Höstmöte/Fi Se Predikan I Dalarnas Fridsförening 25.09.2020 19.03

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

I Faderns, Sonens och den Helige Andens namn. Amen.

Hiljennymme tämän illan seurojen ja syysseurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Inför kvällens möte och till början av höstmötet stillar vi oss till gemensam bön.

Rakas Taivaallinen Isä, pyhä ja vanhurskas Jumala.

Kära Himmelske Fader, helige, rättfärdige Gud.

Tänään meillä on monta aihetta kiitokseen.

Idag har vi många anledningar till tack.

Saamme iloita siitä, mistä juuri tässä alkuvirressä lauloimme.

Vi får glädjas åt det som vi sjöng om här i psalmen.

On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliisi.

Det är en glädje när jag får komma till ditt tempel, Herre.

Tunnemme suurta kiitosta siitä, että todella saamme kokoontua näihin seuroihin näissä merkeissä.

Vi känner verkligen stor tacksamhet, att vi får samlas till detta möte.

Kiitämme sinua, rakas Isä, kuluneesta kesästä ja alkaneesta syksystä.

Vi tackar dig, käre Far, för den gångna sommaren och början på hösten.

Kiitämme siitä kauniista luonnosta, jonka olet antanut meidän asuttavaksemme.

Vi tackar dig för den vackra naturen som du har gett oss att bo i.

Kiitämme koko sinun luomakunnastasi, rakas Taivaallinen Isä.

Vi tackar dig för hela din skapelsegärning, kära Himmelske Fader.

Rakas Taivaan Isä, olet antanut meille tälle taivastielle saattomiehiä, rakkaita ystäviä.

Käre Himmelske Fader, du har gett oss vandringsvänner och följeslagare till himmelsfärden.

Niistä saamme sinua tänäkin iltana kiittää.

Vi får tacka dig för det i dag.

Kiitämme koko sinun valtakunnastasi, jossa sinä meitä kannat.

Vi tackar dig för hela ditt rike, där du bär oss.

Tänäänkin suurin kiitos, rakas Isä, tuomme sinulle siitä henkilökohtaisesta uskosta, jota sydämissämme saamme kantaa.

Det allra största tacket i dag vill vi bära fram för att vi får bära vår personliga tro i våra hjärtan.

Se on se suurin aarre, minkä ihminen voi täällä ajassa omistaa.

Det är den största skatten som människan kan äga här i tiden.

Siksi kiitämme Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta.

Därför tackar vi också för din Son, Jesus Kristus,

joka teki kaiken tämän mahdolliseksi.

Som gjorde allt detta möjligt för oss.

Sinä uhrasit hänet täydellisenä uhrina Golgatan keskimmäisellä ristillä.

Du offrade honom som det fullkomliga offret på Golgatas mittersta kors.

Näin avasit meille tien luoksesi iankaikkiseen elämään taivaaseen.

På detta sätt öppnade du vägen till den eviga livets himmel.

Näihin seuroihin kokoontuneina, rakas Isä, me rukoilemme sinua.

När vi nu samlats i detta möte, så ber vi dig, käre Far,

olisit Henkesi kautta läsnä, niin kuin olet luvannut,

att du är närvarande genom din Ande, så som du lovat,

että sinä olisit avaamassa sanasi tahtosi jälkeen,

att du öppnar ditt ord enligt din vilja,

että saisimme tulla ravituiksi ja saisimme ottaa askelta taivastiellä.

Så att vi får näring och kan ta ännu ett steg på himmelsvägen.

Missä vain kuuntelemmekin tänä iltana näitä seuroja, rakas Isä, ole sielläkin kanssamme.

Var vi än lyssnar på dessa möten i kväll, käre Far, var med oss.

Rukoilemme niin kuin Poikasi on meitä opettanut.

Vi ber så som din Son lärt oss.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Fader vår, som är i himmelen. Helgat varde ditt namn. Tillkomme ditt rike. Ske din vilja, såsom i himmelen, så ock på jorden. Vårt dagliga bröd giv oss i dag och förlåt oss våra skulder, såsom vi ock förlåta dem oss skyldiga äro. Och inled oss icke i frestelse, utan fräls oss ifrån ondo. Ty riket är ditt och makten och härligheten i evighet. Amen.

Yhteiseksi tutkimisen aiheeksi ajattelin lukea tekstin täältä Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.

Som gemensam betraktelse tänkte jag läsa som text ifrån Johannes första brev,

sen toisesta luvusta jakeet neljätoista–seitsemäntoista.

Ifrån det andra kapitlets verser fjorton till och med sjutton.

Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti:

Orden lyder i Jesu namn enligt följande:

Lapseni, minä kirjoitan teille. Te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille. Te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille. Te olette voimakkaita. Jumalan sana pysyy teissä ja te olette voittaneet pahan. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. Aamen.

Jag har skrivit till er barn. Ni känner Fadern. Jag har skrivit till er fäder. Ni känner honom, som är till från början. Jag har skrivit till er som är unga. Ni är starka och Guds ord förblir i er, och ni har besegrat den onde. Älska inte världen och det som finns i världen. Om någon älskar världen, finns inte Faderns kärlek i honom. Ty det som finns i världen, vad kroppen begär, vad ögonen åtrår, vad högfärden skryter med, det kommer inte ifrån Fadern, utan från världen. Och världen förgår med sina lockelser. Men den som gör Guds vilja, består för evigt. Amen.

Monissa kiusauksissa ja syntisen tuntoisena olen tullut tälle paikalle.

I många frestelser och jag känner mig syndig när jag kommit till denna plats.

Haluan kuulla evankeliumia. Saanko uskoa kaikki synnit anteeksi?

Jag vill höra evangeliet. Får jag tro alla synder förlåtna?

Haluan uskoa yhdessä Jumalan lasten kanssa.

Jag vill tro tillsammans med Guds barn.

Teksti, jonka luimme, on osa Johanneksen kirjettä sen ajan uskovaisille noin kaksi tuhatta vuotta sitten.

Den text som vi läste är en del utav Johannesbrevet, som skrevs till den tidens troende för ungefär tvåtusen år sedan.

Johannes kertoo tästä kirjeestä, että hän kirjoittaa sen niille, jotka uskovat Jumalan Pojan päälle.

Johannes berättar om detta brev och säger att han skriver det till dem, som tror på Gud.

Jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.

För att ni ska veta, att ni har det eviga livet.

Tunnetteko te, rakkaat lapset ja nuoret, tämän Johanneksen?

Känner ni, kära barn och ungdomar, till Johannes?

Muistatteko tekin, rakkaat veljet ja sisaret, vanhemmatkin, kuka tämä Johannes on, joka on tämän kirjeen kirjoittanut?

Kommer även ni, bröder och systrar, ni vuxna också ihåg vem som var Johannes, han som skrev det här brevet?

Kyseessä on se Jeesuksen opetuslapsi, josta sanotaan: se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti.

Det är frågan om den utav lärjungarna, som man säger, den som Jesus älskade.

Hän on kirjoittanut viisi eri kirjaa tähän Pyhän Kirjan kokoelmaan.

Han har skrivit fem olika böcker i denna heliga bok, Bibeln.

Johanneksen evankeliumi.

Johannesevangelium.

Ensimmäisen, toisen ja kolmannen Johanneksen nämä kirjeet.

Första, andra och tredje Johannesbrevet.

Ja sitten hän on myös kirjoittanut, ee, Ilmestyskirjan.

Sedan har han också skrivit Uppenbarelseboken.

Johannes sai elää Jeesuksen kanssa silloin, kun Jeesus oli täällä ajassa.

Johannes fick leva tillsammans med Jesus, då Jesus fanns i tiden.

Ja ehkä muistatte sen, että Johannes sai aivan erityisen tehtävän siellä ristin juurella, kun Jeesus oli, ee, naulittuna sinne ristille.

Och kanske kommer ni ihåg, att Johannes fick en alldeles särskild uppgift, då Jesus var uppsatt på korset.

Hän sai tehtävän huolehtia aivan erityisesti Jeesukselta. Hän sai tehtävän huolehtia Jeesuksen äidistä Mariasta.

Johannes fick uppgiften från Jesus att ta hand om Jesu mor Maria.

Johannes oli ainoa näistä kahdestatoista opetuslapsista, joka sai kuolla luonnollisen kuoleman.

Johannes var den enda utav Jesu tolv lärjungar som dog en naturlig död.

Hän eli perimätiedon mukaan elämänsä viimeiset vuodet Efeson kaupungissa Vähässä-Aasiassa.

Enligt traditionen så levde Johannes de sista åren i Efesos i Mindre Asien.

Siellä hän huolehti Jeesuksen äidistä Mariasta.

Där tog han hand om Jesu mor Maria.

Aivan erityisesti tämä rakas opetuslapsi nostaa esille rakkauden, sen rakkauden, jonka Jumala on osoittanut meitä ihmisiä kohtaan.

På ett alldeles särskilt sätt så lyfter Johannes fram den kärlek som Gud har riktat gentemot människorna.

Hän on kirjoittanut sen pienoisevankeliumin muistiin.

Han har skrivit det lilla evangeliet.

Jossa sanotaan, että sillä niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa.

Där det står att: så mycket har Gud älskat världen, att han gav sin ende Son,

niin, että jokainen, joka uskoo hänen päälle, ei hukkuisi, mutta saisi iankaikkisen elämän.

att var och en som tror på honom inte ska gå till förtappelsen, utan få det eviga livet.

Kirjeen vastaanottaja on sen ajan Jumalan lapset.

Den som tar emot brevet är den tidens Guds barn.

Mutta kirjeen vastaanottaja olemme sinä ja minä, jotka olemme näissä seuroissa tänä iltana.

Men mottagare av brevet är även du och jag, som sitter här på mötet i dag.

Raamattu on siksi kirjoitettu meille, että mekin selviäisimme tämän maailman ajan läpi ja mekin pääsisimme joskus taivaaseen, kun se aika tulee.

Bibeln är skriven för att hjälpa oss att ta oss igenom den här tiden, så att vi också ska komma till himlen den tiden det är dags.

Raamatusta löytyy ne tienviitat, ne ohjeet ja neuvot,

I Bibeln hittar vi vägvisarna, skyltarna och råden,

jotka osoittavat taivastien, tien Isän luokse, perille taivaaseen.

som visar oss himmelvägen, vägen fram till vår Far i himmelen.

Niin kuin Johannes tässä hänen kirjeessään sanoo, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.

Så som Johannes säger här i sitt brev, så att ni ska veta att ni har det eviga livet.

Eikö olekin ihana ja turvallinen asia?

Är det inte underbart och tryggt?

Että näin uskomalla meillä on luvassa iankaikkinen elämä taivaassa.

Att genom att tro så här, så har vi blivit lovade det eviga livet i himlen.

Älä, rakas kuulija, koskaan jätä tätä tietä!

Kära åhörare, lämna aldrig denna väg.

Jos joku on sellainen, joka kuuntelee, joka ei ole vielä uskomassa.

Om det är någon som lyssnar, som ännu inte är troende.

Sanomme, niin kuin usein Jumalan lasten seuroissa aluksi sanotaan: Teit hyvin, kun tulit.

Så säger vi, så som man ofta säger till en början i Guds barns möten: Du gjorde gott som kom.

Rukoilemme sitä, että Jumala sinulle avaisi uskon ja saisit parannuksen armon ja pääsisit Jumalan joukon kanssa taivaaseen.

Vi ber om att Gud skulle öppna tron för dig, att du skulle få bättringens nåd och tillsammans med Guds skara komma till himlen.

Tässä meidän tekstissämme Johannes kirjoittaa: Lapseni, minä kirjoitan teille. Te olette oppineet tuntemaan Isän.

I vår text skriver Johannes: Jag har skrivit till er barn. Ni känner Fadern.

Rakkaat pienet Jumalan lapset, rakkaat lapset.

Kära små, kära Guds barn.

Tämä kirje on osoitettu kaikille Jumalan lapsille.

Detta brev är skrivet till alla Guds barn.

Mutta ajattelen, että tässä aivan erityisesti Johannes tahtoo puhua teille, rakkaat pienet lapset.

Men jag tänker mig, att i det här brevet så vill Johannes tala alldeles särskilt till er små barn.

Hän sanoo: Te olette oppineet tuntemaan Isän.

Han säger: Ni känner Fadern.

On valtavan suuri asia, että olet saanut syntyä uskovaiseen kotiin.

Det är en enormt stor sak att du har fått födas till ett troende hem.

On äärettömän suuri asia, että saat tänä päivänä iästä riippumatta olla Jumalan lapsi.

Det är oändligt stort, att oavsett vilken ålder du är i, så får du i dag vara Guds barn.

Te olette oppineet tuntemaan Isän.

Ni har fått lärt känna Fadern.

Kenestä Isästä tässä on kyse?

Vilken far handlar det om här?

Eikö ole kyse taivaallisesta Isästä?

Är det inte frågan om den himmelske Fadern?

Jumala, joka on kolmiyhteinen.

Gud, som är treenig.

Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Fadern, Sonen och den Helige Anden.

Jumalan Pyhä Henki asuu sydämessäsi, rakas Jumalan lapsi.

Guds Ande bor i ditt hjärta, kära Guds barn.

Se on yksi osa tästä jumaluuden, ee, kolminaisuudesta.

Det är en del av den gudaktiga treenigheten.

Ajatelkaa, että kun opetuslapset kerran kysyivät Jeesukselta, että kuka on suurin taivasten valtakunnassa?

Tänk er att lärjungarna frågade Jesus en gång: Vem är den största i himmelriket?

Ehkä he ajattelivat, että voi, jos Jeesus sanoisi, että sinä Johannes tai sinä Jaakob tai Pietari, jotka olivat siinä.

De kanske tänkte att han skulle svara: Du, Petrus eller du, Jakob eller du, Johannes eller någon av dem som var där.

Aivan niin kuin he olisivat halunneet olla jonkinlaisia johtajia Jumalan valtakunnassa.

Precis som om de skulle ha velat vara någon slags ledare i Guds rike.

Muistatteko, mitä Jeesus teki?

Men kommer ni ihåg vad Jesus gjorde?

Hän otti pienen lapsen.

Han tog ett litet barn.

Ja asetti sen näiden isojen poikien, miesten eteen.

Och ställde det framför de här männen.

Ja sanoi: Kuka ei käänny ja tule niin kuin tämä lapsi, hänellä ei ole osaa taivasten valtakunnassa.

Den, som inte omvänder sig och blir som det här barnet, har ingen del i det himmelska riket.

Pieni lapsi on uskon esikuva.

Det lilla barnet är trons förebild.

Voi kuinka paljon mekin saamme aikuisina oppia näiltä lapsilta!

Det är så väldigt mycket vi som vuxna får lära oss av barnen.

Kun ihminen varttuu, niin ehkä alkaa jotakin ymmärtämään.

När människan växer upp, så kanske man börjar förstå någonting.

Ja alkaa ehkä miettimään asioita tavalla, joka ei aina ole niin hyvä.

Och kanske börjar man fundera över saker på ett sätt som kanske inte alltid är bra.

Ajattelen näin, että pieni lapsi vain uskoo.

Jag tänker så, att ett litet barn bara tror.

Valtavan suuri, ihana asia, että jaksaa vain uskoa. Siinä meillä on paljon oppimista, ei meidän tarvitse muuta.

Det är en underbart stor sak att kunna bara tro. Där har vi mycket att lära. Vi behöver inget annat.

Sitten tässä Johannes kirjoittaa: Isät, minä kirjoitan teille, te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti.

Sedan skriver Johannes: Fäder, ni känner honom, som är till från början.

Kyllä, isät ja äidit ja vanhemmat Jumalan lapset ovat monesti kokeneet monia asioita, joita nuoremmat eivät ole kokeneet.

Nog är det så, att mammor och pappor och andra vuxna har fått erfara många saker som de unga ännu inte erfarit.

Te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut jo alusta asti.

Ni har lärt känna honom som är till från början.

Kun keskustelee vanhempien uskovaisten kanssa tiestä ja matkasta,

När man diskuterar om färden och resan med andra äldre,

niin monesti elämä on saattanut antaa koviakin koettelemuksia.

så är det många gånger så, att livet har kunnat ge svåra prövningar.

Koettelemuksia ja kokemuksia, joita ajattelen, että usein on hyvä jakaa meille nuoremmille ja teille vielä nuoremmille.

Prövningar och erfarenheter som kan vara bra att dela med sig till oss som är yngre och till andra som är ännu yngre.

Voi kuinka paljon me saisimme oppia vanhemmilta ihmisiltä, Jumalan lapsilta!

Det är mycket som vi kan lära av äldre människor, Guds barn.

He ovat nähneet paljon sellaista ja kokeneet paljon sellaista, jota nuoremmat eivät ole nähneet ja kokeneet.

De har sett och erfarit mycket sådant som yngre ännu inte har sett eller erfarit.

Jumala on kuitenkin varjellut uskomassa.

Gud har bevarat i tro.

Tai on saatu matkan varrella jossakin vaiheessa parannuksen armon.

Eller så har man någon gång under livets färd fått bättringens nåd.

Monet heistä ovat sellaisia, jotka ovat ehkä käyneet maailmassa mutkan.

Det kan vara många som kanske har tagit en sväng ut i världen.

Olen kuullut heidän sanottavan: Ei siellä ole mitään voitettavaa.

Jag har hört dem säga: Där finns inget att vinna.

Ei kannata koskaan kieltää uskoa.

Det är inte värt att någonsin förneka sin tro.

Kannattaa aina pitää kiinni uskosta ja luottaa siihen, että Jumala auttaa.

Det är värt att alltid hålla fast vid sin tro och lita till att Gud hjälper.

Usein mietin, kun lueskelen Raamattua, Vanhan liiton uskovaisia.

Många gånger när jag läser Bibeln, så funderar jag över det gamla förbundets troende.

Ja aivan erityisesti nyt minulla tuli mieleen kuningas Daavid.

Alldeles särskilt kom jag att tänka på konung David.

Daavid, joka kirjoittaa sen niin ihanan paimenpsalmin,

David, som skriver den underbara herdepsalmen,

joka alkaa sanoilla: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

som börjar med orden: Herren är min herde, mig skall intet fattas.

Ajatellaan, että Daavid kirjoitti tämän psalminsa, kun hän oli jo aika vanha mies.

Man tänker att David skrev den här psalmen när han redan var en till åren kommen man.

Hän sai ja hän joutui kokemaan monia vaikeita asioita elämän aikana.

Han tvingades erfara många svåra händelser under sitt liv.

Edellisen kuninkaan vainoa.

Den föregående konungens förföljelse.

Monia sotia.

Och många krig.

Monia vaikeuksia.

Många svårigheter.

Yksi hänen rakas poikansa kuoli nuorena.

En utav hans kära söner dog ung.

Mutta mitä Daavid ennen kaikkea joutui kokemaan?

Men vad tvingades David framför allt erfara?

Sen, mitenkä sielujen vihollinen houkutteli syntiin.

Det var det att själafienden lockade till synd.

Hän joutui syntiin, ee, huoruuden syntiin.

Han råkade i horskappens synd.

Ja hän murhasi tämän, ee, vaimon miehen, jonka kanssa hän oli maannut.

Och han mördade kvinnans make, som han hade begått hor med.

Kuitenkin hän kirjoittaa: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Ändå skriver han: Herren är min herde, mig skall intet fattas.

Olen usein miettinyt, miten Daavid varjeltui uskomassa.

Jag har många gånger funderat över hur David kunde bevaras i tro.

Hänen edeltäjänsä Saulista ei jäänyt hyvää todistusta.

Om hans föregångare Saul blev det inget gott vittnesbörd.

Hän ei kuollut uskovaisena.

Han dog inte som troende.

Hänen poikansa Salomo, joka seurasi Daavidia kuninkaana, siis Daavidin poika Salomo, hänestäkään ei jäänyt hyvää todistusta.

Salomo, som var efterföljare som konung efter David, alltså Davids son Salomo, inte heller han lämnade något gott vittnesbörd.

Mutta Daavid, hän varjeltui uskomassa kaikesta huolimatta. Ajatelkaa!

Men trots allt detta så bevarades David i tro. Tänk er!

Olen ajatellut, että ehkä Daavid kuitenkin loppujen lopuksi halusi olla uskomassa. Hän lankesi synteihin.

Jag tänker att slutligen så var det så, att David ville vara troende, även om han föll i synd.

Olette ehkä tekin, rakkaat veljet ja sisaret, kokeneet sen, kuinka kipeää tekee, kun lankeaa syntiin.

Kanske har även ni, systrar och bröder, erfarit hur ont det gör när man faller i synd.

Daavid kirjoittaa, että hän itki syntejä.

David skriver att han grät över sina synder.

Jumala lähettää uskovaisen veljen hänen luoksensa,

Gud sänder en troende broder till honom,

joka puhuttelee Daavidia.

som talar till David.

Ja Daavid sanoo tälle uskovaiselle Natan-veljelle: Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.

Och David säger till denna troende broder Natan: Jag har syndat gentemot Herren.

Hän tunnusti syntinsä,

Han bekände sina synder,

mutta sai kuulla evankeliumin.

och fick höra evangeliet.

Naatan vastasi hänelle: Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.

Natan svarade till honom: Herren befriar dig nu från dessa synder och du behöver inte dö.

Siksi ajattelen, että Daavid myös tässä tutussa paimenpsalmissa voi neljännessä jakeessa kirjoittaa:

Därför tänker jag att David skriver i denna välkända herdepsalm i fjärde versen:

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa.

Även om jag vandrar i dödsskuggans dal, så är jag inte rädd för något farligt.

Sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Ty du går med mig. Du leder mig med din hand och du styr mig med herdestaven.

Näin ihmeellisellä tavalla Jumala varjeli Daavidin uskomassa. Hän sai parannuksen armon ja hänestä jäi hyvä todistus.

På detta förunderliga sätt så bevarade Gud David i tro.

Kyllä Daavid olisi halunnut elää hyvää ja uskovaisen elämää läpi koko hänen elämänsä.

Nog hade David önskat att han hade fått leva ett gott och troende liv genom hela sitt liv.

Ei siitä syntielämästä varmasti jäänyt hyvä maku.

Det blev säkerligen ingen god smak efter syndalivet.

Siitä jäi arvet, niin kuin sanotaan.

Det lämnade ärr efter sig, så som man säger.

Mutta hän oli saanut oppia tuntemaan armollisen Jumalan.

Men han hade fått lära känna den nåderike Guden.

Ajatelkaa, rakkaat kuulijat tänä iltana: ei ole yhtään niin suurta syntiä eikä niin suurta syntistä ihmistä, etteikö saisi uskoa syntinsä anteeksi.

Tänk er, kära åhörare i kväll: det finns inte någon sådan stor synd eller sådan syndig människa, så att man inte skulle kunna få tro sina synder förlåtna.

Ajatelkaa, että Jeesus kantoi sinun ja minun synnit Golgatan ristille.

Tänk er att Jesus bar dina och mina synder till Golgatas kors.

Hän maksoi ne jokaisen.

Han betalade alla våra skulder.

Että meidän ei tarvitse niitä kantaa.

Så att vi inte ska behöva bära dem.

Siksi kannattaa panna syntiä pois.

Därför är det värt att lägga bort synden.

Näissäkin seuroissa on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Även i detta möte har vi löfte att få tro alla synder förlåtna.

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

I Jesu namn och dyrbara försoningsblod.

Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

I Jesu namn och blod: alla synder förlåtna, till frid, frihet och glädje.

Sinäkin, rakas kuulija, joka ehkä istut täällä etkä nosta kättä.

Även du, kära åhörare, som kanske sitter här och inte lyfter din hand.

Tai sinä, joka kuuntelet sieltä internetin välityksellä.

Eller du som lyssnar via internet.

Sinäkin saat uskoa sinun syntisi anteeksi.

Även du får tro dina synder förlåtna.

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

I Jesu namn och dyrbara försoningsblod.

Sitten täällä sanotaan: Nuoret, minä kirjoitan teille. Te olette voimakkaita. Jumalan sana pysyy teissä ja te olette voittaneet pahan.

Sedan står det: Jag har skrivit till er som är unga. Ni är starka och Guds ord förblir i er och ni har besegrat den onde.

Tuntuuko usein siltä, että voimat on heikot?

Känns det ofta så att krafterna är svaga?

En jaksa olla enää uskomassa.

Jag orkar inte vara troende längre.

Tässä kirjoitetaan teille, rakkaat nuoret: te olette vahvoja, te olette voittaneet pahan.

Här skriver man till er, kära ungdomar: ni är starka och ni har besegrat den onde.

Pienellä uskolla pääsee taivaaseen, sitä ei paljon tarvita.

Med en liten tro kommer man till himlen. Det behövs inte mycket.

Jumalan voimalla me kuljemme. Me olemme vahvoja.

Med hjälp av Guds kraft så vandrar vi. Vi är starka.

Ei tarvitse kulkea omilla voimilla.

Ni behöver inte gå med egna krafter.

Ei me jaksaisi kulkea omilla voimilla.

Vi skulle inte orka gå med egna krafter.

Mutta Jumala on luvannut auttaa ja kantaa.

Men Gud har lovat hjälpa oss och bära oss.

Paimensauva taluttaa.

Han knackar med herdestaven.

Saatte luottaa siihen, että kun vain haluaa olla uskomassa, Jumala kyllä varjelee.

Ni får lita till att om ni vill vara troende, så bevarar Gud er i tron.

Voiko olla vahvempaa voimaa kuin se, että Jumala kantaa?

Kan det finnas någon starkare kraft än att Gud bär?

Te olette voittaneet pahan.

Ni har besegrat den onde.

Te olette Jumalan lapsia.

Ni är Guds barn.

Muistan omasta nuoruudestani, että ei se aina ollut helppo olla uskomassa.

Jag kommer ihåg från min egen ungdom, att det var inte alltid lätt att vara troende.

Oli niitä aikoja, jolloin ajattelin, että olenko ollenkaan edes uskomassa?

Det fanns tider, då jag tänkte: Är jag ens troende?

Monet tämän maailman asiat tulivat niin lähelle.

Många av den här världens saker kom så nära.

Oli usein niin vaikea olla kuuntelematta tämän maailman musiikkia.

Det var många gånger svårt att låta bli att lyssna på den här världens musik.

Monesti rukoilin Taivaallista Isää: Anna voimia. Varjele uskomassa. Anna synnit anteeksi. Haluan taivaaseen.

Många gånger bad jag till den himmelske Fadern: Ge mig kraft. Bevara mig i tron. Förlåt mig mina synder. Jag vill komma till himlen.

Muistan, kun kerran ajelin tuota, niin kuin me sanotaan, Bäsnan tietä Mockfjärdistä Borlängeen.

Jag kommer ihåg en gång när jag körde från Mockfjärd till Borlänge via Bäsna.

Usein oli se tilanne, että oli autossa tullut kuunneltua tämän maailman musiikkia.

Och många gånger hände det att jag hade råkat lyssna på den här världens musik i bilen.

Olin Bäsnan kohdalla.

Jag passerade Bäsna.

Olin niin onnellinen.

Och jag var lycklig.

Tunsin, mitenkä aivan kuin se asia... olin saanut voiman selvitä siitä. Jaksoin olla uskomassa ja halusin olla kuuntelematta sitä musiikkia. Kuinka se tuntui hyvälle! Jumala auttoi.

Jag kände plötsligt att jag hade fått kraft ifrån Gud att motstå den här världens musik.

Oli juuri se tunne, mistä Johannes tässä kirjoittaa: olette voittaneet pahan.

Och jag hade precis den känslan som Johannes skriver om här: att ni har besegrat den onde.

Kyllä Jumala auttaa.

Gud hjälper.

Älä kuuntele sielujen vihollista.

Lyssna inte på själafienden.

Vaikka synti tarttuu, älä kiellä uskoa.

Även om synden fastnar, förneka inte din tro.

Kannattaa olla uskomassa.

Det är värt att vara troende.

Kyllä uskovaisen elämä on ihanaa elämää.

Den troendes liv är underbart.

Voi, kuinka turvallista on tietää, että tuli lähtö tästä ajasta milloin tahansa, niin pääsee taivaaseen.

Det är tryggt att veta att om det blir dags att lämna den här tiden, när det än är, så kommer man till himlen.

On ihana tunne, turvallista olla uskomassa.

Så är det en underbar känsla att veta att man kommer till himlen.

Se on niin äärettömän ihana ja kallis asia. Älkää koskaan jättäkö tätä uskoa.

Det är så oändligt dyrbart. Lämna aldrig denna tro.

Jumala auttaa ja tukee ja kantaa. Ei omin voimin, mutta Jumalan voimilla.

Gud hjälper och stöttar och bär, inte med ens egna krafter, utan med Guds krafter.

Siten Johannes tässä puhuu: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa."

Sedan skriver Johannes: "Älska inte världen och det som finns i världen. Om någon älskar världen, finns inte Faderns kärlek i honom."

Jeesuskin siitä opettaa,

Jesus undervisar också om detta,

että ei voi palvella kahta herraa.

att man kan inte betjäna två herrar.

Älkää rakastako maailmaa.

Älska inte världen.

Uskomisen asia on niin kallis asia.

Tron är en dyrbar sak.

Saakoon se olla meidän ensimmäinen rakkaus.

Låt det vara vår första kärlek.

Se kaikista tärkein asia,

Det allra viktigaste,

jonka päälle me rakennamme elämämme.

som vi bygger vårt liv på.

Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttaan, niin sen ohessa teille kaikki muu annetaan.

Sök först Guds rike och rättfärdighet, då får ni också allt annat.

Me saamme luottaa siihen, että Jumala antaa meille juuri sitä, mitä me jokainen tarvitsemme.

Vi får lita till att Gud ger oss var och en precis det vi behöver.

Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.

Ty det som finns i världen, vad kroppen begär, vad ögonen åtrår, vad högfärden skryter med, det kommer inte från Fadern, utan från världen.

Tämän maailman rikkaudet, niillä ei mennä taivaaseen.

Med den här världens rikedomar kommer man inte till himlen.

Tämän maailman viihde ei tuo loppujen lopuksi sitä syvää, turvallista, ihanaa iloa, mitä me Jumalan lapsina saamme kokea.

Den här världens nöjen kommer inte med den djupa frid och trygghet som vi som Guds barn får erfara.

Todellinen ilo ja onni löytyy siitä, kun saa olla uskomassa.

Den sanna glädjen och lyckan finns i det att man får vara troende.

Maailma himoineen katoaa, sanoo Johannes tässä viimeisessä jakeessa. Mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

I sista versen skriver Johannes: Och världen förgår med sina lockelser, men den som gör Guds vilja består för evigt.

Näin saamme tänäkin iltana jäädä turvallisesti uskomaan.

På detta sätt får vi vara kvar i tron även ikväll.

Kuljemme sitä tietä, mitä entiset pyhät ovat kulkeneet.

Vi vandrar samma väg som tidigare heliga har vandrat.

Sitä tietä, jonka Jeesus itse kulki,

Den väg som Jesus själv vandrade,

jonka tie vie kulkijansa perille taivaaseen.

den väg som leder vandraren fram till himlen.

Se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Den som gör Guds vilja består för evigt.

Raamattu lupaa iankaikkisen elämän sille, joka uskoo.

Bibeln lovar evigt liv till den som tror.

Tähän uskoon me jäämme nyt tänäkin iltana.

I denna tro förblir vi även nu ikväll.

Ja saa uskoa aivan viimeiset synnit ja kiusaukset anteeksi.

Och vi får tro alla synder och frestelser förlåtna.

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

I Jesu namn och dyrbara försoningsblod.

Rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Till frid, frihet och glädje.

Näin päätämme turvallisesti Jeesuksen nimeen. Aamen.

Så här avslutar vi tryggt i Jesu namn. Amen.

Onko vielä rukous? On.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Vi stillar oss i Herrens välsignelse.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Herren välsigne oss och bevare oss. Herren låte sitt ansikte lysa över oss och vare oss nådig. Herren vände sitt ansikte till oss och give oss frid.

I Faderns, Sonens och den Helige Andens namn. Amen.