Messu/saarna Kinnulan kirkossa 12.10.2025 09.58

Nouskaamme kuulemaan Pyhää evankeliumia Luukkaan evankeliumin 14. luvusta. Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi.

Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi, onko sapattina lupa parantaa vai ei. He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois.

Sitten hän taas kysyi, miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti. Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.

Jumala on meidät kaikki kutsunut omiin tehtäviin. Maailman alussa Jumala kutsui ihmiset viljelemään ja varjelemaan. Maanviljelijäkin on saanut erityisen kutsun. Jumala säätää säät ja ilmat. Hän on luonut maailman sellaiseksi, että täällä voidaan viljellä ja varjella.

Maalla on ihmeellisesti sen suunnitellut, että kun jyvä kylvetään maahan, niin se kasvaa. Se kasvaa viljaksi, joka voidaan korjata paltiin. Puhumme kasvun ihmeistä. Ihmiset, emme voi ymmärtää tällaista, miten se tapahtuu. Tämä vehnän jyvä on kuoltava, jotta saataisiin siitä satoa.

Ihminenkin on tätä yrittänyt keinotekoisesti tehdä, mutta ei ole onnistunut. Siksi on tärkeää, että Jumala on meille lahjoittanut lahjansa ja myöskin viisautta. Jumalan viisautta on sekin, että me saamme toimia erilaisissa tehtävissä.

Maanviljelijätkin hyvin tunnustavat sen, että jos kaikki viljelisivät maata, niin tämä yhteiskuntamme ei ehkä toimisi. Ja me muut tunnustamme sen, että elleivät maanviljelijät viljelisi, hoitaisi karjaansa, niin sekään ei onnistuisi. Me tarvitsemme ruokaa, me tarvitsemme viljaa, me tarvitsemme yhteistyötä.

Raamatun mukaan ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Siksi Jumala laittoi ihmiset myöskin kylvämään hengellistä siementä. Hän antoi poikansa, Jeesuksen Kristuksen, syntyä tänne maan päälle ihmiseksi, jotta vanhan liiton uskoville voitaisiin puhua lupauksen samasta, ja jotta uuden liiton uskovat voisivat uskoa täyttyneeseen lupaukseen.

Ilman Jumalaa me emme voi pelastua. Niin kuin ihmiset eivät voi tehdä sellaista viljan siementä, joka pystyisi tuottamaan uutta viljaa, niin ei myöskään hengellisessä mielessä ihminen pysty tuottamaan sellaista satoa, joka kelpaisi Jumalalle.

Hengellisessä mielessä ei ihminen voi keksiä sellaista siementä, joka voisi tuottaa uutta elämää. Vaan tuon hengellisen siemenenkin on Jumala itse luonut. Hän tänne maan päälle järjesti valtakuntansa, niin että sen keskellä voidaan uskoa Jumalan valtakunnasta. Voidaan kutsua uskomaan myös niitä, jotka eivät vielä usko.

Jeesus esitti kertomuksen neljänlaisesta kylvömaasta, että Jumalan siementä on heitettävä kaikkialle ja luotettava siihen, että Jumala antaa kasvun.

Tässä evankeliumitekstissämme oli koolla ihmisiä, jotka ajattelivat pystyvänsä itse tuottamaan sellaista hedelmää, sellaista kasvua, joka kelpaa Jumalalle. Nämä fariseukset olivat ihmisiä, jotka tiesivät omasta mielestään, mikä on Jumalan tahto.

Raamatun mukaan kuitenkin he jättivät pois laista kaikkein tärkeimmän: laupeuden ja uskollisuuden. He kyllä maksoivat kymmenykset jopa mintusta ja kuminasta. He paastosivat jopa useita kertoja viikossa, vaikka Jumala ei sitä olisi vaatinut.

He lahjoittivat jopa kaikki varansa temppelin rahavarastoon ja vetosivat sitten siihen, että he eivät voi huolehtia vanhemmistaan, kun he ovat omaisuutensa lahjoittaneet temppelin hyväksi. Eivätkä he olleet valmiita auttamaan lähimmäistään, vaikka hän olisi härässäkin, jos oli sapatti.

Jos joutui heitä opettamaan sapattin viettoon liittyvissä asioissa. Sapatti oli tuolloin lepopäivä. On tärkeää, että me muistaisimme, että tämä lepopäivä on edelleenkin voimassa. Ja muistamme kolmannen käskyn: pyhitä lepopäivä.

Me voimme miettiä sitä, mitä on lepopäivän pyhittäminen meidän aikanamme. Tarkoittaako se sitä, että jos me olemme matkalla ja autostamme puhkeaa rengas, että me emme voi vaihtaa sitä sunnuntaina, vaan meidän on odotettava maanantaihin, vaikka olisi talvipakkanen? Lepopäivän pyhittäminen sitä merkitsee?

Kyllä me voimme. Me voimme autorenkaan vaihtaa, jotta pääsemme jatkamaan matkaa. Mutta voimme kysyä itseltämme, merkitseekö se sitä, että meidän on sunnuntaina tietoisesti vaihdettava autoomme talvirenkaat.

Toki joskus voi tulla tilanne, että yllättäen sataa vaikkapa 40 senttiä lunta maanantai-aamuna päästävä liikkeelle. Ja tällöinkin ehkä joudumme sunnuntaina vaihtamaan renkaat autoomme. Mutta merkitseekö se sitä, että me tietoisesti ajattelemme, että sunnuntai on hyvä renkaavaihtopäivä?

Meidänkin aikanamme on monia asioita, jotka voitaisiin tehdä arkena ja näin antaa tilaa lepopäivän pyhittämiselle. Nämä ovat meille kaikille hyvin sellaisia kohtalokkaita kysymyksiä, minkä tahdo näillä ketään loukata. Haluan vain kirkastaa sitä, mikä on Jumalan tahto meidänkin aikanamme.

Kyllä maanviljelijäkin joutuu tekemään välttämättömiä tehtäviä myöskin sunnuntaina. Jeesuskin näin opetti, jos vaikkapa härkä putoaa kaivoon tai jokin muu tämänkaltainen asia tapahtuu. Ja onhan lehmät lypsettävä sunnuntainakin.

Kyllä me sisimmässämme ehkä tiedämme, mikä on välttämätöntä. Mutta muistammeko me aina olla kuuliaisia tuolle äänelle?

Nuo ihmiset, jotka olivat nyt koolla fariseusten johtomiehen kodissa, tarkkailivat Jeesusta, mitä hän tekisi, kun hänen luokseen tuli vesipöhä ja sairastava mies. Ja hän tiesi noiden ihmisten ajatukset, ja siksi Jeesus kysyi noilta ihmisiltä, onko sapattina lupa parantaa vai ei.

Erään kerran Jeesus kysyi fariseuksilta, kumpi on sapattina luvallista: tehdä hyvää vai tehdä pahaa? Pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen? He eivät vastanneet silloinkaan mitään.

Kysyypä Jeesus kerran niinkin, että jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös. Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää.

Erään kerran Jeesus keskusteli fariseusten kanssa ja sanoi heille: te tekopyhät, jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan.

Tätä Abrahamin tytärtä on saatana pitänyt siteissä ennen jo 18 vuotta. Eiköhän hän olisi saanut päästää vapaaksi sapattina?

Ja erään kerran Jeesus vetosi siihenkin, että Mooses sääti teille ympärileikkauksen. Se ei tosin ole eräisin Moosekselta, vaan kantaisiltä. Ja te toimitatte sen myös sapattina.

Jos kerran ihminen ympärileikkaa sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?

Näin me tulemme siihen, että usko opettaa meitä. Pyhä Henki neuvoo meitä. Jumalan armo kertoo meille, mitä on oikeaa. Sapattin vietto. Mitä on lepopäivän pyhittäminen? Lutherin mukaan se on sitä, että me mielellämme kuuntelemme Jumalan sanaa.

Hyvät kuulijat, eikö ole niin, että Jumalan sana on meille välttämätöntä, jotta me pysymme hengellisessä mielessä elossa? Jos ihminen ei ajallisessa elämässä saa ruokaa, vaikkapa leipää, niin hän ennen pitkää kuolee ravinnon puutteeseen.

Hengellisessäkin mielessä on näin. Ellei ihminen saa olla Jumalan sanan äärellä, niin ihminen kuolee. Hän on näin.

Vaikkapa sadonkorjuun aikaan saatettiin syödä vähän paremmin. Saattoi olla juhlapäiviä, jolloin erityisesti käytettiin niitä varastoja, joita oli saatu hankittua, kun Jumala oli siunannut satoa.

Sitten oli paljon sellaisia aikoja, jolloin syötiin hyvin arkisesti. Ja näin on varmaan vieläkin. Mutta tosiaan hengellisessä mielessä on aina juhlapöytä katettuna. Taivaan herkut ovat valmiina nautittaviksi Jeesuksen lahjoina.

Tänään me saamme katsella Jumalan valtakunnan ruokapöytään, joka on aivan kukkurillaan. Erityisesti syntisiä, epäileviä kutsutaan tuohon Jumalan valtakunnan aterialle. Kutsutaan sellaisia, joilla ei itsellään ole mitään, ja heille annetaan lahjaksi kaikki.

Tänään Jumalan valtakunnan evankeliumia saarnataan maan ääriin asti. Tänään me voimme ymmärtää tämän maan ääriin käsitteen niinkin, että me psalmirukoilijan tavoin rukoilemme: kuule huutoni, Jumala. Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.

Sinä voit nostaa minut turvaan kalliolle, jollei itse en jaksaisi nousta. Jumalan valtakunnan evankeliumi nostaa sinut tänään epäuskosta, kaikista synneistä Jumalan valtakunnan vapauteen, iloon ja rauhaan.

Ja rohkaisee myöskin ennen uskonutta iloitsemaan siitä, että evankeliumin voima kantaa. Te kaikki saatte tänään täällä kirkossa ja nettiradion äärellä uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Iloitkaamme siitä, että saamme olla tällaisilla päivälliskutsuilla, tällaisella aterialla. Saakoon se sydämessämme aikaan kiitollisuutta. Näyttäköön se meille, miten suuri lahja on myöskin ajallinen leipä.

Rukoilkaamme maanviljelijöiden puolesta, karjanhoidosta elantonsa saavien puolesta. Rukoilkaamme toinen toisemme puolesta. Rukoilkaamme, että rauha saisi palata Ukrainaan, jotta sielläkin voitaisiin viljellä niitä peltoja, joita Jumala on sinne siunannut.

Näin me saamme ajatella, että Jumala näkee, Jumala kuulee ja Jumala auttaa. Auttakoon Hän ennen kaikkea meitä kaikkia uskomaan. Uskaamme tunnustamaan pyhäkristillinen usko:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.