aarteesi? Siellä on myös sydämesi.

Ja lopuksi Jeesus muistuttaa, että kukaan ei voi palvella kahta Herraa samanaikaisesti. Jos hän toista rakastaa, niin hän toista vihaa. Ja jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.

Tämä on siis Jeesuksen omaa puhetta.

Tämän kysymyksen äärelle me varmasti monesti ajallisessa elämässämme ja uskon kilvoituksessamme joudumme itseämme asettamaan, että missä on minun elämäni aarre. Mihin haluan sydämeni juurtuvan ja kiinnittyvän.

Raamatussa on esimerkkejä siitä, miten Jumala on uskon kautta auttanut ennen matkaa tehneitä Jumalan lapsia varjeltumaan voimakkaittenkin kiusausten keskellä Jumalan lapsena.

Hebrealaiskirjassa todetaan, että uskon kautta Mooses, kun hän jo suureksi tuli, kielsi kutsuttaa itseään Faaraon tyttären pojaksi.

Ja valitsi paljon paremmaksi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa kuin ajallista tarvetta synnissä nauttia.

Ja hän luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan kuin Egyptin tavarat, sillä hän katsoi palkanmaksua.

Kun tuon lauseen luemme Raamatusta tai kuulemme sen puhujanveljen lukemana tai lausumana saarnan yhteydestä, niin voi olla vaikea asettaa itseään tuon Mooseksen asemaan.

Egypti oli kuitenkin sen maailmanajan valtakeskus ja voisiko sanoa ehkä sen maailmanajan taloudellinen ja sotilaallinen ja tämmöinen henkinenkin keskus, joka edusti kaikkea sitä, että maailma enimmillään voi ihmiselle tarjota rikkauksia, valtaa, kunniaa ja kaikkea sitä.

Ja voi olla, että tästä ajasta ei löydy edes vertailukohtaa sille vallan ja rikkauden määrälle, mitä tuo egyptiläinen kulttuuri Mooseksen aikaan edusti.

Mutta kaivoin tuolta netistä valokuvan tällaisen Bahrainin yhteiskunnan johtajan sulttaanin elämästä, joka oli jossakin vaiheessa maailman rikkain ihminen, tai hänen sanottiin olevan maailman rikkain ihminen.

Tuollaista on hänen arkensa ollut. Että siellä on tuhansia huoneita käsittäviä palatseja ja valtava määrä erilaisia asioita sitten niin kuin arkisia, viihdykkeitä siinä ajallisessa elämässä ja niin edelleen.

Tuo on ehkä sellainen pintaraapaisu siitä, minkälaisen yhteiskunnan keskellä, toki erilaisessa ajassa, mutta kuitenkin rinnastettavissa olevien ajallisten rikkausten keskellä tuo Mooses aikanaan eli.

Eli kaikki tuo oli hänelle tarjolla, mutta hän kielsi kutsuttaa itseään Bahrainin tyttären pojaksi ja katsoi paremmaksi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa kuin ajallista tarvetta synnissä nauttia.

Hän luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan kuin Egyptin tavarat, sillä hän katsoi palkanmaksua.

Eli uskon kautta Moosekselle avautui tuo näköala uskon lahjan suuruudesta.

Ja kuten tuossa aivan ensimmäisessä diassa oli puhettakin siitä, niin me olemme uskomassa joka hetki. Olimmepa sitten kotona tai harrastuksissa tai työssä tai vaikka eläkkeellä tai seuroissa.

Me olemme täällä maailman keskellä. Asumme ja elämme tässä maailmassa, mutta emme ole tästä maailmassa, niin kuin Jeesus itse opettaa.

Ja hän muistuttaa meitä ennen kaikkea etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.

Siis tärkein prioriteetti, tärkein asia meidän elämässämme tulisi olla Jumalan valtakunta ja hänen Jumalan vanhurskas tahtonsa.

Ei toiseksi tärkein eikä kolmanneksi tärkein, vaan kaikkein tärkein asia.

Saman asian kristinopettajille: Jumalan valtakunta, Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, ne ovat elämämme kalleimpia asioita.

Jeesus itse muistuttaa tuosta, että mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa pahingon, taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi.

Tuo samaa varmaan myöskin se nuori Mooses pohti siellä Faaraon hovissa arvioidessaan, että kumpi on arvokkaampi asia: se, että saa säilyttää uskonlahjan vai se, että saa nauttia Egyptin rikkauksista.

Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeessä:

"Niinpä minä todella luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin Kristuksen Jeesuksen minun Herrani tuntemisen rinnalla."

Hän siis puhuu siitä elämästä, mistä hän oli saanut parannuksen armon Jumalan lapseksi.

Sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen.

Paavali tuossa lauseessa ei välttämättä niinkään puhu siitä ajallisesta vauraudesta, vaan hän puhuu sellaisesta omistautumisesta, josta hän sai löytää parannuksen kautta tien sisälle Jumalan valtakuntaan, Jumalan lapseksi.

Sitten vielä ihan lyhyesti muutamia kuvia tässä lopussa.

Eli miksi se sitten on niin tärkeää, että me saisimme säilyä? Miksi se on niin tärkeää, että me saisimme säilyä Jumalan lapsena?

Veljet ja sisaret, jokainen sydämessänne tiedätte vastauksen tähän kysymykseen.

Mutta voimme tässä todeta, että Raamattu opettaa, että Jumalan lapsena säilyminen on meille elämämme tärkein asia, niin kuin kristinoppikin siitä tuossa edellä lainatussa viittauksessa kertoo.

Uskon päämäärä on itse asiassa suurempi kuin me osaamme käsittääkään.

Uskon päämäärä, iankaikkinen elämä kunnian taivaassa, on jotakin sellaista, mitä me emme pysty inhimillisellä ymmärryksellämme mitenkään tavoittamaan ja saavuttamaan, mitä kaikkea se merkitsee.

Mutta uskon kautta näemme, että se on kallis päämäärä, jota kohden kannattaa kilvoitella Jumalan lapsena.

Usko on lahja. Uskon menettänyt ei voi sitten omalla päätöksellään palata takaisin, koska Raamatusta löytyy niitäkin esimerkkejä, jotka olisivat ehkä halunneetkin päästä takaisin, mutta heillä oli etsikon aika umpeutunut eikä ollut enää parannuksen mahdollisuutta.

Siis usko on lahja, Jumalalta saatu lahja.

Jumalan lapsena säilyminen on tärkeää myöskin sen vuoksi, että tämä usko ja uskovien yhteys on tällainen tuotanto, turvallinen kasvualusta Jumalan lapselle.

Uskoon kätkeytyy suuri siunaus, niin iankaikkinen ennen kaikkea kuin myöskin ajallinen siunaus.

Usko on aina omakohtaista.

Ja Paavali toteaa filippiläiskirjeessä, että sillä elämä on minulle Kristus.

Ja kun Kristus on minulle elämä, niin kuolema on minulle voitto.

Eli uskon silmät tähyävät ajan rajan tuolle puolelle, iankaikkisen elämän kotirannalle.

Mikä vie sitten eroon Jumalan lapsen osasta? Tähänkin kysymykseen te osaatte varmasti vastata, mutta listasin joitakin asioita.

Synti on se, joka vie Jumalan lasta eroon uskon tieltä. Se on uskoa tuhoava voima.

Vihollinen saattaa saarnata vaikkapa nuorille näin, että sinulla on vain yksi nuoruus, että ehtiähän sitä sitten vanhempanakin tehdä parannuksen, että nauti elämästä tai ota ilo irti.

Mutta on hyvä muistaa, että vihollinen on valheen pääruhtinas.

Maailman mukautuminen ja maailman rakastuminen vie eroon.

Tästä Raamattu meitä varoittaa.

Tuosta aikaisemmin jo puhuttiinkin noista kiusauksista, joita me kohtaamme elämässämme ja tässä ajassa.

Ajan kuvanmuutos, arvojen muutos osoittaa, että ihminen luopuu Jumalan sanasta ja hyväksyy synnin.

Ja voimme sanoa, niin kuin Tessalonikalaiskirjassa Paavali kirjoittaa, että synnin ihminen ilmoitetaan tässä ajassa.

Raamatun opetusta kiistetään ja kyseenalaistetaan.

Nostin tähän tällaisen kysymyksen myöskin, että voiko väsymys vaikuttaa jossakin elämäntilanteessa siihen, että tapahtuu myöskin uskossa väsymystä.

Entä kaveripiirin mielipide tai ulkoinen paine?

Sitten kun synti vaikuttaa ihmisessä.

Sitten kun synti vaikuttaa ihmisessä.

Tuo Jeesuksen puhuma vertauskuva Viinipuusta on hyvä kuvaus siitä, millä tavalla Jumala meitä valtakuntansa keskellä hoitaa.

Eli on tärkeää, että me säilymme elävässä yhteydessä Jumalan valtakuntaan ja sen kautta myöskin elävässä yhteydessä Herran Jeesukseen Kristukseen, joka on tämän valtakunnan kuningas.

Eli tämän valtakunnan keskellä, tämän Viinipuun oksana me saamme Jumalan lapsina tulla hoidetuksi Jumalan pyhällä sanalla ja evankeliumilla.

Ja sillä tavalla taivaan Isä pitää meistä huolta niin, että varjellumme uskossa.

Ja usko tuottaa pyhän hengen kautta terveitä hedelmiä.

Ja siksi kannattaa tulla Jumalan sanan kuuroon.

Halusin sen tuohon kalvon loppuosaan kirjoittaa, että seurakuntaan käyminen on juuri tältä kannalta meille äärimmäisen tärkeä asia.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Me saamme tulla uskossa hoidetuksi ja vahvistetuksi ja virvoitetuksi.

Vielä pari kuvaa tästä Jumalan valtakunnan hoidosta ensin.

Tämä on siis Jumalan valtakunta, jonka keskellä me saamme asua.

Sillä sinun on valtakunta niin kuin Jeesus Isä meidän -rukouksessa opettaa.

Ja kristinoppi puhuu siitä, että Kristuksen työ maailmassa jatkuu pyhän hengen työnä hänen seurakunnassaan.

Siis pyhän hengen työnä hänen seurakuntansa kautta ja keskellä.

Ja usko tulee kuulemisesta, ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Kristinoppi muistuttaa meitä siitä, että pysyäksemme ja vahvistuaksemme uskossa meidän tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa, Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä.

Eli aivan niin kuin hebrealaiskirjassa muistutetaan, että ei ole hyvä antaa ylön, ei ole hyvä antaa ylön, ei antaa ylön seurakunnan yhteisiä kokoontumisia.

Luther kirjoittaa, että sielulla ei ole muuta täällä maan päällä eikä taivaassa, josta se elää kuin se pyhä evankeliumi eli Jumalan sana.

Siksi on niin tärkeää, että me saamme olla tuon Jumalan sanan ja evankeliumin kuulossa ja hoidettavina.

Ei antaen ylön yhteistä seurakuntaa. Ei antaen ylön. Ei antaen ylön.

Vähän niin kuin kysymyksen tyyppisiä ajatuksia, että kumman valitset? Valitsetko nettiseurat vai menetkö paikan päälle?

Voimme tästäkin todeta, että eri elämäntilanteissa varmasti meidän mahdollisuutemme osallistua fyysisesti seuratilaisuuteen saattavat olla rajoitettuja.

Saattaa olla rajoitettuja.

Ja silloin nettiseurat ovat kallisarvoinen lahja meille.

Mutta jos voimme kuitenkin valita, että menemmekö paikan päälle vai jäämmekö kotiin kuuntelemaan, niin tuo kysymys on joskus hyvä tehdä itselle.

Eli ajatus, ainakin oma kokemus on se, että kun saa fyysisesti tulla Jumalan lasten seuroihin, siellä näkee niitä matkaystäviä, veljiä ja sisaria.

Ja sielläkin saa kuulla sitä samaa Jumalan sanaa ja evankeliumin lohduttavaa sanomaa.

Niin siinä saa aivan kuin samanaikaisesti tuon Jumalan sanan kuulemisen lisäksi kokea sitä yhteistä rakkautta, mitä Jumalan lasten kesken voidaan kokea.

Se on arvokas asia.

Sitten kun istun seuroissa, niin selaanko kännykkää vai kuuntelenko puhetta?

Tämä kysymys ehkä tulee ennen kaikkea lähelle nuoria, jotka paljon ovat kännykän kanssa tekemisissä.

Joskus saattaa olla niin, että seuratilaisuudessakin kännykkä sitten on enemmän esillä kuin seurapuheen kuunteleminen.

Tuo... Emme me näistä lakia halua tehdä, mutta ehkä itsellemme on hyvä muistuttaa, että silloin kun olemme seuroissa, niin olisi varmasti hyödyllistä ja hyvä keskittyä siihen sanan kuulemiseen.

Mikä on oikea vastuullisuus elämässämme?

Tämä ehkä on tällainen keski-ikäisen ihmisen kysymys.

Minkälaisia tavoitteita asetamme itsellemme?

Tämä on se, että me olemme seuroissa, niin sieltä on oikea vastuullisuus elämässämme.

Ohjaako sydämen usko valintojamme vai joku muu?

Lepupäivän pyhittäminen oli tuossa edellisessä kuvassakin jo kertaalleen esillä.

Evankeliumivoima muistutuksena.

Samoin rukouksen voima muistutuksena ja rohkaisuna.

Ja viimeisenä muistutuksena se, että me olemme Jumalan lapsena nimenomaan sen vuoksi, että kerran pääsisimme perille taivaan kotiin.

Veljet ja sisaret, tällainen oli tämä alustuspuheenvuoro.

Ehkä hajanaisia ajatuksia, ehkä liian paljonkin rönsyjä tässä, mutta toivottavasti tämä muodostaa ja antaa eväitä yhteiselle keskustelulle.

Kiitoksia.

Sä varten hän on hyvin Jumalan lapsena.

Hyvä.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.